Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nainen ja järkyttynyt näistä kommenteista, joissa viitataan siihen, että mies ei oikeasti rakasta vaimoaan ellei siitä hänelle lasta! Oikeastiko valtaosa ihmisistä pitää lapsen tekoa merkkinä todellisesta rakkaudesta puolisoa kohtaan? Eli ellet halua lasta puolisosi kanssa = et rakasta häntä. Pahoittelut ap, tämä ei auttanut sinua mitenkään, mutta en voinut olla kommentoimatta! Eli kun minä en halua lasta ikinä kenenkään kanssa, en teidän mielestänne rakasta oikeasti miestäni. Eli vasta sitten jos meille tulisi vauva, rakkautemme olisi todellista?
Ei, vaan mies ei rakasta vaimoaan jos vuositolkulla valehtelee ja käyttää hyväksi, välittämättä pätkääkään vaimon toiveista ja haaveista. Koska siitähän tässä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän parisuhteessa ei saada lasta aikaiseksi, kun se onnistuu satunnaisen säädönkin kanssa?
Mies haluaa panna paljaalla ja kysyy käyttääkö nainen jotain. Nainen kertoo syövänsä pillereitä.
Kuukauden päästä nainen kertoo olevansa raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nainen ja järkyttynyt näistä kommenteista, joissa viitataan siihen, että mies ei oikeasti rakasta vaimoaan ellei siitä hänelle lasta! Oikeastiko valtaosa ihmisistä pitää lapsen tekoa merkkinä todellisesta rakkaudesta puolisoa kohtaan? Eli ellet halua lasta puolisosi kanssa = et rakasta häntä. Pahoittelut ap, tämä ei auttanut sinua mitenkään, mutta en voinut olla kommentoimatta! Eli kun minä en halua lasta ikinä kenenkään kanssa, en teidän mielestänne rakasta oikeasti miestäni. Eli vasta sitten jos meille tulisi vauva, rakkautemme olisi todellista?
Ehkä se rakkaus pitäisi näkyä myös siinä kuinka rehellinen on toiselle vai antaako toisen kuvitella ja haaveilla turhaan. Mieti nyt itsekin. Jos miehelläsi olisi suuren suuri haave saada lapsia ja sinä sydämessäsi tiedät, että niitä et halua, niin eikä oikeaa rakkautta ole se, että sanoo suoraan miten asiat on ja päästää toisen menemään? Minusta on suurta itserakkautta ja itsekkyyttä pitää toista siinä vierellä vuosikausia ja romuttaa hänen haaveet vain siksi, että itsellä olisi kivaa ja ei vaan voi olla rehellinen. Ei se ole rakkautta, se on kusipäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän parisuhteessa ei saada lasta aikaiseksi, kun se onnistuu satunnaisen säädönkin kanssa?
Mies haluaa panna paljaalla ja kysyy käyttääkö nainen jotain. Nainen kertoo syövänsä pillereitä.
Kuukauden päästä nainen kertoo olevansa raskaana.
Ei se nyt ihan noin helppoa ole kuin "tsäkällä" tai jos nainen on hyvin nuori. Käytännössä kuukaudessa on vain tietty ajankohta, jolloin nainen voi tulla raskaaksi. Sen lisäksi muutkin tähdet pitäisi olla kohdallaan, että raskaus lähtee etenemään.
Puhuin kaksi vuotta lapsen hankkimisesta, mies ei vielä halunnut (oltiin melkein 30). Sanoin että muutaman vuoden sisällä haluaisin aloittaa yrittämisen. Pidin aina pari kuukautta taukoa aiheesta enkä painostanut. Vein miestä kylään kavereilleni joilla oli lapsia tai vauvoja niin sai "altistusta", näki millaista se on.
Valmistelin miestä siihen että aion pian jättää pillerit pois. Halusin muutenkin testata millaista on olla ilman vaikkei mies vielä vauvaa haluaisi, ja miehelle sanoinkin että haluan kokeilla miten se vaikuttaa olooni. Muutaman kuukauden mies oli aika varovainen seksin kanssa mutta ei hankkinut muuta ehkäisyä. Sitten alkoi puhua siitä että voitaisiin se vauva hankkia. Yritettiin puolisen vuotta ahkerasti. Nyt olen jo pitkällä raskaana ja mies on koko ajan ollut innoissaan.
