Deittailu pelottaa

No jos pelottaa, niin pysy sitten yksin.

Mitään ei saa jos ei yritä.  Suhteissa on aina oma riskinsä, jos sitä riskiä ei uskalla ottaa, kannattaa siten elellä yksiksensä.

Miksi pitää tsempata? Eikö olisi parempi kuulla totuus? Pelkosi on ihan aiheellinen. Tinderissäkin on paljon hulluja, esim stalkkereita, joten pidä varasi. Skippaa heti sellaiset jotka esim painostavat sinua vastaamaan tai näkemään heti. Äläkä anna tuon epävarmuuden vaikuttaa arviointikykyysi tai omanarvontunteeseesi.

Toki voit löytää jonkun helmenkin. Onnea etsintään.

No ihme jos olet eronnut, jos suhteet noin pelottaa.

Täältä ei kannata kysyä tuollaista ap.

Sen tietää mitä saa vastauksiksi.

Pelkkää miesten haukkimista ja alas painamista, ikäänkuin kaikki miehet olisivat yhtä ja samaa joukkoa koko Suomessa.

Kyllä kannattaa etsiä miesystävää ja elämänkumppania, mutta ihan rauhassa, ei ole mitään syytä syöksyä johonkin suhteeseen päätä pahkaa, eikä aloittaa sitä pelkällä s.ksillä.

Mukavia, rehellisiä ja uskollisia miehiä on Suomessa vapaana, vaikeus on vain siinä, että miten sellaiseen pääsee tutustumaan.

Toiset ihmiset ovat kyllä aikamoinen riski. Noin 90 prosenttia ihmisistä on täysiä mulkkuja ja niistä kymmenestä prosentistakaan harva ei ole.

Se on ihan ok niin kauan, kun pelko ei vie käytöstapoja: treffit on hyvä perua hyvissä ajoin, ohareita ei tehdä, voi sanoa toiselle suoraan, jos ei kiinnosta/uskalla tutustua tai mitä tahansa. Netissä pyörii ihan liikaa sellaisia naisia, joilla ei ole käytöstapoja.

M31

Pelottaa deittailu ja toisaalta kiinnostaa. Olen varmaan edelleen ihan ok ulkonäöltä ja muutenkin omassa ikäluokassa, eiköhän joku treffeille halua. Mutta eniten pelkään törmääväni johonkin stalkkeriin tai muuhun umpihulluun. Sekin pelottaa, että ihastun väärään tyyppiin ja särjen sydämeni. Mietin välillä pitäisikö olla yksin koko loppuelämä, vaikka suuri haave olisi saada onnellinen parisuhde.

Mulla nyt vuoden ajalta muistoja nettideittailusta, ja haluan vähän vanhempana naisena (50+) valaa suhun luottamusta ja toivoa. Tuntui aivan supervaikealta mennä treffeille 25 vuoden tauon jälkeen, kun avioliitto oli päättynyt. Mutta tein sen silti; ensin rennompia kävely- ja puistotreffejä, siitä sitten vähitellen kahvitreffejä, ja nyt olen parisuhteessa. Voin sanoa, että kannatti ❤️.

Ette tarvitse miehiä mihinkään, olkaa onnellisia yksin.

https://canvas.umn.edu/eportfolios/3986/

Kokeile ap ihan rohkeasti, mutta ole varovainen ja luota vaistoosi.

Moni mieskin on ujo, epävarma ja introvertti. Myös ihmisten mieltymykset ja halut ovat sen verran monimuotoisia, että on erittäin epätodennäköistä, ettet kelpaisi kenellekkään (enkä viittaa tässä edes nk. tasoihin, vaan enemmänkin persoonallisuuteen ja temperamenttiin). En usko, että kukaan varsinaisesti suuttuu, jos et heti vastaa viesteihin. Ehkä heitäkin ahdistaa tai hermostuttaa ajatus sinun "menettämisestäsi", jos he ovat jo ehtineet kiinnostua sinusta. Tunnen läheisesti miehiä, joilla on kyyninen tai hyvin varautunut suhde Tinderiin ja deittailuun (ja ehkä elämään muutenkin), mutta en usko heidän olevan suunnitelmallisia stalkkereita tai naistenvihaajia. Voin kuvitella heidän joskus sanovan jotakin ilkeää tai menettävän hetkeksi malttinsa nettideittaillessaan, mutta siihen voisi ehkä suhtautua ahdistuksen tai pettymyksen purkauksena.

