Opiskelujen aloitus, enkä jaksa mennä yhteistapahtumiin

Osallistuin itse vain päiväjuttuihin. Niissä tutustui opiskelukavereihin jonkin verran. Enemmän tutustui sitten muilla kursseilla ryhmä- ja paritöissä.

Mäkin näkisin että tutustun paremmin yliopistolla opiskelukuvioissa. Jotenkin sellaiset yhteistapahtumat on vähän väkisin väännettyjä. Toki jos on ekstrovertti niin siitä voi nauttiA.

Mä en ole osallistunut mihinkään tapahtumaan ja mulla on ollut koko ajan kavereita AMK:ssa. Ei kaikki halua tai ehdi koulun jälkeen näkemään. Mitä tulee verkostoitumiseen niin ennemmin mä palkkaisin sellaisen ihmisen joka tekee työnsä hyvin kuin tyypin joka on hyvä bile kaveri mutta hoitaa työnsä niin ja näin. En siis ottaisi sinuna ap paineita. Ole oma itsesi, ja kunhan vaan siellä koulussa olet sosiaalinen niin kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole osallistunut mihinkään tapahtumaan ja mulla on ollut koko ajan kavereita AMK:ssa. Ei kaikki halua tai ehdi koulun jälkeen näkemään. Mitä tulee verkostoitumiseen niin ennemmin mä palkkaisin sellaisen ihmisen joka tekee työnsä hyvin kuin tyypin joka on hyvä bile kaveri mutta hoitaa työnsä niin ja näin. En siis ottaisi sinuna ap paineita. Ole oma itsesi, ja kunhan vaan siellä koulussa olet sosiaalinen niin kaikki hyvin.

Eikä muuten tarvitse olla edes kovin sosiaalinen. On oma itsensä ja jos löytyy luontevasti kavereita, niin aina parempi. Hoida opiskelut hyvin ja varsinkin ne työelämää eniten hyödyttävät kurssit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole osallistunut mihinkään tapahtumaan ja mulla on ollut koko ajan kavereita AMK:ssa. Ei kaikki halua tai ehdi koulun jälkeen näkemään. Mitä tulee verkostoitumiseen niin ennemmin mä palkkaisin sellaisen ihmisen joka tekee työnsä hyvin kuin tyypin joka on hyvä bile kaveri mutta hoitaa työnsä niin ja näin. En siis ottaisi sinuna ap paineita. Ole oma itsesi, ja kunhan vaan siellä koulussa olet sosiaalinen niin kaikki hyvin.

Eikä muuten tarvitse olla edes kovin sosiaalinen. On oma itsensä ja jos löytyy luontevasti kavereita, niin aina parempi. Hoida opiskelut hyvin ja varsinkin ne työelämää eniten hyödyttävät kurssit.

No juu. Totta. Korjaan omaa kommenttiani. Kyllä niillä introverteillakin on kavereita meidän luokalla. Ainoastaan sillä joka ilmoittaa suureen ääneen ettei halua tehdä ryhmätöitä kenenkään kanssa, ja joka kieltäytyy ystävystymistä muiden kanssa, ei ole kavereita.

Ai että, sattuipa just sopivaan aikaan tämä aloitus! Mä en kans jaksais yhtään mennä tapahtumiin (oon alottanut uudet opinnot), en kyllä jaksanut silloin ensimmäistenkään korkeakouluopintojen alkaessa kun olin 20 -vuotias. Tiiän teoriassa että siellä vois olla joukossa mun tyyppisiä ihmisiä, mutta miten ne sieltä löytäis? Lisäks oon introvertti niin en kyllä nauti sellasesta small talkista mitä on pakko nyt jaksaa harrastaa. Oikein joudun puskemaan itteeni siihen. Eilen lähdin vaan vaivihkaa pois bileistä, aattelin lähteä kun en oo vielä ihan uupunut. Suosittelen ehkä sullekin, että mee oman jaksamisen mukaan, eikä oo pakko olla loppuun asti. Ehtii niitä työelämän kannalta tärkeitä verkostoja löytää myöhemminkin kun ensimmäisten viikkojen pippaloiden aikana. Itekin yritän nyt ottaa rennosti tän suhteen. Tsemppiä sulle!

Sama täällä. En ymmärrä miksi ekoille viikoille pitää ottaa niin paljon ohjelmaa.

Korona aikana yhteistapahtumia?

Kuulostaa sairaalta.

