Tunnetteko supervanhuksia? Jotka käyvät marjassa, siivoavat kotinsa itse, leipovat, hoitavat sairasta puolisoaan, ajavat pyörällä jne.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on vanhus?

Mutsi 65-v touhuaa ja poukkoilee sinne tänne, ja aika varmaan 20-30v lisää on tulossa, ei merkkiäkään hidastumisesta.

Meille kakaroille tulee joskus vielä vaikeaa, kun karkailee laitoksesta tansseihin salaa miestään tapaamaan.

Mikä asenne. Vanhus on laitoksessa kuin vankilassa. Itse ajattelin oman äitini kanssa, että kulkekoot, vaikka välillä eksyy. Pikkupaikkakunnalla joku huomaa ja toimittaa kotiin. Dementoitunut vanhuskin tajuaa olevansa vanki. Ja vapaus on ihmisen sisin sielunmaisema.

Vierailija kirjoitti:

Ollessani teini, mummini oli kai supervanhus. Ikää hänellä silloin jotain 70 ja touhusi kotona, teki ruoat, siivosi, hoiti omakotitalon pihaa, kävi pyörällä kaupassa, kävelylenkeillä. Kävin hänen kanssaan kaupassa ja kävelyillä. Isoisä kuoli ja mummini oikeastaan iloitsi, kun sai omaa aikaa ja tehdä mitä haluaa. Vuosien saatossa kävelyvauhti hidastui ja pyörällä ei enää ajanut. Pyörän antoi minulle. Piha jäi hoitamatta ja muuttui viidakoksi. Ilmestyi kerran viikossa hoitaja tuomaan lääkkeet, jossain vaiheessa kotipalvelu, niitä käyntejä lisättiin. Mummi ei enää liiku mihinkään kotoa. Muisti meni että harhailee omassa kodissaan. Ei kuule kunnolla, ei näe kunnolla. Kaatuilee, sairaalajaksoja ja viimeiseltä ei enää kotiin palannut. Sai palvelutalopaikan ja kunto romahtaa kun hoitolassa makuutetaan eikä mitään tarvitse tehdä itse. Mummin  omaisuus on jaettu ja talo myyty. Mummi ei enää tiedä edes kodistaan eikä kannata sanoakaan, että talo on myyty, ettei turhaan tule paha mieli.

Siellä se mummi makoilee sängyssä varmaan tälläkin hetkellä vaikka kello on jo yli yhdeksän. Kaukana on ne kävelyretket mummin kanssa junaradan varrelle ja pyöräreissut kauppaan. 

Se ei ole mikään hoitola, eikä siellä tarkoituksella "makuuteta", vaan ihmisen kunto huononee tuossa tilassa muutenkin ja toisekseen siellä on minimimäärä henkilökuntaa joka ehtii tehdä pakolliset asiat, ei mitään muuta. Liikuntakykyä voi jonkin verran ylläpitää ennen vanhenemismuutoksia mutta eipä paljon ihmeitä voi tehdä silloinkaan - miten esimerkiksi ohjeistat dementikkoa pitämään huolta lihaskunnosta ja toisaalta varomaan liikaa reuhtomista, kun muisti pelaa 1 minuutin ajan ja tasapaino on huono.

Sanoisin, että supervanhuus on yksilöllistä. Jos terveenä saa elää, ettei ole nivel tmsn vaivoja niin pysyyhän sitä toimintakykyisenä. Moni on mieleltään virkeä, mutta reuma tai nivelrikko tai sydänongelmat rajoittavat liikkumista.

Isoäitini, joka eli 89-vuotiaaksi. Hoiti pyörätuolissa istuvan isoisän 87-vuotiaaseen saakka. Kun pappa kuoli, isoäitini jatkoi pyöräilyä, lenkkeilyä, käsitöitä ( kutoi mattoja ja teki ryijyjä, neuloi, virkkasi ), hoiti kasvimaata, kävi kansalaisopiston jumpassa, leikkasi nurmikon isolta okt:n pihalta, pyöräili kauppaan päivittäin, teki ruokaa, leipoi, teki ristisanoja, luki kirjoija. Valitettavasti aggressiivinen syöpä iski ja hän kuoli alle 4kk sairastamisen jälkeen 89,5-vuotiaana. Ilman syöpää hän olis varmaan edelleen sydämen ja peruskuntonsa puolesta elossa. 

