Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Parisuhteen tuhoutuminen ja mahdollinen tulevaisuus eroisänä on ainakin tulossa monelle.
Saapahan sitä kuitenkin geenit jatkettua ylikansoittuneessa maailmassa jossa vuoteen 2050 mennessä tutkijat ennustavat arktisten ja trooppisten ekosysteemien romahtamista, juomavesipulaa ja ruoantuotannon laskua, sään ääri-ilmiöiden yleistymistä, tautien leviämistä ja ilmastopak¤laisten määrän moninkertaistumista, joiden kanssa nyt syntyvät suomalaiset lapset kilpailevat sitten elintilasta ja resursseista.
Edelleen, sinun tai kenenkään muunkaan ei ole pakko hankkia lapsia jos et halua. Sinulla vain ei ole oikeutta tehdä sitä päätöstä toisen puolesta. Sinun täytyy olla rehellinen jotta toinen voi tehdä omat päätöksensä faktojen pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sen sinä joudut kyllä pähkäilemään ihan itse.
Ei sinua siinä voi muut auttaa loppujen lopuksi.
Mutta se mitä sinulta voi vaatia on että olet REHELLINEN kumppanillesi asiasta.
Puhut siitä etkä vaan vaikene ja välttele.Eli jos EPÄRÖIN asiaa kerron REHELLISESTI, etten tiedä/ole varma kannastani?
Juuri niin. Kunhan olet oikeasti rehellinen.
Ja hyväksyt sitten sen että nainen ratkaisee omalta osaltaan miten suhtautuu sinun epäröintiisi ja epävarmuuteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Tässä ei oteta huomioon että valtaosa miehistä pääty isäksi koska haluat pitää naisen. Joskus siinä käy jopa tosi hyvin. Olen siis itse kahden lapsen isä ja hyvin onnellinen. Onnellinen isänä ja aviomiehenä.
Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että jos päätös lapsista olisi ollut yksin minun, heitä tuskin olisi. Syy on muutosten pelko. Kuka mies haluaa riskeerata hyvää parisuhdetta. Kaikki tiedämme riskit.
Mitä jos vaimosi muuttuu 100% äidiksi. Kehtaako joku väittää ettei näin joskus käy? Nainen käytännössä lopettaa parisuhteen ja aloittaa elämän joka pyörii VAIN JA AINOASTAAN lapsen/lapsien ympärillä. Syy miksi mies on naisen kanssa niinkin pitkään ollut, että lapsi on yleensä toiveissa, on varmasti kiintymys/rakkaus.
Tämä oli itselläni suuri pelko joka ei onneksi toteutunut. Ymmärrän epäröintiä, mutta yritän myös ymmärtää naisia joilla ei ole asiassa varaa epäröidä maailman tappiin.
Maailma ei ole reilu, tässäkään asiassa. Jos toinen ei tiedä haluaako ja epäröi. Se ei poista hänen oikeuttaan muuttaa kantaansa kun hän sen valitsee. Tai muuttaa vaikka olisi jo kerran valinnut toisin. Ei tarkoittaa ei vaikka olisi kuinka kuuma tunnelma jo viritelty. Se voi pilta elämän, kuten aina yllättävän pienet jutut. Universumi ei valitettavasti ole meille mitään velkaa.
Vastaus alkuperäiseen. Vaikka minulla on lapsia, on minulla niitä koska vaimoni olisi tehnyt niitä joko minun tai toisen kanssa. Pitäisikö minut tilastoida vapaaehtoisestilapseton sarakkeeseen, jotta tilasto näyttäisi todellisuutta vastaavia lukuja. En todella ole miehenä ainutkertainen tapaus. Keskustelujeni perusteella hyvinkin tavallinen.
Munakin vetäytyy katkaravuksi XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Tässä ei oteta huomioon että valtaosa miehistä pääty isäksi koska haluat pitää naisen. Joskus siinä käy jopa tosi hyvin. Olen siis itse kahden lapsen isä ja hyvin onnellinen. Onnellinen isänä ja aviomiehenä.
Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että jos päätös lapsista olisi ollut yksin minun, heitä tuskin olisi. Syy on muutosten pelko. Kuka mies haluaa riskeerata hyvää parisuhdetta. Kaikki tiedämme riskit.
Mitä jos vaimosi muuttuu 100% äidiksi. Kehtaako joku väittää ettei näin joskus käy? Nainen käytännössä lopettaa parisuhteen ja aloittaa elämän joka pyörii VAIN JA AINOASTAAN lapsen/lapsien ympärillä. Syy miksi mies on naisen kanssa niinkin pitkään ollut, että lapsi on yleensä toiveissa, on varmasti kiintymys/rakkaus.
