Onko joku keskeyttänyt väitöskirjan teon? Miten se käytännössä tapahtui?

En keskeyttänyt. Vaihdoin tiedekuntaa.

Tein väikkärin työn ohessa, joten kukaan ei maksanut minulle mitään sen tekemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä todennäköisesti keskeytän sitten, kun rahoitus loppuu. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt saada väitöskirja jo valmiiksi, mutta en ole saanut, vaikka rahoitusta on ollut hyvin. Olen ollut siinä suhteessa onnekkaassa asemassa. Puute ei ole yrittämisessä vaan omissa kyvyissäni. Tuntuu, että minulla oli enemmän osaamista väitöskirjaprojektin alussa kuin nyt. Olen tehnyt väitöskirjaa hävettävän kauan ja usko omiin kykyihini on käytännössä kuollut. Ja niin on varmasti ohjaajilla ja kollegoillanikin. Minulla ei oikeastaan ole enää edes mitään motivaatiota väitellä, koska tutkijanura tuskin on enää mahdollinen eikä väitöskirjalla oikeastaan muilla urapoluilla tee mitään. Varsinkaan, jos CV:stä näkyy, että sitä on vääntänyt iäisyyden.

Kauanko olet väikkäriä tehnyt? Mietin itse tässä kun maisteria viimeistelen, että lähdenkö tohtorikoulutettavaksi vai en. Sun ei pidä saada mitään oikeita vastauksia siihen väikkäriin, vain se oma tutkimisen tulos ja siitä seuraavat keskustelut. Jos olet saanut alkuun jo ja olet jo luultavasti tutkimusta aloittanut hyvinkin niin eihän sun kyvyt enää ole este. Onko esteenäsi se, että et ole tyytyväinen lopputulokseen vai mikä mättää?

Oi kunpa olisin tajunnut lähteä heti maisterin tutkinnon suorittamisen jälkeen muualle hommiin. Tutkimusaihe ei oikein tainnut innostaa oikeasti missään vaiheessa.

Onko kukaan tehnyt eläkkeellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä todennäköisesti keskeytän sitten, kun rahoitus loppuu. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt saada väitöskirja jo valmiiksi, mutta en ole saanut, vaikka rahoitusta on ollut hyvin. Olen ollut siinä suhteessa onnekkaassa asemassa. Puute ei ole yrittämisessä vaan omissa kyvyissäni. Tuntuu, että minulla oli enemmän osaamista väitöskirjaprojektin alussa kuin nyt. Olen tehnyt väitöskirjaa hävettävän kauan ja usko omiin kykyihini on käytännössä kuollut. Ja niin on varmasti ohjaajilla ja kollegoillanikin. Minulla ei oikeastaan ole enää edes mitään motivaatiota väitellä, koska tutkijanura tuskin on enää mahdollinen eikä väitöskirjalla oikeastaan muilla urapoluilla tee mitään. Varsinkaan, jos CV:stä näkyy, että sitä on vääntänyt iäisyyden.

Kauanko olet väikkäriä tehnyt? Mietin itse tässä kun maisteria viimeistelen, että lähdenkö tohtorikoulutettavaksi vai en. Sun ei pidä saada mitään oikeita vastauksia siihen väikkäriin, vain se oma tutkimisen tulos ja siitä seuraavat keskustelut. Jos olet saanut alkuun jo ja olet jo luultavasti tutkimusta aloittanut hyvinkin niin eihän sun kyvyt enää ole este. Onko esteenäsi se, että et ole tyytyväinen lopputulokseen vai mikä mättää?

