Opetetaanko armeijassa kädestä pitäen kuinka ihmisestä lähtee henki?

Meille opetettiin että pitää ampua vatsaan.siihen ei yleensä kuole, joten se sitoo kaksi muuta kuskaamaan haavakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän aselaji olisi turvallisin henkiinjäämisen kannalta? 

t. Poikani puolesta kyselen, armeijaan vielä 7 vuotta aikaa

Jatkan vielä, että eikö nykyarmeijassa ole mitään kauempaa hoidettavaa teknistä hommaa?

Maan alla joku tietokonekeskusbunkkeri tms.? Kauko-ohjattavan robotin tai dronen kauko-ohjaaja? 

Tuntuu vanhanaikaiselta joku juoksuhaudan vyörytys ja panssarivaunuilu. On niin kuin 40-luvun juttuja nuo.

Sotiminen on tuhansia vuosia vanha keksintö. Ruutiaseetkin useita satoja vuosia. Linnoitukset ainakin tuhat vuotta. Niinpä vain moni asia säilyy ja elää aikojen myötä muuntuen. Vanhanaikaiseksi ei tee ikä vaan tyhjäksi tekeminen. Esim. keihäs ja jousi ovat vanhanaikaisia koska suojaus ja kauemmas tarkasti kantavat ruutiaseet. Kilpi on vanhanaikainen koska panssariteräs ja kevlar.

Vyörytys ja panssarivaunu ovat ainakin vielä 2040-luvun juttuja. Luultavasti muös 2140-luvun.

En ole käynyt armeijaa, mutta olen oppinut mainitsemiasi taitoja pitkän kamppailulajiharrastuksen parissa. Kaduilla liikkuu paljonkin ihmisiä, joilla on taito ottaa kanssaihmiseltä henki pois. Nämä taidot tosin on valjastettu itsen ja lähimmäisten puolustukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sodankäynnissä nykyään ei tarvita lähitaisteluoppeja. Opetetaan ampumaan ja osumaan sillä aseella, henki lähtee kyllä kun kuti osuu kohdilleen

Niin, tuo koskee siis KAIKKIA koulutushaaroja ja aselajeja. Suurimmalle osalle koulutetaan vain yleiset jutut ja keskitytään aselajin mukaisiin osaamisiin. 

Sen sijaan sellaisille taistelijoille, joilla on tehtävässään todennäköisesti mahdollista törmätä naamatusten, eli syntyy lähitaistelu, luonnollisesti opetetaan myös siihen tarvittavia taitoja ja tekniikoita. Kaikkien erikoisjoukkojen lisäksi tämä koskee mm. sotilaspoliiseja, rajan sotilaita, kaupunkijääkäreitä, sissejä ja ihan perusjääkäreistäkin ainakin osaa. 

Se osa, yleensä jalkaväkeä (ja erikoisjoukot), jonka tehtävä on konkreettisesti ottaa haltuun alueita tai rakennuksia ja putsata ne vihollisista, joutuu melko varmasti lähitaisteluihinkin jossain vaiheessa. Huoneissa tai linnoitteissa/poteroissa piilotteleva tai väijyvä vihollinen voi tulla äkisti eteen. Joskus ampuma-asetta ei voi tai kerkeä käyttää, joskus se on suorastaan kiellettyä. Vartiomies tai tätä nujertamaan pyrkivä voi tuvautua lähitaistelutekniikoihin monista syistä. Ihan peruskaavan mukaisessa juoksuhautojen vyöryttämisessäkin on suuri mahdollisuus käsirysyyn. 