Myöhemmin sanoi jotain sellaista että halusi miettiä asiaa rauhassa ja tehdä päätöksen itse, tai jotain. Tuntuu kyllä että jos sen olisi puhunut ja jättänyt pillereitä pois mitään ei olisi tapahtunut pitkään aikaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Harva? Eli suurin osa parisuhteesssa olevista ihmisistä kusettaa kumppaniaan sumeilematta? Rehellisyydellä ei pärjää ja valehtelun avulla edes jollekin kelpaa joksikin aikaa? No, pääasia kai sitten että on edes joku :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Näinköhän aplla on samat resurssit ja hoidot käytössä, kuin kuninkaallisilla...
Hassua myöskään vedota johonkin "kaikki sanoivat", kun kyseessä todennäköisesti on ihan eri keskustelijat ja silloinkaan "kaikki" tuskin ovat olleet samaa mieltä. Toki kommentoijan älystä kertoo paljon se, jos tilastolliset faktat yritetään kumota keltaisen lehdistön nettikeskustelujen mielipiteillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyt nyt vaan baaris ja annat panojorman astuttaa sua baarin vessas, ulkopuolel ja jatkoil kunnolla. Meet sit tyytyväisenä kotiin kullan luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton nainen ja järkyttynyt näistä kommenteista, joissa viitataan siihen, että mies ei oikeasti rakasta vaimoaan ellei siitä hänelle lasta! Oikeastiko valtaosa ihmisistä pitää lapsen tekoa merkkinä todellisesta rakkaudesta puolisoa kohtaan? Eli ellet halua lasta puolisosi kanssa = et rakasta häntä. Pahoittelut ap, tämä ei auttanut sinua mitenkään, mutta en voinut olla kommentoimatta! Eli kun minä en halua lasta ikinä kenenkään kanssa, en teidän mielestänne rakasta oikeasti miestäni. Eli vasta sitten jos meille tulisi vauva, rakkautemme olisi todellista?
Ehkä se rakkaus pitäisi näkyä myös siinä kuinka rehellinen on toiselle vai antaako toisen kuvitella ja haaveilla turhaan. Mieti nyt itsekin. Jos miehelläsi olisi suuren suuri haave saada lapsia ja sinä sydämessäsi tiedät, että niitä et halua, niin eikä oikeaa rakkautta ole se, että sanoo suoraan miten asiat on ja päästää toisen menemään? Minusta on suurta itserakkautta ja itsekkyyttä pitää toista siinä vierellä vuosikausia ja romuttaa hänen haaveet vain siksi, että itsellä olisi kivaa ja ei vaan voi olla rehellinen. Ei se ole rakkautta, se on kusipäisyyttä.
Entä jos mies ei aivan oikeasti ole aiemmin ollut varma? Mielestäni ap ei missään selvästi kirjoittanut että hänen miehensä olisi luvannut että lapsia tulee. Jos mies on ollut ja on edelleen epävarma niin yhtä suuri vastuu naisella itsellään on päättää suhde ja hankkia sopiva mies. "kusipäisellä" miehellä voi olla erittäin hyvät syyt epävarmuuteensa. Voihan olla että on kuvitellut, että jossain vaiheessa ihan oikeastikin alkaa lasta haluamaan, mutta niin ei olekaan käynyt. Nyt on sitten tajunnut että ei halua, eikä voi toisen mieliksi tehdä tuollaista päätöstä. Vai onko teistä joku tehnyt lapsen puolison mieliksi haluamatta sitä itse lainkaan? Nainenkin olisi mielestäni voinut laittaa kovan kovaa vastaan jo 5 vuotta sitten eikä pitkittää asiaa viimeiseen mahdolliseen hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies täysin passattava muutenkin? Tekeekö ruokaostokset, laittaako kaikki ruuat, siivoaako ym.? Jos ei, niin ei ole mies ollenkaan.
Mä en näe tässä vain vaihtoehtoja "teette lapsen yhdessä" tai "eroatte". Voitte kyllä pysyä yhdessä, mutta jollei mies tee lasta kanssasi, on vaihtoehtona spermapankki. Että tiedustelepa mieheltäsi haluaako osallistua projektiin vai hankitko lapsen ihan omana projektinasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä anna miehelle liikaa aikaa..
Vaikka ei se lähteminen ole helppoa.
