Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.
Kommentit (752)
Mummoni ystävä oli sellainen supervanhus. Hän pyöräili paljon. Kaikki kauppareissut ja kyläilyt ja muut kulki pyörällä. Saattoi ajaa helposti 10 km. Ei mitään ongelmaa.
Mutta sitten alkoi muisti menemään. Ei muistanut mihin on menossa ja miksi, mutta pääsi pyörällään nopeasti pitkälle. Se oli aika pelottavaa.
Toinenkin fyysisesti kovakuntoinen vanhus jonka tunsin, menetti muistinsa. Hänelle omaiset saivat hoivapaikan, mutta siellä tuli ongelma siitä että hän luuli joutuneensa venäläisten vangiksi. Hän yritti ihan tosissaan paeta sieltä hoivapaikasta. Hoitajalle tuli nopeasti nyrkkiä leukaan jos ei muistanut olla varuillaan.
Kyllä supervanhuksen ikähaarukka lähtee 80-vuotiaasta. Anoppi ja appiukko 75-vuotiaita ja he kyllä touhuavat kaikenlaista. Isäni 85-vuotias taas istuu pyöratuolissa ja toimintakyky on heikentynyt selvästi vuoden sisällä. Haluaa asua vielä kotona, mutta kyllä huomaa, että pian ei enää pysty.
Vierailija kirjoitti:
Olen 63 vee ja suunnittelen juuri uuden skeittilaudan ostamista ja parkourauksen aloittamista , olen ratsastanut ja luistellut ikäni, maalaan ja kirjoittelen ja julkaisen ja valokuvaan ja julkaisen. Kannustan muitakin, satsaamaan tasapainolajeihin, ette vanhene samaa tahtia kuin kiikkustuolissa. Olen myös kävellyt koko Suomen päästä päähän ja vuorikiipeillyt :)
Kertokaapa te jotka alapeukutitte tätä?
Suvussa 90-100 vuotiaita. Kaikilla ollut rankka elämä. Siitä huolimatta ovat aina olleet elämänmyönteisiä. En ole kuullut ruikutusta heidän suusta. Uskon, että tämä on syynä pitkään ikään
Äitini oli supervanhus, hän hoiti nämä kaikki asiat itse ja hoiti vielä sairasta veljeään ja siskiaan. Hän kuoli 86 vuotiaana. Itse olen 72 v ja muut työt hoidan itse, paitsi ei ole hoidettavia. En siis vielä tunne kuuluvani superien joukkoon.
On oma äiti, tänä vuonna tulee 87vuotta täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 63 vee ja suunnittelen juuri uuden skeittilaudan ostamista ja parkourauksen aloittamista , olen ratsastanut ja luistellut ikäni, maalaan ja kirjoittelen ja julkaisen ja valokuvaan ja julkaisen. Kannustan muitakin, satsaamaan tasapainolajeihin, ette vanhene samaa tahtia kuin kiikkustuolissa. Olen myös kävellyt koko Suomen päästä päähän ja vuorikiipeillyt :)
Kertokaapa te jotka alapeukutitte tätä?
Olet työikäinen etkä vanhus. Olet väärässä ketjussa, siksi alapeukut.
Laskisin äitini, jos ei niihin supervanhuksiin, niin ainakin niihin jotka itsepäisyydellään menevät vaikka seinästä läpi. Asui yksin isän kuoltua keskellä metsää olevassa mökissä joka oli puilla lämmitettävä. Hoiti hommat ja asiat, piti talon siistinä ja lämpimänä. Oli silloi 80v. Sitten sai tulpan aivoihin ja joutui sairaala hoitoon 89-vuotiaana. Ehti siellä täyttää 90 v. ennenkuin nukkui pois. En usko että itsestäni tulee mitään supervanhusta, enemmänkin sellainen mukavuuden haluinen ja vähän laiska vanhus jos sinne ikään edes pääsen.
Isoäiti käveli vielä 87-vuotiaana 17km matkan ystävättärensä kanssa (85v) lenkillä. Ominee asui ja hoiti asiansa.
Minusta vanhus tarkoittaa ikääntynyttä ihmistä, joka tarvitsee paljon apua päivittäisissä toimimoissaan ja on eri tavoin alentunut toimintakyvyltään. En siis liittäisi superia vanhus-termiin. Vanhus voi olla 72-vuotias monin tavoin autettava ihminen tai 85-vuotias samassa tilanteessa. Toisaalta 85-vuotias omatoiminen ihminen on mielestäni ikääntynyt, ei vanhus.
Vierailija kirjoitti:
Minun mummolla ei ole sairasta puolisoa, muuten kyllä tekee tuon kaiken. Ikää on marraskuussa 69v.
Ja hänkö vanhus?
Mun isoisä 88 ja isoäiti 80. Tekevät kaiken itse. Ei mitään apuja yhteiskunnalta.
Ja kun avun aika tulee, niin perhe yhdessä auttaa niin pitkälle kuin mahdollista.