Tämä oli itselläni suuri pelko joka ei onneksi toteutunut. Ymmärrän epäröintiä, mutta yritän myös ymmärtää naisia joilla ei ole asiassa varaa epäröidä maailman tappiin.
Maailma ei ole reilu, tässäkään asiassa. Jos toinen ei tiedä haluaako ja epäröi. Se ei poista hänen oikeuttaan muuttaa kantaansa kun hän sen valitsee. Tai muuttaa vaikka olisi jo kerran valinnut toisin. Ei tarkoittaa ei vaikka olisi kuinka kuuma tunnelma jo viritelty. Se voi pilta elämän, kuten aina yllättävän pienet jutut. Universumi ei valitettavasti ole meille mitään velkaa.
Vastaus alkuperäiseen. Vaikka minulla on lapsia, on minulla niitä koska vaimoni olisi tehnyt niitä joko minun tai toisen kanssa. Pitäisikö minut tilastoida vapaaehtoisestilapseton sarakkeeseen, jotta tilasto näyttäisi todellisuutta vastaavia lukuja. En todella ole miehenä ainutkertainen tapaus. Keskustelujeni perusteella hyvinkin tavallinen.
Sinä olet kuitenkin ratkaisusi tehnyt ja ilmeisesti vastuun myös kannat siitä.
Teit kompromissin tietäen tekevän sen etkä siis huijannut etkä itse tullut huijatuksi.
Tässä puhutaan nyt epärehellisyydestä eikä rehellissistä kompromisseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Tässä ei oteta huomioon että valtaosa miehistä pääty isäksi koska haluat pitää naisen. Joskus siinä käy jopa tosi hyvin. Olen siis itse kahden lapsen isä ja hyvin onnellinen. Onnellinen isänä ja aviomiehenä.
Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että jos päätös lapsista olisi ollut yksin minun, heitä tuskin olisi. Syy on muutosten pelko. Kuka mies haluaa riskeerata hyvää parisuhdetta. Kaikki tiedämme riskit.
Mitä jos vaimosi muuttuu 100% äidiksi. Kehtaako joku väittää ettei näin joskus käy? Nainen käytännössä lopettaa parisuhteen ja aloittaa elämän joka pyörii VAIN JA AINOASTAAN lapsen/lapsien ympärillä. Syy miksi mies on naisen kanssa niinkin pitkään ollut, että lapsi on yleensä toiveissa, on varmasti kiintymys/rakkaus.
Tämä oli itselläni suuri pelko joka ei onneksi toteutunut. Ymmärrän epäröintiä, mutta yritän myös ymmärtää naisia joilla ei ole asiassa varaa epäröidä maailman tappiin.
Maailma ei ole reilu, tässäkään asiassa. Jos toinen ei tiedä haluaako ja epäröi. Se ei poista hänen oikeuttaan muuttaa kantaansa kun hän sen valitsee. Tai muuttaa vaikka olisi jo kerran valinnut toisin. Ei tarkoittaa ei vaikka olisi kuinka kuuma tunnelma jo viritelty. Se voi pilta elämän, kuten aina yllättävän pienet jutut. Universumi ei valitettavasti ole meille mitään velkaa.
Vastaus alkuperäiseen. Vaikka minulla on lapsia, on minulla niitä koska vaimoni olisi tehnyt niitä joko minun tai toisen kanssa. Pitäisikö minut tilastoida vapaaehtoisestilapseton sarakkeeseen, jotta tilasto näyttäisi todellisuutta vastaavia lukuja. En todella ole miehenä ainutkertainen tapaus. Keskustelujeni perusteella hyvinkin tavallinen.
Sinä olet kuitenkin ratkaisusi tehnyt ja ilmeisesti vastuun myös kannat siitä.
Teit kompromissin tietäen tekevän sen etkä siis huijannut etkä itse tullut huijatuksi.
Tässä puhutaan nyt epärehellisyydestä eikä rehellissistä kompromisseista.
On se vastahakoinen isyyskin "rehellinen kompromissi".
Ap:lle, että tätä lukiessa, kirjoitit, kuin suotaan elämästäni. Muistan miehen "vetkuttelut" että ei vielä...myöhemmin!
Muistan myös ne omat pelot, että juna menee ohi.
Minusta on silti ihan mahdollista, että miehesi haluaa kanssasi lapsen❤ Ei kirvestä kaivoon vielä! Miehet ei selvästi ymmärrä, että naisilla biologinen kello IHAN OIKEASTI tikittää...joten laitahan ihan faktat pöytään, kerro munasoluista ja näytä tilastotietoa hedelmällisyyden laskusta.