En minäkään lähtenyt vaan jäin vaikka mies ei halunnut lapsia. Mies on onnellinen , minä en.
Miehelle on tehty vasektomia jo 6 vuotta sitten , minä olen yli 40 ja odotan sitä päivää kun alkaisi ne vaihdevuodet mutta ei ala.
Ja ehkä joka toinen tai joka kolmas kuukausi edelleen toivon että ihme olisi tapahtunut ja olisin raskaana!
Olen myös alkanut juomaan. Ahdistaa pilaako se mahdollisuuteni raskautua (miten, kun miehelle on tehty vasektomia !!). Aivoni ei siis vieläkään usko että raskaus ei ole mahdollinen. Niin vahva on biologinen kello.
Sanoisin että tämä ratkaisu on suissut elämäni erittäin erikoiseen suuntaan. Juon lähes joka päivä, syön tosi vähän ja treenaan jotta pysyn laihan ja terveen näköisenä ja suurin osa ihmistä luulee että nautin jotenkin tästä elämästä .
Todellisuudessa olen niin harhainen että rukoilen (kyllä, rukoilen ) säännöllisesti että ihme tapahtuisi ja tulisin raskaaksi. Tämä on täysin hormonaalista ja ilmenee kun kuukautiset alkaa ja siitä sitten vähän lievenee kuukautisten loppupäässä, sitten se alkaa viikko ennen ovulaatiota uudelleen ja kestää ovulaation yli ja sitten säännöllisesti toistuu ennen kuukautisia se harhaisuus että nyt olisin jotenkin raskaana , tunnen tuntemuksia yms (olen ollut nuorempana kerran raskaana mutta meni kesken).
Että ei tätä elämää varmasti kukaan halua . Biologia on vahva ja ne kenellä vauvakuume ilmenee selvästi myös kehollisesti ja fyysisesti on kyllä viimeisiä ihmisiä kenen kannattaisi luopua lisääntymishaaveista miehen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, mies ei halua lapsia sinun kanssasi. Tiedän, että tätä on ikävä kuulla, mutta maailma on täynnä tarinoita, joissa mies, joka ei muka halunnutkaan lapsia, päätyy eron jälkeen uuden naisen kanssa yhteen ja pian tämä uusi nainen onkin raskaana. Pieni mahdollisuus on toki siihenkin, ettei mies halua lapsia ollenkaan.
Ja miksi mies ei sano tätä suoraan, vaan vedättää sinua? Koska hänellä on todennäköisesti oikein mukava elämä tällä hetkellä. Hänellä on säännöllinen seksielämä kanssasi, mukava koti, kotipalvelu (eli siivous ja ruoka), ainakin osittain yhteiset raha-asiat kanssasi... Hän ei jaksa käydä läpi sitä vaivaa, joka erosta seuraisi. Ja ero olisi väistämätön, jos hän olisi rehellinen ja sanoisi suoraan, ettei halua lapsia (sinun kanssasi).
Muistakaa naiset, että miehet ovat ennen kaikkea lojaaleja itselleen, eivät muille. Pitää oppia lukemaan rivien välistä ja tunnistamaan tietyt merkit. Sanat eivät aina vastaa tekoja ja toisinpäin. Ei saa olla ruusunpunaiset lasit silmillä, niin kuin joku jo sanoikin. Naisilla on aina tapana selitellä asiat parhain päin, kun kyseessä ovat miehet ja suhdeasiat. Se vahingoittaa lopulta vain naista itseään.
Naisen logiikkaa taas... Tajuatko että mies ei pysty välttämään lasten tekemistä jos yleensä suhteen haluaa?
Hohhoijaa, panoksesi keskustelulle on pyöreä nolla, mies. Suurimmalle osalle miehistä lapset on ihan ok, jos "se oikea" nainen niitä haluaa.
Se on just noin. Mieheni oli aiemmin yli 10 vuotta kestäneessä suhteessa, jossa nainen kovasti olisi halunnut lapsia. Mies suostui kihloihin ja naimisiinkin, jotta lapsentekoa voitiin lykätä. Oikeasti hänellä ei ollut mitään tarvetta niihinkään hänen kanssaan, kun kotipalvelu toimi moitteetta. Nainen sai tarpeekseen ja otti ja lähti. Löysi onneksi uuden miehen ja sai hänen kanssaan lapsia. Me olemme mieheni kanssa olleet nyt yli 10 vuotta yhdessä, naimisissa ja meillä on ihan molempien halusta ja toiveesta saatuja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin kaltasillesi tulee vielä kirsikkana kakun päälle kun mies huomaakin myöhemmin haluavansa lapsia tai vaan nuoremman naisen ilman lapsia ja jättää keski-ikäisen lapsettoman vaimonsa. Sinulle ja muillekin toivon vaan hyvää.
