Lue keskustelun säännöt.
Tohtoriksi opiskelevat ja tohtoriksi väitelleet! Kysymyksiä...
12.09.2013 |
Olen vasta kandivaiheessa opinnoissani, mutta jatko-opinnot kiinnostavat minua kovastikin. Olen kuitenkin hyvin epävarma siitä, olenko sopiva henkilö jatko-opintoihin. Haluaisinkin kysellä teiltä väitöskirjaa kirjoittavilta ja jo väitelleiltä hieman omasta perustutkintoajastanne.
- Luitteko paljon oman alan tutkimuksesta ns. vapaaehtoisesti, eli se ei liittynyt mihinkään kurssiin?
- Millaisia arvosanoja saitte pääaineestanne?
- Olitteko mukana opiskelijatoiminnassa, järjestöissä, bileissä, yms.?
- Missä vaiheessa jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa ja miksi?
Omat opintoni sujuvat hyvin, en ole pääaineestani saanut nelosta huonompaa arvosanaa (sehän ei tietenkään välttämättä kerro mistään). Ihmettelen, kuinka niin monella kandintyötä tekevällä on vaikeuksia keksiä yhtäkään aihetta, sillä itselläni ongelma oli lähinnä päinvastainen. Keksin koko ajan uusia tutkimusaiheita enkä osaa päättää, mistä itse kirjoittaisin. :( En kuitenkaan juuri lue kurssien ulkopuolella mitään alaan liittyvää kirjallisuutta. Joskus saatan kuulla esim. mielenkiintoisesta väitöskirjasta ja saatan jopa lainata sen, mutta en ikinä ole vielä lukenut sellaista kannesta kanteen. Sanoisin kuitenkin, että olen alan tutkimuksesta enemmän perillä kuin suurin osa kanssaopiskelijoistani.
En kulje ikinä missään opiskelijatapahtumissa, en kuulu järjestöihin. Olen ihan sosiaalinen ihminen, mutta sattuneesta syystä kaikki ystäväni ovat kuitenkin yliopiston ulkopuolella, yliopistolla olen hieman yksinäinen susi. Kontakteja en siis juuri ole luonut. Opettajat kyllä tuntevat minut ja tulen heidän kanssaan hyvin toimeen, mutta en ole heidän kanssaan samalla tavalla "läheinen" kuin jotkut.
Eniten minua siis huolestuttaa tuo oma "ulkopuolisuuteni" yliopistolla. Onko hankala sujahtaa jatko-opinnoissa enemmän sisään tuohon maailmaan? Otetaanko jatko-opintoihin muutenkin enemmän sellaisia ihmisiä, jotka ovat ns. kaikkien kavereita? Sekin mietityttää, että pitäisikö minun jo tässä vaiheessa lukea kaikki mahdollinen oman alan tutkimuksesta? Olen kyllä todella kiinnostunut (tutkimus)alastani, mutta en vain jaksa ja saa aikaiseksi lukea paljon opintoihin liittymätöntä tekstiä tällä hetkellä.
Kommentit (7)
- Luitteko paljon oman alan tutkimuksesta ns. vapaaehtoisesti, eli se ei liittynyt mihinkään kurssiin?
En lukenut. Ainoastaan gradu- ja väikkärivaiheessa muutamaan hyvän (laudatur/eximia) gradun ja väikkärin "malliksi".
- Millaisia arvosanoja saitte pääaineestanne?
Pääainevaiheessa 5, mutta perusopinto-/aineopintovaiheessa aihtelevasti. Tällä ei kuitenkaan mielestäni ole mitään merkitystä, gradun arvosana, jos sellainen annetaan, on paljon tärkeämpi.
- Olitteko mukana opiskelijatoiminnassa, järjestöissä, bileissä, yms.?
