Onko joku keskeyttänyt väitöskirjan teon? Miten se käytännössä tapahtui?

eikö kukaan?

Mulla on kolme ystävää keskeyttänyt väitöskirjan teon. Ilmoittivat vaan, että en nyt jatkakaan tätä. Kiitti moro hei, lähden kouluttautumaan alalle, josta saa työtä.

Kaikki lukivat mikrobiologiaa.

Yhden väitöskirjaohjaaja oli tuurijuoppo. Useimmiten, kun sen olisi pitänyt tulla jotain asioita selvittämään, niin ei ilmestynyt paikalle. Oli viikon, kahden putki päällä. Koko labra hengailee ja odottelee, että mites jatketaan, kun ei ole arvon päätutkijasta mitään kuulunut. Kahden vuoden jälkeen kaveri kyllästyi.

Toinen oli kaksi vuotta tohtorikoulutettavana. Joutui aina vaan tekemään muiden labroja, ei koskaan annettu sitä omaa tutkimusaihetta, että olisi voinut aloittaa oman väitöskirjan. Jotain outoa se selitti. Ja kun valmistuneetkaan ei saaneet töitä, hakeutui uudelleen opiskelemaan.

Kolmas totesi, ettei se väitöskirjan teko sitten vaan ollutkaan hänen juttu.

Se on aika yleistä. Mutta yleensä alkuvaiheessa. Jos olet jo pitkällä, niin sitä ei varmaan katsota hyvällä, ja päätäsi yritetään kääntää. Sinuun on kuitenkin jonkin verran siinä vaiheessa jo satsattu, tai ainakin olisi pitänyt satsata. 

Riippuu tosiaan olosuhteista. Tiedän montakin keskeyttäjää, mutta kaikki ovat olleet sellaisia oman toimen ohella -väikkärintekijöitä, eli ovat olleet palkkatöissä eivätkä missään tutkijakouluissa tai apurahoilla.

up/ap

Vaikea uskoa, että kukaan tulisi suoraan kertomaan, miten oma väitöskirja jäi tEkemättä. Useimmilla vai rahoitus loppuu, työ ei ole valmis, mennään muualle töihin/saadaan lapsi, eikä koskaan palata työn ääreen. Toki joskus joku voi vielä vuosien kuluttua aloittaa uudelleen, muuta se riippuu tieteenalasta.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 22:16"]

Vaikea uskoa, että kukaan tulisi suoraan kertomaan, miten oma väitöskirja jäi tEkemättä. Useimmilla vai rahoitus loppuu, työ ei ole valmis, mennään muualle töihin/saadaan lapsi, eikä koskaan palata työn ääreen. Toki joskus joku voi vielä vuosien kuluttua aloittaa uudelleen, muuta se riippuu tieteenalasta.

[/quote]

Miksi ei tulisi? Onko siinä jotain hävettävää?

ap

Minä keskeytin. Olin yliopistolla duunissa tutkijakoulutettavana, ja siihen kuului vähän niin kuin pakosta se että pitää opiskella tohtoriksi. Itse tohtorius ei minua kiinnostanut erityisemmin, mutta työ oli mielenkiintoista. Kuitenkin kerran kävi niin etten saanut jatkoa työsuhteelle yliopiston määrärahojen pienentämisen takia, joten lähdin kaupalliseen firmaan töihin enkä viitsinyt enää tehdä väikkäriä, josta bisnesspuolella alallani voi olla jopa haittaa työnhaussa maisteriin verrattuna, ei ainakaan mitään hyötyä.

Toki proffa kovin yritti suostutella tekemään väikkärin, saahan nimittäin laitos ison rahapotin valmiista tohtorista. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään intressiä tehdä sitä rahapottia minulle käytännössä potkut antaneelle laitokselle, ja koska en itse väikkäristä perustanut, sillähän se oli selvä että lopetin vaan tekemisen. Ei siinä minusta mitään ihmeellistä ole, paljon sitä tapahtuu.

Kun minä aloitin tekemään väikkäriä, samana vuonna meillä aloitti 6 jatko-opiskelijaa. Näistä puolet on valmistunut ja puolet jättänyt väikkärinsä kesken. Osuus tulee kyllä pienentymään nyt kun jatko-opinto-oikeuksien kanssa on alettu olla kitsaampia.

Jatko-opintojen keskeyttäminen vaatii kyllä myös byrokraattisen kirjallisen ilmoituksen jatko-opinto-oikeudesta luopumisesta, ihan vain se, että ei teekään väikkätriä, ei riitä. Muuten sitä on edelleen jatko-opiskelija esim työkkärin silmissä ja opetusministeriön tilastoissa.