Hieman ihmetyttää nämä kommentit täällä, että joku 69-vuotias olis "superVANHUS". Edes isoäitini ei ollut vanhus, vaikka hän oli vanha. Pyörätuolissa istuva 91v isoisäni oli loppuaikoinaan vanhus; autettava ja ymmärrys oli jo hämärtynyt. 

Kun katsoo yleistä ihmisnäkymää Suomessa, nin suuri osa aikuisista on joko vähän tai paljo ylipainoisia. Tämä alkoholin ( ja tupakan ) liikakulutuksen ohella suurena syynä siihen, että alle 70-vuotiaina ollaan jo aika raihnaisia. Liikunnan vähyys ja ylensyöminen on kauhea yhdistelmä. Viimeistään viiskymppisenä tämä on ymmärrettävä ja tehtävä iso elämänmuutos, jos toiveissa on elää ( sen elämän mitä jäljellä on ) ilman jatkuvia kipuja ja toisten armoilla olemista. 

Tätini eli hyvääja aktiivista elämää 90-vuotiiaksi. Teki itse kaikki kotityöt ikkunanpesuja ja suursiivouksia myöten. Hoiti puutarhaa, teki vapaaehtoistyötä, kävi kerhoissa, harrasti kuorolaulua, senioritanssia, vesijumppaa jne. Teki käsitöitä, luki, ratkoi ristisanoja ja sudokuja, hoiti itse pankkiasiat yms., käytti tietokonetta, kyläili paljon, oli todella sosiaalinen. Terveys muuten hyvä, mutta hänellä oli sydämen vajaatoiminta, mutta ei menoa paljon hidastanut.

Sitten kun tuli koronasulku, hän pelkäsi hirveästi, ei käynyt missään, eikä hänen luonaan saanut käydä. Kun hänelle soitti, hän ei muusta puhunut kuin koronasta. Muutaman viikon kuluttua alkoi tulla hengenahdistusta ja hän joutui sairaalaan. Viikon päästä kuoli, sydän ei enää jaksanut, koronaa ei ollut. Surullista, kun hyväkuntoinen ihminen meni tuolla tavalla, vaikka toki ikää jo oli, mutta olisi ollut vielä elämänhalua.

Isoäiti 91v. asuu yksin. Lentelee ulkomaille ja kuopii kasvimaata. Viime kesänä repi kurtturuusut irti itse. Kaatui kylläkin sinne ruusujen sekaan. Aikoo vielä mennä mökille tänä kesänä ja marjastaa lähimaastossa.

Isomummu kävi 80v kotoa vanhustentalossa lukemassa lehtiä ääneen, kun vanhustentalon asukkaat ei nähneet lukea.

Hänen poikansa on nyt 91 ja edelleen yrittäjänä töissä.

Mun isä on tuollainen:

-81v

-hoitaa monisairasta äitiäni

-harrastaa sauvaJUOKSUA ja pyöräilyä

-käy lapinretkillä

-marjastaa

-hoitaa 1 ja 6 vee lapsiani

Äitinsä kuoli reilusti yli 100-vuotiaana. Kun meni hoitokotiin 95veenä, hoitajat tiedustelivat mitä lääkkeitä käyttää. Olivat aika yllättyneitä kun mummoni sanoineytä ”multitabsia” 😂

Yritän itse pyrkiä samaan suoritteeseen, hyvässä tahdissa oon, kun tässä yli nelikymppisenä mua luullaan mieheni tyttäreksi, teinipoikieni siskoksi tai kaveriksi, olen hoikka liikunnallinen, syön ja juon melko terveellisesti. Viimesimmän lapseni sain luomusti reilusti yli 40v.

Kropan malli mulla on sama kuin isälläni ja mummollani, että voisin ehkä olla perinyt isäni ja mummoni geenit. Saas nähä miten käy 😃

Mummoni tekee kaiken itse, käy siis kaupassa, siivoaa, ajaa nurmikon, hoitaa pankkiasiat, lääkärit jne. vaikka on yli 90v. Anoppini 70 v. taas teettäisi kaiken muilla, koska on niin "vanha". Mies lähtee monesti tekemään puolestaan kaikkea, juoksuttanut taas ihan urakalla koko alkukesän :( Mietin tässä, että lähetetään mun mummo sinne pesaisemaan vaikka ikkunat ja ajamaan nurmikko, niin palautuu järki.

