Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Onko kiva olla parisuhteessa, josta itse tietää, että ei ole toiselle rehellinen ja toiminnallaan pilaa tahallaan toisen haaveet?
Muut vaihtoehdot vielä huonompia miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Mä en näe tässä vain vaihtoehtoja "teette lapsen yhdessä" tai "eroatte". Voitte kyllä pysyä yhdessä, mutta jollei mies tee lasta kanssasi, on vaihtoehtona spermapankki. Että tiedustelepa mieheltäsi haluaako osallistua projektiin vai hankitko lapsen ihan omana projektinasi.
Silloin täytyy ensin erota.
Lapsettomuusklinikat hoitavat naimisissa olevia pareja ja sinkkunaisia, eivät muita avosuhteessa/parisuhteessa olevia.
Ajatuksena on, että äitikandidaatin elämäntilanne on vakaa, eikä tule heti muuttumaan. Samat säännöt ja logiikka on adoptioon pääsyssä.
Ap ei pääse ykdin sinne hedelmöityshoitoihin, ellei eroa.
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sen sinä joudut kyllä pähkäilemään ihan itse.
Ei sinua siinä voi muut auttaa loppujen lopuksi.
Mutta se mitä sinulta voi vaatia on että olet REHELLINEN kumppanillesi asiasta.
Puhut siitä etkä vaan vaikene ja välttele.
Vierailija kirjoitti:
Luuseri kirjoitti:
Ap älä anna miehelle liikaa aikaa..
Vaikka ei se lähteminen ole helppoa.En minäkään lähtenyt vaan jäin vaikka mies ei halunnut lapsia. Mies on onnellinen , minä en.
Miehelle on tehty vasektomia jo 6 vuotta sitten , minä olen yli 40 ja odotan sitä päivää kun alkaisi ne vaihdevuodet mutta ei ala.
Ja ehkä joka toinen tai joka kolmas kuukausi edelleen toivon että ihme olisi tapahtunut ja olisin raskaana!
Olen myös alkanut juomaan. Ahdistaa pilaako se mahdollisuuteni raskautua (miten, kun miehelle on tehty vasektomia !!). Aivoni ei siis vieläkään usko että raskaus ei ole mahdollinen. Niin vahva on biologinen kello.
Sanoisin että tämä ratkaisu on suissut elämäni erittäin erikoiseen suuntaan. Juon lähes joka päivä, syön tosi vähän ja treenaan jotta pysyn laihan ja terveen näköisenä ja suurin osa ihmistä luulee että nautin jotenkin tästä elämästä .
Todellisuudessa olen niin harhainen että rukoilen (kyllä, rukoilen ) säännöllisesti että ihme tapahtuisi ja tulisin raskaaksi. Tämä on täysin hormonaalista ja ilmenee kun kuukautiset alkaa ja siitä sitten vähän lievenee kuukautisten loppupäässä, sitten se alkaa viikko ennen ovulaatiota uudelleen ja kestää ovulaation yli ja sitten säännöllisesti toistuu ennen kuukautisia se harhaisuus että nyt olisin jotenkin raskaana , tunnen tuntemuksia yms (olen ollut nuorempana kerran raskaana mutta meni kesken).
Että ei tätä elämää varmasti kukaan halua . Biologia on vahva ja ne kenellä vauvakuume ilmenee selvästi myös kehollisesti ja fyysisesti on kyllä viimeisiä ihmisiä kenen kannattaisi luopua lisääntymishaaveista miehen takia.
Olen todella pahoillani puolestasi!! Olen itse myös juonut tuohon samaan ahdistukseen (ettei tule raskaaksi vaikka niin toivoo), joten tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Sitten ahdistaa lisää, koska tietää ettei alkoholi sovi raskautta suunnittelevalle, mutta jotenkin se paha olo pitää saada turrutettua. Olen vasta viimeisen vuoden aikana pystynyt käsittelemään ja erityisesti hyväksymään asioita niin, että en tarvitse alkoholia, ainakaan niin paljon ja usein. Toivottavasti saat itsellesi apua jostain, vaikka jonkun jonka kanssa puhua olostasi, jotta et pilaa terveyttäsi juomisella. Tsemppiä ja voimia!
