Yliopiston käyminen ei enää takaa naisten luokkanousua kuin harvoilla aloilla

Miksi aloitus käsittelee vain naisia?

Ymmärtänette, että luokkayhteiskunnat syntyivät aikana, jolloin miehet pitivät valtaa ja naiset joutuivat mukautumaan ilman äänioikeutta.

Kyllä hierarkia, kiipiminen ja päteminen nimenomaan on ollut ja on yhä miehille tärkeää. Samoin nykyään akateemisuus (oma ja kumppanin) tietyille miehille.

Miehet myös yrittivät tietyissä yht.kunnissa naida ylöspäin ja rahaa saadakseen yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.

Vasta viime aikoina naisten koulutuksen ja vapauden lisäännyttyä ovat naiset voineet vaikuttaa kohtaloonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

Tuo on niin huono esimerkki ettei siitä edes erota puhutaanko köyhästä vai keskituloisesta. Ajeleeko se mökkilokkina ruosteisella ikilopulla Avensiksella vai tuliterällä omalla merenrantahuvilalle. Joka siis todistaa toisaalta, etteivät ne elämät kovin paljoa eroa. Elämä samaa, puitteet erilaiset.

Pointti olikin, että tuo kirjoittaja on jossakin niin syvällä Avensiksien, ABC-lounaiden ja telkkarisarjojen Bermudan kolmiossa, ettei edes tajuta, että kaikkien elämä ei ole samaa alemman keskiluokan junnausta kuin hänellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Tässä puhutaan toisesta ilmiöstä, siitä miten kaupunkikulttuuri maailman suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa on irronnut sitä ympäröivän maan kulttuurista. Tämä näkyy monessa, esim. Brexit osoitti, että Lontoo ajattelee aivan eri tavalla kuin muu maa. Suomessa yksi esimerkki on vihreiden äänestäminen, joka keskittyy erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle, joku Jyväskylän yliopistokaupunki poikkeuksena. Minulla on ystäviä myös muiden maiden pääkaupungeissa/suurkaupungeissa. Ei heilläkään ole mökkiä eikä autoa. Miten paljon se suomalaisuus meitä yhdistää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Tässä puhutaan toisesta ilmiöstä, siitä miten kaupunkikulttuuri maailman suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa on irronnut sitä ympäröivän maan kulttuurista. Tämä näkyy monessa, esim. Brexit osoitti, että Lontoo ajattelee aivan eri tavalla kuin muu maa. Suomessa yksi esimerkki on vihreiden äänestäminen, joka keskittyy erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle, joku Jyväskylän yliopistokaupunki poikkeuksena. Minulla on ystäviä myös muiden maiden pääkaupungeissa/suurkaupungeissa. Ei heilläkään ole mökkiä eikä autoa. Miten paljon se suomalaisuus meitä yhdistää?

...eli voimmeko tästä päätellä ettei ne entiset tiukat luokkarajat ja määreet oikein päde nyky-yhteiskunnissa? Yhtenäiskulttuurin ja sen sisällä olevien luokkarajojen sijaan rahan- ja ajankäyttöä määrittää enemmän muut asiat: asuinpaikka, ryhmä johon kokee samastuvansa, ja joka ihan muuta kuin ne entiset selkeät luokat. Jos helsinkiläisestä akateemisesta viherkuplasta akateemisuus määrittyy niiden lähikontaktien perusteella ja ulkomaan matkoillakin hakeutuu saman marginaalin pariin ehkä tuo voi hämätä uskomaan vielä johonkin koulutuksen perusteella määräytyviin deterministisiin luokkiin.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Ei se lastentarhatädin tutkinto miehillekään anna 10k€ kuukausituloja

Ei anna ei. Ja on rankka homma. Kutsumusammatti kuitenkin monelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Tässä puhutaan toisesta ilmiöstä, siitä miten kaupunkikulttuuri maailman suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa on irronnut sitä ympäröivän maan kulttuurista. Tämä näkyy monessa, esim. Brexit osoitti, että Lontoo ajattelee aivan eri tavalla kuin muu maa. Suomessa yksi esimerkki on vihreiden äänestäminen, joka keskittyy erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle, joku Jyväskylän yliopistokaupunki poikkeuksena. Minulla on ystäviä myös muiden maiden pääkaupungeissa/suurkaupungeissa. Ei heilläkään ole mökkiä eikä autoa. Miten paljon se suomalaisuus meitä yhdistää?

...eli voimmeko tästä päätellä ettei ne entiset tiukat luokkarajat ja määreet oikein päde nyky-yhteiskunnissa? Yhtenäiskulttuurin ja sen sisällä olevien luokkarajojen sijaan rahan- ja ajankäyttöä määrittää enemmän muut asiat: asuinpaikka, ryhmä johon kokee samastuvansa, ja joka ihan muuta kuin ne entiset selkeät luokat. Jos helsinkiläisestä akateemisesta viherkuplasta akateemisuus määrittyy niiden lähikontaktien perusteella ja ulkomaan matkoillakin hakeutuu saman marginaalin pariin ehkä tuo voi hämätä uskomaan vielä johonkin koulutuksen perusteella määräytyviin deterministisiin luokkiin.

Miksi se kupla olisi niissä kauppungeissa, jotka alkavat näyttää samoilta keskenään eri puolilla maailmaa? Eikö ne kuplat ennemmin ole siellä muissa osissa maita, jotka himmaavat vielä vanhemmilla vuosikymmenillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Tässä puhutaan toisesta ilmiöstä, siitä miten kaupunkikulttuuri maailman suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa on irronnut sitä ympäröivän maan kulttuurista. Tämä näkyy monessa, esim. Brexit osoitti, että Lontoo ajattelee aivan eri tavalla kuin muu maa. Suomessa yksi esimerkki on vihreiden äänestäminen, joka keskittyy erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle, joku Jyväskylän yliopistokaupunki poikkeuksena. Minulla on ystäviä myös muiden maiden pääkaupungeissa/suurkaupungeissa. Ei heilläkään ole mökkiä eikä autoa. Miten paljon se suomalaisuus meitä yhdistää?