Äitini naapurissa asuu 95v mummo. Puuhastelee kaikki päivät puutarhassaan. Välillä seuraillaan kun mummeli heiluu tikkailla ja leikkaa omenapuunoksia tai kerää omenoita. Ollaan joskus tarjottu apua, mutta ei huoli.

Pyytää sitten kyllä itse, jos on avun tarpeessa, mutta näin on käynyt vain kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kysyi voisiko mieheni kiivetä yläkerran avoimesta kattoikkunasta sisään, kun lukitsi itsensä vahingossa ulos ja toisella kerralla tarvitsi äyskäröintiapua, kun tien viemäri oli mennyt syksyllä tukkoon ja sadevesi tulvi hänen kellariinsa.

Käy myös kesäisin 5km päässä pyörällä pesemässä mattoja ja talvisin samassa paikassa avannossa.

Leski-isäni on 84. Asuu nyt kivassa kerrostalokolmiossa pk-seudulla, koska se on helpompaa kuin ok-talon pitäminen. Ajaa isolla maasturilla, tekee metsätöitä mökillä lastenlasten kanssa, pitää palstaa kaupungissa ja maalla. Marjastaa, sienestää, lukee kirjallisuutta, tietää tasan tarkkaan mitä maailmassa tapahtuu, on vankat mielipiteet asioista (Minusta pörssit pitäisi kaikki räjäyttää) ja osaa myös nauraa itselleen. Hoitaa itse kotinsa, siivoaa, laittaa ruuat (hyvä kokkinakin), säilöö, tekee mehut. Lääkkeitä syö tarkasti, eihän niistä ole muuten mitään hyötyä. Polvet on uusittu, joten vauhti pysyy hyvänä. Kurjaa kuulemma on kun kaverit kuolevat pois. Minusta on tosi mahtavaa, että aikuiset lapsenlapset ovat oikeasti läheisiä vaarin kanssa ja tekemisissä jatkuvasti. Lapsenlapsenlapsiakin on useampi. 

Tunnen, oman isoisäni. Ikää 90v, pyöräilee yli 20km lenkkejä, hiihtää talvisin, lenkkeilee, hoitaa ison kolmikerroksisen (omin käsin rakennetun) omakotitalon kaikki korjaukset itse, leikkaa nurmet, nikkaroi, ajaa autolla (vähän jännittävää vaikkei mitään ongelmaa olekaan), soittaa pianoa, banjoa ja ratkoo ristikoita aikansa kuluksi. Toivon, että olisin perinyt edes osan noista hyvistä geeneistä.

Laskisin myös oman mummoni super"vanhukseksi". Hän täyttää 88 vuotta nyt ja hoiti ukkiani 80-83 vuotiaana. Hän liikkuu metsässä, tekee käsitöitä, marjastaa ja sienestää, leipoo, osallistuu erilaisille reissuille ja kerhoihin. Hän hoitaa tunnollisesti hautojen kastelun ja hoidon, vaikka hänelle on tarjottu apua siihen, voitte uskoa... Lisäksi sydäntä lähellä on lukeminen, oma uskoja kryptot.  Ihailen häntä kovasti, ja olen yrittänyt elää hänen neuvojensa mukaan (älä ole liian kiltti, älä pelkää tehdä sinulle tärkeitä asioita, vaikka muut eivät niitä ymmärtäisikään yms.) 

Ihana lukea näitä esittelyjä täällä! Toivotaan, että moni meistäkin olisi yhtä virkeä sitten vanhempana!

Sanokaa super-ihmisille että käyvät lääkärissä ainakin kerran vuodessa. Mun super-äiti jätti yhden käynnin tekemättä, ja nyt hän on ollut pyörätuolissa puhekyvttömänä ja halvaantuneena jo kuusi vuotta.

Liian korka verenpaine poksautti päästä verisuonen ja se oli siinä..

