Miksi suomessa joka viides ihminen tarvitsee psyykenlääkkeitä?

Saisiko linkin joka vahvistaa aloituksen tiedot oikeiksi?

Käyttöindikaatioitakin lääkkeillä on useita, sen vuoksi ilman varmaa tietoa on vaikea uskoa että psyykkisten oireiden perusteella kaikille

Todistusaineistoa, kiitos

Kommunistinen hallitus 2020.

1990 luvulla Neuvostoliitosta itsenäistynyt maa jonka väestöstä noin viidennes tarvitsee päivittäisen psyykenlääkityksen.

Maa jossa yli 40 pelkästään sisäsiittoisuusuudesta johtuvaa kehitysvammasairautta, joita ei muualla maailmassa tavata.

Eiköhän nämä faktat riitä kertomaan millainen on suomen väestö.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on kemiallinen lobotomia, jolla ihmiset saadaan pysymään hiljaisina sosialistisessa totalitarismissa.

Sama menetelmä mitä Neuvostoliitossakin käytettiin toisinajattelijoiden hiljentämiseen.

N. 52

Singapore

Eiköhän kapitalismi ole vahvempi motiivi. Suuret lääketehtaat järjestävät lääkäriopiskelijoille kaikkea kivaa.

Tunne-elämä monissa kodeissa kylmää

Perusasiat kunnossa niin on aikaa surkutella omaa eloaan ja ahdistua

Just kuulin surullisen tarinan,nuori mies teki itsarin..lääkkeitä mälläsi.Miksi? Kukaanhan tiedä hyvä olo pako arjesta..ei tää suomessa eläminen herkkua ole.Töissäkin oli.Pidetty.Jokin mätti.

Ei tarvitse, mutta lääkärit määrää niitä silti. Kemiallinen lobotomia.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on lyhytjänteistä ja kilpailuhenkistä. Vapaa-aika on suorittamista. Ihmissuhteet ovat saavutettuja pokaaleja.

Korona-aika lisäsi hyvinvointia, koska nämä asiat tippuivat pois. Vaikka hallitus väittääkin, että lisäsi pahoinvointia.

Anteeksi nyt, miten korona-aika vähensi kilpailuhenkisyyttä, suorittamsta ja ihmissuhteita palkintoina? Mun mielestä lisäsi. 

Mutta vastauksena, yksi syy miksi täällä on niin paljon mielialalääkkeitä on tietty se että alkoholi pilannut hermoston jo varhain. Itse aloitin dokaamisen vasta 18 vuotiaana ja vaikka lopettamisestakin aikaa niin edelleen pieni määrä SSRI ja absolutismi hoitona. Sekä jooga/mindfulness/meditaatio +draaman eliminointi.  Benzot taaksejäänyttä elämää. 

Tuttavapiirissä sekä miehiä että naisia jotka aloittaneet säännöllisen dokaamisen 12-14 vuotiaina ja 50 vuotiaina aivan finaalissa, vaikka ei heitä rappioalkoholisteiksi luokitellakaan. Ja siis nää ei pysty pitkäjänteisesti lopettamaan juomisen/syömään lääkkeitä. Ehkä he eivät usko parantumiseen. Minä nimittäin uskoin.

Heistäkin aiko iso osa vain luulee tarttevansa tai ei tiesä tahi ole jaksanut etsiä todelista auttavvaa lääkitystä. Psyykkeenpillerit voivat olla vain huonohko ensiapu tai kenho oiekan lääkkeen korvike jolla jotenkuten kituutetaan eteenpäin, vaikka monesti kai pelkästään paikallaan

Työelämä on muuttunut myös psyykkisesti enemmän kuormittavaksi keskimäärin.

Koska joka viidennen katsotaan tarvitsevan niitä.

Monet liikkuvat ihan liian vähän luonnossa ja ihan liian vähän fyysistä rasitusta muutenkin. Tämän lisäksi monilla epäterveellinen ruokavalio, mikä voi lisätä matala-asteista tulehdusta, mikä puolestaan lisää altistusta psyykkisille ongelmille.

1) Mielenterveysongelmiin kokeillaan herkästi lääkitystä. Joskus muiden resurssien vähäisyyden vuoksi.

2) Diagnoosit - esim. masennuksen ja moninaisten muiden terveysongelmien oireet voivat muistuttaa toisiaan. Kaikki eivät välttämättä hyödy masennuslääkityksestä, mutta sitä saatetaan silti kokeilla.

3) Lääkkeiden muut käyttötarkoitukset. Esim. masennuslääkkeitä saatetaan käyttää hermokivun hoitoon.

Mitenhän tilastot muuten koostetaan? Määrätyt lääkkeet, joskus määrätyt lääkkeet, äskettäin määrätyt lääkkeet, ostetut lääkkeet? Jos on joskus elämässään saanut psyykenlääkkeitä, kuuluuko tuohon prosenttiosuuteen? Jos on saanut lääkemääräyksen, mutta ei ole sitä lopulta tarvinnut eikä hakenut, kuuluuko tuohon prosenttiosuuteen?

harri kuiskula kirjoitti:

Ei tarvitse, mutta lääkärit määrää niitä silti. Kemiallinen lobotomia.