Laitokset itse asiassa EIVÄT saa rahapottia valmistuneista väitöskirjoista, vaikka näin moni kuvitteleekin. Raha jaetaan nimittäin tulostavoitteiden perusteella, ei saavutettujen tulosten (tutkintojen) perusteella. Eli jatko-opiskelijoista on saatu raha jo silloin kun on päätetty ottaa niin ja niin monta sisään ja sillä perusteella arvioitu, että näin moni ehkä valmistuu. Itse valmistumisella ei enää ole väliä. Systeemi on kieltämättä mätä, mutta näin opm on sen päättänyt.

Sen sijaan myös rahallisesti voi olla merkitystä sillä seikalla, että useimmat tohtorikoulutettavathan ovat töissä jossain projektissa, joka on saanut ulkopuolisen rahoituksen (tekes, akatemia, eu). TÄhän projektiin on alussa myönnetty tietty määrä rahaa ja se on luvannut tuottaa tietyn määrän tuloksia. Nämä tulokset on projektissa jaettu projektin työntekijöiden tuotettavaksi, joku osa niistä myös sille väitöskirjantekijälle. Palkkarahaakin jaetaan sitten yleensä jossain suhteessa tähän tulostavoitteeseen. Nyt jos jatko-joku tutkija ensin nostaa projektista kaksi vuotta palkkaa ja sitten toteaa, että sorge kaverit, en teekään tätä hommaa loppuun, on projektin kannalta niin, että rahat on käytetty mutta tuloksia ei ole. Pahimmassa tapauksessa koko projektin tulokset riippuvat siitä, että kaikki osat saadaan tehtyä. Paska nakki ja lopputulos on, että kenenkään projektiin osallistuneen on seuraavissa hauissa astetta vaikeampi saada uutta rahoitusta. TÄmän takia niitä jatko-opiskelijoita yritetään patistaa tekemään edes jotain loppuun asti: lisuri vaikka, jos ei väikkäriä synny. Edes joku artikkeli, jos ei lisuria. Ja kuitenkin me lähes kaikki olemme täällä riippuvaisia siitä, että onnistutaanko kilpailussa ulkopuolisesta rahoituksesta vai ei. Kenenkään "duuni" ei jatku loputtomiin.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:29"]

Jatko-opintojen keskeyttäminen vaatii kyllä myös byrokraattisen kirjallisen ilmoituksen jatko-opinto-oikeudesta luopumisesta, ihan vain se, että ei teekään väikkätriä, ei riitä. Muuten sitä on edelleen jatko-opiskelija esim työkkärin silmissä ja opetusministeriön tilastoissa.

Laitokset itse asiassa EIVÄT saa rahapottia valmistuneista väitöskirjoista, vaikka näin moni kuvitteleekin. Raha jaetaan nimittäin tulostavoitteiden perusteella, ei saavutettujen tulosten (tutkintojen) perusteella. Eli jatko-opiskelijoista on saatu raha jo silloin kun on päätetty ottaa niin ja niin monta sisään ja sillä perusteella arvioitu, että näin moni ehkä valmistuu. Itse valmistumisella ei enää ole väliä. Systeemi on kieltämättä mätä, mutta näin opm on sen päättänyt.

Sen sijaan myös rahallisesti voi olla merkitystä sillä seikalla, että useimmat tohtorikoulutettavathan ovat töissä jossain projektissa, joka on saanut ulkopuolisen rahoituksen (tekes, akatemia, eu). TÄhän projektiin on alussa myönnetty tietty määrä rahaa ja se on luvannut tuottaa tietyn määrän tuloksia. Nämä tulokset on projektissa jaettu projektin työntekijöiden tuotettavaksi, joku osa niistä myös sille väitöskirjantekijälle. Palkkarahaakin jaetaan sitten yleensä jossain suhteessa tähän tulostavoitteeseen. Nyt jos jatko-joku tutkija ensin nostaa projektista kaksi vuotta palkkaa ja sitten toteaa, että sorge kaverit, en teekään tätä hommaa loppuun, on projektin kannalta niin, että rahat on käytetty mutta tuloksia ei ole. Pahimmassa tapauksessa koko projektin tulokset riippuvat siitä, että kaikki osat saadaan tehtyä. Paska nakki ja lopputulos on, että kenenkään projektiin osallistuneen on seuraavissa hauissa astetta vaikeampi saada uutta rahoitusta. TÄmän takia niitä jatko-opiskelijoita yritetään patistaa tekemään edes jotain loppuun asti: lisuri vaikka, jos ei väikkäriä synny. Edes joku artikkeli, jos ei lisuria. Ja kuitenkin me lähes kaikki olemme täällä riippuvaisia siitä, että onnistutaanko kilpailussa ulkopuolisesta rahoituksesta vai ei. Kenenkään "duuni" ei jatku loputtomiin.