Isovanhempani (90-v ja 92-v) ovat. Asuvat rivitalossa, käyvät itse kaupassa ja siivoavat. Kumpikaan ei tarvitse liikkumiseen mitään apuvälineitä. Skarppeja ja myös terveitä, mitä nyt isoisän näkö alkaa olemaan huono ja syö jonkinlaista verenohennuslääkitystä. Liikkuvat aktiivisesti, joten liikakilojakaan ei ole kertynyt. Isoäiti jopa hölkkää kevyesti, isoisällä on hölkkä vaihtunut kävelyksi. isoäidillä on voimassa oleva ajokortti ja kyllä hän viikoittain myös ajaa. He ovat nyt olleet naimisissa 71 vuotta. 

Läheisissäni on mummo, 97 v, tulee toimeen omassa talossaan, käy pihalla lenkillä rollaattorin kanssa, ruoka tosin tuodaan kotiin, mutta aamiaisen tekee itse, haravoi oksia pihallaan, voimistelee, lukee lehdet ilman silmälaseja ja seuraa politiikkaa, on hyvä väittelemään mm. täysmaidon ja voin puolesta, käy saunassa yksin, ajokorttia ei enää ottanut. Hänen äitinsä eli pitkälle yli 90-vuotiaaksi.

Tytär on liki 70-vuotias, harrastaa mm. pyöräilyä ja käy keikkatöissä.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini 79v. juoksee kahdesti viikossa aamulenkillä ulkokuntosalille 5km, minkä jälkeen ui luonnonvedessä. Niinä päivinä kun ei juokse, kävelee 10-15km. Talvisin hiihtää, luistelee ja uimahalli 3x/viikko. Joogaa, jumppaa, pyöräilee, kiipeilee, hulahulaa jne. Talossa tulisijat, hakkaa halot itse.

Lukee sanomalehdet neljällä kielellä joka päivä. Kirjoja menee 2-5 viikossa. Suosittelee ja lainaa minulle uutuuksia, joista en ole ehtinyt kuullakaan. Osallistuu mielenosoituksiin, yleisöluennoille, avoimen yliopiston kursseille, harrastaa itseään kiinnostavien aiheiden väitöstilaisuuksissa käyntiä. Soittaa pianoa ja kirjoittaa. Opettaa vapaaehtoisena suomea pakolaisille ja tekee juristin hommia pro bono kansalaisjärjestöille. Koronan myötä alkoi keräämään nettituttuja ympäri maailman.

Marjastaa ja sienestää, leipoo omasta taikinajuuresta leivät. Ompelee ja korjaa vaatteita. Ostaa nettikirppiksiltä kledjuja, jotka tuunaa ja antaa eteenpäin lahjaksi. Osaa yrttilääkintää ja akupunktiota, hoitaa ystäviään. Käynnisti toisen lapsemme synnytyksen akupainelulla. Toimi siskonsa kotiapuna 3 vuotta, ja lopussa omaishoitajana. Teki siskon uurnan itse ja opetteli hautajaisiin Chopinin pianokonserton.

Hoitaa neljää lastenlastaan joka viikko, usein yöpyy veljeni luona vanhempien yövuorojen ajan. Meidän isompia muksuja vie taidenäyttelyihin, päivävaelluksille, skeittaamaan, tutustumaan uusiin ruokakulttuureihin jne. Tällä hetkellä puhuu ranskaa vanhimman kanssa, jotta tämä oppisi paremmin.

Tapailee kahta itseään nuorempaa miestä, ilmeisesti vain seksin tähden koska me emme tapaa heitä ikinä. Näyttää 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin minulla.

On sanonut elämänsä kunnolla vasta alkaneen kun erosi miehestään jäätyään eläkkeelle. Pitää elinvoimansa salaisuutena ruusunmarjateen juontia ja aktiivista radion kuuntelua 😀

WAU, mikä nainen!!! Tuohon on tähdättävä...

Isäni. Täytti talvella 80.

Juuri tuli kalastusreissulta Norjasta jonne ajaa asuntoauton itse.

Onpa kivaa kuulla, että on olemassa " kunnossa olevia ja kuntoaan hoitavia" vanhuksia.

Tätini on pian 90v ja asuu ok- talossa. Sanoo, että jos jäisi neljän seinän sisään eikä liikkuisi, olisi pian vuoteenoma. Noin varmaan kävisi.

Jotta pysyt kunnossa, pitää liikkua ja tehdä erinäisiä askareita mahdollisimman paljon. Vierivä kivi ei sammaloidu.