Luuseri kirjoitti:
Ap älä anna miehelle liikaa aikaa..
Vaikka ei se lähteminen ole helppoa.En minäkään lähtenyt vaan jäin vaikka mies ei halunnut lapsia. Mies on onnellinen , minä en.
Miehelle on tehty vasektomia jo 6 vuotta sitten , minä olen yli 40 ja odotan sitä päivää kun alkaisi ne vaihdevuodet mutta ei ala.
Ja ehkä joka toinen tai joka kolmas kuukausi edelleen toivon että ihme olisi tapahtunut ja olisin raskaana!
Olen myös alkanut juomaan. Ahdistaa pilaako se mahdollisuuteni raskautua (miten, kun miehelle on tehty vasektomia !!). Aivoni ei siis vieläkään usko että raskaus ei ole mahdollinen. Niin vahva on biologinen kello.
Sanoisin että tämä ratkaisu on suissut elämäni erittäin erikoiseen suuntaan. Juon lähes joka päivä, syön tosi vähän ja treenaan jotta pysyn laihan ja terveen näköisenä ja suurin osa ihmistä luulee että nautin jotenkin tästä elämästä .
Todellisuudessa olen niin harhainen että rukoilen (kyllä, rukoilen ) säännöllisesti että ihme tapahtuisi ja tulisin raskaaksi. Tämä on täysin hormonaalista ja ilmenee kun kuukautiset alkaa ja siitä sitten vähän lievenee kuukautisten loppupäässä, sitten se alkaa viikko ennen ovulaatiota uudelleen ja kestää ovulaation yli ja sitten säännöllisesti toistuu ennen kuukautisia se harhaisuus että nyt olisin jotenkin raskaana , tunnen tuntemuksia yms (olen ollut nuorempana kerran raskaana mutta meni kesken).
Että ei tätä elämää varmasti kukaan halua . Biologia on vahva ja ne kenellä vauvakuume ilmenee selvästi myös kehollisesti ja fyysisesti on kyllä viimeisiä ihmisiä kenen kannattaisi luopua lisääntymishaaveista miehen takia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, mies ei halua lapsia sinun kanssasi. Tiedän, että tätä on ikävä kuulla, mutta maailma on täynnä tarinoita, joissa mies, joka ei muka halunnutkaan lapsia, päätyy eron jälkeen uuden naisen kanssa yhteen ja pian tämä uusi nainen onkin raskaana. Pieni mahdollisuus on toki siihenkin, ettei mies halua lapsia ollenkaan.
Ja miksi mies ei sano tätä suoraan, vaan vedättää sinua? Koska hänellä on todennäköisesti oikein mukava elämä tällä hetkellä. Hänellä on säännöllinen seksielämä kanssasi, mukava koti, kotipalvelu (eli siivous ja ruoka), ainakin osittain yhteiset raha-asiat kanssasi... Hän ei jaksa käydä läpi sitä vaivaa, joka erosta seuraisi. Ja ero olisi väistämätön, jos hän olisi rehellinen ja sanoisi suoraan, ettei halua lapsia (sinun kanssasi).
Luulen että tällainen päättely maalaa vähän liian ikävää kuvaa miehistä tai ihmisistä ylipäänsä. Olen itse nainen, olin pitkässä vakaassa suhteessa johon kuka tahansa vauvakuumeilija tai lapsia haluava olisi tehnyt lapsen jo aikaa sitten. Mutta kun ei oltu varmoja, elämä oli mukavan rentoa, vakaata ja mihin sitä nyt kiire olisi ollut. Sitten tuli ero muista syistä. Ero järkytti koko oman maailmani ja ajatukseni. Kun seuraavan miehen löysin, puhuttiin jo hyvin alussa lapsista. Oma eroni ravisti minua niin paljon että ymmärsin, ettei elämästä koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, niin pitää aktiivisesti tehdä päätöksiä. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi yhtä lailla voinut haluta lapsia edellisen puolison kanssa, mutta olin eri ihminen silloin.