...eli voimmeko tästä päätellä ettei ne entiset tiukat luokkarajat ja määreet oikein päde nyky-yhteiskunnissa? Yhtenäiskulttuurin ja sen sisällä olevien luokkarajojen sijaan rahan- ja ajankäyttöä määrittää enemmän muut asiat: asuinpaikka, ryhmä johon kokee samastuvansa, ja joka ihan muuta kuin ne entiset selkeät luokat. Jos helsinkiläisestä akateemisesta viherkuplasta akateemisuus määrittyy niiden lähikontaktien perusteella ja ulkomaan matkoillakin hakeutuu saman marginaalin pariin ehkä tuo voi hämätä uskomaan vielä johonkin koulutuksen perusteella määräytyviin deterministisiin luokkiin.

Miksi se kupla olisi niissä kauppungeissa, jotka alkavat näyttää samoilta keskenään eri puolilla maailmaa? Eikö ne kuplat ennemmin ole siellä muissa osissa maita, jotka himmaavat vielä vanhemmilla vuosikymmenillä.

Hups käytin väärää sanaa ja vastaukseni hylättiin, tuli koettua cancel.  Olen samaa mieltä kanssasi, kaupungeista uudet ajatukset leviävät. Mutta nykyinen kulttuuri, jota vertasin saksalaiseen 30-luvun kulttuuriin tuomitsevuudessaan ei innosta: yksi oikea tapa olla suvaitsevainen ja avarakatseinen, sano jotain siitä poikkeavaa niin sinut tuomitaan kuten Saisio, anna laulussasi kuvitteellisen juntti henkilön käyttää väärää sanaa laulusi ja sinut tuomitaan vaikka laulusi sisältö olisi humaani. Tuosta se kupla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Tässä puhutaan toisesta ilmiöstä, siitä miten kaupunkikulttuuri maailman suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa on irronnut sitä ympäröivän maan kulttuurista. Tämä näkyy monessa, esim. Brexit osoitti, että Lontoo ajattelee aivan eri tavalla kuin muu maa. Suomessa yksi esimerkki on vihreiden äänestäminen, joka keskittyy erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle, joku Jyväskylän yliopistokaupunki poikkeuksena. Minulla on ystäviä myös muiden maiden pääkaupungeissa/suurkaupungeissa. Ei heilläkään ole mökkiä eikä autoa. Miten paljon se suomalaisuus meitä yhdistää?

...eli voimmeko tästä päätellä ettei ne entiset tiukat luokkarajat ja määreet oikein päde nyky-yhteiskunnissa? Yhtenäiskulttuurin ja sen sisällä olevien luokkarajojen sijaan rahan- ja ajankäyttöä määrittää enemmän muut asiat: asuinpaikka, ryhmä johon kokee samastuvansa, ja joka ihan muuta kuin ne entiset selkeät luokat. Jos helsinkiläisestä akateemisesta viherkuplasta akateemisuus määrittyy niiden lähikontaktien perusteella ja ulkomaan matkoillakin hakeutuu saman marginaalin pariin ehkä tuo voi hämätä uskomaan vielä johonkin koulutuksen perusteella määräytyviin deterministisiin luokkiin.

Miksi se kupla olisi niissä kauppungeissa, jotka alkavat näyttää samoilta keskenään eri puolilla maailmaa? Eikö ne kuplat ennemmin ole siellä muissa osissa maita, jotka himmaavat vielä vanhemmilla vuosikymmenillä.

Hups käytin väärää sanaa ja vastaukseni hylättiin, tuli koettua cancel.  Olen samaa mieltä kanssasi, kaupungeista uudet ajatukset leviävät. Mutta nykyinen kulttuuri, jota vertasin saksalaiseen 30-luvun kulttuuriin tuomitsevuudessaan ei innosta: yksi oikea tapa olla suvaitsevainen ja avarakatseinen, sano jotain siitä poikkeavaa niin sinut tuomitaan kuten Saisio, anna laulussasi kuvitteellisen juntti henkilön käyttää väärää sanaa laulusi ja sinut tuomitaan vaikka laulusi sisältö olisi humaani. Tuosta se kupla.

Ultrapoliittinen korrektius leviää Yhdysvaltojen yliopistokampuksilta samoin kuin kunniaansa peräävä uhriutumiskulttuuri. Se on sinua ja minua nuorempien ihmisten kulttuuria ja olen samaa mieltä kanssasi, että se on tympeää. Ihan yhtä lailla tympeää kuin sen vastakohtainen junttikulttuuri, jossa kilvoitellaan kuka saa rumimmin sanottua toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe. Lukaisin tän ketjun läpi. Jos tekis synteesiä "hahmojen" muodostuksen avulla (mielivaltaisesti vastauksista kuviteltuja kirjoittajia luoden) niin vois sanoa, että täällä kahden tohtorimiehen tuplamaisteri, sosiaalityöntekijä ylpeilee koulutuksellaan ja onnettomasta palkasta huolimatta kokee elävänsä luokkayhteiskunnan huipulla, tunnistaa mystisistä signaaleista kaikki muut akateemiset, halveksii niin asiakkaitaan kuin kaikkia muita joilla ei yliopiston lyömää kultaista leimaa otsassaan ja niputtaa kaikki ihmiset vain kahteen luokkaan: kultaotsaisiin oopperankävijöihin ja sossuluukun kaljanjuojiin. Ja kun joku kyseenalaistaa jakoa, puhuu muuntelusta, erilaisista arvoista ja kulttuureista sossuntäti suuttuu. Väliin joku antifeministi heittelee kommentteja naisten koulutuksen hyödyllisyydestä.