Uskoisin, että lopulta esteenäni on se, että en ole tyytyväinen lopputulokseen ja tunnen melko syvääkin häpeää siitä, että en ole pystynyt suoriutumaan väitöskirjasta omien ja muiden odotusten mukaisesti. En enää usko itseeni, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, etten saa työtä etenemään kovasta yrittämisestä huolimatta. Osittain ongelmana on myös osaaminen. Tunnen, että olen jäänyt jo niin kauas tavoitteistani ja siitä tasosta, jolla minun pitäisi tässä vaiheessa olla, että on mahdoton kuroa väliä umpeen. Ohjaajani eivät ole ilkeitä, mutta osaan kyllä rivien välistä lukea, että ei tämä ole nyt ihan ajankäytön ja siinä saatujen tulostem suhteen iham nappiin mennyt.

Mutta jos sinulla kiinnostaa väitöskirjan teko, niin tsemppiä! Monelle kanssani samaan aikaan väitöskirjaa tehneelle ja jo väitelleelle se on osoittautunut myös hyväksi vaihtoehdoksi.

Minä harkitsen parhaillaan keskeyttämistä. Tohtorin tutkinnon kokemasta inflaatiosta ja tieteen rahoituksen leikkauksista puhutaan toki julkisuudessa, mutta silti en väitöstutkijaksi hakiessani ihan täysin käsittänyt, miten järjetöntä koiran hommaa tämä on. Epävarmaa, äärimmäisen yksinäistä, taloudellisesti täysin järjetöntä.

Itsekin mietin keskeyttämistä. Olen tehnyt noin vuoden jatko-opintoja ja saanut apurahan neljäksi vuodeksi väitöskirjan tekemiseen. Yhtään artikkelia ei ole vielä julkaistuna, vaikka tekstejä useampi työn alla onkin. Olen huomannut, ettei tohtorin tutkinnon saavuttaminen ainakaan kiinnosta eikä myöskään akateeminen maailma. En tiedä, mitä kannattaisi tehdä, kun rahoitus on kuitenkin myönnetty. Tulevatkohan vaatimaan kaikki maksetut rahat takaisin, jos nyt keskeyttäisi...

Olen. Tai en ole lopullisesti keskeyttänyt, mutta on ainakin pidemmällä tauolla. Ei vaan aika riittänyt työn ja perheen lisäksi. Ehkä sitten kun lapset ovat isoja tai itse on eläkkeellä. Asia kyllä kiinnostaa edelleen.

Yksi tietotekniikan alan ihminen jätti kesken koska sai kadotettua tekstinsä koneelta 🙄

Haihatus kirjoitti:

Itsekin mietin keskeyttämistä. Olen tehnyt noin vuoden jatko-opintoja ja saanut apurahan neljäksi vuodeksi väitöskirjan tekemiseen. Yhtään artikkelia ei ole vielä julkaistuna, vaikka tekstejä useampi työn alla onkin. Olen huomannut, ettei tohtorin tutkinnon saavuttaminen ainakaan kiinnosta eikä myöskään akateeminen maailma. En tiedä, mitä kannattaisi tehdä, kun rahoitus on kuitenkin myönnetty. Tulevatkohan vaatimaan kaikki maksetut rahat takaisin, jos nyt keskeyttäisi...

Tuskin vaativat, mutta melkeinpä saisivat vaatia. Niin hankalaa on apurahan saaminen, niillekin, jotka ovat oikeasti motivoituneita. Tuollainen monivuotinen apuraha on oikea lottovoitto.

En ajatellut keskeyttäväni. Työsuhde, johon alkumetreillä ollut väitöskirjatyön tekeminen kytkeytyi, päättyi professorin ilmoituksella syistä, jotka eivät liittyneet minun väitöskirjaani.

Minä. Lopetin kirjoittamisen ja työt yliopistossa. Kerran tuli yliopiston puolesta kysely aionko joskus saattaa opinnot loppuun.

Halla-aho turasi väikkäriä 14 vuotta ja sitten se tupsahti kuin tyhjästä. Ukko vietti pitkiä aikoja Venäjällä eikä saanut aikaiseksi sitä kirkkoslaavin sanakirjaakaan, josta hänelle oli maksettu ennakko.

Kuka senkin väikkärin oikeasti teki?

