Ihmiset kyselevät, että milloin muutamme isompaan. Kysynkin...

Siis meinaatko että masennus johtuu liian isoista asunnoista? Kyllä ne masentujat ovat niitä, jotka asuvat ahtaimmin ja ankeimmin.

Läheisyyden puute saattaisi olla yksi syy masennukseen, kun vanhemmat vaativat paljon fyysistä tilaa itselleen ja lapset eivät saa hellyyttä tarpeeksi? Isossa asunnossa on helpompaa eristäytyä toisista, eikä opi joustavuutta ja toisten huomioon ottamista samassa määrin kuin pienemmässä asuen? Tarpeellisia taitoja molemmat.

ap

Joo näin se on, isossa lukaalissa lapsetkin eksyvät vanhemmistaan ja masentuvat. Onko tullut mieleesi etteivät ihmiset kaipaa avaruutta päästäkseen kauas toisistaan vaan ihan siksi että nauttivat suurista tiloista. Isossakin huoneessa voi käpertyä vaikka sohvalle vierekkäin. Siellä ei ole pakko oleskella kukin omassa nurkassa. Aivan normaalit lapsetkin viimeistään teineinä kaipaavat omaa rauhaa ja tilaa, eivät ne ikuisesti nyhjää vanhempien kainalossa. En kyllä osta masennusteoriaasi : )

Iso asunto jää kyllä vajaalle käytölle, jos koko perhe nyhjää sohvalla tai keittiönpöydän äärellä. Pienessäkin asunnossa on omaa tilaa, omaa rauhaa, kunhan jokainen asukas oppii kunnioittamaan toisen tarvetta olla välillä yksin. Pienessä asunnossakin ollaan joskus yksin kotona. 

Ei mene minullekaan läpi masennusteoria. Mieheni asui lapsuutensa 3 h ja keittiö asunnossa vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa ja masennuksen oloista on ollut... Meillä on aika paljon enemmän tilaa, mutta olemme koko perhe hyvin läheisiä, kolme lastamme ovat erittäin upeita ja tasaisia ihmisenalkuja kaikkien mielestä. Jokainen nukkuu yönsä omassa huoneessaan, läksytkin tekevät niissä ja voimme olla helposti viidessä eri huoneessa ja kahdessa tasossa iltaisin. Myös minä haluan omaa rauhaa välilläja sen saan tarvittaessa helposti, mutta istumme miniteinin kanssa usein vierekkäin sohvan kulmassa silti. Yhdelle hyvä ei välttämättä sovi toiselle..

Äitini synnyinkodissa oli tupa ja yksi makuuhuone. Lapsia syntyi seitsemän. Kukaan ei tiettävästi ole ollut masentunut. Hyvin ovat hankkineet koulutusta, tehneet töitä ja rakentaneet perheilleen ómakotitaloja.

Minun kaveripiirissäni yksikään nainen ei olisi omilla tuloillaan ostanut niitä hulppeita asuntoja missä elävät. Kaikki ovat hankkineet omaisuutensa miehen tuloilla. Koska minä onneton menin ja nain sairaanhoitajan, meillä ei ole, eikä tule ikinä olemaankaan varaa mihinkään isoon omakotitaloon, koska molemmat olemme naisvaltaisella alalla ja palkka sen mukainen.

Mekin asumme kolmiossa, eikä kukaan ole koskaan arvostellut. Ja miksi arvostelisivat, riittää kun vilkaisevat omaa tilinauhaansa ja heille selviää, miksi asumme kuten asumme..

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 22:20"]

Minun kaveripiirissäni yksikään nainen ei olisi omilla tuloillaan ostanut niitä hulppeita asuntoja missä elävät. Kaikki ovat hankkineet omaisuutensa miehen tuloilla. Koska minä onneton menin ja nain sairaanhoitajan, meillä ei ole, eikä tule ikinä olemaankaan varaa mihinkään isoon omakotitaloon, koska molemmat olemme naisvaltaisella alalla ja palkka sen mukainen.

Mekin asumme kolmiossa, eikä kukaan ole koskaan arvostellut. Ja miksi arvostelisivat, riittää kun vilkaisevat omaa tilinauhaansa ja heille selviää, miksi asumme kuten asumme..

[/quote]

Näinpä- väittäisin, että 95% naisista ei omilla tuloillaan omakotitaloja rakentele. Mutta tämähän on valintakysymys..

Siis onko olemassa jotain tutkimustietoa, jonka perusteella isommissa asunnoissa elävät masentuvat helpommin? Vaikea uskoa. Yleensä hyväosaisuus heijastuu elämän kaikille osa-alueille. Hyväosaisella on varaa ostaa se isompi asunto, varaa syödä hyvin, varaa käydä harrastuksissa, lääkärillä ym. Ja tämä yleensä heijastuu parempana terveytenä ja mielenterveytenä.

Nojaa, tuskinpa kodin koosta voidaan vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Me olemme asuneet ahtaasti neljän pienen lapsen kanssa (80m2 kolmio) rakentaessamme nykyistä kotiamme. Nyt meillä on hiukan alle 200m2 kuudelle hengelle (rakentamisen jälkeen meille syntyi vielä yksi lapsi, mutta vanhin on jo muuttanut pois kotoa). Teinit tarvitsevat omaa rauhaa ihan eri tavalla kuin pienet lapset. 

Pienissäkin tiloissa voi asua suurempikin perhe, jos on hyvin säilytystilaa ja turhaa roinaa vältetään. Paljolti on kyse tottumisesta. 

Kulutamme muuhun kuin asumiseen ehkä enemmän kuin perheissä keskimäärin.  Ruokaan, matkoihin, harrastuksiiin ja muihin elämyksiin / uuden kokemiseen. Onkohan sekään hyväksi, jos asuntolainaa otetaan niin paljon, että eläminen jää vähemmälle? Masentuneisuudella ja tulotasolla voisi olla jotain yhteistä niinkin, että pienituloiset syövät epäterveellisemmin > masennusta ja seikkailevat perheenä vähemmän > masennusta?

Nykyinen asuntomme on velaton, joten mukavaa elämää.

ap

Meidän perhe oli iso, mutta talo vielä isompi. Siellä sitten pimeinä iltoina perheen pieninpänä huhuilin, onko ketään muuta kotona. Kaikkein mukavinta oli, kun koko perhe oli yhtaikaa pienessä keittiössä. Tai kun joskus nukuttiin siskonpetissä.

Nyt mulla on omia lapsia ja yritän järjestää niin, että meillä lämmintä ja valoisaa, eläväistä ja kodikasta. Ja vähän ahdasta: vähän liian pieni sohva, lapsilla yhteinen huone ihan meidän makkarissa kiinni, pieni ruokapöytä jne. (Ja säästetään lämmityksessäkin, kun ei ole kaikki huoneet käytössä.)