Lue keskustelun säännöt.
Hyvistä teoista ei kehuttu, mutta virheistä huomautettiin alta aikayksikön
15.09.2013 |
Kuka muu kasvanut tällaisessa kodissa? Minä olen ja tuntuu etten vielä aikuisenakaan osaa ottaa vastaan kehuja hyvin tehdystä työstä. Lisäksi tuntuu että jos mokaan jotakin, niin se vihlaisee itsetuntoon asti.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kasvanut. Äitini on hyvin köyhistä oloista ja lapsena jo ehdollistunut häpeämään itseään ja perhettään "parempien ihmisten" edessä. Ilman mitään ilkeitä aikomuksia, tiedostamattaan, hän siirsi saman häpeän omiin lapsiinsakin.
Kyllä sai kuulla kaikista virheistä, varsinkin IHMISTEN eli muidne kuin perheenjäsenten edessä tehdyistä virheistä. Äiti aina häpesi minua ja veljeäni, kun ei oltu niin hyviä ja iloisia ja sosiaalisia ja hyvinkäyttäytyviä kuin kaikkien muiden lapset. Jälkeenpäin ymmärrän, että äidin vaatimukset meille olivat oikeasti kohtuuttomia, eikä mikään käytös niitä olisi täyttänyt, sillä ei se äidin häpeä oikeasti johtunut käytöksestämme, vaan siitä että hän syvällä tunsi itsensä ja perheensä jotenkin alemmiksi kuin hienommat muut ihmiset.