Lue keskustelun säännöt.
Mies sulkeutuu kun otan lapsenteon esille
Mikä neuvoksi? Olemme yli 30 pariskunta ja yhdessä useita vuosia. Olen parin vuoden aikana yrittänyt ottaa esiin lastenhankinna, mutta puoliso keksii aina jonkun syyn vielä odottaa. Nyt olen tullut kärsivällisyyteni päähän, lääkärinkin minulle totesi että jos aion tehdä lapsia nyt on sen aika. Puoliso ei usko että on kiire (vaikka ikää on molemmilla) ja silmin nähden ahdistuu aina kun otan aiheen esille. Olen yrittänyt antaa omaa aikaa ja tilaa miettiä asioita, mutta uskon että hän yrittää vielä pitää kynsin ja hampain kiinni elämästä ilman lapsia. Hän keksii jatkuvasti jotain mitä "on pakko saada tehtyä" ennen lapsia vaikka käytännössä kaikki on aivan täysin valmista. En halua ahdistaa häntä, mutta en enää halua odottaa. Hänen mielestä esimerkiksi puolen vuoden tai vuoden odotus ei ole mitään, ja minä tiedän että biologisesti se on paljonkin! Tiedän, että uhkavaatimuksen antaminen ei toimi enkä sellaista halua. Taistelen tämän asian kanssa joka kuukausi ovulaationaikaan, jolloin en voi olla ajattelematta asiaa kokoajan... Ja toinen välttelee asiaa kuin ruttoa. Syy hänellä on mielestäni (ei ole itse saanut kerrottua kunnolla syytä) että hän haluaa vielä olla ilman lapsia vuoden tai pari. Haluaa nauttia elämästä ja tehdä omia juttuja. Ei usko että vielä on kiire ja luulee että liioittelen.
Tunnen kuinka kello käy ja tuntuu todella pahalta.
Mielellään järkeviä neuvoja kiitos, ihan on tarpeeksi huono fiilis muutenkin.
Kommentit (930)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Vuonna -84 syntynyt on joko 35 tai 36, ei lähes 40. Minä olen vm 80 ja minä olen lähes 40, synttärit muutaman kuukauden päästä. Ap:n ikäisenä olin lapseton ja nyt kolmen lapsen äiti. Samaa mieltä että ap:lla on kiire, mutta jotain rotia nyt sentään. Onko 15 v sinusta lähes 20?
Oho, hurjan tiiviisti olet saanut lapset, ikäeroa 1-2 vuotta.
Joo, kiire kyllä tuli kun halusi kolme lasta ennen 40-v synttäreitä. Vanhin on kolme ja nuorin muutaman kuukauden. Hulinaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
At84 kirjoitti:
Miksi pitäisi ns. löysässä hirressä eikä sanoisi suoraan jos ei halua? Tietää kuitenkin että olen aina halunnut ja se ei muutu. Mikä järki olisi sanoa että on huomannut haluavansa?
Yrittää pelata aikaa.
Ei halua lapsia mutta ei halua myöskään menettää sinua.
Sinä joudut nyt tekemään selvän päätöksen.
Joko elämä hänen kanssaan ilman lapsia tai ero .
Minä suosittelen eroa sillä katketoituminen on liian todennäköistä jos jäät. Hän sitäpaitsi saattaa myöhemmin jättää sinut ja tehdä lapset jonkun toisen nuoremman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vieläkään voi käsittää, en sitten millään miksi naiset ovat aina hinkumassa niitä lapsia?
Miksi?
Ja sitten itketään ja valitetaan yksinhuoltajina, kun se lapsi on kuitenkin tehty, vaikka mies ole ollut yhtään halukas lapsiaa saamaan.
Lisääntymisen tarve on ihan oikea biologinen tarve. Ihmiskuntaa ei olisi olemassa ilman sitä. Yleensä tarve on naisella voimakas, monilla miehilläkin kyllä.
Vasta viime vuosikymmeninä on ihminen keksinyt tehokkaan ehkäisyn, sitä ennen sukupuolivietti huolehti siitä että lapsia syntyi.
Nykyihmisen elämänsisällöksi näyttäisi riittävän jatkuva paneminen, ilman häiriötekijöitä.
Voidaanhan sitä viisastella että maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, mutta tilanne kyllä vääristää ihmiskunnan kehitystä. Fiksuimmat eivät lisäänny, tyhmemmät sitäkin enemmän.