Pystyt varmaan parempaankin, jos yrität. Tässä keskustelussa on edelleen muitakin kuin em. sosiaalityöntekijä. Edelleenkin maailmassa on hieman nyansseja kodittoman ja Wahlroosin välillä. Jotenkin ajattelusi on niin yksioikoinen, että päähäsi mahtuu joko "ei yhteiskuntaluokkia" tai "feodaaliajan yhteiskuntaluokat". Oma käsitykseni yhteiskuntaluokista on määrittynyt nimenomaan luokkanousun tehneiden puheista: kuinka on tuntunut vieraalta puhua jostakin asioista, kuinka toiset ovat tienneet jo valmiiksi kuinka käyttäytyä ja pukeutua, miten asioita arvotetaan eritavalla jne. Luokkakokemus ei muodostu pelkästään yhdestä sukupolvesta, vaan on ylisukupolvinen kokemus. On aivan eri juttu olla jotakin maineikasta sukua kuin suvunsa ensimmäinen ylioppilas. Jos vähänkin kiertää maailmaa niin huomaa, kuinka eri maiden samaa yhteiskuntaluokkaa olevilla ihmisillä on loppujaan paljon enemmän yhteistä kuin saman maan eri yhteiskuntaluokkaa olevilla.

T. suurituloinen ei-sossutäti

Ylisukupolvisuudesta puhuminen paljasti, että jos et oo nimenomaan sossuntäti niin olet joku sosiaalipsykologi, sosiologi tai vastaava. Miten siellä alalla päästään suurituloiseksi, sitä en ymmärrä.

Luokkanousu vaatii Suomen kaltaisessa maassa sen että se sun suku on ollut ihan siellä 1 % alimmassa kastissa. Muuten erot ovat niin vähäisiä että maalaisjärjellä pärjää.

Ei mennyt kyllä arvaus sinnepäinkään. Sosiologiaa olen kyllä omaksi huvikseni lukenut, mutta en todellakaan tehnyt työkseni.  Sinulla taitaa olla aika kapea elämänkokemus, jos luulet, että vain "1 % alimman kastin" (mitä ihmettä tällä nyt tarkoitatkaan) elämänpiiri eroaa merkittävästi ylemmästä keskiluokasta tai yläluokasta. Tai voihan se olla, että omat piirisi ovat niin suppeat, ettei mökille Avensiksella ajaessa huomaa eroa naapureihin. 

No menihän se, kun sosiaalitiedekontakti paljastui.

Selitäpä nyt vielä mikä ero pitäisi huomata kun ajaa mökille avensiksella. Erittäin suuri osa suomalaisista kykenee jollain tavalla samaistumaan kyseiseen skenaarioon. Niin akateemiset kuin duunarit.

Hei haloo, isolla osalla ihmisistä ei ole varaa mökkiin tai autoon. Alan epäillä, että olet itse jollakin huuhaa alalla, kun ajatus on niin yksioikoista. Ei tuollaisella mutkien oikomisella ole mitään asiaa ns. koville aloille, joissa mutu ei riitä.

Ylpeydenaiheet kullakin, mutta enpä ole kyllä törmännyt siihen, että oikein ihannoidaan sitä, ettei ole perehdynyt mihinkään oman alansa ulkopuoliseen edes pintapuolisesti.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa helsinkiläisissä keski-ikäisissä ei kenelläkään tuntemistani ole sen koommin mökkiä kuin autoa.

Omassa viiteryhmässäni, akateemisissa, pääkaupunkiseudun ulkopuolisissa keski-ikäisissä lähes kaikilla on auto ja ainakin yksi mökki. Niitä mökkejä kun peritään edellisiltä sukupolvilta, omistetaan yhdessä sisarusten kanssa niin duunariperheissä kuin akateemisissakin. Täällä arvostetaan luontoa, mökkejä, sitä touhuamista. Mitä muuten on arvostanut useampi presidenteistämmekin, niin Tarja kuin Mauno, ja valtiovarainministeri taitaa akateemisesta tutkinnostaan ja professori-isästään huolimatta olla intohimoinen touhuaja, tykkää nikkaroida. Työpaikallani hienoin auto on siivoojalla, miehensä musta mersu. Kuinka paljon se akateemisuus meitä yhdistää?

Tässä puhutaan toisesta ilmiöstä, siitä miten kaupunkikulttuuri maailman suurkaupungeissa ja pääkaupungeissa on irronnut sitä ympäröivän maan kulttuurista. Tämä näkyy monessa, esim. Brexit osoitti, että Lontoo ajattelee aivan eri tavalla kuin muu maa. Suomessa yksi esimerkki on vihreiden äänestäminen, joka keskittyy erittäin vahvasti pääkaupunkiseudulle, joku Jyväskylän yliopistokaupunki poikkeuksena. Minulla on ystäviä myös muiden maiden pääkaupungeissa/suurkaupungeissa. Ei heilläkään ole mökkiä eikä autoa. Miten paljon se suomalaisuus meitä yhdistää?

...eli voimmeko tästä päätellä ettei ne entiset tiukat luokkarajat ja määreet oikein päde nyky-yhteiskunnissa? Yhtenäiskulttuurin ja sen sisällä olevien luokkarajojen sijaan rahan- ja ajankäyttöä määrittää enemmän muut asiat: asuinpaikka, ryhmä johon kokee samastuvansa, ja joka ihan muuta kuin ne entiset selkeät luokat. Jos helsinkiläisestä akateemisesta viherkuplasta akateemisuus määrittyy niiden lähikontaktien perusteella ja ulkomaan matkoillakin hakeutuu saman marginaalin pariin ehkä tuo voi hämätä uskomaan vielä johonkin koulutuksen perusteella määräytyviin deterministisiin luokkiin.