[/quote]

Nro 9 on varmaan sitten vieläkin tilastoissa opiskelija, minä kun vaan jätin ilmoittautumatta yliopistolle enää ja sillä selvä. Eipä tuo haittaa vaikka periaattessa opinto-oikeus olisikin, kun ei ole työkkärin palveluita onneksi tarvinnut.

Meille kyllä Turun Yliopistolla ihan väitettiin (esimieheni väitti) rahasummia, joita laitos saa nimenomaan valmistuneesta maisterista ja tohtorista. Ja että se että kuinka paljon niitä opintoja tekee, ei vaikuta mitenkään, vaan vasta siitä valmistumisesta kilahtaa rahaa laitoksen kassaan....

Ulkopuolista rahoitusta ei meidän laitoksella juurikaan ollut, vaikka sitä yritettiin kovin haalia. Joskus harvoin joku sai jonkun Suomen Akatemian apurahan jolla sai ehkä pitää viran mitä muuten ei olisi ollut olemassakaan enää. Mutta yleensä olivat assareina tms ja tehtiin käytännössä opetustehtäviä yliopistolla me tutkijakoulutettavat. Omakin väikkärini oli vielä kirjallisuuskatsaustyylinen, eli mitään ulkopuolista tahoa juurikaan kiinnostavaa siinä ei ollut, ei siitä kukaan olisi mitään halunnut maksaa ;-)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:29"]

Jatko-opintojen keskeyttäminen vaatii kyllä myös byrokraattisen kirjallisen ilmoituksen jatko-opinto-oikeudesta luopumisesta, ihan vain se, että ei teekään väikkätriä, ei riitä. Muuten sitä on edelleen jatko-opiskelija esim työkkärin silmissä ja opetusministeriön tilastoissa.

Laitokset itse asiassa EIVÄT saa rahapottia valmistuneista väitöskirjoista, vaikka näin moni kuvitteleekin. Raha jaetaan nimittäin tulostavoitteiden perusteella, ei saavutettujen tulosten (tutkintojen) perusteella. Eli jatko-opiskelijoista on saatu raha jo silloin kun on päätetty ottaa niin ja niin monta sisään ja sillä perusteella arvioitu, että näin moni ehkä valmistuu. Itse valmistumisella ei enää ole väliä. Systeemi on kieltämättä mätä, mutta näin opm on sen päättänyt.

Sen sijaan myös rahallisesti voi olla merkitystä sillä seikalla, että useimmat tohtorikoulutettavathan ovat töissä jossain projektissa, joka on saanut ulkopuolisen rahoituksen (tekes, akatemia, eu). TÄhän projektiin on alussa myönnetty tietty määrä rahaa ja se on luvannut tuottaa tietyn määrän tuloksia. Nämä tulokset on projektissa jaettu projektin työntekijöiden tuotettavaksi, joku osa niistä myös sille väitöskirjantekijälle. Palkkarahaakin jaetaan sitten yleensä jossain suhteessa tähän tulostavoitteeseen. Nyt jos jatko-joku tutkija ensin nostaa projektista kaksi vuotta palkkaa ja sitten toteaa, että sorge kaverit, en teekään tätä hommaa loppuun, on projektin kannalta niin, että rahat on käytetty mutta tuloksia ei ole. Pahimmassa tapauksessa koko projektin tulokset riippuvat siitä, että kaikki osat saadaan tehtyä. Paska nakki ja lopputulos on, että kenenkään projektiin osallistuneen on seuraavissa hauissa astetta vaikeampi saada uutta rahoitusta. TÄmän takia niitä jatko-opiskelijoita yritetään patistaa tekemään edes jotain loppuun asti: lisuri vaikka, jos ei väikkäriä synny. Edes joku artikkeli, jos ei lisuria. Ja kuitenkin me lähes kaikki olemme täällä riippuvaisia siitä, että onnistutaanko kilpailussa ulkopuolisesta rahoituksesta vai ei. Kenenkään "duuni" ei jatku loputtomiin.

[/quote]

Nro 9 on varmaan sitten vieläkin tilastoissa opiskelija, minä kun vaan jätin ilmoittautumatta yliopistolle enää ja sillä selvä. Eipä tuo haittaa vaikka periaattessa opinto-oikeus olisikin, kun ei ole työkkärin palveluita onneksi tarvinnut.