Miehet kun on opetettu (=aivopesty) kouluajoista saakka olettamaan, että nainen tulee paksuksi kertalaakista oli ikä mikä tahansa.
Me ollaan oltu yhdessä yli 30-vuotta. Mies siis vuosia vakuutti, että haluaa lapsen, mutta ei vielä. Uskoin ja kyllä hän sen sitten halusikin ollessaan lähempänä 50-vuotta.. Nyt .olen siis 47-vuotias ja meidän esikois lapsi täytti juuri 4-v. ❤
Lapsi on miehelle kaikki kaikessa ja hän on hyvä isä❤
Meillä oli myös urat ja vapaa elämätyyli, mikä pitkälti vaikutti siihen, että lapsen hankinta siirtyi aina vaan vuosilla eteenpäin. Nyt elämä perheenä on erilaista, mutta silti niin onnellista❤
TSEMPPIÄ!👍❤
Tähtitaivas☆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
"Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?"
Ihan samoista syistä miehet niitä perheitä perustaa kuin naisetkin, ihan vain koska haluavat lapsia ja perheen. Ja haluavat sen elämän, mitä siitä tulee mukana. Suurimmalla osalla meistä, ketkä sen perheen ovat perustaneet, se ei ole ollut mikään väsytystaistelu tai suostutteluprojekti vaan siihen päätökseen on tultu yhdessä yhteisestä halusta. Meilläkin mies oli paljon vauvakuumeisempi kuin minä, joten lapsi päätettiin tehdä melko nopealla aikataululla. Mies vaikuttaa erittäin onnelliselta ikiomasta pojasta ja esittelee häntä ylpeänä aina kaikille.
Väittäisin, että tyytyväisiä isiä on huomattavasti enemmän kuin yksi sadasta. On ok olla haluamatta lapsia, mutta silti moni mies haluaa. Suomessa naiset ovat mukana työelämässä siinä missä miehetkin ja on olemassa paljon perheitä, joissa nainen tienaa enemmän. Näin se on meilläkin ja minä olen edelleen taloudellisessa vastuussa, kun mieheni tienaa ehkä neljäsosan siitä, mitä minä. En tiedä, että mistä tulee mielikuva, että miehet jotenkin osallistuisivat enemmän, vaikka yleensä se on juuri päinvastoin - ihan tutkitustikin. Siksihän Suomeenkin haaveillaan vanhempain vapaiden tasa-arvoistamista.
AP.lle myös, se mies kyllä haluaa lapsen, jos mies haluaa lapsen. Sinun tapauksessasi mies siis haluaa lapsen, mutta ei sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Tässä ei oteta huomioon että valtaosa miehistä pääty isäksi koska haluat pitää naisen. Joskus siinä käy jopa tosi hyvin. Olen siis itse kahden lapsen isä ja hyvin onnellinen. Onnellinen isänä ja aviomiehenä.
Rehellisesti on kuitenkin sanottava, että jos päätös lapsista olisi ollut yksin minun, heitä tuskin olisi. Syy on muutosten pelko. Kuka mies haluaa riskeerata hyvää parisuhdetta. Kaikki tiedämme riskit.
Mitä jos vaimosi muuttuu 100% äidiksi. Kehtaako joku väittää ettei näin joskus käy? Nainen käytännössä lopettaa parisuhteen ja aloittaa elämän joka pyörii VAIN JA AINOASTAAN lapsen/lapsien ympärillä. Syy miksi mies on naisen kanssa niinkin pitkään ollut, että lapsi on yleensä toiveissa, on varmasti kiintymys/rakkaus.
Tämä oli itselläni suuri pelko joka ei onneksi toteutunut. Ymmärrän epäröintiä, mutta yritän myös ymmärtää naisia joilla ei ole asiassa varaa epäröidä maailman tappiin.
Maailma ei ole reilu, tässäkään asiassa. Jos toinen ei tiedä haluaako ja epäröi. Se ei poista hänen oikeuttaan muuttaa kantaansa kun hän sen valitsee. Tai muuttaa vaikka olisi jo kerran valinnut toisin. Ei tarkoittaa ei vaikka olisi kuinka kuuma tunnelma jo viritelty. Se voi pilta elämän, kuten aina yllättävän pienet jutut. Universumi ei valitettavasti ole meille mitään velkaa.
Vastaus alkuperäiseen. Vaikka minulla on lapsia, on minulla niitä koska vaimoni olisi tehnyt niitä joko minun tai toisen kanssa. Pitäisikö minut tilastoida vapaaehtoisestilapseton sarakkeeseen, jotta tilasto näyttäisi todellisuutta vastaavia lukuja. En todella ole miehenä ainutkertainen tapaus. Keskustelujeni perusteella hyvinkin tavallinen.