Miksi se kupla olisi niissä kauppungeissa, jotka alkavat näyttää samoilta keskenään eri puolilla maailmaa? Eikö ne kuplat ennemmin ole siellä muissa osissa maita, jotka himmaavat vielä vanhemmilla vuosikymmenillä.

Hups käytin väärää sanaa ja vastaukseni hylättiin, tuli koettua cancel.  Olen samaa mieltä kanssasi, kaupungeista uudet ajatukset leviävät. Mutta nykyinen kulttuuri, jota vertasin saksalaiseen 30-luvun kulttuuriin tuomitsevuudessaan ei innosta: yksi oikea tapa olla suvaitsevainen ja avarakatseinen, sano jotain siitä poikkeavaa niin sinut tuomitaan kuten Saisio, anna laulussasi kuvitteellisen juntti henkilön käyttää väärää sanaa laulusi ja sinut tuomitaan vaikka laulusi sisältö olisi humaani. Tuosta se kupla.

Ultrapoliittinen korrektius leviää Yhdysvaltojen yliopistokampuksilta samoin kuin kunniaansa peräävä uhriutumiskulttuuri. Se on sinua ja minua nuorempien ihmisten kulttuuria ja olen samaa mieltä kanssasi, että se on tympeää. Ihan yhtä lailla tympeää kuin sen vastakohtainen junttikulttuuri, jossa kilvoitellaan kuka saa rumimmin sanottua toisesta.

Niinpä. Oikeasti harmittaa miten vähän kyetään keskustelemaan aidosti kompleksisista asioista joissa ei oikeasti ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Helpompi keskittyä osoittamaan toisen väärässäolo kuin pohtia aidosti asiaa yhdessä. Mutta nyt tämä keski-ikäinen akateeminen täti naksauttaa tietokoneen kiinni, enempää työmeilejä en enää lue vaikka jenkeissä vielä työpäivä onkin. Menen rantaan, työnnän veneen vesille ja käyn kokemassa verkot. Sen jälkeen alan lämmittää saunaa ja odottamaan miestä tänne mökille.  Täällä järven rannalla on ihana, tyyni ilta, toivottavasti ilta yhtä kaunis siellä kaupungissa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?

Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!

Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!

Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.

Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.

Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä. 

Luokassa on kyse ensisijaisesti elintasosta. Katuojan kaveri ei kuulu ylempiin luokkiin vaikka kävisi oopperassa ja kilistelisi asiantuntevasti viineillä.

Ammatti ei kerro henkilön mausta, harrustuksista tai preferensseistä yhtään mitään. Tuollainen olettama on aivan päätön ja pseudotiedettä. Millä mekanismilla ammatti määrittelee makua? Ei niin millään.

Voi hyvät hyssykät, kun se tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa, erttä ihmiset asemoivat itseään yhteiskuntaan eri tavoin ja tämä heijastuu käytöksessä, elämäntyylissä jopa musiikkimakua myöten. Kyseessä on myös distinktio, halutaan erottautua niistä muista, näyttää, että ollaan eri sakkia. 

Jälleen kerran: hyvin sanottu. Osa tässä ketjussa kirjoittaneista tuntuu jotenkin ajattelevan, että yhteiskuntaluokat katoavat silmiä sulkemalla. Tuo yhden kirjoittajan suoranainen ylpeys siitä, ettei ymmärrä tilastomatikkaa on jonkinlainen älyllinen pohjakosketus tässä ketjussa.

Esim. meidän taloudessa bruttotulot 15 ke/kk. Se mahdollistaa aika monia juttuja verrattuna joihinkin työttömiin tuttuihin.

Nyt nämä sosiologit ovat huomanneet ettei heidän höpötutkintoaan arvosteta niin on alkanut kauhea tilastomatematiikan korostus. Hahha. Yrittäkää nyt edes olla ylpeästi humanisteja älkääkä leikkikö matematikkoja. Tilastomatikalla ei uskottavuutta kovissa tieteissä vielä saavuta.

Oletkohan opiskellut päivääkään mainitsemiasi kovia tieteitä, jos olet tilastomatikalta välttynyt? Ja miksi oletat kokoajan, että kyse on humanisteista. Ei kukaan ole väittänyt, että joku perus 2500 e/kk humanistimaisteri olisi ylempää keskiluokkaa.

Mitä täällä sitten väitetään? Että sosiaalityöntekijä on vähintään yhtä arvostettu ammatti kuin lääkäri ja juristi? Voi juma.

Faktoja ovat joka tapauksessa: 

- sosiaalityöntekijän pätevyyden saa vain suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon (VTM/YTM)

- sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on erittäin hyvä, ollut akateemisista ammateista niitä kaikkein varmimpia työllistäjiä jo pitkään

- alan palkat ovat nousseet nopeasti sen jälkeen, kun voimaan astui aikaisempaa tiukempi laki kelpoisuuksista ja sijaispätevyyksistä

- sosiaalityöntekijöiden (lähtö)palkka ei ole nykyään enää useimmilla paikkakunnilla erityisen huono vaan n. 3500-4000€ (näkyvimpänä poikkeuksena Itä-Suomen yliopistokaupungit, joissa palkat tuhat euroa huonommat kuin muualla)

- työnantajat arvostavat (pakon edessä?) ja etenkin tarvitsevat sosiaalityöntekijöitä, työntekijöille on tarjolla mm. rekrytointilisää, asuntoetua, sitoutumisbonuksia joilla aikaisemmin hokuteltiin lähinnä lääkäreitä töihin

Onko ammatti yhtä "arvostettu" kuin lääkärin? Ei varmasti ole. Onko sosiaalityöntekijöiden asema työmarkkinoilla parantunut ja parantuuko mitä todennäköisimmin edelleen? Kyllä. Lainsäädäntö on aika yksiselitteinen siinä, että on tiettyjä tehtäviä, joissa ei voi toimia kuin sosiaalityöntekijän koulutuksella, ja näihin tehtäviin sisältyy usein julkista vallankäyttöä etenkin yksilötason päätöksiä ja ratkaisuja tehtäessä. Useimmiten myös alan esimies- tai johtotehtäviin päästäkseen pitää olla suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinto. 

