Olenko liian tiukka miehen lapselle, joka hyppii nenille?

Vanhemmat päättää lapsensa kasvatuksesta. Sitten perheessä on toinen aikuinen, joka ei voi päättää lapsen kasvatuksesta mutta voi keskustella puolisonsa kanssa mitkä ovat kasvatuslinjat ja omalta osaltaan toteuttaa valittua linjaa ja tarvittaessa keskustella puolisonsa kanssa linjojen kehittämisestä.

Näen riskin siinä jos tämä perheessä asuva toinen aikuinen on ainoastaan kurinpitäjä lapselle ilman, että rakastaa lasta tai edes pitää lapsesta, jolloin tämä aikuinen saattaa olla määräilevä, ehdoton, tyrannimainen, despootti, epäreilu, jästipää, itsekäs ja ilkeä aikuinen - tilanne voi olla pienelle lapselle erittäin epäreilu.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa. uusperhe, ihanaa! Ei tule arki tylsäksi, ei!!

No se on tämä sinun kakarat, minun kakarat ja yhteiset, mutta mitään kuria ja järjestystä ei kenelläkään.

Lapsi tarvitsee rajat kokeakseen olonsa turvalliseksi ja ikään kuuluu tuossa vaiheessa testata niin aikuista kuin rajoja. Toiset testaavat enemmän, toiset vähemmän. Minä toimisin, kuten ap. On yhdessä sovittu, että lähdetään uimaan. Asiasta sanotaan, sanotaan uudestaan kertoen nätisti, että jos nyt et esim pakkaa sitä tarvittavaa uimapukua, niin valitettavasti uiminen jää sinulta väliin. Lapsen pitää kokea myös pettymyksiä ja syy-seurassuhteita. Ikävistä tunteista pitää myös puhua ja lapsen oppia niitä käsittelemään. Perheessä aikuinen on pomo, jonka on otettava vastaan ne ikävät tunteenpurkaukset, pidettävä rajat ja annettava rakkautta eikä hypittävä lapsen pillin mukaan. Aikuinen ei voi olla aina kiva ja myötäävä, hän on se peili ja vahvuus josta lapsi saa tuen kasvamiseen. Aikuisia pomottava lapsi on turvaton, hän ei oikeasti saa olla lapsi, häneltä puuttuu turvallinen aikuinen.

Lapsia pomottava aikuinen on lapsellinen. Kasvatus on eri asia kuin pomottaminen mutta vähemmällä älykapasiteetilla ja empatialla varustettu ihminen vetää mutkat suoraksi. Tai pehmeämmät keinot on varattu niille omille, rakkaille lapsille.

Lapsen kasvatuksesta päättää lapsen vanhempi/vanhemmat, ei perheen muut aikuiset.

Palvovin koirat sai sähköiskuja, oppisiko samalla tavalla pakkaamaan uimapuvun mukaan? Koska jos testaa perheen toisen vanhemman kärsivällisyyttä ja rakkautta katsomalla viekkaasti ja vääryydellä ja punoen selvästi jotain juonia tai peräti vallankaappausta niin onhan se nyt otettava luulot pois!

Good old nahkaremmi

Mun mielestä 7v:n ei tarvitse elää missään bootcsmpissa.

Ekaluokan ainekirjoitus, mitä tein kesällä

Meidän iskä hylkäsi minut ja otti uuden perheen, ja uudet paremmat lapset, joita se nyt vie uimaan kun minä en pakannut uimapukua vaikka se tyhmä täti käski ja katsoi minua kuin kärpästä, se täti joka vei meidän iskän pois. Minä olisin pakannut sen uimapuvun jos se täti ei olisi katsonut minua kuin kärpästä. Minä jäin ajattelemaan miltä siitä kärpäsestä tuntuu olla tapetilla ja olla kuin ei olisi olemassa ja sitten se täti suuttui.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee rajat kokeakseen olonsa turvalliseksi ja ikään kuuluu tuossa vaiheessa testata niin aikuista kuin rajoja. Toiset testaavat enemmän, toiset vähemmän. Minä toimisin, kuten ap. On yhdessä sovittu, että lähdetään uimaan. Asiasta sanotaan, sanotaan uudestaan kertoen nätisti, että jos nyt et esim pakkaa sitä tarvittavaa uimapukua, niin valitettavasti uiminen jää sinulta väliin. Lapsen pitää kokea myös pettymyksiä ja syy-seurassuhteita. Ikävistä tunteista pitää myös puhua ja lapsen oppia niitä käsittelemään. Perheessä aikuinen on pomo, jonka on otettava vastaan ne ikävät tunteenpurkaukset, pidettävä rajat ja annettava rakkautta eikä hypittävä lapsen pillin mukaan. Aikuinen ei voi olla aina kiva ja myötäävä, hän on se peili ja vahvuus josta lapsi saa tuen kasvamiseen. Aikuisia pomottava lapsi on turvaton, hän ei oikeasti saa olla lapsi, häneltä puuttuu turvallinen aikuinen.