Aikanaan n. 20 vuotta sitten meille jalkaväen kiväärilinjan reservin päällystölle ja alipäällystölle opetettiin kaikenmoista. Hieman perusteita opetettiin myös jokaiselle taistelijalle, niin, että siitä on tarvittaessa helppo kerrata ja kehittää taitoja. Ihan sellaisia perusjuttuja kuin vartiomiehen taakse hiippailu ja kaulan katkaisu puukolla; kiväärin käyttö lyömäaseena pistimellä ja ilman, lapion tai muiden työkalujen käyttö, yksinkertaiset ja tehokkaat potkut, lyönnit ja torjunnat israelilaishenkisen käytännölliseen tapaan silloin kun on sotilasvarusteet niskassa, sidontaotteita, teräaseen riisumista, toisen horjuttaminen/kaataminen käsirysyssä tai pystypainissa jne. Kaiken toiminnan tarkoituksena tietysti ihmisen hengen lähettäminen mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti tai vähintäänkin riittävä vahingoittaminen, jotta tämän toimintakyky heikkenee ja voi viimeistellä työn sopivasti. 

No hyi. Eli joukossamme kaduilla liikkuu ihmisiä, jotka kilahtaessaan voisivat olla todella vaarallisia muille! :-0

Nyt en kyllä ymmärrä reaktiotasi ja logiikkaa sen takana. Juu, rynnäkkökiväärillä tai pistimellä saa vahinkoa aikaan jos sekä opettelee käyttämään niitä että kilahtaa ja vielä saa ne käyttöönsä. Onhan ne suunniteltu pahantekoon.

Unohdat kauhisteluissasi, että leipäveitsi ja halkomakirves ovat ihan yhtä vaarallisia ja kaikkien käytössä. Sekä henkilöauto. Ei opeteltu taito ole mitenkään merkityksellinen vaan se kilahdus ja siihen liittyvä motivaatio. Tarvittavat tiedot ja taidot on motivoituneen helpohko hankkia itsekin.

Armeija muuten taakkaa kilahtaneet ja sille alttiit pois aika tehokkaasti näistä koulutuksistaan. Todennäköisimmin siis se silmitön katuväkivalta tulee kutsunnoissa hylätyn elämäm koulussa itseoppineen keklusta.

Aiak harva nainen on vielä käynyt armeijaa, mutta osaavat kuitenkin leipäveitsellä tuikata? Eli armeijan käyminen ei ole edellytys veritekoon.

Itsestään selviä asioita. Jokainen tietää että isot verisuonet ja sisäelimet on herkät paikat ja kohdat jossa ei luuta ovat pehmeitä kohtia läpäistä. Näin lähitaistelussa.

Sinäänsä aivan sama sitten mihin kohtaan ampuu rynnäkkökiväärillä mutta jos osuu keskivartaloon niin sen kaliiberin ammus on tappava.

Vierailija kirjoitti:

"Tähtäin vyön kohdalle, se on paras. Lyijyä ne tottelee niin kuin kaikki muutkin. Rauhallisesti se on otettava, hätäillen tekemällä ei tule kuin kusipäisiä mukuloita..."

Tämä Koskelan viisaus on jälleen ajankohtainen henkilökohtaisten suojaliivien yleistyttyä.

Eikös armeijassa pitäisi nimenomaan opettaa miten ihminen tapetaan äänettömästi ja mahdollisimman monella eri tavalla? Erilaisten aseiden käyttöä aina kiven murikoista polttopulloihin plus erilaisia sotataktiikoita erilaisiin tilanteisiin metsä, kaupunkiolosuhteissa, sissisodassa jne jne?

Vierailija kirjoitti:

Ei opetettu.

KRHK-1/96

Korohoro? Kyllä teille tavallaan opetettiin, kranaatti menee putkeen ja määränpäässä se ihan kädestä pitäen tekee naapuriin hengen mentävän reiän. Ei noissa hommissa sen suurempaa seikkaperäisyyttä tarvitakaan - tykistössä vielä vähemmän.

Mutta kyllä kivääripuolella käydään hiukan läsitaisteluakin läpi, ja siinä sivutaan niitä heikkoja kohtia.

Vierailija kirjoitti:

Meille opetettiin että pitää ampua vatsaan.siihen ei yleensä kuole, joten se sitoo kaksi muuta kuskaamaan haavakkoa.

Siihen ei yleensä kuole HETI, mutta hiukan myöhemmin. Ja onhan vatsaan helpompi osua kuin päähän.