Ihana, kiitos sinulle ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Aikuiset ja kypsät miehet haluavat olla lastensa isiä. Tunnen lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Jos sinä haluat elää pinnallista ja vain omaan nautintoon tähtäävää lapsetonta elämää, niin se on sinun valintasi, mutta kuulut siinä miesten vähemmistöön.
Sinun kannattaa siis tapailla vain sellaisia naisia, joilla on samat elämänarvot kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Onko kiva olla parisuhteessa, josta itse tietää, että ei ole toiselle rehellinen ja toiminnallaan pilaa tahallaan toisen haaveet?
Muut vaihtoehdot vielä huonompia miehelle.
Eli sinkkuus tai
parisuhde lapsia haluamattoman naisen kanssa ovat huonompia?
Ja parisuhde katkeroituneen naisen kanssa on parempi?
Enpä usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Sen sinä joudut kyllä pähkäilemään ihan itse.
Ei sinua siinä voi muut auttaa loppujen lopuksi.
Mutta se mitä sinulta voi vaatia on että olet REHELLINEN kumppanillesi asiasta.
Puhut siitä etkä vaan vaikene ja välttele.
Eli jos EPÄRÖIN asiaa kerron REHELLISESTI, etten tiedä/ole varma kannastani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Aikuiset ja kypsät miehet haluavat olla lastensa isiä. Tunnen lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Jos sinä haluat elää pinnallista ja vain omaan nautintoon tähtäävää lapsetonta elämää, niin se on sinun valintasi, mutta kuulut siinä miesten vähemmistöön.
Sinun kannattaa siis tapailla vain sellaisia naisia, joilla on samat elämänarvot kuin sinulla.
Eli selkokielellä. Jos et suostu lapsenhankintaan julistetaan sinut "miehenä epäkelvoksi". Nyt vasta alkoi perheen perustaminen oikein houkuttaa.
Luuseri kirjoitti:
Ap älä anna miehelle liikaa aikaa..
Vaikka ei se lähteminen ole helppoa.En minäkään lähtenyt vaan jäin vaikka mies ei halunnut lapsia. Mies on onnellinen , minä en.
Miehelle on tehty vasektomia jo 6 vuotta sitten , minä olen yli 40 ja odotan sitä päivää kun alkaisi ne vaihdevuodet mutta ei ala.
Ja ehkä joka toinen tai joka kolmas kuukausi edelleen toivon että ihme olisi tapahtunut ja olisin raskaana!
Olen myös alkanut juomaan. Ahdistaa pilaako se mahdollisuuteni raskautua (miten, kun miehelle on tehty vasektomia !!). Aivoni ei siis vieläkään usko että raskaus ei ole mahdollinen. Niin vahva on biologinen kello.
Sanoisin että tämä ratkaisu on suissut elämäni erittäin erikoiseen suuntaan. Juon lähes joka päivä, syön tosi vähän ja treenaan jotta pysyn laihan ja terveen näköisenä ja suurin osa ihmistä luulee että nautin jotenkin tästä elämästä .
Todellisuudessa olen niin harhainen että rukoilen (kyllä, rukoilen ) säännöllisesti että ihme tapahtuisi ja tulisin raskaaksi. Tämä on täysin hormonaalista ja ilmenee kun kuukautiset alkaa ja siitä sitten vähän lievenee kuukautisten loppupäässä, sitten se alkaa viikko ennen ovulaatiota uudelleen ja kestää ovulaation yli ja sitten säännöllisesti toistuu ennen kuukautisia se harhaisuus että nyt olisin jotenkin raskaana , tunnen tuntemuksia yms (olen ollut nuorempana kerran raskaana mutta meni kesken).
Että ei tätä elämää varmasti kukaan halua . Biologia on vahva ja ne kenellä vauvakuume ilmenee selvästi myös kehollisesti ja fyysisesti on kyllä viimeisiä ihmisiä kenen kannattaisi luopua lisääntymishaaveista miehen takia.