Bileissä ja ainejärjestössä en fuksivuoden jälkeen, yhdessä harrastejärjestössä kyllä hyvinkin aktiivisesti. Aika meni opintoihin ja työssä käymiseen. Valmistuin neljässä vuodessa.
- Missä vaiheessa jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa ja miksi?
Graduvaiheessa, huomasin että tutkimuksen tekeminen on mun juttu.
Mun oppiaineessa potentiaaliset jatko-opiskelijat bongataan yleensä graduseminaareista. Siinä yhteydessä kannattaa olla aktiivinen ja tutustua proffaan hyvin. Muulla ns. sosiaalisuudella ei niin ole väliä. Tosin muihin , ehkä vähän pidemmällä oleviin jatko-opiskelijoihin kannattaa pyrkiä tutustumaan. heiltä saa kullanarvoisia vinkkejä. Meidän jatko-opiskelijat ja tutkijat ovat kyllä semmoinen omituisten otusten kerho, että sekaan sujahtaa vaikka minkälainen persoona. Merkitystä on älyllä, ahkeralla työnteolla ja lopulta saavutettavilla tuloksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Luitteko paljon oman alan tutkimuksesta ns. vapaaehtoisesti, eli se ei liittynyt mihinkään kurssiin?
En yhtään
- Millaisia arvosanoja saitte pääaineestanne?
Vaihtelevasti 3-5 haitarilla, koska pääaineenkin sisällä minua kiinnosti vain ne tietyt jutut. Tein kahta tutkintoa rinnakkain, joten priorisoin myös rankasti ajankäyttöäni.
- Olitteko mukana opiskelijatoiminnassa, järjestöissä, bileissä, yms.?
en missään
- Missä vaiheessa jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa ja miksi?
Aina se on ollut minussa, en tiedä miksi. Sattumalta yksi tohtorikoulutettavan paikka tuli hakuun melkein heti maisteriksi valmistumiseni jälkeen. Hain sitä ja sain. Ei siis suurempaa ideologiaa. En tunne itseäni tutkijaksi perinteisessä mielessä ja haenkin nyt vähän toisellaista uraa elämälleni.
Mun vastauksia perusopintoajastani...
Luitteko paljon oman alan tutkimuksesta ns. vapaaehtoisesti, eli se ei liittynyt mihinkään kurssiin?
- En todellakaan lukenut yhtään oman alan tutkimuksia jos ei ollut opintojen takia pakko.
Millaisia arvosanoja saitte pääaineestanne?
- Olin aika lusmu ja yritin päästä tärpeillä läpi useimmista kursseista, joten ei aina niin kovin hyviä. Toisen opintovuoden jälkeen pääsin töihin yliopistolle assariksi ja tajusin että kiinnostaa akateeminen ura, joten skarppasin ja aloin saada parempia arvosanoja.
Olitteko mukana opiskelijatoiminnassa, järjestöissä, bileissä, yms.?
- En koskaan. Olin ainoa naispuolinen sinä vuonna aloittaneista ja lisäksi muita vanhempi, ei nuorten poikien seura oikein kiinnostanut.
Missä vaiheessa jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa ja miksi?
- Kun sain töitä assarina kesken opintojen, ja sitä töitä sain vähän reittä pitkin, kun aloin seurustella erään proffan kanssa... Tajusin, että haluan olla yliopistolla töissä koska se vaikutti rennolta työltä, ja yliopistolla töissä olo taas vaati että pitäisi opiskella tohtoriksi asti. (Sivuhuomiona: enää työ yliopistolla ei ole rentoa ja varmaa, henkilökuntaa vähennetty paljon ja vaikea saada pitkiä virkajaksoja, siksi olenkin lähtenyt bisnesmaailmaan yliopistolta)
Ja siis jatko-opintoihin pääsyysi ei mitenkään liity se oletko sosiaalinen ja kaikkien kaveri tms. Jatko-opinnot on muutenkin hyvin itsenäistä puuhaa, ei siellä missään porukassa olla. Moni on jopa kokopäivätöissä muualla ja tekee jatko-opintojaan niin.