Sinä olet kuitenkin ratkaisusi tehnyt ja ilmeisesti vastuun myös kannat siitä.
Teit kompromissin tietäen tekevän sen etkä siis huijannut etkä itse tullut huijatuksi.
Tässä puhutaan nyt epärehellisyydestä eikä rehellissistä kompromisseista.
Epäröinti näin isossa asiassa ei ole epärehellisyyttä. Mielensä muuttaminen näin isossa asiassa ei ole huijaamista. Tämä ei tarkoita ettei epäröinnilla tai mielenmuutoksella ole seurauksia.
Jos väitämme että epäröivä osapuoli on syyllinen epäröintinsä aiheuttamaan tilanteeseen. Eli tässä tapauksessa mies on epäröimällä "ryövännyt" vaimon hedelmälliset vuodet.
Mikä on sitten vaimon vastuu joka tekee lapsen "epäröivän" miehen kanssa? Onko vaimo velvollinen korvaamaan jos mies tulevaisuudessa väittää perhe-elämän "ryövänneen" hänen elämänsä/vuotensa.
Yritän siis todistaa ettei toisen elämää voi mitenkään ilman väkivaltaa "ryövätä". Me aikuiset olemme itse vastuussa valinnoistamme ja niiden seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun tilanne. Saman ikäinenkin olet. Tsemppiä!
Ajattelimme mieheni kanssa tehdä itsellemme lapsen. Oisko se kaikkein helpois dreijalla pyöräyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastentekohetki päättyi ikävästi kirjoitti:
Ajattelimme mieheni kanssa tehdä itsellemme lapsen. Oisko se kaikkein helpois dreijalla pyöräyttää?
Marginaalissa olevien ei kannata tulla olkiukkoilemaan. Lapsettomuudesta ja lapsen saamisen vaikeudesta on lukematon määrä ketjuja, mene sinne. Tässä ketjussa ydinaihe on toinen.
Tietysti se niinkin on, että myös nainen on itse vastuussa kun on jäänyt epäröivän miehen kanssa vuosiksi yhteen.
Nainen on halunnut pitää sekä parisuhteen ja toivon lapsesta, vaikka mies ei ole tehnyt varmaa päätöstä lapsen suhteen.
Lapsen hinta jonkun muun kanssa olisi ollut luultavasti parisuhteen menetys tämän miehen kanssa. Sitä hintaa tai riskiä hän ei ollut valmis maksamaan.
Suostumalla miehen epäröintiin ja haluamalla pitää parisuhteen, siihen päätökseen on tietysti myös naisella osansa.
Kummatkin ovat huonoja tekemään omaa elämää koskevia päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on selvä tapaus eli mies ei halua lasta. Venyttää aikaa noilla pitää tehdä sitä ja tätä, kunnes aika loppuu ja lapsia ei enää tule. Sitten sanoo ettei haittaa :)
Lapsellinenhan se itsekäs on, joka haluaa omien geeniensä jatkavan elämää kuolemansa jälkeen. Varsinkin, jos nämä geenit jatkavat länsimaista kulutushysteriaa, jollaista tämä pallo ei pidemmän päälle kestä.
Lataat tiskiin faktat naisen hedelmällisyyden heikentymisestä iän vuoksi. Jos mies ei usko, pyydä hänet mukaan lääkäriin, jotta lääkäri voi kertoa samat asiat. Jos 84 on syntymävuotesi, ei todellakaan ole yhtään enää varaa odotella. Jos miehesi ei suostu yhteistyöhön, on sinun pakko valita haluatko potkia miehen pellolle ja yrittää saada lapsen yksin hedelmöityshoidoilla, vai jäätkö suhteeseen, josta ei lapsia miehen vetkuttelun vuoksi enää välttämättä tule.
Tähti☆ kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä yli 30-vuotta. Mies siis vuosia vakuutti, että haluaa lapsen, mutta ei vielä. Uskoin ja kyllä hän sen sitten halusikin ollessaan lähempänä 50-vuotta.. Nyt .olen siis 47-vuotias ja meidän esikois lapsi täytti juuri 4-v. ❤
Meillä oli myös urat ja vapaa elämätyyli, mikä pitkälti vaikutti siihen, että lapsen hankinta siirtyi aina vaan vuosilla eteenpäin.