En ymmärrä tätä vihaa ja mitätöintiä juuri sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Vaikuttaa vähän siltä, että yksi ja sama ihminen ainakin tässä ketjussa nostaa meidät halveksunnan kohteekseen. Väkisinkin syntyy vaikutelma, että tätä kirjoittajaa harmittaa, kun joku naisvaltainen akateeminen ala on onnistunut kipuamaan hiljalleen palkkakuopasta ja on "välttämätön" samaan tapaan kuin vaikka lääkärit tai juristit. 

Sosiaalityöstä on usein hohdokkuus kaukana eikä se ole arvostetuimpien ammattien listalla erityisen korkealla, mutta se ei poista ammatin ja työmarkkina-aseman hyviä puolia. 

Itse olen sosiaalityöntekijä ja kotoisin täysin työväenluokkaisesta perheestä (isä töissä kaupassa, äiti perushoitaja). Kotona oli mm. päihdeongelmia. Kuitenkin meitä  lapsia kannustettiin aina opiskelemaan, ja me kaikki kouluttauduimmekin pidemmälle kuin vanhempamme. Olen työväenluokkaistaustainen tuore keskiluokkainen, kaukana eliitistä. Huomaan päivittäin tiettyjä vivahde-eroja niihin opiskelu- ja työkavereihin, joiden perheet ovat olleet akateemisia ja keskiluokkaisia jo pidemmän aikaa. En koe huonommuutta sen enempää työväenluokkaisen lapsuudenperheeni kuin tämän vaatimattoman luokkanousunikaan takia. En myöskään pidä itseäni juuri minään noin suuremmassa mittakaavassa, sosiaalityöntekijävihaajaa lohduttaakseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?

Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!

Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!

Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.

Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.

Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä. 

Luokassa on kyse ensisijaisesti elintasosta. Katuojan kaveri ei kuulu ylempiin luokkiin vaikka kävisi oopperassa ja kilistelisi asiantuntevasti viineillä.

Ammatti ei kerro henkilön mausta, harrustuksista tai preferensseistä yhtään mitään. Tuollainen olettama on aivan päätön ja pseudotiedettä. Millä mekanismilla ammatti määrittelee makua? Ei niin millään.

Voi hyvät hyssykät, kun se tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa, erttä ihmiset asemoivat itseään yhteiskuntaan eri tavoin ja tämä heijastuu käytöksessä, elämäntyylissä jopa musiikkimakua myöten. Kyseessä on myös distinktio, halutaan erottautua niistä muista, näyttää, että ollaan eri sakkia. 

Jälleen kerran: hyvin sanottu. Osa tässä ketjussa kirjoittaneista tuntuu jotenkin ajattelevan, että yhteiskuntaluokat katoavat silmiä sulkemalla. Tuo yhden kirjoittajan suoranainen ylpeys siitä, ettei ymmärrä tilastomatikkaa on jonkinlainen älyllinen pohjakosketus tässä ketjussa.

Esim. meidän taloudessa bruttotulot 15 ke/kk. Se mahdollistaa aika monia juttuja verrattuna joihinkin työttömiin tuttuihin.

Nyt nämä sosiologit ovat huomanneet ettei heidän höpötutkintoaan arvosteta niin on alkanut kauhea tilastomatematiikan korostus. Hahha. Yrittäkää nyt edes olla ylpeästi humanisteja älkääkä leikkikö matematikkoja. Tilastomatikalla ei uskottavuutta kovissa tieteissä vielä saavuta.

Oletkohan opiskellut päivääkään mainitsemiasi kovia tieteitä, jos olet tilastomatikalta välttynyt? Ja miksi oletat kokoajan, että kyse on humanisteista. Ei kukaan ole väittänyt, että joku perus 2500 e/kk humanistimaisteri olisi ylempää keskiluokkaa.

Mitä täällä sitten väitetään? Että sosiaalityöntekijä on vähintään yhtä arvostettu ammatti kuin lääkäri ja juristi? Voi juma.

Faktoja ovat joka tapauksessa: 

- sosiaalityöntekijän pätevyyden saa vain suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon (VTM/YTM)

- sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on erittäin hyvä, ollut akateemisista ammateista niitä kaikkein varmimpia työllistäjiä jo pitkään

- alan palkat ovat nousseet nopeasti sen jälkeen, kun voimaan astui aikaisempaa tiukempi laki kelpoisuuksista ja sijaispätevyyksistä

- sosiaalityöntekijöiden (lähtö)palkka ei ole nykyään enää useimmilla paikkakunnilla erityisen huono vaan n. 3500-4000€ (näkyvimpänä poikkeuksena Itä-Suomen yliopistokaupungit, joissa palkat tuhat euroa huonommat kuin muualla)

- työnantajat arvostavat (pakon edessä?) ja etenkin tarvitsevat sosiaalityöntekijöitä, työntekijöille on tarjolla mm. rekrytointilisää, asuntoetua, sitoutumisbonuksia joilla aikaisemmin hokuteltiin lähinnä lääkäreitä töihin

Onko ammatti yhtä "arvostettu" kuin lääkärin? Ei varmasti ole. Onko sosiaalityöntekijöiden asema työmarkkinoilla parantunut ja parantuuko mitä todennäköisimmin edelleen? Kyllä. Lainsäädäntö on aika yksiselitteinen siinä, että on tiettyjä tehtäviä, joissa ei voi toimia kuin sosiaalityöntekijän koulutuksella, ja näihin tehtäviin sisältyy usein julkista vallankäyttöä etenkin yksilötason päätöksiä ja ratkaisuja tehtäessä. Useimmiten myös alan esimies- tai johtotehtäviin päästäkseen pitää olla suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinto. 