Päinvastainen asetelma 99,9% pareista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on suunnilleen yhtä yleistä molemmille sukupuolille. Eli noin 5-10%. Lisäksi päälle ne, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia ja ovat tyytyneet siihen, ts eivät halua aloittaa hoitoja tai adoptiota. Kyseessä ei siis todellakaan ole mahdoton tehtävä, ja sun kannattaa kriittisesti arvioida omia valintakriteereitäsi jos et koskaan kohtaa veloja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Millainen mahdollisuus ei-koskaan-lapsia haluavalla miehellä on parisuhteeseen kun lähes kaikki naiset niitä haluavat? Siispä on valehdeltava.
Millaista ehkäisyä sinä lapsia haluamaton, puolisolle asiasta tahallaan epärehellinen mies käytät?
Ymmärrätkö että nainen voi jättää hormonaalisen ehkäisynsä pois ja tulla raskaaksi, kun haluaa?
Älä vaan tule silloin kiukuttelemaan, että nsinen oli EPÄREHELLINEN...
Hänenhän oli pakko olla, ymmärrät itsekin, ettei olisi muuten saanut sitä mitä haluaa, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Aikuiset ja kypsät miehet haluavat olla lastensa isiä. Tunnen lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Jos sinä haluat elää pinnallista ja vain omaan nautintoon tähtäävää lapsetonta elämää, niin se on sinun valintasi, mutta kuulut siinä miesten vähemmistöön.
Sinun kannattaa siis tapailla vain sellaisia naisia, joilla on samat elämänarvot kuin sinulla.Eli selkokielellä. Jos et suostu lapsenhankintaan julistetaan sinut "miehenä epäkelvoksi". Nyt vasta alkoi perheen perustaminen oikein houkuttaa.
Ja naiset ihmeellisesti kuvittelevat että mies löytää helposti ei-lapsia haluavan naisen(??!).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Näinköhän aplla on samat resurssit ja hoidot käytössä, kuin kuninkaallisilla...
Hassua myöskään vedota johonkin "kaikki sanoivat", kun kyseessä todennäköisesti on ihan eri keskustelijat ja silloinkaan "kaikki" tuskin ovat olleet samaa mieltä. Toki kommentoijan älystä kertoo paljon se, jos tilastolliset faktat yritetään kumota keltaisen lehdistön nettikeskustelujen mielipiteillä!
Mun isä ja nuorin eno on tehty 43-vuotiaina. Tämä siis 40-50-luvuilla. Ja taatusti luomusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Aikuiset ja kypsät miehet haluavat olla lastensa isiä. Tunnen lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Jos sinä haluat elää pinnallista ja vain omaan nautintoon tähtäävää lapsetonta elämää, niin se on sinun valintasi, mutta kuulut siinä miesten vähemmistöön.
Sinun kannattaa siis tapailla vain sellaisia naisia, joilla on samat elämänarvot kuin sinulla.
Miksi vain omaan nautintoon? Miksi lapseton on sen itsekkäämpi kuin omiin tarpeisiinsa lapsia tehtaileva hormooni huuruinen mamma? Lapseton sentään rajaa asiat itseensä. Mamman pitää vielä vetää lapset samaan lokaan.
Luuletteko todella että se "mies päälle ja pulla uuniin" suhde on lapselle oikea paratiisi? Tai "teimme lapsen koska muutoin nainen olisi jättänyt"?
Miksi lapseton velvoitetaan etsimään toinen lapseton. Ihmset kun tapailevat toisiaan ja sitten toinen haluaa lapsen. Alkuun he olivat kahdestaan. Eikö siis olisi viisaampaa että lapselliset etsisivät toisensa ja jättäisivät muut rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia kanssasi.
Neljänkympin kriisissä lähtee jonku 28v tytön perään tai uusi jo kierroksessa.
Ainahan voit jättää ehkäisyn pois ja odottaa josko raskaus alkaisi. Itse olen vain niin Väsynyt siihen että ehkäisy aina ja vain naisen tehtävä ja naisen hoidettava niin että mies saa tarpeensa tyydytettyä mutta ei mitään jälkivaatimuksia hänelle tule.