En ole nytmissään rakkaushuumassa mennyt hankkimaan vielä lapsia uuden kanssa, koska haluan tehdä sen järkiratkaisuna huuman laannuttua, mutta ymmärrän miksi moni niin tekee ja vielä nopeastikin. Ero järkyttää ihmisen perustuksia joskus niin paljon että tajuaa ajan olevan rajallinen. Se on ravisuttava trauma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Onhan tuolla löyty tilastofaktoja pöytään. Jo 35-vuotiaalla puolet munasoluista on surkeita ja ikää kun tulee aina vain tilastolliset mahdollisuudet biologiseen lapseen naisella pienenee. Tosin yksilötasolla joku on yli 50-vuotiaanakin vahingossa raskaana, mutta tuskin kannattaa sen varaan laskea omia raskaantumismahdollisuuksiaan. 36-vuotiaana naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä. Jos jotain apuja siihen raskautumiseen mahdollisesti tarvitsee niin kohta ollaan jo tilanteessa, ettei hedelmällisyyshoidot ole enää ajankohtaisia.
No minä olen 28, ja jo nyt sukulaiset, gynekologi ja tyyliin naapurin tätikin ovat hokemassa "kiire kiire, kello käy! Kohta et saa enää mitään!" Arvaatkaa vaan, alkaako paniikki hiipiä päälle?
28 vuotiaana minun pitkäaikainen parisuhteeni kaatui häiden suunnittelun aikoihin kun mies jäi kiinni pettämisestä... Oltiin just samaan aikaan aikeissa alkaa yrittää lastakin (esikoista). Totesin mielessäni, että ei pitkä parisuhde takaa lapselle hyviä olosuhteita vaan yh:ksi voi jäädä milloin vain.
Kun olin toipunut pettämisestä niin ihastun ja aloin parisuhteeseen yhden vanhan tutun miehen kanssa ja 2kk päästä tästä olinkin jo raskaana. Toki oliin siis tuntenut miehen kaverina jo tätä ennen. Tiesin miehen olevan perhekeskeinen ja hyvä mies. Isyys ja oma perhe oli ollut tälle miehelle pitkäaikaisia haaveita muiden (harrastuksiinsa liittyvien) unelmien lisäksi. Mies vain oli ollut hyvin epäonninen naisten suhteen, mutta minulle hän kelpasi. Nyt olen 29v ja tuossa metrin päässä minusta köllöttää meidän 2kk esikoisemme sitterissä.
Kyllä kannatti. Parempaa ja huolehtivaisempaa isää en lapselleni olisi voinut valitakaan. Sanoin neuvolassakin raskausaikana, että mies taitaa olla lapsesta enemmän innoissaan kuin minä. Antakaa vain alapeukkuja siitä, että päätimme tehdä lapsen niin lyhyen seurusteluajan jälkeen. Mulla oli kiire (ja mies myös lapsesta innoissaan). Äidilläni oli ongelmia saada lapsia jo sen jälkeen kun oli täyttänyt 30v ja pelkäsin, että mulla on sama kohtalo. Äitini on ollut 6 kertaa raskaana, mutta mulla on vain yksi elossa oleva sisko. Lapseni on mulle tärkeintä ja rakkainta ikinä <3 Olisi ollut kauheaa, jos hän olisi jäänyt tekemättä.
Luuseri kirjoitti:
Ap älä anna miehelle liikaa aikaa..
Vaikka ei se lähteminen ole helppoa.En minäkään lähtenyt vaan jäin vaikka mies ei halunnut lapsia. Mies on onnellinen , minä en.
Miehelle on tehty vasektomia jo 6 vuotta sitten , minä olen yli 40 ja odotan sitä päivää kun alkaisi ne vaihdevuodet mutta ei ala.
Ja ehkä joka toinen tai joka kolmas kuukausi edelleen toivon että ihme olisi tapahtunut ja olisin raskaana!
Olen myös alkanut juomaan. Ahdistaa pilaako se mahdollisuuteni raskautua (miten, kun miehelle on tehty vasektomia !!). Aivoni ei siis vieläkään usko että raskaus ei ole mahdollinen. Niin vahva on biologinen kello.