Olen itse miehenä ehdottanut tapaamista usein lyhyenkin juttelun jälkeen. Ainakaan minun tapauksessa tähän ei ole sisältynyt mitään taka-ajatuksia tai äkkijyrkkää ihastumista.

Panosta rivien välistä lukemiseen. Seuraa kiristyykö kirjoitustyyli, lyhentääkö nopeasti vai jaksaako panostaa itse asiaan. Huomasin todella lyhyen ajan sisään miten selvästi toisen persoona tuli kirjoitustyylistä esille. Muista kuitenkin sinäkin olla yhtä huolellinen kirjoittaja. Kuuntele sisintäsi ja etene sen mukaan :)

Sekin vielä, vastaa vain sellaisille ketkä ovat viitsineet huolellisesti kirjoittaa ilmoituksensa.

Tässä ketjussa on jo sanottu se mitä minäkin halusin sanoa eli miehissäkin on sun kaltaisia tyyppejä, mutta tärkeää olisi osata kertoa heille että haluaisit kirjoitella enemmän ennen tapaamista.

Moni nainen vain lopettaa vastaamisen jos heitä kysyy treffeille tai keksii jotain tekosyitä tai peruu treffejä viime tipassa.

Itse olen ujo introverttimies mutta kysyn silti treffeille jo parin pitkän viestin jälkeen vaikka ne treffit jännittääkin mutta pyrin ajattelemaan niin että vasta kasvokkain näkee sen että onko kemiaa. Pitkät kirjoittelut ei oikein anna mitään, on vain pakko uskaltaa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on jo sanottu se mitä minäkin halusin sanoa eli miehissäkin on sun kaltaisia tyyppejä, mutta tärkeää olisi osata kertoa heille että haluaisit kirjoitella enemmän ennen tapaamista.

Moni nainen vain lopettaa vastaamisen jos heitä kysyy treffeille tai keksii jotain tekosyitä tai peruu treffejä viime tipassa.

Itse olen ujo introverttimies mutta kysyn silti treffeille jo parin pitkän viestin jälkeen vaikka ne treffit jännittääkin mutta pyrin ajattelemaan niin että vasta kasvokkain näkee sen että onko kemiaa. Pitkät kirjoittelut ei oikein anna mitään, on vain pakko uskaltaa nähdä.

Livenäkin kannattaa seurata eleitä. Tietenkin sekin vaikuttaa onko toinen luonnostaan etäinen vaiko ei. Todelliset turn offit ovat kuitenkin jatkuva puhelimen tarkkailu, useiden tapaamisten jälkeenkin esiintyvä jäinen olemus, päälle puhuminen, puheenaiheiden lypsäminen (liiallinen hiljaisuus), oharit, erilaiset arvot.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on jo sanottu se mitä minäkin halusin sanoa eli miehissäkin on sun kaltaisia tyyppejä, mutta tärkeää olisi osata kertoa heille että haluaisit kirjoitella enemmän ennen tapaamista.

Moni nainen vain lopettaa vastaamisen jos heitä kysyy treffeille tai keksii jotain tekosyitä tai peruu treffejä viime tipassa.

Itse olen ujo introverttimies mutta kysyn silti treffeille jo parin pitkän viestin jälkeen vaikka ne treffit jännittääkin mutta pyrin ajattelemaan niin että vasta kasvokkain näkee sen että onko kemiaa. Pitkät kirjoittelut ei oikein anna mitään, on vain pakko uskaltaa nähdä.

Useinhan tämä tarkoittaa vain sitä, että kiinnostusta ei olekaan treffeille asti. On juteltu vähän niin kuin ajankuluksi ja jo siinä on selvinnyt, että tapaaminen ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan ok niin kauan, kun pelko ei vie käytöstapoja: treffit on hyvä perua hyvissä ajoin, ohareita ei tehdä, voi sanoa toiselle suoraan, jos ei kiinnosta/uskalla tutustua tai mitä tahansa. Netissä pyörii ihan liikaa sellaisia naisia, joilla ei ole käytöstapoja.

M31

Niin pyörii kuule miehiäkin.

N31