Miehesi rakkautta et tule saamaan kummallakaan tavalla mutta lapsen ehkä.
Ei se halua lapsia kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Aikuiset ja kypsät miehet haluavat olla lastensa isiä. Tunnen lähes pelkästään sellaisia miehiä.
Jos sinä haluat elää pinnallista ja vain omaan nautintoon tähtäävää lapsetonta elämää, niin se on sinun valintasi, mutta kuulut siinä miesten vähemmistöön.
Sinun kannattaa siis tapailla vain sellaisia naisia, joilla on samat elämänarvot kuin sinulla.Miksi vain omaan nautintoon? Miksi lapseton on sen itsekkäämpi kuin omiin tarpeisiinsa lapsia tehtaileva hormooni huuruinen mamma? Lapseton sentään rajaa asiat itseensä. Mamman pitää vielä vetää lapset samaan lokaan.
Luuletteko todella että se "mies päälle ja pulla uuniin" suhde on lapselle oikea paratiisi? Tai "teimme lapsen koska muutoin nainen olisi jättänyt"?
Miksi lapseton velvoitetaan etsimään toinen lapseton. Ihmset kun tapailevat toisiaan ja sitten toinen haluaa lapsen. Alkuun he olivat kahdestaan. Eikö siis olisi viisaampaa että lapselliset etsisivät toisensa ja jättäisivät muut rauhaan.
Kyllähän lapsia haluavat nimenomaan yrittävät etsiä kaltaisensa puolison ja jättää velat rauhaan. Ongelma tulee silloin, kun vela valehtelee haluavansa joskus lapsia ja tuomitsee kumppaninsa lapsettomuuteen kun aikaa kuluu liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Saisiko tähän perusteluja, että miksi ihmeessä miehen joka epäröi pitäisi suostua?
Onko niin että jossain vaiheessa epäröinti muuttuu vedätykseksi? Kuten esimerkiksi seksissä josta tietyn alun "flirtin" jälkeen ei saa kieltäytyä tai tulee ainakin tuomituksi "vedättäjänä".
Eikö ole ihan normaalia ettei "tiedä" haluaako lapsia. Onnellisia isiä on yksi sadasta. Vain kovimmat uhkapelurit pelaa noilla luvuilla. Tyhmimmät eivät edes ymmärrä mihin ansaan astuvat.
Sitten kun se kauan toivottu lapsi on saatu, on aika huomata miten elämä ei vastaa unelmaa. Sitten joutuukin mies töihin, sillä unelmat maksavat aikaa/rahaa/työtä/parisuhteen.
Väittäkää edes vastaan. Miksi miehen kannattaisi perhe perustaa? Mitä sieltä miehelle löytyy? Mitään sellaista mitä mies elämältä haluaa?
En ole varmasti ainoa mies, ja varmasti on naisiakin, joka toivoo elämän olevan "helppoa". Maailma on täynnä asioita joita tutkia/tehdä. Kirjallisuutta, harrastuksia, paikkoja ja ihmisiä. Seksuaalisuus on myös tärkeää.
Eli vielä kerran, mitä sieltä perheestä epäröivälle miehelle on tulossa?
Parisuhteen tuhoutuminen ja mahdollinen tulevaisuus eroisänä on ainakin tulossa monelle.
Saapahan sitä kuitenkin geenit jatkettua ylikansoittuneessa maailmassa jossa vuoteen 2050 mennessä tutkijat ennustavat arktisten ja trooppisten ekosysteemien romahtamista, juomavesipulaa ja ruoantuotannon laskua, sään ääri-ilmiöiden yleistymistä, tautien leviämistä ja ilmastopak¤laisten määrän moninkertaistumista, joiden kanssa nyt syntyvät suomalaiset lapset kilpailevat sitten elintilasta ja resursseista.
Tottakai mies valehtelee haluavansa lapsia, muuten olisi lähes mahdotonta saada suhde.