En muista omasta lapsuudesta mitään tuollaista, että olisin testannut rajoja vain testaamisen takia tai että olisin halunnut aikuisen yksin asettavan rajat. Taitaa olla aikuisten keksimä myytti tuo.

Vierailija kirjoitti:

No tämä uimahalli juttukin on sellainen että hän tasan sinne haluaa, rakastaa uimista. Mutta katsoo minua tietyllä ilmeellä ja sanoo ylimielisesti Ei. En pakkaa. Minusta täysin oikea seuraamus on se että sitten ei lähdetä. Muut lähtee, hän jää toisen vanhemman kanssa kotiin. Hän puhuu välillä kaikille hyvin inhottavasti ja röyhkeästi. Minusta häneltä on otettava ensin luulot pois. Ja ihan rauhassa totean nämä asiat, en huutaen, sanon että varmasti häntä harmittaa kun ei päässyt uimaan, mutta täällä uskotaan aikuisia, aikuiset määrää ja lapset tottelee. Ehkä ensi kerralla sitten sujuu. Saa tulla syliin jne. Mutta minä määrään. Koska tämä on nyt teemana meillä että hän yrittää määrätä. AP

Kuulostaa ihan hyvältä. Itse toimisin samoin. Vänkäämiseen ei tarvitse mennä mukaan vaan säilyttää aikuinen rauhallinen ja määrätietoinen asenne.

Hän on vaikeassa iässä.  Tärkeintä että olette yksimieliset, ettei kukaan kiusaannu, kun ojennat.  Hankala muksu voi olla täysin erilainen muualla, nähty on.

Ikinä ei saisi sanoa:  et taida pitää tuosta lapsesta, ei tarvitsekaan aina pitää. 

Mitähän on tapahtunut ennen kuin 7-vuotias lapsi sanoo Ei. En pakkaa. Ap:n tarina ei kerro sitä miksi lapsi reagoi niin, että ei halua totella ap:n käskyjä. Jos ne todellakin ovat käskyjä? Jos lapsi vaistoaa, että hänet otetaan vain pakosta mukaan, hänestä ei pidetä. Häntä ei haluta mukaan ja koska hänet on jo erossa lapsen tunneymmärryksen myötä hylätty niin hän suojelee itseään luottamasta enää mihinkään. Hänet on ehkä lokeroitu jo tuhmaksi lapseksi.

Aikuinen voi provosoida lapsen käyttäytymään ”tuhmasti” ja silmät kirkkaina selittää puolisolleen, että lapselta on otettava luulot pois.

Ap mitä mieltä olet? Oletko lapselle liian ankara käskyissäsi vai ymmärrätkö, että vastassasi on pieni 7-vuotias lapsi?

En uskoisi, että vuonna 2020 joku sanoo, että lapselta pitää ottaa luulot pois.

Ja saa vielä kannustavia kommentteja.

Miksi lasta pitää alistaa ja nöyryyttää?

Kasvatus sekä lapsen opastaminen ja pomottaminen ovat eri asia.

Kauaskatseinen ja viisas kasvattaja ei pomota. Hänellä on auktoriteettia, mutta hän ei nimenomaan käytä sitä väärin.

Kuka aikuinenkaan haluaisi asua sellaisessa kodissa jossa kumppani pomottaa häntä. Miksi sitten pitäisi avuttoman ja aikuisista riippuvaisen lapsen.