Sanoisin että tämä ratkaisu on suissut elämäni erittäin erikoiseen suuntaan. Juon lähes joka päivä, syön tosi vähän ja treenaan jotta pysyn laihan ja terveen näköisenä ja suurin osa ihmistä luulee että nautin jotenkin tästä elämästä .
Todellisuudessa olen niin harhainen että rukoilen (kyllä, rukoilen ) säännöllisesti että ihme tapahtuisi ja tulisin raskaaksi. Tämä on täysin hormonaalista ja ilmenee kun kuukautiset alkaa ja siitä sitten vähän lievenee kuukautisten loppupäässä, sitten se alkaa viikko ennen ovulaatiota uudelleen ja kestää ovulaation yli ja sitten säännöllisesti toistuu ennen kuukautisia se harhaisuus että nyt olisin jotenkin raskaana , tunnen tuntemuksia yms (olen ollut nuorempana kerran raskaana mutta meni kesken).
Että ei tätä elämää varmasti kukaan halua . Biologia on vahva ja ne kenellä vauvakuume ilmenee selvästi myös kehollisesti ja fyysisesti on kyllä viimeisiä ihmisiä kenen kannattaisi luopua lisääntymishaaveista miehen takia.
Olen todella pahoillani puolestasi!! Olen itse myös juonut tuohon samaan ahdistukseen (ettei tule raskaaksi vaikka niin toivoo), joten tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Sitten ahdistaa lisää, koska tietää ettei alkoholi sovi raskautta suunnittelevalle, mutta jotenkin se paha olo pitää saada turrutettua. Olen vasta viimeisen vuoden aikana pystynyt käsittelemään ja erityisesti hyväksymään asioita niin, että en tarvitse alkoholia, ainakaan niin paljon ja usein. Toivottavasti saat itsellesi apua jostain, vaikka jonkun jonka kanssa puhua olostasi, jotta et pilaa terveyttäsi juomisella. Tsemppiä ja voimia!
Mies ei halua lapsia kanssasi.
Neljänkympin kriisissä lähtee jonku 28v tytön perään tai uusi jo kierroksessa.
Ainahan voit jättää ehkäisyn pois ja odottaa josko raskaus alkaisi. Itse olen vain niin Väsynyt siihen että ehkäisy aina ja vain naisen tehtävä ja naisen hoidettava niin että mies saa tarpeensa tyydytettyä mutta ei mitään jälkivaatimuksia hänelle tule.
Miehesi rakkautta et tule saamaan kummallakaan tavalla mutta lapsen ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Onko kiva olla parisuhteessa, josta itse tietää, että ei ole toiselle rehellinen ja toiminnallaan pilaa tahallaan toisen haaveet?
Miehet ovat keskimäärin aika itsekkäitä.
Heille kelpaa moni nainen kunhan vaan tietyt palvelut pelaa.
Ei naisen persoona ( eli se kuka tuo nainen on) merkitse niin paljon miehelle vaan se että on ylipäätään naisen saanut.
Tästä seuraa se että ei monikaan mies pidä valehtelua kovin isona juttuna eikä oikeastaan minään valehtelemisenakaan.
Saattaahan se mies oikeasti joskus halutakin sitä lasta, ei vaan nyt vielä.
On niitä miehiä 40-50v korvilla jotka tekevät lapset nuoremman naisen kanssa eikä sen pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa.
Naisten on pidettävä puolensa ja rajansa ja oltava tarkkana.
Juu, en ole katkera ja itse olen saanut lapsia ja lapsenlapsia eikä ole seksikään loppunut suhteestani.
Mutta olen vaan päätynyt tällaiseen arvioon näistä asioista aikani elämää seurattuani.
Olen lapseton nainen ja järkyttynyt näistä kommenteista, joissa viitataan siihen, että mies ei oikeasti rakasta vaimoaan ellei siitä hänelle lasta! Oikeastiko valtaosa ihmisistä pitää lapsen tekoa merkkinä todellisesta rakkaudesta puolisoa kohtaan? Eli ellet halua lasta puolisosi kanssa = et rakasta häntä. Pahoittelut ap, tämä ei auttanut sinua mitenkään, mutta en voinut olla kommentoimatta! Eli kun minä en halua lasta ikinä kenenkään kanssa, en teidän mielestänne rakasta oikeasti miestäni. Eli vasta sitten jos meille tulisi vauva, rakkautemme olisi todellista?