Tällä pallolla on jo vähän liikaakin porukkaa. Kulutetaan hysteerisesti, tuhotaan sademetsiä jne. On korona, ilmastonmuutos ja kaikki. Todella paska säkä, että tämä kaikki on just tässä meidän ajassamme, ettei nämä jutut tule vasta joskus satojen tai muutamien tuhansien vuosien kuluttua.
Ex-vaimo oli kova haluamaan lasta tuossa 20 vuotta sitten. Ei häntä häirinnyt pirun huono taloudellinen tilanteemme ja epävarmuus huomispäivästä. Siihen paskan keskelle olisi pitänyt vielä pentukin tehdä. Itse ajattelin järkevämmin ja katsoin, ettei tähän ole kovin viisasta ruveta lasta tekemään. Juu, saahan sitä sossusta tukea ja niin pois päin, mutta pitääkö tänne tehdä lisää toimeentulon asiakkaita? No, ei to-del-la-kaan. Ei se silloinen vaimoni semmosia ajatellut. Luojan kiitos, ettei sitä lasta sitten "siunaantunut" yrityksistä huolimatta. Nyt kun katselee nykyhetkeä ja mennyttä, että miten se elämä lähti menemään vuodesta 2003 eteenpäin, ja millaisessa maassa ja maailmassa me nykyään elämme, niin on todella hyvä, ettei sitä lasta tehty. Silloin 2000 mulla ei ollut (silloinkaan) työpaikkaa ja vaimo oli sitä mieltä, että meidän olisi pitänyt lähteä niihin jumalattoman kalliisiin hedelmöityshoitoihin, jotka eivät olleet edes varmoja, onnistuuko se lapsen teko silläkään.
Lapsi olisi perinyt meikäläisen puolelta alkoholismin ja muijan puolelta narsismin, molemmat vielä hyvin vahvoina, niin kyllä olisi hyvä tullu. Kaikki olisi mennyt vielä vituimmin kuin mitä meni. 👏👏👏
Pakko sanoa, että olen kateellinen sinulle. Itselläni suurin toive oli saada 3 lasta, mutta jää miehen haluamattomuuden takia kahteen. Olen 37.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde taitaa olla tuhoon tuomittu, mutta jos ap:sta tuntuu, että nykyinen suhde on prioriteetti nro 1, voi harkita lasten hankkimista myös muulla tavoin, esim. adoptiolla... Tietysti on se riski, että mies ei siihenkään halua parin vuoden päästä suostua, muttei vaan pysty myöntämään sitä (vielä). Lisäksi niinkuin joku jo sanoikin, mies voi tehdä "lapsi tai ero"-tilanteessa hätäratkaisun ja valita lapsen, mutta jättää sinut myöhemmin kun tajuaa, ettei sitä halunnutkaan. Oletko valmis huolehtimaan lapsesta yksin?
tiivistettynä: ei jatkoon, J Ä T Ä S E
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on jaettu ihan fiksuja neuvoja (ja vähemmän fiksuja). Minäkin suosittelisin puhumista miehen kanssa. Jos intressit eivät kohtaa sitten pitäisi tehdä päätös, että onko valmis elämään suhteessa mahdollisesti lapsettomana vai kuinka paljon sitä lasta haluaa. Lapsi ei myös välttämättä tule tilaamalla. Itse aikoinaan odotin sitä hetkeä, että niitä lapsia aletaan tekemään, mutta ei sitä sitten koskaan tullut. Olin 35-vuotias kun sitten kävelin itse klinikalle, jossa lyötiin faktoja pöytään, että jos meinaan koskaan biologista lasta saada nyt olisi viimeistään sen aika. Lähdin sitten hedelmöityshoitoihin itsellisenä naisena ja olin raskaana 4 kuukautta myöhemmin. Hetken kyllä mietin kauhuissani mitä tulikaan tehtyä, mutta olen nykyisin maailman ihanimman 3-vuotiaan lapsen äiti. Kiirellisessä sektiossa sitten löytyi pitkälle levinnyt endometrioosi ja useampi myooma kohdusta, joten kaikki oli hyvin pitkälle tuurista kiinni ja välttämättä tällä kalustolla ei koskaan olisi lasta edes perinteisin menetelmin saatu jos silloinkaan. Naisella ikävä kyllä on aika tarkkaan rajattu aika (useimpien kohdalla), koska biologisesti lasta on mahdollista saada ja jos niitä lapsen/lapsia haluaa parisuhdetta enemmän, suosittelisin sitten toimimaan sen mukaan. Mies tai kumppani on mahdollista löytää myöhemminkin, mutta lasta ei välttämättä sitten noin vain enää saadakaan. Toisaalta hyvä parisuhde ilman lastakin voi olla ihanaa eli jokainen toimikoon niin, että on onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkein valinta on, kenen kanssa lapsia tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Onhan tuolla löyty tilastofaktoja pöytään. Jo 35-vuotiaalla puolet munasoluista on surkeita ja ikää kun tulee aina vain tilastolliset mahdollisuudet biologiseen lapseen naisella pienenee. Tosin yksilötasolla joku on yli 50-vuotiaanakin vahingossa raskaana, mutta tuskin kannattaa sen varaan laskea omia raskaantumismahdollisuuksiaan. 36-vuotiaana naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä. Jos jotain apuja siihen raskautumiseen mahdollisesti tarvitsee niin kohta ollaan jo tilanteessa, ettei hedelmällisyyshoidot ole enää ajankohtaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä ymmärrän miestä hyvin. Jo pelkkä pontentiaalinen raskaus on tärkeämpi kuin parisuhde.