Takerrun vaan tuohon väsyneisyyteen. Oletko mittauttamut B12-vitamiinin, D-vitamiinin, hemoglobiinin ja ferritiinin? Nyt lääkäriin!

Muuten voit kyllä opiskella käymättä riennoissa.

Kaffepulla kirjoitti:

Aivan turhaa nuo fuksitapaamiset ja bileet.

Kannattaa mieluummin keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Itse muistan, että niiltä kovilta bilettäjiltä usein jäi opinnot kesken eivätkä olleet ns. terävintä kärkeä anyway.

Katsele niitä kavereita sitten opintojen loppupuolella, siinä vaiheessa turhat on tippuneet pois ja niistä jäljelle jääneistä voit katsella niitä, joiden kanssa kannattaa verkostoitua.

Itselleni ei jäänyt oikeastaan yhtään ystävää yliopistovuosita, eikä se minua haitannut mitenkään.

Itse löysin vaimoni opiskeluaikana eli niinkin voi käydä. Lisäksi kommentoin vaan, että ainakin kauppakorkeakoulussa monet paljon bilettäneet, järjestötouhuissa mukana olleet ovat pääasiassa pärjänneet hyvin. En omilta viideltä vuodelta tiedä yhtäkään hallituslaista kuka ei olisi hyvässä omanalan työpaikassa. Osa pahimmista bilettäjistä työskentelee paikoissa joista vaan haaveilen vaikka itselläni oli huomattavasti parempi keskiarvo jne.

Kaffepulla kirjoitti:

Aivan turhaa nuo fuksitapaamiset ja bileet.

Kannattaa mieluummin keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Itse muistan, että niiltä kovilta bilettäjiltä usein jäi opinnot kesken eivätkä olleet ns. terävintä kärkeä anyway.

Katsele niitä kavereita sitten opintojen loppupuolella, siinä vaiheessa turhat on tippuneet pois ja niistä jäljelle jääneistä voit katsella niitä, joiden kanssa kannattaa verkostoitua.

Itselleni ei jäänyt oikeastaan yhtään ystävää yliopistovuosita, eikä se minua haitannut mitenkään.

Kunhan ei sitten valittele joka paikassa, miten ikävää on olla yksin ja syytellä sitten muita siitä, etteivät nämä halua tutustua.

Siinä ei ole mitään vikaa, jos ei halua tutustua opiskelukavereihin. Se on ihan ok. Kunhan miettii sen, ettei se sitten jossain vaiheessa opintoja ala harmittaa. Se opintojen myöhäisessä vaiheessa verkostoituminen ei välttämättä onnistu sekään. Ei ole mitään takuita siitä, että joku siinä vaiheessa haluaa erityisesti tutustua. Useimmat kun tutustuvat opintojen alkuvaiheessa. Se on luontevaakin, kun on pakollisia yhteisiä kursseja. Opintojen loppuvaiheessa on kiireisempää, on töitä, opintoja ja se oma elämä, johon kuuluu mm. ne kaverit, joiden kanssa on jo aiemmin tutustuttu. Että sikäli aika heikko neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Mun pitää saada ensin rauhassa totutella uusiiin juttuihin. Arvioin realistisesti, että vuoden päästä voisin alkaa solmimaan ystävyyssuhteita

Vuoden päästä omalla vuosikurssillasi on jo vakiintuneet kaveriporukat ja toistensa parhaat ystävät. Niihin on vaikea tunkea mukaan/väliin.

Eka opiskeluvuosi ja sen alkupää on opiskeluaikojen kaikkein tärkeimpiä sosiaalisia intensiivijaksoja. Ehkä jopa koko elämän. Silloin kaikki ovat suunnilleen samassa tilanteessa taustoista riippumatta, yksin ihan uudenlaisessa ryhmässä. Se kaikki myös vaikuttaa elämään pitkälle tulevaan. Vaikka ei olisi bilehirmu ja aikoo keskittyä lähinnä opintoihin, on silti hyvä olla kavereita. Opiskelukin sujuu paremmin kun on vertaisia ja koetaan samat jutut yhdessä, usein myös käytännössä opiskellaan yhdessä ja yhteistyössä. Ihmisiin taas tutustuu helpoiten sosiaalisissa tapahtumissa, joita ihan sen vuoksi järjestetäänkin. Se on myös nimenomaan sitä totuttelemista uusiin juttuihin. Ne sosiaalisesti aktiivisimmat yksilöt löytävät aina toisensa muutenkin, mutta kaikille varta vasten järjestetyt tapahtumat ovat olemassa erityisesti niitä varten, ketkä eivät luonnostaan ja omatoimisesti hakeudu heti porukoihin ja tutustu kaikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Aivan turhaa nuo fuksitapaamiset ja bileet.