Pahin kemiallinen lobotomia minulla 10 v sitten. Nyt pärjään todella pienellä lääkemäällä.

 Voi varmaan sanoa että olen lobotomoitu.  Ei oo elämä enää sitä mitä se oli. Mutta toinen vaihtoehto se, etten enää eläisi, olisin lopettanut päiväni diapamin ja alkoholin yhteiskäytön seurauksena, tai itsemurhan kautta, tai kolmiodraamassa tullu tapetuksi/tappanu jonkun - niin on tää parempi. 

Olen 49 v.  Hauskojen ja viattomien opiskeluvuosien jälkeen elämä muuttui pelkäksi tuskaksi/draamaksi/tunnemyrskyksi vähän yli 30 vuotiaana. Sen jälkeen ei ole toimivaa parisuhdetta päivääkään nähnyt.  Kaksi pitkää työttömyysjaksoa, onnettomuuksia, pettymyksiä - niin paljon paskaa tarjosi elämä minulle. Puoli vuotta sitten vasta päätin, että nyt loppuu kaikki.  Siis itsari kävi mielessä useasti mutta päätin sen sijaan vaan pistää välit kaikkiin ihmisiin poikki (paitsi äitini), pullon kiersin lopullisesti kiinni, ei auttanut mikään " no jos kerran kuussa otan 3 lasillista" enää, koska siitäkin tuli henkinen ja fyysinen paha olo.  Töissä olen mutta tiimistä sopivasti kaikki jäi kotiin, minä pidän työpisteessä yksin tiimiä kasassa. 

Ihan hurjaahan tämä on ollut. Oddsit ei varmaan kauheen hyvät, mutta toivon vielä loppuelämäksi kumppania. Ilman draamaa. 

Vierailija kirjoitti:

Niin... ensimmäinen kysymys lienee tarvitsevatko he oikeasti tätä lääkitystä. Ystäväni kävi terapiassa burnoutin takia. Lääkkeitä tarjottiin heti ensimmäisessä tapaamisessa. Ystäväni kieltäytyi ja sanoi mielummin käsittelevänsä tunteitaan "selvin päin". Noooh... terapia sitten jatkui kunnes parin kuukauden päästä terapeutti ilmoitti ettei hoitoa voi jatkaa jos ystäväni ei suostu ottamaan lääkitystä.

Samaa kokenut. Koin etten travitse lääkkeitä vaan vain pidemmän sairasloman ja jonkun jolle puhua, mutta se olikin heti lääkettä kouraan ja seurantaan. Eikä sekään auttanut että psygologille saa lähetteen vain jos on masennuslääkityksellä. Ja taitaa lääkäreillä masennus olla vähän kaikkeen epämääräiseen olla yleispätevä diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Monet liikkuvat ihan liian vähän luonnossa ja ihan liian vähän fyysistä rasitusta muutenkin. Tämän lisäksi monilla epäterveellinen ruokavalio, mikä voi lisätä matala-asteista tulehdusta, mikä puolestaan lisää altistusta psyykkisille ongelmille.

Totta. Todella monen sairauden kohdalla on kyse elintavoista. Nämä mitkä kokoajan yleistyvät suomessa.

Masentunut tallottu kansa.

Yksi suurimmista syistä, että lähdin suomesta 19 vuotta sitten oli

1. Sosialismin jatkuminen suomessa vaikka DDR ja Neuvostoliito hajosivat.

2. Ilmasto joka ei ole ihmiselämälle soveltuva.

3. Suomalaiset ihmiset, nyt jo tilastot osoittavat viidenneksen olevan hulluja jotka eivät pärjää ilman psyykenlääkkeitä.

Useimmat vielä insestiperinteen vuoksi kehitysvammaisia.

4. Yksilönvapauden ja vastuun puuttuminen totalitarismissa.

Mt-ongelmat ovat geeneissä. Ei niille mitään voi. Suomalaiset ovat tunnetusti melko sekopäistä sakkia.

Johtuu kiusaamisesta. Tunnekylmyys, mitätöinti, nimittely, toljotus, niistä on suomalainen koulu- ja työelämä tehty.

Vierailija kirjoitti:

Yksi suurimmista syistä, että lähdin suomesta 19 vuotta sitten oli

1. Sosialismin jatkuminen suomessa vaikka DDR ja Neuvostoliito hajosivat.

2. Ilmasto joka ei ole ihmiselämälle soveltuva.

3. Suomalaiset ihmiset, nyt jo tilastot osoittavat viidenneksen olevan hulluja jotka eivät pärjää ilman psyykenlääkkeitä.

Useimmat vielä insestiperinteen vuoksi kehitysvammaisia.

4. Yksilönvapauden ja vastuun puuttuminen totalitarismissa.

Toi kohta 2 alkaa olemaan kyllä ongelma jonka vaikutukset tulee räjähtämään käsiin jos näitä lämpimiä vuosia vielä jatkuu. Talvisinkaan ei ole lunta saati pakkasta ja kesät on helvettiä kun on lämpimämpää kuin etelä euroopassa