Otin lisurina ulos.

Vierailija kirjoitti:

Kun minä aloitin tekemään väikkäriä, samana vuonna meillä aloitti 6 jatko-opiskelijaa. Näistä puolet on valmistunut ja puolet jättänyt väikkärinsä kesken. Osuus tulee kyllä pienentymään nyt kun jatko-opinto-oikeuksien kanssa on alettu olla kitsaampia.

Jatko-opintojen keskeyttäminen vaatii kyllä myös byrokraattisen kirjallisen ilmoituksen jatko-opinto-oikeudesta luopumisesta, ihan vain se, että ei teekään väikkätriä, ei riitä. Muuten sitä on edelleen jatko-opiskelija esim työkkärin silmissä ja opetusministeriön tilastoissa.

Laitokset itse asiassa EIVÄT saa rahapottia valmistuneista väitöskirjoista, vaikka näin moni kuvitteleekin. Raha jaetaan nimittäin tulostavoitteiden perusteella, ei saavutettujen tulosten (tutkintojen) perusteella. Eli jatko-opiskelijoista on saatu raha jo silloin kun on päätetty ottaa niin ja niin monta sisään ja sillä perusteella arvioitu, että näin moni ehkä valmistuu. Itse valmistumisella ei enää ole väliä. Systeemi on kieltämättä mätä, mutta näin opm on sen päättänyt.

Sen sijaan myös rahallisesti voi olla merkitystä sillä seikalla, että useimmat tohtorikoulutettavathan ovat töissä jossain projektissa, joka on saanut ulkopuolisen rahoituksen (tekes, akatemia, eu). TÄhän projektiin on alussa myönnetty tietty määrä rahaa ja se on luvannut tuottaa tietyn määrän tuloksia. Nämä tulokset on projektissa jaettu projektin työntekijöiden tuotettavaksi, joku osa niistä myös sille väitöskirjantekijälle. Palkkarahaakin jaetaan sitten yleensä jossain suhteessa tähän tulostavoitteeseen. Nyt jos jatko-joku tutkija ensin nostaa projektista kaksi vuotta palkkaa ja sitten toteaa, että sorge kaverit, en teekään tätä hommaa loppuun, on projektin kannalta niin, että rahat on käytetty mutta tuloksia ei ole. Pahimmassa tapauksessa koko projektin tulokset riippuvat siitä, että kaikki osat saadaan tehtyä. Paska nakki ja lopputulos on, että kenenkään projektiin osallistuneen on seuraavissa hauissa astetta vaikeampi saada uutta rahoitusta. TÄmän takia niitä jatko-opiskelijoita yritetään patistaa tekemään edes jotain loppuun asti: lisuri vaikka, jos ei väikkäriä synny. Edes joku artikkeli, jos ei lisuria. Ja kuitenkin me lähes kaikki olemme täällä riippuvaisia siitä, että onnistutaanko kilpailussa ulkopuolisesta rahoituksesta vai ei. Kenenkään "duuni" ei jatku loputtomiin.

Jatko-opiskelijaksi ei kannata ilmoittautua, jos on vähänkään epävarma aikooko viedä opinnot loppuun. Se kun ei ole millään muotoa pakollista, projektitutkijan palkka tulee tilille ilmankin. Näin säästyy selittelyiltä työkkärin kanssa.

Mitenköhän tänä päivänä suhtauduttaisiin ikäkiiviksiin eli eläkeiän ylittäneisiin väikkärin tekijöihin, jotka istuvat tohtoriseminaarissa vuodesta toiseen? Tarkoitukseni ei ole halveerata, parikyt vuotta sitten näitä oli oman alani tiedekunnassa. Kävin tutustumassa porukkaan. Luulen että osa ei koskaan saa väitöskirjaa valmiiksi.

Kukaan ei ole koskaan keskeyttänyt väitöskirjan tekoa.

Vanha lanka. Onko uusia kokemuksia?