Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.

Naapurissa asuu 85 v teräspappa. Kaiken muun touhuamisen lisäksi hankki juuri 25v nuoremman vaimon.

Tunnen, mutta en ilmianna. Varmaan eivät siis tarvi eläkkeitä, kun ovat niin työkykyisiä, vaan joutavat töihin. Avoimia paikkoja on paljon.

Mun ukki, ikää 90v. Ajaa edelleen autoa, jota myös edelleen itse fiksaa. Pää pelittää, voimat vaan alkaa jo vähän hyytyä, mutta apu ei kelpaa vaikka saman ikäinen mummo on jo kaukana tästä maailmasta eikä hyväkuntoinenkaan ja hänen hoitajansa on. Huoli-ilmoituksia tehty ja omaakin apua tarjottu, mutta kun "pärjäävät" niin eipä voi mitään. 

88-vuotias naapurinmummo asuu yksin ja viihtyy hyvin koiransa kanssa. Aikuiset lapset käyvät hänellä joskus kylässä, mutta apua hän ei muilta tarvitse. Hän elää tyytyväisenä hoitaen puutarhaansa, lukien kirjoja, juoden pullakahveja ja koiran kanssa lenkkeillen. Joitakin vanhuudenvaivoja on, mutta ei vakavia. Mummo itse sanoo, että hyvä toimintakyky on täysin koiran ansiota, ja onhan se ihan tutkittukin asia, että koira lisää ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia.

Marjapyörämummo avioliitossa on vanhanaikainen käsite. Nykyään on digi-newagemummo joka vesijumppaa ja kirjoittaa kirjoja. Tosin se ei sulje pois marjanpoimintaa.

Mun isä on nuoremmasta päästä, vasta 76v, mutta tekee pyöräretkiä vaimonsa kanssa (siis useamman päivän retkiä, satoja kilometrejä), marjastaa, sienestää, kaataa puita ja tekee muutenkin metsänhoitotöitä jne. Hidastunut kyllä on, refleksit hitaammat ja jaksaa jo vähemmän kuin esim. pari vuotta sitten vielä.

Sukulaiseni oli tuollainen koronaan asti. Tosin ei ollut puolisoa.

Toinen sukulaiseni tekee ilmeisesti tutkimusta vielä kahdeksankymppisenäkin, mutta arjenhallinta on ollut aina vähän hukassa, eikä ole ikinä ollut mikään marjastaja tai leipoja.

En. Mutta tuli mieleen Iltalehden juttu (muistoartikkeli?) jostakin miehestä, siinä mainittiin oli että hän oli kuollut 101-vuotiaana pyöräilyonnettomuudessa. 

Useinhan ja ainakin monet ovat näin eläneet koko ikänsä, itsetehdyllä ja -viljellyllä ruoalla, itsetehdyssä talossa tai yksinkertaisessa mökissä, jossa aina tarvitaan paljon fyysistä työtä. Itsekuri on ollut hyvä ja on noudatettu vanhan ajan terveitä tapoja. Päiväjärjestys on aina ollut "aikaisin ylös ja ajoissa nukkumaan", koska se on ollut välttämättömyys, että pärjätään. Monilla toki karu elämä, mutta oma ja omanlaisena, ei niin paljon ollut houkutuksia tai niihin ei ainakaan haksahdettu. Paljonhan heistä voisi oppiakin ottaa, elämä voi olla täyteläistä ja tyydyttävää, vaikka se muiden silmin näyttäisi vain velvollisuuksien täyttämiseltä, liian yksinkertaiselta tai karuudessaan kovalta. Elämän suola voi olla juuri se, että tekee parhaansa ja sen, minkä näkee oikeaksi ja terveeksi ja hyväksi, kukin  omalla tavallaan. Ja sitten on vielä nämä kunniakäsitykset, "tein hommani, vaikka se oli raskasta", hoidin puolisoni hautaan asti jne. Niistä voi saada paljon, jopa itsekunnioitusta lisää, kun pystyi toimimaan, niin kuin oli sovittu tai luvattu. Jokaisella on ollut oma polkunsa, omat ilonaiheensa ja suuret surunsa. 