En ymmärrä tätä vihaa ja mitätöintiä juuri sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Vaikuttaa vähän siltä, että yksi ja sama ihminen ainakin tässä ketjussa nostaa meidät halveksunnan kohteekseen. Väkisinkin syntyy vaikutelma, että tätä kirjoittajaa harmittaa, kun joku naisvaltainen akateeminen ala on onnistunut kipuamaan hiljalleen palkkakuopasta ja on "välttämätön" samaan tapaan kuin vaikka lääkärit tai juristit. 

Sosiaalityöstä on usein hohdokkuus kaukana eikä se ole arvostetuimpien ammattien listalla erityisen korkealla, mutta se ei poista ammatin ja työmarkkina-aseman hyviä puolia. 

Itse olen sosiaalityöntekijä ja kotoisin täysin työväenluokkaisesta perheestä (isä töissä kaupassa, äiti perushoitaja). Kotona oli mm. päihdeongelmia. Kuitenkin meitä  lapsia kannustettiin aina opiskelemaan, ja me kaikki kouluttauduimmekin pidemmälle kuin vanhempamme. Olen työväenluokkaistaustainen tuore keskiluokkainen, kaukana eliitistä. Huomaan päivittäin tiettyjä vivahde-eroja niihin opiskelu- ja työkavereihin, joiden perheet ovat olleet akateemisia ja keskiluokkaisia jo pidemmän aikaa. En koe huonommuutta sen enempää työväenluokkaisen lapsuudenperheeni kuin tämän vaatimattoman luokkanousunikaan takia. En myöskään pidä itseäni juuri minään noin suuremmassa mittakaavassa, sosiaalityöntekijävihaajaa lohduttaakseni. 

Tämähän se, että on vaikea nähdä tuossa kovinkaan merkittävää luokkanousua. Minusta kuvaa yhteiskunnan muutosta. Maistereita vaan koulutetaan enemmän.

80-luvulla ja aikaisemmin se perushoitaja (joka ei ole vain kotiäiti ja jolla on ollut jokin koulutus suoritettuna) on ollut aikalailla nyk. sosiaalityöntekijää vastaava yhteiskunnalliselta asemaltaan. Silloin töitä sai helposti ilman mitään koulutusta. Moni jätti kansakouluun opinpolkunsa. Puhutaan erilaisesta maailmasta. Joten suoraan ei voi verrata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kerropa vaikka miten todennäköistä on löytää se erikoislääkäri, joka kuuntelee vapaalla Yötä ja heviä ja lomailee Thaikuissa tai kanarialla? Vetää perjantaisin keppanaa ja pelaa pubitikkaa?

Paljon todennäköisempää, kuin löytää erikoislääkäri joka kuuntelee vapaalla oopperaa, lomailee vain kaupunkikohteissa, ei juo lainkaan olutta ja harrastaa miekkailua!

Jösses! Tule 1950-luvulta nykypäivään!

Tässä tullaan taas tilastomatikan perusasioihin. Kyse on tilastollisista, ei deterministisistä asioista. Käyppä joskus oopperassa ja vertaa montako erikoislääkäriä ja professoria siellä on jokaista putkimiestä ja työtöntä kohden. Sitten suhteuta tulos siihen, montako putkimiestä ja työtöntä on jokaista erikoislääkäriä ja professoria kohden väestössä keskimäärin.

Katsopa sinä joskus samalla kaavalla sitä kuinka moni putkimies asuu velattomassa asunnossa ja ajelee 50 000 euron autolla. Verrattuna esim. akateemisiin naisiin.

Ja ymmärsit jälleen pointin täysin väärin. Kyse ei ole elintasosta vaan elintavoista, harrastuksista, mausta, preferensseistä. 

Luokassa on kyse ensisijaisesti elintasosta. Katuojan kaveri ei kuulu ylempiin luokkiin vaikka kävisi oopperassa ja kilistelisi asiantuntevasti viineillä.

Ammatti ei kerro henkilön mausta, harrustuksista tai preferensseistä yhtään mitään. Tuollainen olettama on aivan päätön ja pseudotiedettä. Millä mekanismilla ammatti määrittelee makua? Ei niin millään.

Voi hyvät hyssykät, kun se tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa, erttä ihmiset asemoivat itseään yhteiskuntaan eri tavoin ja tämä heijastuu käytöksessä, elämäntyylissä jopa musiikkimakua myöten. Kyseessä on myös distinktio, halutaan erottautua niistä muista, näyttää, että ollaan eri sakkia. 

Jälleen kerran: hyvin sanottu. Osa tässä ketjussa kirjoittaneista tuntuu jotenkin ajattelevan, että yhteiskuntaluokat katoavat silmiä sulkemalla. Tuo yhden kirjoittajan suoranainen ylpeys siitä, ettei ymmärrä tilastomatikkaa on jonkinlainen älyllinen pohjakosketus tässä ketjussa.

Esim. meidän taloudessa bruttotulot 15 ke/kk. Se mahdollistaa aika monia juttuja verrattuna joihinkin työttömiin tuttuihin.

Nyt nämä sosiologit ovat huomanneet ettei heidän höpötutkintoaan arvosteta niin on alkanut kauhea tilastomatematiikan korostus. Hahha. Yrittäkää nyt edes olla ylpeästi humanisteja älkääkä leikkikö matematikkoja. Tilastomatikalla ei uskottavuutta kovissa tieteissä vielä saavuta.

Oletkohan opiskellut päivääkään mainitsemiasi kovia tieteitä, jos olet tilastomatikalta välttynyt? Ja miksi oletat kokoajan, että kyse on humanisteista. Ei kukaan ole väittänyt, että joku perus 2500 e/kk humanistimaisteri olisi ylempää keskiluokkaa.