"Eroat ja etsit miehen joka haluaa lapsia", siis kuka vaan kunhan lapsia. Miesten vastine samalle ilmiölle on, "kuka vaan kunhan saa p***ua".
Miestä tilanteessa ahdistaa juuri se parisuhteen kulahtaminen joka lasten myötä tapahuu. Miksi kukaan sitä vapaaehtoisesti haluaisi, nainen tai mies?
Luulevatko ihmiset täällä että lapsista haaveileva nainen haluaa vain lapsen? Lapsen mukana tulee koko perhe-elämä. Uusi asunto pitää laittaa, auto pitää turvallinen/uusi, ystävät vaihdettava sopiviin ja ennenkaikkea käytös ja ulkoinen olemus on vastattava prismaperheen vaatimuksia. Radikaalit ajatukset ovat pahasta ja toiminnan on oltava "sopivaa", ettei tule vaan mitään sanomista.
Lapsettomuus ja "huoleton parisuhdeaika" kuuluu tuomittaviin ilmiöihin. Kuka täysjärkinen nyt sellaista haluaisi kun voi saada huutavan lapsen ja siihen päälle vielä huutavan vaimon.
Perhe jossa miehen on mukava olla on erittäin harvinainen ilmiö. Ei kukaan nauti siitä suursiivousten ja remonttien täyttämästä harrastuskalenterista, jota ylläpidetään "koska kunnon ihmiset" ideologian takia.
Yritä AP vakuuttaa miehesi siitä että tulevaisuuden perheessänne on kivaa asua myös perheen isänä, niin mies voisi jopa suostua. Tämä ei sitten tarkoita että vain isällä pitää olla kivaa. Perheessä kivaa on mahdollisuus oltava ihan kaikilla isällä, äidillä, lapsilla jopa lemmikeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Heillä on varmasti tarvittaessa paras mahdollinen lääketiede heti apuna, eikä vastustelevaa miestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järjetöntä ajatella lasten tekoa, jos toinen osapuoli ei todellakaan halua.
Niin on, mutta sitten voi sanoa ihan suoraan ja selkeällä suomen kielellä ettei halua lapsia.
Harva olisi parisuhteessa tuolla logiikalla toimimalla.
Onko kiva olla parisuhteessa, josta itse tietää, että ei ole toiselle rehellinen ja toiminnallaan pilaa tahallaan toisen haaveet?
Vierailija kirjoitti:
Korjaus viestiin 210: tarkoitin siis inseminaation sijaan koeputkihedelmöitystä. Joko omilla tai luovutetuilla sukusoluilla. Eikö ole niin, että siinä onnistumisen todennäköisyys ei merkittävästi pienene, vaikka nainen ikääntyy?
Koeputkihedelmöitys luovutetuilla munasoluilla on mahdollista vaikka kuinka vanhalle.
Minä esim en saanut kolmikymppisenä enää lapsia ivf:llä, koska munasoluni olivat jo ehtineet heikentyä liikaa. Lahjoitetulla munasolulla sain ja ihana lapsi onkin!
Ap:lla ei ole aikaa tuhlattavana ja on hyvin mahdollista, ettei luomusti enää onnistu, vaan tarvitsee hedelmöityshoitoja. Jos mies suostuu lapsentekoon, kannattaa mennä jo puolen vuoden päästä yksityiselle klinikalle tutkimuksiin, jos ei tärppää. Julkisella voi mennä vuoden päästä vasta ja on pitkät jonot.
