Lue keskustelun säännöt.
Työkavereiden jatkuva VALITUS kaikesta ärsyttää!!!
13.09.2013 |
On perjantai, ulkona sää on kiva, työt sujuneet ihan hyvin ja tässä kahvitaukoa pidän ja odottelen että pääsee pian viikonlopun viettoon, mutta tuolta taustalta kuuluu taas työkavereiden valitusta ja nyt täytyy päästä vähän avautumaan kun tunnelma lattea.
Tietyt ihmiset aloittavat sen valittamisen aamusta asti ja jatkavat pitkin päivää. Aamulla valitetaan että nukuttiin yö huonosti ja että kun piti herätä töihin, sitten valitetaan että kahvi on pahaa, sitten töitä on liikaa, sitten mennään takaisin kahvitilaan istumaan ja valittamaan että töitä on liikaa, sitten tehdään vielä kierros työkavereiden työpisteillä jossa valitetaan että töitä on liikaa ja että miten käteen sattuu, selkään sattuu, jalkaan sattuu...
Onko teillä muilla tällaista että joutuu kuuntelemaan tuollaista samanlaista valitusvirttä päivästä toiseen?
Jos minä ja eräs toinen tiimin kollega ollaan iloisia ja naureskellaan vähän ääneen edes joskus, niin meistä valitetaan että miksi nuo on niin pirteitä, äänekkäitä ja että ärsyttää tuollainen kaakatus (ehkä kerran tai kaksi viikossa pidämme vähän ääntä muutaman minuutin verran) mutta nämä muut kulkevat naamat norsun-sellaisella hokemassa suureen ääneen v-u että v-u:ttaa, ja me ei saada huomautella sellaisesta tai meitä positiivisluonteisia haukutaan vielä enemmän noiden negatiivisten kestov-tutuksesta kärsivien toimesta?
On tämä vaikeaa...
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:39"]
Ehkä yleistän, mutta oman kokemuksen mukaan pahimmillaan valituskulttuuri on naisvaltaisilla työpaikoilla, joilla paljon 50-60 v "katkeria vanhoja akkoja"
[/quote]
Meillä valittajat, kiusaajat ja sairaslusmuilijat ovat 25-50 vuotiaita naisia. Sinkkuja tai huonossa parisuhteessa, tekevät usein virheitä mutta syyttelevät siitä aina kaikkia muita kuten kesätyöntekijöitä jotka eivät koskaan tule meille enää toista kertaa koska heitä itketetty niin paljon ja saaneet niin paljon huutoa osakseen, ja kaiken huipuksi nämä valittajat haukkuvat kaikkia muita kauheiksi valittajiksi mutta eivät osaa katsoa itseään peiliin!
[/quote]
Meillä myös. Olen siis hoitoallalla ja osastollamme on meitä 50-60 vuotiaita ja sitten ryhmä 19-25 vuotiaita.
nämä nuoret valittavat koko ajan ja ovat aina listan ekalla viikolla saikulla ja viimeisellä. Olen joskus laskenut heidän saikkujaan ja seurasin, että näillä nuorilla on korkeintaan kaksi viikkoa väliä, kun tulee uusi parin päivän saikku.
Ja koko ajan marmatus työvuoroista ja kaikesta muusta. Ja osastollamme nämä nuoret ovat ainoita, jotka ovat hommanneet lääkärintodistuksen jos mistäkin syystä, ettei tarvitse tehdä yövuoroja.
Sijaisetkin sanovat meillä nykyään, että meidän vanhojen kanssa on niin kiva olla töissä, kun ilmapiiri on ihan eri, kuin nuorten valittajien, joille ei voi sanoa mitään, kun heti haetaan saikkua, kun niiiiiiiin ahdistaa ja vituttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ONkohan täällä joku purkamassa tuntojaan mun työpaikalta? Siis ihan hirveetä valitusta jos joku hymyilee eri tavalla tai ei hymyile niin sekään ei ole hyvin. Mikään ei koskaan ole hyvin. Olen sitten ajatellut, että jos itsellä on paha olla niin sitä on tarvetta purkaa muihin. Sitä valitusta ei jaksaisi kuunnella.
Itse olenkin varmaan jo joutunut työporukoista ulkopuolelle kun en valita mistään ja pidän mölyt mahassani. Kaikilla olisi parempi mieli jos oikeasti kohdeltaisiin toisiamme inhimillisesti. Ei haukkuen,väheksyen ja kohteliaasti.
just näin, kyllästyttää kuunnella jatkuvaa marinaa. Mikään ei ole koskaan hyvin ja ihmettelen miten voi joillakin olla kokoajan asiat ja elämä niin huonosti. Missään ei nähdä mitään hyvää eikä edes sitten kuunnella muita vaan aina on itsellä vaikeempaa ja huonommin asiat.
Jos sataa on huono, jos paistaa on liian kuuma, jos jollain ollut kuolin tapaus lähisuvussa kehtaa joku sano, että "aattele, kun MINÄ en ole nukkunut viime yönä, kun MINUN lapsellani on oksennustauti." Ihankuin olisi kilpajuoksu siitä kenellä on asiat huonoiten ja kenellä on vaikeinta elämässä, huoh. En ihmettele, että en tiettyjen työkavereiden kanssa halua vapaa-ajallani kohdata edes marketissa. Anteeksi nyt vaan :)
Minusta tuntuu, että on asenne- ja käytöstapa kysymys.
Niin: koska olet viimeeksi kysynyt "mitäs sinulle kuuluu" ennenkuin nostat itsesi korokkeelle. Siinäpä huomiohaastetta koko loppuvuodeksi työpaikoille ja muuallekin.
Tyhjä valittaminen vie kauheasti energiaa niin sitä kuuntelemaan joutuvilta työkavereilta kuin myös valittajalta itseltään. Lisäksi valittaminen tarttuu. Yhtäkkiä ei mikään ole kellään hyvin kun joku supervalittaja on saanut jyllätä hetken aikaa työyhteisössä. Esimiehenä on hirveän vaikea saada valituskulttuuria loppumaan, koska ihan kaikesta voidaan ajatella myös negatiivisesti ja valittajahan sen kyllä tekee. Ja teki niin tai näin, niin aina se on väärinpäin. Olisikin tosi hyvä jos työyhteisöstä itsestään nousisi sellainen henki, minkä joku tuolla jo mainitsikin, että työkaveria ei kuormiteta omalla huonolla ololla. Ja se ei tosiaankaan tarkoita sitä että epäkohdista ei saisi puhua. Niistäkin voidaan keskustella rakentavasti ratkaisuehdotuksien kanssa, ei tyhjää jauhaen.
Olen saksassa sosiaalialalla työssä ja samanlaista valitusta se tuntuu olevan täälläkin. Eli on ihan yleinem ilmiö muuallakin