Jos teini ei tiedä miksi haluaa isona, syy on vanhemmissa

Okei, olen siis mokannut pahasti...

Mikä olisi hyvä ala johon yrittää johdattaa, jos on kaikissa aineissa hyvä?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 15:08"]

Okei, olen siis mokannut pahasti...

Mikä olisi hyvä ala johon yrittää johdattaa, jos on kaikissa aineissa hyvä?

[/quote]

Tietty sille alalle jossa tienaa eniten!

Ei se kiinnostus tiettyyn oppia-aineeseen takaa sitä, että olisi lainkaan hyvä jossain sitä sivuavassa ammatissa. Maailmassa kun on tuhansia ammatteja joihin voi työllistyä.

Uranvaihtoa tapahtuu aikuisena paljon, onko sekin vanhempien vika sitten?

Tunnen monta 4-kymppistä, jotka ei tiedä, mitä haluaisivat isona tehdä. Onko vika vanhemmista, puolisossa vai lapsissa?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 15:11"]

Tunnen monta 4-kymppistä, jotka ei tiedä, mitä haluaisivat isona tehdä. Onko vika vanhemmista, puolisossa vai lapsissa?

[/quote]

Vanhemmissa tietty, kaipa sä aloituksen luit ja ymmärsit?

Olet oikeassa syy on vanhemmissa. Tai voisi sanoa, että ansio. Ei teini-ikäisen kuulukaan vielä tietää, missä haluaa loppuelämänsä viettää, koska nykymaailmassa missään ammatissa ei vietetä koko loppuelämää.

Jaa, minun tyttärelläni oli peruskoulun päättötodistuksessa liikunnasta ysi ja kaikista muista aineista kymppi. Lukion päättötodistuksessa liikunta oli pudonnut kasiin ja kuvaamataito ysiin. Muuten todistus oli samanlainen. Mihin suuntaan minun olisi pitänyt hänet ohjata?

Ei ole kenenkään muun vika kuin nuoren itsensä t. 20v vain peruskoulun käynyt

Öö.. Eli, jos se oma juttu nyt sitten olisi vaikka lääkäri, niin mistä kouluaineesta sä saat sen selville? Ja biologiaa on ihan turha sanoa, koska siinä ei käydä ihmisen anatomiaa, kuin ihan pari hassua tuntia.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 15:15"]

Olet oikeassa syy on vanhemmissa. Tai voisi sanoa, että ansio. Ei teini-ikäisen kuulukaan vielä tietää, missä haluaa loppuelämänsä viettää, koska nykymaailmassa missään ammatissa ei vietetä koko loppuelämää.

[/quote]

Ei kai kukaan ole puhunutkaan loppuelämästä mitään, vaan ammattiin valmistumisesta. Entisaikaankin voitiin nousta vaikka ojankaivajasta työnjohtajaksi, eikä oltu samassa hommassa hautaan asti.

Jee, ihanaa viimeinkin joku tietää mihin lasta kuuluisi ohjata. Ei ole oikeastaan kiinnostunut muista kouluaineista kuin liikunnasta, ja liikunnanopettajaksi ei halua. 

Myöskään mikään liikunnanohjaajan homma ei kiinnosta, koska ovat yleensä tuntitöitä ja huonolla palkalla. Mihin siis häntä alan ohjaamaan,kerro oi ap.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 15:04"]

Koulussa lapsen lahjakkuudet ja kiinnostukset tiettyihin aineisiin näkyvät jo aikaisessa vaiheissa. Vanhempien, jotka tuntevat lapsensa opettajia paremmin, tulisi kannustaa näitä lahjakkuuksiaan vastaavalle koulutuspolulle. Toisin sanoen, jos teini on pallo hukassa, vanhemmat on mokanneet.

[/quote]

Kiinnostus kouluaineisiin saattaa näkyäkin, mutta mitä tekemistä kouluaineilla on ammattien ja uravalinnan kanssa? Minun alaani ei opetettu peruskoulussa, eikä lukiossa.

Ne asiat, joiden takia tätä työtä tehdään, opetettiin parissa tunnissa maantiedon tunneilla. Alkeet niistä asioista, joita tässä työssä oikeasti tarvitsee osata, opetettiin matematiikan, fysiikan ja kemian tunneilla, mutta varsinaisesti asiaan päästiin vasta yliopistossa, jossa soppaan saattoi lisätä tietojenkäsittelytieteen, jos ehti, jaksoi, kiinnosti ja huvitti.

Miten kukaan voisi opastaa lasta alalle, jonka todellisesti sisällöstä ei lukion käynneilläkään ole käsitystä? Minäkin huomasin, että alunperin opiskelemani ala oli tylsä, joten tein pientä hienosäätöjä ja vaihdoin pääainetta laitoksen sisällä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 17:21"]

Jee, ihanaa viimeinkin joku tietää mihin lasta kuuluisi ohjata. Ei ole oikeastaan kiinnostunut muista kouluaineista kuin liikunnasta, ja liikunnanopettajaksi ei halua. 

Myöskään mikään liikunnanohjaajan homma ei kiinnosta, koska ovat yleensä tuntitöitä ja huonolla palkalla. Mihin siis häntä alan ohjaamaan,kerro oi ap.