Meille kyllä Turun Yliopistolla ihan väitettiin (esimieheni väitti) rahasummia, joita laitos saa nimenomaan valmistuneesta maisterista ja tohtorista. Ja että se että kuinka paljon niitä opintoja tekee, ei vaikuta mitenkään, vaan vasta siitä valmistumisesta kilahtaa rahaa laitoksen kassaan....

Ulkopuolista rahoitusta ei meidän laitoksella juurikaan ollut, vaikka sitä yritettiin kovin haalia. Joskus harvoin joku sai jonkun Suomen Akatemian apurahan jolla sai ehkä pitää viran mitä muuten ei olisi ollut olemassakaan enää. Mutta yleensä olivat assareina tms ja tehtiin käytännössä opetustehtäviä yliopistolla me tutkijakoulutettavat. Omakin väikkärini oli vielä kirjallisuuskatsaustyylinen, eli mitään ulkopuolista tahoa juurikaan kiinnostavaa siinä ei ollut, ei siitä kukaan olisi mitään halunnut maksaa ;-)

[/quote]

Teille on väitetty väärin ja vähän taidat sekoittaakin. Sillä, paljonko opintoviikkoja tai pisteitä opiskelee, ei tosiaan ole aikaisemmin ollut väliä. Niistä ei ole ollut tavoitearvioita. Sen sijaan rahaa on jaettu tutkintotavoitteiden (eli sen mukaan, paljonko arvioidaan että mandea, maistereita ja tohtoreita valmistuu) perusteella. Tävallaan tämä voi näyttää siltä, ettää maisterista saa niin ja niin paljon ja tohtorista niin ja niin paljon, mutta oikeasti se raha on jaettu yliopistojen ja opm:n tulosneuvotteluissa etukäteen noiden tavoitteiden perusteella. Tavoitteiden toteutumista on tarkasteltu tilastoissa, mutta se on tehty rahoituksesta irrallaan, eli oikeasti nämä kaksi asiaa eivät ole vaikuttaneet toisiinsa.

Suomen akatemia ei jaa apurahoja, eikä rahoja virkojen ylläpitoon, vaan projektirahoitusta tietyille hakijoille ja tiettyjä hankkeita varten. Tutkimuksen tekijöille rahoitus on maksettava palkkasuhteessa, ei apurahana.  Akatemian rahoitusta ei edes VOI käyttää viran ylläpitoon, siitä on varsin tiukat paragrafit rahoitusehdoissa. Jos tietämys Akatemian toiminnasta on ollut tuota tasoa, en kyllä ihmettele, että teidän laitoksen väellä oli vaikeuksia sen hankkimisessa.

Niin, kun sanoin että opintoviikoilla tai pisteillä ei aikaisemmin ole ollut väliä, viittasin siihen, että viime vuodesta alkaen on alettu tulosneuvotteluissa laskea toisin. Nyt rahaa jaetaan niin, että pelkkien tutkintojen ohella otetaan huomioon se määrä opiskelijoita, joka suorittaa vähintään 55 opintopistettä vuodessa 8eli siis etenee kohti valmistumista tavoiteajassa). Tällöinkään kuitenkaan ei voi saada yhtestä opiskelijasta enempää kuin yhden minimimaisterintutkinnon verran rahaa, vaikka tämä suorittaisi 500 opintopistettä. Tämä on vain tapa siirtää rahoituksen perusteena olevaa laskutoimitusta tutkintotavoitteesta etenemisen arviointiin.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:51"]

Suomen akatemia ei jaa apurahoja, eikä rahoja virkojen ylläpitoon, vaan projektirahoitusta tietyille hakijoille ja tiettyjä hankkeita varten. Tutkimuksen tekijöille rahoitus on maksettava palkkasuhteessa, ei apurahana.  Akatemian rahoitusta ei edes VOI käyttää viran ylläpitoon, siitä on varsin tiukat paragrafit rahoitusehdoissa. Jos tietämys Akatemian toiminnasta on ollut tuota tasoa, en kyllä ihmettele, että teidän laitoksen väellä oli vaikeuksia sen hankkimisessa.

[/quote]

Tiedän tuon kyllä sinänsä. Meillä kuitenkin sitä Suomen akatemian rahoitusta käytettiin käytännössä vaikka assarien palkkaamiseen, vaikka toki sille joku muu selitys täytyi paperille keksiä, koska se tosiaan täytyy perustella tutkimushankkeen rahoitukseksi. Ja tehdä sitten jonkunlainen tuotoskin olevinaan hankkeesta. 