No ei nyt sentään marjasta taikka pyöräile. Mutta 95v pappani ajaa edelleen autoa, leikkaa nurmikkoa, jne.

Vierailija kirjoitti:

Useinhan ja ainakin monet ovat näin eläneet koko ikänsä, itsetehdyllä ja -viljellyllä ruoalla, itsetehdyssä talossa tai yksinkertaisessa mökissä, jossa aina tarvitaan paljon fyysistä työtä. Itsekuri on ollut hyvä ja on noudatettu vanhan ajan terveitä tapoja. Päiväjärjestys on aina ollut "aikaisin ylös ja ajoissa nukkumaan", koska se on ollut välttämättömyys, että pärjätään. Monilla toki karu elämä, mutta oma ja omanlaisena, ei niin paljon ollut houkutuksia tai niihin ei ainakaan haksahdettu. Paljonhan heistä voisi oppiakin ottaa, elämä voi olla täyteläistä ja tyydyttävää, vaikka se muiden silmin näyttäisi vain velvollisuuksien täyttämiseltä, liian yksinkertaiselta tai karuudessaan kovalta. Elämän suola voi olla juuri se, että tekee parhaansa ja sen, minkä näkee oikeaksi ja terveeksi ja hyväksi, kukin  omalla tavallaan. Ja sitten on vielä nämä kunniakäsitykset, "tein hommani, vaikka se oli raskasta", hoidin puolisoni hautaan asti jne. Niistä voi saada paljon, jopa itsekunnioitusta lisää, kun pystyi toimimaan, niin kuin oli sovittu tai luvattu. Jokaisella on ollut oma polkunsa, omat ilonaiheensa ja suuret surunsa. 

Isoisäni on "supervanhus", joka ei todellakaan ole elänyt näin. Käyttänyt paljon viinaa, tupakkaa vedetty kaksin käsin. Teki töitä jos huvitti. 

Äitini tekee tuon kaiken 75v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

Ajattelin ensin 80, koska tiedän sellaisen, mutta sanotaan 75.

ap

75 on vielä matala ikä supervanhus-nimelle. Tunnen monta 75 vuotiasta, jotka ovat vielä täysillä mukana menossa..

Tuo, että on esim puolison ( tai vanhemman) omaishoitajana, on kyllä todella suuriarvoista ja raskasta työtä nuoremmallekin "vanhukselle".Varsinkin nyt, kun intervalli-jaksot ovat olleet tauolla.

Tuon ikäiset onnekseen suht terveinä pysyneet ikääntyneet ihmiset vielä matkustelevat, tietty varojensa mukaan, ulkomaille. Heidän työuransa aikana ei sitä rahaa eikä aikaa ollut matkustella. Matkat, ihan lyhyetkin esim. Espanjaan, maksoivat todella paljon. Etuna heillä on uteliaisuus elämään ja hyvä fyysinen kunto johtuen työteliäästä elämästä pakon edessä.

Nuorisoa hämää tämä halpalentojen, -hotellien ja -pakettimatkojen aikakausi. Tämän päivän hinnat ja ajankäyttö eivät ole verrannollisia vuosikymmenien takaiseen aikaan. Silloin ei todellakaan lintsattu tai sai potkut ja maine meni vaikeuttaen uutta työllistymistä. Palkattomia vapaita ei kukaan edes kysynyt, ei tullut kenelläkään mieleenkään. Elämä oli työtä työtä ja työtä kotona ja työpaikalla. Kodinkoneita ei ollut läheskään kaikilla, joten tiskattiin käsin. Ehkä sähkövispilä oli yleisin apu lasten lisäksi. Niin ja jo oma pyykkikone oli luksusta. Yleensä pyykit kaupungeissa pestiin taloyhtiöiden pesuhuoneessa ja kuivatettiin kuivaushuoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Kaverit rupesi 50vuotiaana harvenemaan ympäriltä. Kaikki jotka tupakoivat ja käyttivät viinaksia on jo edesmenneitä. Liikkumattomat, jotka ei liiku kuin autolla, hissillä ja istuvat sohvannurkassa vapaansa ovat samoin edesmenneet tai elävät huonokuntoisina nyt 70vuotiaana. 