Kannattaa mieluummin keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Itse muistan, että niiltä kovilta bilettäjiltä usein jäi opinnot kesken eivätkä olleet ns. terävintä kärkeä anyway.

Katsele niitä kavereita sitten opintojen loppupuolella, siinä vaiheessa turhat on tippuneet pois ja niistä jäljelle jääneistä voit katsella niitä, joiden kanssa kannattaa verkostoitua.

Itselleni ei jäänyt oikeastaan yhtään ystävää yliopistovuosita, eikä se minua haitannut mitenkään.

Itse löysin vaimoni opiskeluaikana eli niinkin voi käydä. Lisäksi kommentoin vaan, että ainakin kauppakorkeakoulussa monet paljon bilettäneet, järjestötouhuissa mukana olleet ovat pääasiassa pärjänneet hyvin. En omilta viideltä vuodelta tiedä yhtäkään hallituslaista kuka ei olisi hyvässä omanalan työpaikassa. Osa pahimmista bilettäjistä työskentelee paikoissa joista vaan haaveilen vaikka itselläni oli huomattavasti parempi keskiarvo jne.

Yliopisto kestää vuosia ja siihen mahtuu hikipinkomaisen opiskelun lisäksi elämääkin. Niin pitääkin, koska vuosikaupalla elämästä ulkona oleminen ei ole hyväksi ihmiselle eikä enteile hyvää tulevaisuutta.

Itse keskityin pari ekaa vuotta pääasiassa bilettämiseen ja sen jälkeen panostin enemmän opiskeluun. Hyvät arvosanat sain ja valmistuin ajallaan, heti hyvät työpaikat jne. Jäi muistoja, kavereita ja kokemustakin. Olen varmasti onnellisempi nyt keski-iän kynnyksellä näin päin kuin jos olisin jäänyt kaikkea sitä muuta vaille ja saanut tylsistä peruskurssseista pykälää paremmat numerot. Niin, eipä ole ketään kiinnostanut ne numerot sen jälkeen kun ne ilmoitustaululle lätkäistiin.

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

En aikanaan osallistunut yhteenkään tapahtumaan, koska ei kiinnostanut. Eikä kiinnostanut saada muka-kavereita, joiden kanssa ei oikeasti olisi yhtään mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Kuulostaa lapselliselta touhulta nuo tapahtumat.

Näissä on hirveästi eroja alojen ja ainejärjestön välillä kuinka paljon tapahtumia edes on ja miten merkittävää niissä sosialisoiminen on. Itse kävin vain muutamissa alussa, tuollaiset isot ryhmäseurustelutilanteet on ihan kammottavia itselle eikä niistä sitten kummempia kaveruuksia edes löytynyt. En osaa seurustella noissa tilanteissa,olen aina parhaimmillani ihan pienessä porukassa tai kaksin ja tärkeimmät kaverisuhteeni loinkin ihan vaan juttelemalla niille muutamalle samanoloiselle ei-supersosiaalisille samaan aikaan aloittaneelle. Joskus kannattaa koittaa poistua omalta mukavuusalueelta, voi huomatakin että se voi olla kivaakin, mutta aika pian sitä ihminen oppii tuntemaan itsensä eikä sellaista pitkään jaksa mikä ei tunnu hyvältä eikä edes hyödytä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa lapselliselta touhulta nuo tapahtumat.

Yleensä nämä hauskanpitoa lapsellisena pitävät pikkuaikuiset ovat sitten niitä jotka 15 vuotta myöhemmin u l i sevat nettipalstoilla kun heitä kohdeltiin epäreilusti eikä annettu hyvää duunia ja ihanaa puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

So, mitä vikaa on olla takakireä. Ei kukaan tuosta noin, naps vain, ole pidättyväinen omasta tahdostaan. Pitäisikö sitten juoda alkoholia tai muuta rentouttavaa, ettei olisi niin takakireä ja sitten töpeksiä humalassa ja missä lie seurassa, ettei vaan olisi nolon takakireä. Takakireät tutustuvat ympäristöön ja toisiin ihmisiin vähitellen, ja muutenkin viihtyvät enemmän taustalla. Muutama hyvä, pysyvä, uskollinen, ystävä ennemmin.