Mitä täällä sitten väitetään? Että sosiaalityöntekijä on vähintään yhtä arvostettu ammatti kuin lääkäri ja juristi? Voi juma.

Faktoja ovat joka tapauksessa: 

- sosiaalityöntekijän pätevyyden saa vain suorittamalla ylemmän korkeakoulututkinnon (VTM/YTM)

- sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on erittäin hyvä, ollut akateemisista ammateista niitä kaikkein varmimpia työllistäjiä jo pitkään

- alan palkat ovat nousseet nopeasti sen jälkeen, kun voimaan astui aikaisempaa tiukempi laki kelpoisuuksista ja sijaispätevyyksistä

- sosiaalityöntekijöiden (lähtö)palkka ei ole nykyään enää useimmilla paikkakunnilla erityisen huono vaan n. 3500-4000€ (näkyvimpänä poikkeuksena Itä-Suomen yliopistokaupungit, joissa palkat tuhat euroa huonommat kuin muualla)

- työnantajat arvostavat (pakon edessä?) ja etenkin tarvitsevat sosiaalityöntekijöitä, työntekijöille on tarjolla mm. rekrytointilisää, asuntoetua, sitoutumisbonuksia joilla aikaisemmin hokuteltiin lähinnä lääkäreitä töihin

Onko ammatti yhtä "arvostettu" kuin lääkärin? Ei varmasti ole. Onko sosiaalityöntekijöiden asema työmarkkinoilla parantunut ja parantuuko mitä todennäköisimmin edelleen? Kyllä. Lainsäädäntö on aika yksiselitteinen siinä, että on tiettyjä tehtäviä, joissa ei voi toimia kuin sosiaalityöntekijän koulutuksella, ja näihin tehtäviin sisältyy usein julkista vallankäyttöä etenkin yksilötason päätöksiä ja ratkaisuja tehtäessä. Useimmiten myös alan esimies- tai johtotehtäviin päästäkseen pitää olla suorittanut sosiaalityöntekijän tutkinto. 

En ymmärrä tätä vihaa ja mitätöintiä juuri sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Vaikuttaa vähän siltä, että yksi ja sama ihminen ainakin tässä ketjussa nostaa meidät halveksunnan kohteekseen. Väkisinkin syntyy vaikutelma, että tätä kirjoittajaa harmittaa, kun joku naisvaltainen akateeminen ala on onnistunut kipuamaan hiljalleen palkkakuopasta ja on "välttämätön" samaan tapaan kuin vaikka lääkärit tai juristit. 

Sosiaalityöstä on usein hohdokkuus kaukana eikä se ole arvostetuimpien ammattien listalla erityisen korkealla, mutta se ei poista ammatin ja työmarkkina-aseman hyviä puolia. 

Itse olen sosiaalityöntekijä ja kotoisin täysin työväenluokkaisesta perheestä (isä töissä kaupassa, äiti perushoitaja). Kotona oli mm. päihdeongelmia. Kuitenkin meitä  lapsia kannustettiin aina opiskelemaan, ja me kaikki kouluttauduimmekin pidemmälle kuin vanhempamme. Olen työväenluokkaistaustainen tuore keskiluokkainen, kaukana eliitistä. Huomaan päivittäin tiettyjä vivahde-eroja niihin opiskelu- ja työkavereihin, joiden perheet ovat olleet akateemisia ja keskiluokkaisia jo pidemmän aikaa. En koe huonommuutta sen enempää työväenluokkaisen lapsuudenperheeni kuin tämän vaatimattoman luokkanousunikaan takia. En myöskään pidä itseäni juuri minään noin suuremmassa mittakaavassa, sosiaalityöntekijävihaajaa lohduttaakseni. 

Tämähän se, että on vaikea nähdä tuossa kovinkaan merkittävää luokkanousua. Minusta kuvaa yhteiskunnan muutosta. Maistereita vaan koulutetaan enemmän.

80-luvulla ja aikaisemmin se perushoitaja (joka ei ole vain kotiäiti ja jolla on ollut jokin koulutus suoritettuna) on ollut aikalailla nyk. sosiaalityöntekijää vastaava yhteiskunnalliselta asemaltaan. Silloin töitä sai helposti ilman mitään koulutusta. Moni jätti kansakouluun opinpolkunsa. Puhutaan erilaisesta maailmasta. Joten suoraan ei voi verrata.

Sosiaalityöntekijä on koulutetumpi,saa parempaa palkkaa ja hänen asemansa työelämässä on parempi (itsenäisempi, enemmän vaikutusmahdollisuuksia omaan työhön) kuin perushoitajalla, vaikka kuinka verrattaisiin 70- tai 80-lukuun. Ihan vertautuu nykyisellään sosiaalityöntekijään ja lähihoitajaan. Ja en todellakaan "halveksi" perushoitaja-äitiäni: Hänen työtään seuraamalla valitsin alani, mutta samalla päättäen että haluan koulutuksen kautta parempaan asemaan työmarkkinoilla. Yhtään fiksumpi tai parempi kuin äitini en ole, hänellä olisi ollut älliä opiskella vaikka kuinka pitkälle. Mutta hänen vanhempansa taas olivat täysin kouluttamatonta väestöä ja heille lapsen saattaminen yliopistoon olisi ollut liian suuri harppaus. Äitini teki siis oman pienen luokkanousunsa aikoinaan hankkimalla ammatin. 

