Miksi suomessa joka viides ihminen tarvitsee psyykenlääkkeitä?

Aika moni niistä lääkityistä käy töissä, paradoksaalisesti lääkityksen voimalla. Siinä mielessä AP:n aloitus meni metsään heti alkumetreillä.

Toiseksi, SSRI:t, MAO:t, bentsot, rauhoittavat, unilääkkeet ja sun muut ovat halpoja lääkkeitä. Ei taida tulla lääkekatto täyteen edes useammalla vuoden kestävällä reseptillä.

Kun huomioidaan tuotos - panos -suhde, niin ilmankos kansa vetää pillereitä haaviinsa urakalla viranomaisten määrääminä. Lääkkeet kun eivät maksa paljon mitään, mutta niillä saadaan kansa pysymään "onnellisena" ja saapumaan sorvin ääreen.

Maailman onnellisin kansa, joka oli vielä vuosikymmen, pari sitten tunnettu itsemurhamääristä.

Mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja ocd. Olen yrittänyt olla ilman lääkitystä, mutta nykyisessä yhteiskunnassa ja elämänmenossa se ei ole mahdollista. Jos elämä olisi henkisesti rauhallisempaa ja leppoisampaa, ja ehkä fyysisesti työteliäämpää, niin pärjäisin paremmin ilman lääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Melkein kaikille vanhainkotien ja hoitolaitosten vanhoille asiakkaille tungetaan jotakin psyykelääkettä sen takia, että pysyvät zombeina eivätkä vaadi hoitoa. Jos kaikki nämä pakkosyötöt otetaan pois, nuorempi väki ei kai nyt sentään tarvitse moisia mömmöjä.  Elämäntapalorvailijat tietty erikseen.

Tämä on muuten totta ja vääristää tilastoja.

Koska ihmiset ovat omaksuneet psykologisen ajattelun.

Toisaalta vielä 80-luvulla Suomessa oli 22 000 mielisairaalapaikkaa, nyt noin 1100.

Vajaat 21 000 mielisairaalasänkyä kadonnut 90-luvun jälkeen.

Kela ei myönnä sairauspäivärahaa jos ei sitoudu lääkehoitoon.

Näin oli itsellä kun masennus vei sairauslomalle ja siitä Kelan sairauspäivärahalle. Lääkehoito tukee terapiaa mutta terapiaakaan ei saanut ilman lääkityksen aloitusta.

Se on taas toinen tarina syödäänkö niitä määrättyjä lääkkeitä. Itse hain lääkkeet mutta en koskaan syönyt niitä. Ihan hullua se on polttaa itsensä loppuun työelämässä ja sitten syödä lääkkeitä että pystyy käymään töissä.

Suorituspaineet, yksinäisyys, tukiverkkojen puute, koulu- ja työpaikkakiusaaminen, juurettomuus, pimeys, alkoholi, rakentavien kommunikointitaitojen puute...

Suomalaiset ovat normi-painotteisia. Jos ei noihin tiukkoihin normeihin pysty sopeutumaan, on silloin ratkaisuna vain mielialalääkitys.

Työelämä, ihmissuhteet ja työttömien nöyryyttäminen on kaikki paskaa. Parasta mitä minulle tapahtui oli päästä eläkkeelle. Ei töitä, ei ihmisiä ja ei tarvetta lääkkeille. Mikä helvetti teitä vaivaa, että teihin pitää syödä huumeita ihmiset, että teitä kestää?!

Minä ainakin sairastuin ihan siksi, että elin koko lapsuuteni pelossa ja alkoholistivanhempieni varjossa ja sitten aikuisena romahdinkin.

Eiköhän suurimmalla osalla syyt löydy sieltä lapsuudesta.

Arvelen, että siihen on monta syytä. Yksi on tämä perinteinen itsensäruoskiminen, yhtenä esimerkkinä nyt tämä ilmastonmuutosvouhotus ja sillä pelottelu. ASia, jolle me suomalaiset emme juuri mitään mahda, emme ainakaan omilla arkipäivän toimillamme. Kaikesta syyllistäminen, teemme mitä hyvänsä, se on aina väärin, liian vähän, huonoa.

Jostain syystä olemme sellaista alamaiskansaa, emme uskalla ajatella itse, emmekä ainakaan toimia ja puhua yleistä totuutta vastaan. Ja sitä totuutta on aina vain yhdenlaista. Lisäksi on ihan kauheaa holhoamista aikuisia ihmisiä kohtaan. Tähän kun lisätään pitkä talvi, joka  nykyään on etelä-Suomessa pelkkää vesisadetta, huonot palkat, korkea verotus ja ihan valtiovallan taholta vielä halutaan vaikeuttaa ihmisten elämää, esim. yksityisautoilun vähentämisen merkeissä.

Minusta ranskalaisilla on aika hyvä elämänasenne: Elämä on aika paskaa, joten nautitaan kaikesta mistä voidaan, esim. hyvästä ruuasta ja viinistä, kauniista vaatteista, läheisten seurasta. Suomessa taas ihanteena taitaa vieläkin olla se aamusta iltaan uurastava periluterilainen, hiljainen muurahainen. Ja ken ei täytä mm. ahkeran ja "kunnollisen" ihmisen kriteerejä, on sitten paheksuttu ja ylenkatsottu ja vielä jos omaa jotain yleisestä "totuudesta" poikkeavia mielipiteitä, on aikalailla alinta pohjasakkaa. Ja täällä tiettyjä ihmisryhmiä haukkua ja morkata sydämensä kyllyydestä, mutta toisista ei saa sanoa pahaa sanaa. Suomi on sellainen yhden totuuden maa, ja näin on erityisesti tervedenhuollossa. Jos ei mömmöt kelpaa, ole omillasi. Jos uskallat kertoa, että käytät vaikka luontaishoitoja ja koet saaneesi niistä apua, olet pelkästään tyhmä ja huijattu. Näin yhtenä esimerkkinä.

Onko ihme, jos tällaisessa ahdasmielisessä ja takapajuisessa kulttuurissa ihminen masentuu, jos vielä sattuu kohdalle jotain isompia vastoinkäymisiä?