Tiedän poikaystäväni mummon, joka virui vaipoissa sängyssä 10 vuotta puoliksi
halvaantuneena. Pelkkää kärsimystä. Ja hoido ei todellakaan aina ollut asianmukaista.
Vierailija kirjoitti:
96-vuotias mummoni! Asuu yksin isossa kaksikerroksisessa omakotitalossa, hoitaa omenapuitaan, kokkaa, hillottaa ja tiskaa käsin!
Anoppinikin tiskasi 90 v käsin, mitta näkö oli vähän huono🤮
Supervanhuksista en tiedä, mutta tiedän useamman alle 70-vuotiaan, jotka ovat melko heikoissa kantimissa ja enimmäkseen omasta syystään: ei jakseta edes kävellä vaan kuljetaan lyhyetkin matkat taksin kanssa, eivät tee enää edes ruokaansa itse vaan ostavat valmista tai valmista ruokaa tuodaan ovelle, eivät hoida kauppa-asioitaan itse ja huushollin pidossakin tarvitsevat apua. Näillä ihmisillä on usein ylipainoa, 2-tyypin diabetestä, rasvamaksa, kolestroliarvot koholla, keuhkoahtauma (tupakointi) jne., ei noudateta määrättyä ruokavaliota eikä muitakaan lääkärin ohjeita ja saatetaan nauttia alkoholiakin säännöllisesti vaikka terveys ei sitä kestä.
90 v äitini lenkkeilee kerran päivässä kunnan vapaaehtoispalvelun kanssa, pesee pikkupyykit käsin (minä hoidan isommat pestävät), siivoaa. Viikonloppuisin kiertää talon monet kerrat, että saa liikuntaa. Aivoinfarktin jälkeen käytti rollaattoria, mutta nyt siirtynyt kävelykeppiin. Asioille kuskatessa mummo kulkee aika ripsakasti, että on näin 60-kymppisenä vaikea perässä pysyä. Viitisen vuotta sitten kiipeili vielä emännänjatkolle laittamaan verhot, sen olen nyt kieltänyt. Katsoo televisiostakin vanhoja lännenelokuvia, Selviytyjiä ja Amazing Racea😁.
Moni 90-vuotias on ollut 40 vuotta eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Moni 90-vuotias on ollut 40 vuotta eläkkeellä.
Meillä on noita suvussa. Yksi jäi 1980 - luvulle eläkkeelle selästään 53-vuotiaana. Pystyi kyllä rakentamaan itselleen talon yksin ilman rakennusmiehiä eläkkeellä, tekemään myös katon itse.
Ja on edelleen hyvässä kunnossa 94-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ikäraja supervanhukselle?
Ajattelin ensin 80, koska tiedän sellaisen, mutta sanotaan 75.
ap
Sulla ei taida oikein olla tuntumaa tuohon ikäryhmään? Suurin osa 75-vuotiaista on toimintakykyisiä ja aktiivisia. Yks tuttuni tekee sijaisuuksia hoivakodissa, vaikka on itse tuon 75. Hänellä on oma yritys, joten tekee myös monenlaista muuta keikkaa: valmistelee pitoja, siivoaa, remontoi, hoitaa istutuksia. Hoitaa myös lapsenlapsiaan.
Naapurini, 76-vuotias. Viljelee itse vihanneksensa, ratsastaa, reissaa ulkomailla, hoitaa lapsenlapsiaan.
Isäni lopetti kilpatanssin harrastamisen 80 vuotiaana ja luopui samalla myös ajokortista, koska ei ollut enää ajoa tanssiharjoituksiin.
Totta, ja sitten on näitä 60v jotka höperöityvät jossain senioritalossa.
Totta, mutta olen siellä töissä.
Isoäitini, joka kuoli 94-vuotiaana. 1kk aikaisemmin ennen nopeaa kuolemaa ajoi vielä itse landelle, jossa asui osan vuodesta; siivosi koko mökin omin käsin ja teki mehuiksi arkkupakastimeen keräämänsä marjat.
Viimeiset viikot diagnoosin jälkeen varmuuskopioi pädit, tietokoneet ja puhelimet sekä pilvipalveluun että ulkoiselle kovalevylle, valmisteli kuolemaa varten asiakirjat, kävi shampanjalla elossa olevien ikätovereiden kanssa ja sairaalassa jo ollessaan neuloi juuri syntyneelle lapsenlapsenlapselle viltin ja myssyn sekä luki kaksi vastailmestynyttä kirjaa.
Palliatiivisessa hoidossa järjesti omaisten avulla saattokotiin pianistin kaikkien kuolevien iloksi, ja lopetti maailman tapahtumista puhumisen ja muiden kuulumisten kyselyn vasta juuri ennen morfiiniuneen nukahtamista.
Hänen ikänsä salaisuus oli minusta uteliaisuus, ei ollut mikään hoikka, urheilullinen tai himoterveellisesti syövä rouva,
vaan veti karkkia ja punkkua ja viihtyi Netflixin äärellä.
Tämä.