[/quote]

Eikö lapsellasi siis ole muita lahjakkuuksia kuin liikkuminen? :( Ei hän sitten opettajaksi pääsisikään.

Tässä puhuu määräilevä vanhempi, joka huomaa oman virheensä vasta sitten, kun lapsi opiskelee yli kolmekymppisenä kolmanteen ammattiin - siihen,johon oikeasti haluaa.

Palaa sitten kertomaan, milloin vanhempi on epäonnistunut kun sinunkin lapsesi on viimein elämänuransa valinnut.

Oikeasti hyvin harva teini tietää, mille alalle haluaa. Useimmat tietävät kyllä, mille tasolle: työntekijäksi, suunnittelijaksi, työnjohtajaksi ....

No mä en tiennyt nuorena mihin halusin. Se oli vanhempieni vika siis! Miksei ne tukeneet mua enemmän? Miksi ne ei pitäneet uskottavana, että musta voi tulla käsityöläinen, pientilallinen, ylen kameramies, kotieläintilan pitäjä, lastenkirjan kuvittaja ööö... mitä vielä.. hevosenhoitaja. Miksi ne halusi, että meen töihin konttoriin, kuten ne itse? Ne pilas mun elämän!

No, mä olin sitä mieltä jo nuorena. Tai sitten he ajattelivat, että ko. alat eivät pahemmin työllistä ja leipä on kovan työn takana. En osaa sanoa, olisiko minusta kannustuksella tullut jokin noista. Täytyy kyllä sanoa, että en ole onnellinen siinä konttoriammatissani, mutta pidän itsekin noita aika haihatteluna.. :( En tiedä, olisinko niihin päässyt, jos olisin oikein yrittänyt. Ja olisinko tyytyväinen työmäärään jne.

Eniten säälittää ne jotaka menee väärään kouluun. Nuori haluaa kampaajaksi ja menee lukioon....

Mutta kertokaapa sitten, jos nuori on yksinkertaisesti lahjaton kaikessa. Ihan kaikessa. Jos "lahjakkuus" on sitä, että saa puukässästä seiskan tai kasin. Loput sitten heikompaa. Ei käytännön älyä, mikään ei kiinnosta, ei edes autot tai mopot. Ei jaksa mitään fyysistä, on heikko fyysisesti ja laiska päälle. Osaa kyllä jutella, mutta ei jaksa keskittyä mihinkään. (virallisesti ADD + oppimishäiriöitä) Kertokaa, mikä se on, mihin tuollainen nuori pitäisi ohjata. Mikä sopii ihmiselle, jolle ei sovi teoria, ei käytäntö, ei pysty pitkäjänteiseen työhön ja ei ole kiinnostunut mistään? Tai joo, kiinnostaa. Ainoa ala, joka olisi mieleen on erittäin vaativa ala, vaatii lahjoja juuri siltä osa-alueelta, jossa diagnosoitu oppimisvaikeudet jne. Lähinnä sekin vain, kun on täysin väärä käsitys siitä työstä. Olisin kiinnostunut hyvistä neuvoista.

Mun toinen lapseni on oikeasti lahjakas kuvaamataidossa; tulee pikkupatsaita, kollaaseja, näköiskuvia, maisemia, abstraktia taidetta jne. 

Toinen lapseni on pienestä pitäen tykännyt tanssimisesta; ei mistään satubaletista, vaan kunnon rytmisestä liikkeestä.

Mä sit taas koen että aikuisena, joka tietää kummankin alan tulevaisuuden ja mahdollisuudet itsensä elättämiseen (olemattomat), että mun vastuuni on ohjastaa heitä valitsemaan sitten vaikka se kaikkein huonoin vaihtoehto, eli sairaanhoitajan opinnot ennemmin. 

Öö... Minä en ollut lahjakas missään, mutta en lahjatonkaan missään. Tasainen perushyvä oppilas. 

Tie ammattiin oli tuskainen ja pitkä. Lukion jälkeen menin tehdastyöhön, kun en kertakaikkiaan keksinyt mitä haluaisin opiskella. SItten työkkärin ammatinvalintapsykologin avulla lähdin opiskelemaan labrahoitajaksi, mutta totesin pian ettei hoitotyö tai mikään ihmisläheinen työ ole mun juttu. Vasta tämän jälkeen päätin, että ei hitto. ei mulla ole mitään kutsumusammattia, joten pakko vaan valita jotain mistä saa todennäköisesti töitä ja rahaa hyvin. Lähdin opiskelemaan dipolomi-insinööriksi tekniselle alalle, vaikkei asia kiinnostanut pätkääkään, ja olen ollut ihan tyytyväinen ratkaisuuni.

Mutta en ymmärrä, miten vanhemmat olisivat voineet minua kannustaa ratkaisuun, että menee opiskelemaan alaa joka ei kiinnosta yhtään.Minua kun ei kiinnostanut mikään.

Mullakin on varmaan huonot vanhemmat, kun heillä (saati minullakaan siihen aikaan) ei ollut hajuakaan siitä, että opiskelemaani ammattiin edes tarjotaan "suoraa" koulutusta Suomessa. Toisaalta ammatissani tarvittavia taitoja (johtamistaidot, neuvottelutaidot jne.) ei oikein yläkoulussa opetettu, että niiden koulunumeroidenperusteella olisi minua voinut rohkaista mihinkään ;)