Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa, että vanhukset pärjää omillaan, mutta monella 30v ikäisellä on hukassa niin arjenhallinta kuin talouskin.

Eipä siinä, että elämänhallinta on hukassa, ole mitään huvittavaa, oli kyse mistä ikäluokasta tahansa.

Minun ikäisistäni ne vailla elämänhallintaa olevat ovat vaan käytännössä kuolleet pois jo aikaa sitten. En sanoisi, että niitä on ollut vähemmän, se vaan on näkynyt eri tavoilla.

Olen -47 syntynyt ja mieheni on neljä vuotta vanhempi. Normaalia ja kohtuullisen aktiivista elämää tässä vielä saa viettää. Pientä kremppaa on, mutta geenit ja elämäntavat pitävät toimintakykyisenä. Emme ole koskaan tupakoineet, alkoholia käytämme aivan minimaalisesti, olemme aina olleet normaalipainoisia. Puolet samanikäisistä tuttavista on yhtä hyvässä kunnossa, että en pitäisi tätä vielä kovin erikoisena.

Jäin äidinkielen opettajan töistä eläkkeelle aikoinaan, mies teki työuransa lentokoneteknikkona.

Fiksu ja taitava mummini oli täysjärkinen 99-vuotiaana. Surullista on, että noin 20 vuotta vieraat ihmiset puhuivat hänelle kuin höperölle.

Näinoooon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

Sama kysymys minulta.

Vanhuus alkaa 60-vuotiaana.

Työelämässä on sitten paljon vanhuksia ja tulee olemaan vielä enemmän tulevaisuudessa.

Nyt tavallisin eläkkeellejäämisikä on 63- 64v. Osa tekee ad 68v ja osa vielä senkin jälkeen keikkatyötä tms. Tiedän muutaman, jotka ovat tehneet keikkaa sairaalassa aina 74- 75v.

Äitini on yli 80 ja rautaisessa kunnossa, pyöräilee kymmeniä kilometrejä, käy marjassa, puusavotassa olimme vasta, kävelee joka päivä parin kolmen tunnin lenkin jos ei pyöräile. On leski ja kuulo kun pöllöllä ja näkö kun pöllöllä.. Paremmassa kunnossa kun minä, lapsensa.

No lukekaa se tämän päivän juttu 91-vuotiaasta supermallista nakukuvissa.

Minä inhoan tuota vanhus-sanaa, se on merkitykseltään niin ikävä, tulee joku koukkuselkä mieleen. Voitaisiinko käyttää seniori- tai ikäihminen-nimitystä meistä vanhemmista sukupolvista? Ne ei ole niin halventavia ja negatiivisia sanoja.

Olen 77 v. Hallitsen itseäni ja omaisuuttani

Olenkohan supervanhus?

Minun mummo vetelee joka aamu jotain itämaisia liikkeitä pihallaan ja on minua notkeampi ja pystyy menemään syväkyykkyyn. Lisäksi kävelee useasti. Muutenkin hänen liikkumien on välillä aika erikoista, kuten välillä kävelee ylämäet takaperin tai yrittää kiivetä puuhun. On jo 88 vuotias, mutta liikkuminen ja tasapaino on kuin nuoren naisen. Eikä järjessäkään valittamista

Kuuskymppinen ei ole vanhus. herran tähden sentään! Alle 70 -vuotias on vielä ihan täysin toimintakykyinen sekä henkisesti että fyysisesti, ainakin pitäisi olla.  

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

40

...siis normaaleja vanhuksia?

Äitini on 80-vuotias, marjastaa, pyöräilee, tekee itse ruoan.

Mitä sitten?

Näinoooon kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

Sama kysymys minulta.

Vanhuus alkaa 60-vuotiaana.

Ei ala.

Olen 59-vuotias ja hyväkuntoinen ja olo on kuin nuorella, ei mitään vanhuuden oireita!

Ai jessus, 75v supervanhus! Isomummu on 101 ja tekee ruoat itse ja asuu omillaan. Ei kyllä hoida ketään.