Tämä kehitys on nykyisin pysähtymässä ja mielestäni se on ikävää, mutta tekee puheen yhteiskuntaluokkien merkitysestä tarpeelliseksi. Nykyisin yliopistoon päätyy suhteessa todennäköisemmin akateemisen perheen vesa kuin vaikka pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Lama muutti kehityksen tähän suuntaa, eikä lamaa edeltäviin tasa-arvoisempiin aikoihin ole palattu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan vierasta tämä koko luokkahomma minulle. Olen myyjän ja insinöörin lapsi, asuttiin tavallisessa omakotitalossa ja perheessä oli tavallinen auto. Kavereita oli jo lapsena kaikenlaisten ihmisten lapsia: niin kaupungin vuokratalojen alkoholistien kuin esim kaupungin isoimman Citymarketin kauppiaan ja ison elektroniikkayrityksen omistajan lapset. Mitkään luokat ei ihmeemmin tullut koskaan mieleen vaikka toki jo lapsena oli selvää että toisilla on enemmän varaa kuin toisilla.

Lukion jälkeen menin yliopistoon, matemaattis-luonnontieteelliselle alalle, enkä sielläkään havainnut mitään luokkia. Varakkuuseroja toki, mutta en ikinä ajatellut että se mitään luokkaa tarkoittaisi. Varakkuuttahan jokainen voi alkaa tavoitella jos se kiinnostaa, eikä ihminen siitä paremmaksi tai huonommaksi muutu miten siinä onnistuu tai epäonnistuu. Omalla alallani ei ollut myös mitään yläluokan tapojen tuntemista vaativia akateemisia perinteitä, eikä sukutaustalla ole merkitystä työnsaannissa, eikä suhteilla yleensäkään. Töihin pääsi kaikki, ja omasta kunnianhimosta riippuu millaisiin tuloihin päätyy.

Esim itse olen tietoisesti valinnut vain alani keskitulot noin 4500 e per kk, koska en tarvitse mihinkään enempää rahaa ja tykkään rennosta elämästä jossa ei ole liikaa stressiä eikä ylitöitä. Miksi kiinnostaisi joku luokkanousu esim rikkaan miehen kautta kun nyt jo minulla sinkkuna on aineellisesti kaikki mitä kaipaan?

Olet ylempää keskiluokkaa tulojen ja koulutuksen perusteella, se näkyy nykypäivässä siinä, että voit valita koska pärjäät hyvin, mitään ei ole koskaan erityisemmin puuttunut, joskaan ei ole ole myöskään erityisiä paineita menestymisestä. Kaikki kielii ylemmälle keskiluokalle ominaisesta huolettomuudesta, ristiriidattomuudesta ja vaivattomuudesta :) Tätä on mahdollista pohtia syvällisemminkin, mikä johtuu mistäkin, jos haluaa. Et esimerkiksi maininnut, että oli kavereita, vaan erilaisista taustoista olevia kavereita. Ero havaittu jo silloin, joskaan sillä ei _sinulle_ ole ollut merkitystä. Huomaa, ettei "luokkia" ole tarvinnut miettiä, niitä ei siis ole.

Näinhän se on. Opintojen aikana ei puhuttu siitä mikä kenenkin tausta oli, ja kaikki opiskelivat ja bilettivät samalla lailla. Myöhemmin olen tajunnut, että omasta taustastani johtuen en osannut lukea vihjeistä enkä sukunimistä. Tottakai olen nykyään omaan taustaani nähden menestynyt ja hyvin toimeentuleva ylemmän keskiluokan edustaja. Se ei poista sitä, että opiskelukavereistani joku perusti jo opintoaikana firman johtavan lääkäri-isänsä avustuksella, toinen perusti firman perintökartanolleen. Yksi osti talon Italiasta lomapaikaksi, toinen saaren.

On luokkia ja luokkia, on naiivia luulla että lähtisimme samalta viivalta.

Tämä ei minua henkilökohtaisesti häisitse millään lailla, onhan vain kiinnostavaa. Olen tyytyväinen mukavaan olooni, minun ei tarvitse olla pienellä palkalla tehtaalla tai ulkona niin kuin vanhempieni. Lapseni saakin jo ihan eri lähtökohdat ja hyvä niin.

Raha ei tuo onnea. Näkeehän sen jo Sanna Marinin naamasta. Marinin naama on kuin kireä maski,jonka alle piiloutuu pahaa oloa ja vihaa.

Aloituksessa puhutaan naisista, koska miessukupuoli mahdollistaa luokkanousun vielä kasvatustieteissä (nopea työllistyminen, pääsy rehtoriksi) ja luonnontieteellisillä aloilla. Tekniikan alalla myöskään sukupuoli vaikuttaa luokkanousuun. Naisten palkkakehitys on huonompi ja heidät irtisanotaan helpommin.

Ei sisäsiisteistä toimistotöistä ole milloinkaan maksettu hyvin. Pitää olla vähintäänkin esimiesasemassa, jotta pääsee keskituloihin. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata rahassa. Esimerkiksi itselle työn mielenkiintoisuus ja mielekkyys ovat hyvin oleellisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Ei sisäsiisteistä toimistotöistä ole milloinkaan maksettu hyvin. Pitää olla vähintäänkin esimiesasemassa, jotta pääsee keskituloihin. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata rahassa. Esimerkiksi itselle työn mielenkiintoisuus ja mielekkyys ovat hyvin oleellisia asioita.

Keskitulo on karvan päälle 3500/kk. Ihan perusakateemisissa töissä pääsee selvästi päälle sen. Yläkoulun aineenopettaja voi parhaimmillaan olla lähellä viittä tonnia, ne parjatut sossutkin ovat nykyisin selvästi yli 4000. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sisäsiisteistä toimistotöistä ole milloinkaan maksettu hyvin. Pitää olla vähintäänkin esimiesasemassa, jotta pääsee keskituloihin. Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata rahassa. Esimerkiksi itselle työn mielenkiintoisuus ja mielekkyys ovat hyvin oleellisia asioita.

Ihan tavallinen korkeakoulututkintoa vaativa asiantuntijatyö, joka on siistiä sisätyötä, tuo jo huomattavasti paremmat tulot kuin jokin toimistoassistentin työ.

Kaiken lisäksi ne toimistosihteerit on kärjessä työvoiman ylitarjontalistoilla.