Eikä ole myös mitään järkeä rasittaa päätään lukemalla kaikkea mahdollista alasi tutkimuksesta, koska kuitenkin jokainen erikoistuu johonkin, eikä ole mitenkään mahdollista tietää kaikkea kaikesta. Sitten kun löydät oman erikoistumisesi ja tutkimusalasi, sitten alat lukea siihen liittyviä papereita.
t .2
Olin ihan mäntti vielä tutkimukseni pari ekaa vuotta. Vähitellen aloin tajuta mitä tutkin ja sitten se lukeminenkin kiinnostaa enemmän. Väitellessä oma aihe on pakko hallita, mutta yleensä sen oppiikin tutkimusvuosina.
Tutkijaksi ryhdyin, koska tarvitsin pienimuotoista oman alan työtä, jota saatoin tehdä vapaalla aikataululla.
Minusta ainoa jota tutkijana tarvitsee on älykkyys, eli kyky oppia ja nähdä kokonaisuuksia asiaan ryhtyessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Luitteko paljon oman alan tutkimuksesta ns. vapaaehtoisesti, eli se ei liittynyt mihinkään kurssiin?
En ole väitellyt pääaineena aloittamastani alasta, vaan kiinnostuin tästä alasta oikeastaan vasta opintojen jälkeen. Olen peruskoulutukseltani aineenopettaja ja väittelin myöhemmin kasvatustieteestä. Perusopintojen aikana olin kyllä alkuun kiinnostunut jatko-opinnoista myös omasta alastani, mutta pian ymmärsin, että pienellä laitoksella, jossa oli vain yksi professori, ei olisi löytynyt sellaista aihetta, josta olisin ollut tarpeeksi kiinnostunut tekemään tutkimusta.
- Millaisia arvosanoja saitte pääaineestanne?
Yleensä ihan hyviä. Minulla oli erinomaiset tiedot yleisarvosanana.
- Olitteko mukana opiskelijatoiminnassa, järjestöissä, bileissä, yms.?
Olin mukana opiskelijapolitiikassa, mutta aika vähän bileissä. Minulla oli kyllä muuten aktiivinen sosiaalinen elämä ja tapasin miehenikin opintojen aikana.
- Missä vaiheessa jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa ja miksi?
Olin yleensä kiinnostunut tutkimuksen teosta alunperinkin, varsinaisen alani löysin opettajan töissä ollessani ja lähdin kouluttautumaan sille alalle lisää.
En myöskään lukenut opintojen aikana juurikaan mitään ylimääräistä. Perusopintojen pääaineen opinnot olivat minulle niin vaativia, että ihan perusopiskelu vei aikani. Olin kuitenkin vuoden vaihdossa ja sinä aikana tein sitten kyllä opintoihini liittyen paljon ylimääräsitä siinä mielessä, että aika vähän näistä opinnoista (vaikka alaan liittyvät) pystytttiin lukemaan hyväksi tutkintooni.
En ollut perusopintojen aikana mikään opettajille läheinen, mutta tutkijanurani alkusysäykseni oli kyllä yhteydenotto kasvatustieteen professoriin, joka oli taustaltaan saman alan ihminen kuin itsekin. Hänen kauttaan pääsin jatkamaan opintojani ja hän otti minut myös projektiinsa jatko-opiskelijaksi, joten kyllä henkilökohtaisista kontekteista on hyötyä. Hänen ansiotaan oli aluksi myös rahoituksen saaminen. Kuitenkin uskoisin professoreiden ottavan jatko-opiskelijoikseen sellaisia ihmisiä, joilla uskovat gradun tai muun perusteella olevan mahdollisuuksia tutkijanuralle, mutta tietenkään ihan epäsosiaalinen ei voi yleensä olla.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 09:46"]
- Luitteko paljon oman alan tutkimuksesta ns. vapaaehtoisesti, eli se ei liittynyt mihinkään kurssiin?