Jos mies ei halua edes yrittää lasta, eroaisin ja ryhtyisin muilla keinoin yrittämään lasta. On hirveä suru jäädä vastentahtoisesti lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Suhde taitaa olla tuhoon tuomittu, mutta jos ap:sta tuntuu, että nykyinen suhde on prioriteetti nro 1, voi harkita lasten hankkimista myös muulla tavoin, esim. adoptiolla... Tietysti on se riski, että mies ei siihenkään halua parin vuoden päästä suostua, muttei vaan pysty myöntämään sitä (vielä). Lisäksi niinkuin joku jo sanoikin, mies voi tehdä "lapsi tai ero"-tilanteessa hätäratkaisun ja valita lapsen, mutta jättää sinut myöhemmin kun tajuaa, ettei sitä halunnutkaan. Oletko valmis huolehtimaan lapsesta yksin?
Ei voi!
Adoptiossa on ikäraja vanhrmmille! Lisäksi tiukat kriteerit, että avopari ei saa adoptoida ja naimisissakin pitää olla ollut jo x vuotta.
Ap ja miehensä eivät enää pysty adoptoimaan.
Tuosta asiasta on paljon virheellisiä luuloja ihmisillä!
Otat uuden uroksen ja sanot eksälle
Man the f... up!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Ihmiset eivät tajunneet Harryn ja Meghanin ikää. Luulivat nuoreksipariksi.
Minä menin naimisiin 47-vuotiaana 50-buotiaan miehen kanssa ja pari iäkästä sukulaistätiä onnitteli ja toivotti onnea perheenperustamiseen ja odottavansa pienten jalkojen tepsutusta kohta!
Ihmiset eivät aina oikein ajattele. Naimisiinmeno on perinteisesti tapahtunut parikymppisenä ja se on ollut alku perheenperustamiselle. Se on sellainen mielleyhtymä ihmisillä, vaikka morsiuspari olisi jo mummoiässä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ap on syntynyt 84, en sanoisi "yli 30" vaan "lähes 40". Viimeiset vuodet on menossa jos enää on edes mahdollista. Mutta mieshän ei tosiaan lasta juuri halua, todennäköisesti haluaa vain pitää parisuhteen ja siksi ei sano suoraan. Tai haluaa niin vähän, että mieluummin on ilman niin kauan kuin suinkin mahdollista. Koska eihän ihminen, joka jotain HALUAA, yritä vältellä sitä asiaa!
Siis missä universumissa 36-vuotiaan naisen kohdalla ollaan muka tilanteessa, jossa ”jos enää on edes mahdollista”? Kun Harry ja Meghan menivät naimisiin olivat kaikki sitä mieltä että kyllä 36-vuotias nainen raskautuu, no problem!
Onhan tuolla löyty tilastofaktoja pöytään. Jo 35-vuotiaalla puolet munasoluista on surkeita ja ikää kun tulee aina vain tilastolliset mahdollisuudet biologiseen lapseen naisella pienenee. Tosin yksilötasolla joku on yli 50-vuotiaanakin vahingossa raskaana, mutta tuskin kannattaa sen varaan laskea omia raskaantumismahdollisuuksiaan. 36-vuotiaana naisen hedelmällisyys laskee kuin lehmän häntä. Jos jotain apuja siihen raskautumiseen mahdollisesti tarvitsee niin kohta ollaan jo tilanteessa, ettei hedelmällisyyshoidot ole enää ajankohtaisia.
No minä olen 28, ja jo nyt sukulaiset, gynekologi ja tyyliin naapurin tätikin ovat hokemassa "kiire kiire, kello käy! Kohta et saa enää mitään!" Arvaatkaa vaan, alkaako paniikki hiipiä päälle?
Olen syntynyt -84, lapset on 9v ja 6v. Mieheni ei osoittautunut ollenkaan sellaiseksi isäksi kuin luulin (eli ei ole tehnyt läheskään yhtä paljon kuin minä), siitä huolimatta olen hyvin onnelinen että lapset tuli tehtyä. Parisuhdekin alkaa helpottua ja parantua, kun lapset ei enää tarvitse jatkuvaa hoivaa.
Kyllä tekisin lapsen tai lapsia vaikka sitten yksin, mutta silloin olisi hyvä olla jotain muuta turvaverkkoa esim. omat vanhemmat, jotka voivat auttaa välillä että saa hengähdystauon.