Koen itseni onnelliseksi, kun saan vielä 70v olla suht kunnossa. Kyllä tässä iässä on jo ajantuomaa patinaa itse kullakin. Ei vain auta jäädä paikoilleen. Sen minkä vielä pystyy liikkumaan on ylläpidettävä jatkuvasti liikkumalla. Aivoja on myös voimisteltava peleillä yms.

On viisainta hoitaa sitä terveyttä kuin sairauksia, silloin ne eivät ole läheskään, niin voimakkaasti läsnä elämässä. 

Kyllä tunnen montakin supervanhusta. Kaikki kävelevät päivittäin ulkosalla ja ovat vireästi mukana eri toimissa. 

Avainsana vanhemmassa polvessa on päivittäinen ulkoilu. Vanhempani ovat koko ikänsä viettäneet mahdollisimman paljon aikaa ulkosalla oman aikansa terveyssuosituksia noudattaen. Kävelivät töihin ja kotiin n. 3-4 km suuntaansa. Autoa käyttivät työmatkoihin vain todella harvoin. Viikonloppuisin ulkoiltiin koko päivä perheen kanssa. Elivät 90-kymppisiksi ja syöpä vei heidät.

Ihanaa talvella käydä hiihtämässä heidän kanssa ja pysähtyä pakkasessa juomaan kuumaa kaakaota ja jotain hyvää sen kanssa tai hiihtäjien majalla ostettiin kaakaot ja munkkipossut, joskus paksut hyvät hernarit. Olimme koko perhe hoikkia kuin pajunvitsat.

Kotoa opitusta itselläkin lähti, että ulkona pitää käydä päivittäin liikkumassa vähintään tunti. Metsässä toki menee helposti koko päivä vaikka kaupunkilaisena tuppaan eksymään helposti, kun auto jää näkyvistä.

Tehkää hyvä palvelus jälkikasvullenne ja ulkoilkaa heidän kanssa päivittäin, toki mahdollisuuksien mukaan. Siitä jää terveellinen ja liikkuva elämäntapa. Toki se kannattaa aloittaa jo ihan pienten lasten kanssa.

Omat vanhempani elävät aktiivista maaseutuelämää edelleen 84-vuotiaina. Tekevät ruokansa ja leipänsä itse, hoitavat talon ja kodin, on isot kasvimaat joka vuosi kasvamassa vaikka mitä. Perunapellostaan saavat perunat pitkälle talveen. Marjastavat, tottakai ja tekevät pieniä remontteja. Polttopuutkin tekevät itse ja kiipeävät tarvittaessa vaikka kuuseen kiinnittämään kaadossa tarvittavaa köyttä.

Jos asuisivat kerrostalossa, eivät ikimaailmassa olisi näin hyväkuntoisia kuin nyt. Ja päät olisi seonneet jo aikaa sitten.

Äidin äiti eli yksin mökissään 90-vuotiaaksi. Kun sen ikäinenkin pärjäsi ilman sisävessaa ja kylppäriä, kantoveden turvin niin vanhaksi, niin ei nykyajan keski-ikäinen voi valittaa samoista oloista yhtään :)

En tiedä, pyöräileekö, mutta kaikkea muuta mainittua kyllä tekee. Ajaa myös autolla ja mönkijällä, metsästää ja kalastaa,  hoitaa metsäänsä ja tekee sieltä polttopuita. Ikää 90+.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani elävät aktiivista maaseutuelämää edelleen 84-vuotiaina. Tekevät ruokansa ja leipänsä itse, hoitavat talon ja kodin, on isot kasvimaat joka vuosi kasvamassa vaikka mitä. Perunapellostaan saavat perunat pitkälle talveen. Marjastavat, tottakai ja tekevät pieniä remontteja. Polttopuutkin tekevät itse ja kiipeävät tarvittaessa vaikka kuuseen kiinnittämään kaadossa tarvittavaa köyttä.