Niin, no teilläkin kävi noin, että lapsiluku jäi vain yhteen miehen vetkuttelun takia ja sinä olisit halunnut enemmän lapsia, ainakin allekirjoituksesi perusteella. Kamalaa tuollainen.
Ap:lle vielä, että vauva avasi miehen silmät...siis ihan kongreettisesti silloin, kun pieni nyytti tuli ekan kertaa syliin❤
Mies rakastui lapseen niin suunnattomasti jo synnytyssairaalassa, että päätettiin hankkia toinen lapsi heti perään, ennen, kuin mun hedelmällisyyden aika on ohitse.
Nyt näyttää siltä, että aika todella loppuu, sillä on yritetty lähes 3-vuotta.... turhaan....rahaa on palanut hedelmöityshoidoissa....koska olen ylittänyt hoidettavien naisten ikärajan, enää ei saada hoitoja rahallakaan, vaikka haluttaisiin yhä jatkaa. Vastaan tulee lainsäädäntö Suomessa, joka sanoo, että 45-vuotiaana voidaan hoitaa sovittu hoito loppuun, mutta ei enää aloiteta uutta hoitoa. Kävin IVF-hoidon 45-vuotiaana ja useita inseminaatioita sen jälkeen. Viimeinen hoitojakso loppui 47-vuotiaana. Mikään hoito ei tuonut tulosta.
Mies halusi siis heti toisen lapsen ja on myöntänyt jälkeenpäin, että ei ihan käsittänyt sitä, että mikä oma lapsi oikastaan on ja pelkäsi etukäteen, ettei osaa hoitaa vauvaa, sekä pelkäsi sitä vastuuta, joka lapsen myötä tulee.
Hän myös myönsi, että on luullut naisten synnyttävän helposti vielä 50-vuotiaana. Ehkäisyvalistus on liiankin voimakasta Suomessa, jo melkein alaluokilta saakka.
Meiidän hoidot on Suomessa siis ohi, joten näin 47-vuotiaana pitäisi hakeutua ulkomaille, jos haluaa jatkaa hoitoja, koska on maita, joissa voi saada hedelmöityshoitoja ihan 50-vuotiaaksi saakka. Meille se ei ole mahdollista, eikä varsinkaan nyt korona-aikaan.
Mutta onneksi saatiin lapsi❤ vaikka toista ei taida enää tulla(?)😪 Nyt neuvon, että sinun kannattaa tosiaan laittaa faktat pöytään, printtaa jostain vaikka käppyrä paperille ja kerro suoraan, että lapsenhankintaa ei voi lykätä sellaisella ajatuksella, että vielä 50-vuotiaana tulee äidiksi. Harhaluulot pois!
Tule kertomaan mitä mies sanoo, kun kerrot faktat ja kuvailet hänelle teidän tulevaa onnea lapsen kanssa. Kerro myös suoraan se, että mistä te jäätte paitsi, jos juna nyt ajaa ohitse.
Kannattaa myös ajatella se, että kaikki eivät saa koskaan lasta, vaikka tekisivät kaikkensa asian eteen. Hedelmöitys hoidotkin voi ottaa vuosia. Meillä lapsettomuus asia oli puhuttu etukäteen niin, että riitämme sitten tosillemme ikuisesti, jos niin kävisi, ettei lasta tule. Jos näin ei olisi sovittu etukäteen, en olisi luottanut siihen, että asioita lykätään.
Toivon, että saat asian perille miehelle ja häneltä selvän vastauksen, että koska lähdette yrittämään raskautta! Paljon tsemppiä tämän asian kanssa!❤, tiedän miltä sinusta tuntuu🤗
Tähtitaivas☆
Tuolla joku kirjoitti, että naisen lapsihalujen takia ottaa riskin "muutoksesta". Muutos mitä lapsen saaminen tuo tullessaan, ajankäyttö, arvot, ym.
Kyllä minusta ihmiset ja perhe-elämä muuttaa muotoaan väkisinkin vuosien mittaan. Voi tulla kummallekin uusia harrastuksia, työelämä muuttaa ajankäytön painotusta? Iän myötä tulee kummallekin vaikka mitä "mukavaa". Ennenpitkää pitää alkaa huolehtia vanhemmista tai isovanhemmista. Pointtini on se, että se "huoleton" parisuhde-elämä ei ole staattista ja pysyvää loputtomiin, muutoksia tulee lapsettomaankin suhteeseen, halusi tai ei...
Ja varsinkin se riski on olemassa, että lapsettomuuteen "pakotettu" puoliso katkeroituu/kyynistyy ajan mittaan ja keneenkäs se katkeruus (viha) kohdistuu?
Jostain syystä en luota tuohon tutkimukseen.