Minullakin oli pari kertaa niin että työsuhteeni jatkuminen assistenttina riippui siitä saadaanko laitokselle kupattua Suomen Akatemialta rahaa. Luulen ettei tällainen ole edes kovin harvinaista, kiristyneen rahoituksen aikoina, vaikkei niin toki saisi oikeasti tehdäkään. Meillä laitos oli erittäin pahasti velkaantunut ja sen rahoituksen kanssa kyllä kikkailtiin niin ettei mitään rajaa. Se oli yksi asia miksi paikka oli lopuksi paska duuni, vaikka aluksi oikein mukava.

#14 ja muut! Ja  vielä se epärehellisyys!

ap

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 11:29"]

Nyt jos jatko-joku tutkija ensin nostaa projektista kaksi vuotta palkkaa ja sitten toteaa, että sorge kaverit, en teekään tätä hommaa loppuun, on projektin kannalta niin, että rahat on käytetty mutta tuloksia ei ole. Pahimmassa tapauksessa koko projektin tulokset riippuvat siitä, että kaikki osat saadaan tehtyä. Paska nakki ja lopputulos on, että kenenkään projektiin osallistuneen on seuraavissa hauissa astetta vaikeampi saada uutta rahoitusta. [/quote]

Meidän laitoksella Akatemian rahoittamissa projekteissa työskentelevät tohtorikoulutettavat saavat yleensä vain kahden tai parhaimmillaan kolmen vuoden sopimuksen. Sen jälkeen jokainen on itse vastuussa oman rahoituksensa etsimisestä. Erittäin paska nakki, koska apurahoista on järjettömän kova kilpailu, eikä kovinkaan moni ehdi väikkäriä kirjoittaa kolmessa vuodessa. Virallinen tavoitekin taitaa olla viisi vuotta.

Eli kyllä niitä keskeyttäjiä löytyy, koska rahoitus katkeaa.

Minulla on ollut rahoitusta (ulkopuolista apurahaa säätiöiltä) 4 vuotta (ei putkeen, vaan kolmessa erässä). Aikaiseksi on saatu 4 artikkelia ja lisuri. Nyt annetaan rahoitukseksi ei-oota, myös oman laitoksen taholta. Vapaa-ajalla pitäisi tehdä v.kirja loppuun. Aikaa ei ole (työ ja perhe). Ohjaajani ei koskaan aiemmin ole ilmaissut, että 4 vuotta rahoitusta on maksimi mitä yksi henkilö voi saada, nyt jankuttaa sitä. Suositteli aikoinaan artikkelien vääntämistä ja lis.tekoa. V. kirja pitäisi olla monografia, koska "siitä aikanaan sovittiin". Pitäisikö olla vielä motivaatota?

Up! Löytyykö tuoreita kokemuksia?

Up! Löytyykö tuoreita kokemuksia? Keskeyttämiseen johtaneita syitä?

Minä pohdin tällä hetkellä keskeyttämistä. Olen tajunnut, että en oikeastaan haluakaan tehdä tutkimusta työkseni, enkä ole juurikaan kiinnostunut tutkijuuteen liittyvästä epävarmuudesta. Tuntuu, että itse tutkimuksella ei ole väliä, vain sillä, että julkaisee, että saadaan rahaa. Myöskään työnsä tuloksia ei oikeastaan nää muuten kuin julkaisujen määrässä (ainoa, mitä lasketaan viittausten lisäksi). Tutkimuksella ei ole mitään vaikutusta yhteiskuntaan, kun minä taas kaipaan sitä, että näkisin työni tuloksia jossain. Ylipäätänsä tutkimuksen tekeminen ei olekaan sitä, mitä toivoin sen olevan.

Minä todennäköisesti keskeytän sitten, kun rahoitus loppuu. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt saada väitöskirja jo valmiiksi, mutta en ole saanut, vaikka rahoitusta on ollut hyvin. Olen ollut siinä suhteessa onnekkaassa asemassa. Puute ei ole yrittämisessä vaan omissa kyvyissäni. Tuntuu, että minulla oli enemmän osaamista väitöskirjaprojektin alussa kuin nyt. Olen tehnyt väitöskirjaa hävettävän kauan ja usko omiin kykyihini on käytännössä kuollut. Ja niin on varmasti ohjaajilla ja kollegoillanikin. Minulla ei oikeastaan ole enää edes mitään motivaatiota väitellä, koska tutkijanura tuskin on enää mahdollinen eikä väitöskirjalla oikeastaan muilla urapoluilla tee mitään. Varsinkaan, jos CV:stä näkyy, että sitä on vääntänyt iäisyyden.