- Millaisia arvosanoja saitte pääaineestanne?
- Olitteko mukana opiskelijatoiminnassa, järjestöissä, bileissä, yms.?
- Missä vaiheessa jatko-opinnot alkoivat kiinnostaa ja miksi?
[/quote]
Minä luin paljon ylimääräistä. Istuin myös joillain pääaineen kursseilla ihan huvin vuoksi, vaikka en tarvinnut niitä mihinkään. Toisaalta mä myös menin toisena opintovuotena oman alan firmaan töihin ja sitä kautta oli vähän pakkokin tutustua aika moneen sellaiseen ammattiasiaan, metodeihin ja kirjallisuuteen ja keskustelutyyliin, joita yliopistokursseilla ei tarvinnut.
Mun arvosanat oli laidasta laitaan, mutta ekan vuoden jälkeen alle kolmosia ei kyllä pääaineesta enää tullut. Taisi ne aika hyviä olla. Mut ei se sinänsä ole mikään kriteeri, paitsi että ykkösiä ei saisi olla kovin monta ja kandintyö ja gradu pitäisi olla aika hyviä, jos jatko-opiskelijaksi aikoo. Nykyään kun olen opettajana niin näiden perusteella me arvioidaan, että onko tuosta tutkijaksi vai ei. Ja toki jatko-opintosuunnitelman perusteella, mutta oikeastaan jo tehty tutkimustyöntapainen ja siinä eteneminen kertoo tulevata potentiaalista varmemmin. Sillä perusteella itsekin varmaan parhaiten pystyt arvioimaan, onko sinussa tutkija-ainesta: sujuuko tutkimustyö? pystytkö aikatauluttamaan itseäsi? Ymmärrätkö asioiden yhteyksiä? Innovoitko mitään? Nautitko työstä? Onko kirjoittaminen pakkopullaa?
Mä en ollut mukana opiskelijatoiminnassa. Tiedän kuitenkin monia tutkijoita, jotka ovat sitä mieltä, että siitä on hyötyä, koska silloin oppii ajoissa tuntemaan ison osan tulevaisuudessa tärkeitä ihmisiä ja lisäksi esim akateemista juhlakulttuuria jms. Mutta en itse ole varsinaisesti kokenut jääneeni mistään paitsi. Jatko-opiskelijana on tärkeää pystyä sosiaaliseen toimintaan sen verran, että pystyy osallistumaan tutkijaseminaareihin, tekemään työtä oman projektin tiimin kanssa ja pari kertaa vuodessa osallistumaan johonkin konfaan ja niiden jatkoilla juttelemaan asiallisesti muille tutkijanaluille. Tulet vielä tarvitsemaan niidenkin tuttavuutta, kun haet projektikumppaneita jms.
Mua jatko-opinnot kiinnostivat aina. Tiesin haluavani tutkijaksi, vaikka toki se oli vain yksi vaihtoehto monista. Sanoin sen ääneen ensimmäistä kertaa kandityönohjaajalle.
Meillä ei muuten enää muutamaan vuoteen ole otettu sellaisia jatko-opiskelijoita, jotka eivät aio tehdä jatko-opintoja päätoimisesti. Muutenkin omassa pääaineessani on rajattu jatko-opiskelijoiden sisäänottoa aika rajusti. Meille otetaan vuodessa 2-4 jatko-opiskelijaa ja hakijoita on yleensä kaksinkertainen määrä tai enemmän. Yhtenä kriteerinä on, että suunnitelman ja track recordin pitää olla niin hyviä, että niillä on todennäköistä saada joku päätoiminen rahoitus. Proffat toki sit myös sitoutuu tukemaan rahoituksen hakua valittujen kohdalla. mitään varmuuttahan sekään ei lopulta tuo.