Vierailija kirjoitti:

Ai jessus, 75v supervanhus! Isomummu on 101 ja tekee ruoat itse ja asuu omillaan. Ei kyllä hoida ketään.

No wau!

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

Ajattelin ensin 80, koska tiedän sellaisen, mutta sanotaan 75.

ap

Sulla ei taida oikein olla tuntumaa tuohon ikäryhmään? Suurin osa 75-vuotiaista on toimintakykyisiä ja aktiivisia. Yks tuttuni tekee sijaisuuksia hoivakodissa, vaikka on itse tuon 75. Hänellä on oma yritys, joten tekee myös monenlaista muuta keikkaa: valmistelee pitoja, siivoaa, remontoi, hoitaa istutuksia. Hoitaa myös lapsenlapsiaan.

Naapurini, 76-vuotias. Viljelee itse vihanneksensa, ratsastaa, reissaa ulkomailla, hoitaa lapsenlapsiaan.

Isäni lopetti kilpatanssin harrastamisen 80 vuotiaana ja luopui samalla myös ajokortista, koska ei ollut enää ajoa tanssiharjoituksiin.

Totta, ja sitten on näitä 60v jotka höperöityvät jossain senioritalossa.

Ei se 60v varmaan omaa laiskuuttaan tai omasta tahdostaan höperöidy siellä senioritalossa. Jokainen haluaisi tietysti olla vielä 95 vuotiaana jossain Aira Samulinin kunnossa, mutta sairaudet ei aina katso elintapojakaan. Joku kuolee tai invalidisoituu jo 60v aivohalvaukseen vaikka olisi elänyt kuinka hyvin, ja jonkun 100 vuotiaan "pitkän iän salaisuus" on viina, rasvainen ruoka ja sikarit, yms..

Huokaus. Isäni on 75-vuotias leskimies ja tekee kaiken itse. Ajaa autoa, pyöräilee, valmistaa ruokansa ja huolehtii kaikesta itse. Aika tuntuu käyvän pitkäksi ja siivoaa koko ajan. Paha vain, että hän asuu naapurissa ja siivousinto laajenee välillä meille. Itse kun en ole ollenkaan niin pedantti ja meillä vallitsee hallittu kaaos. Juuri kävi tuossa tuomassa pesuaineita. Meinaa huomenna tulla jynssäämään kylppärin...

En tiedä mikä ikä lasketaan mutta 70+ vuotias mummoni asuu yksin, siivoaa kotinsa, tekee omat ruokansa, kasvattaa palstalla kasviksia, marjastaa silloin kun voi marjastaa, sisustaa, ompelee, hoitaa lapsenlapsia, käy kävelyllä ja touhuaa muutenkin aika paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ikäraja supervanhukselle?

40

Okeestaanhan alamäki alkaa jokaisella jo 25 vuotiaana. Jotkut ovat viisi tai kuusikymppisenä hyvässä kunnossa tai "elämänsä kunnossa", mutta ei takuulla niin hyvässä kunnossa kuin parikymppisenä.

Kohta ysikymppinen mummeli käyttää sujuvasti älykännykkää, siivoaa ja käy kaupassa (kyydin hänkin tarvitsee), ei tarvitse mitään kotiapua.

Mutta niin vain hitaasti hänellekin on alkanut tulla kremppaa ja esim. rasituksen jälkeen kolottaa ja pitää toipua. Kun tuntee tällaisia supervanhuksia niin tulee jotenkin sokeaksi sille heidän vanhenemiselleen. Sitä olettaa, että he vaan jaksavat ikuisesti eikä "näe", että heillä voi olla jotain vaivoja.

Pahinta on se, jos nämä superihmiset ovat niitä tyyppejä, jotka eivät koskaan valita. He ovat kuin kissoja, jotka kehräävät kun ovat kipeitä. Ihminen luulee, että kaikki on ok, mutta kissa vaan yrittää rauhoittaa itseään.

Jokaiselle tällaiselle supervanhukselle olisi hyvä tehdä kattava lääkärintarkastus kerran vuodessa. Silloin näitä ongelmia voisi bongata ajoissa, ennen kuin on liian myöhäistä tai kunto yhtäkkiä romahtaa.