Jos asuisivat kerrostalossa, eivät ikimaailmassa olisi näin hyväkuntoisia kuin nyt. Ja päät olisi seonneet jo aikaa sitten.

Äidin äiti eli yksin mökissään 90-vuotiaaksi. Kun sen ikäinenkin pärjäsi ilman sisävessaa ja kylppäriä, kantoveden turvin niin vanhaksi, niin ei nykyajan keski-ikäinen voi valittaa samoista oloista yhtään :)

Miksi kuusen kaadossa tarvitaan köyttä? Aika monen kuusen kaadossa olen ollut mukana ja monta muuta välinettä on tullut käytettyä, mutta ei koskaan köyttä.

Käpyjen keräys jäi mainitsematta tutun 90-vuotiaan toimissa, kun viime aikoina ei ole ollut yleiskeräystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit rupesi 50vuotiaana harvenemaan ympäriltä. Kaikki jotka tupakoivat ja käyttivät viinaksia on jo edesmenneitä. Liikkumattomat, jotka ei liiku kuin autolla, hissillä ja istuvat sohvannurkassa vapaansa ovat samoin edesmenneet tai elävät huonokuntoisina nyt 70vuotiaana. 

Koen itseni onnelliseksi, kun saan vielä 70v olla suht kunnossa. Kyllä tässä iässä on jo ajantuomaa patinaa itse kullakin. Ei vain auta jäädä paikoilleen. Sen minkä vielä pystyy liikkumaan on ylläpidettävä jatkuvasti liikkumalla. Aivoja on myös voimisteltava peleillä yms.

On viisainta hoitaa sitä terveyttä kuin sairauksia, silloin ne eivät ole läheskään, niin voimakkaasti läsnä elämässä. 

Kyllä tunnen montakin supervanhusta. Kaikki kävelevät päivittäin ulkosalla ja ovat vireästi mukana eri toimissa. 

Avainsana vanhemmassa polvessa on päivittäinen ulkoilu. Vanhempani ovat koko ikänsä viettäneet mahdollisimman paljon aikaa ulkosalla oman aikansa terveyssuosituksia noudattaen. Kävelivät töihin ja kotiin n. 3-4 km suuntaansa. Autoa käyttivät työmatkoihin vain todella harvoin. Viikonloppuisin ulkoiltiin koko päivä perheen kanssa. Elivät 90-kymppisiksi ja syöpä vei heidät.

Ihanaa talvella käydä hiihtämässä heidän kanssa ja pysähtyä pakkasessa juomaan kuumaa kaakaota ja jotain hyvää sen kanssa tai hiihtäjien majalla ostettiin kaakaot ja munkkipossut, joskus paksut hyvät hernarit. Olimme koko perhe hoikkia kuin pajunvitsat.

Kotoa opitusta itselläkin lähti, että ulkona pitää käydä päivittäin liikkumassa vähintään tunti. Metsässä toki menee helposti koko päivä vaikka kaupunkilaisena tuppaan eksymään helposti, kun auto jää näkyvistä.

Tehkää hyvä palvelus jälkikasvullenne ja ulkoilkaa heidän kanssa päivittäin, toki mahdollisuuksien mukaan. Siitä jää terveellinen ja liikkuva elämäntapa. Toki se kannattaa aloittaa jo ihan pienten lasten kanssa.

Tämä on paskapuhetta. Ennen vanhaan, vielä 60-luvullakin, pidettiin ihan sekopäänä jos lähti huvikseen lenkille. Kyllä se ulkoilu ja liikunta tuli siellä pihatöissä ja muissa asioissa, siinä enää tarvinnut lenkille lähteä erikseen. 

Minun äitini on 94 vuotias. Asuu yksin kotona. Tekee ruokansa itse, siivoaa, pesee pyykkinsä. Ei tarvitse hoitoapua ulkopuolisilta. On kiinnostunut ulkomaailmasta: seuraa yhteiskunnallisia asioita, politiikkaa ja tekee teräviä kommentteja ja kysymyksiä. Soittelee säännöllisesti sukulaisilleen ja tuttavilleen.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.

No 69-vuotiaan kuuluukin tehdä tuo kaikki.