Opiskelujen aloitus, enkä jaksa mennä yhteistapahtumiin

Vierailija kirjoitti:

Näissä on hirveästi eroja alojen ja ainejärjestön välillä kuinka paljon tapahtumia edes on ja miten merkittävää niissä sosialisoiminen on. Itse kävin vain muutamissa alussa, tuollaiset isot ryhmäseurustelutilanteet on ihan kammottavia itselle eikä niistä sitten kummempia kaveruuksia edes löytynyt. En osaa seurustella noissa tilanteissa,olen aina parhaimmillani ihan pienessä porukassa tai kaksin ja tärkeimmät kaverisuhteeni loinkin ihan vaan juttelemalla niille muutamalle samanoloiselle ei-supersosiaalisille samaan aikaan aloittaneelle. Joskus kannattaa koittaa poistua omalta mukavuusalueelta, voi huomatakin että se voi olla kivaakin, mutta aika pian sitä ihminen oppii tuntemaan itsensä eikä sellaista pitkään jaksa mikä ei tunnu hyvältä eikä edes hyödytä.

Niissä isommissa tapahtumissa voi ihan yhtä hyvin jutella kahden kesken tai pienessä porukassa. Niistä voi löytää myös kaltaistaan seuraa. Sen kuin bongaa toisen vähän syrjässä yksin ihmettelevän ja menee juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

So, mitä vikaa on olla takakireä. Ei kukaan tuosta noin, naps vain, ole pidättyväinen omasta tahdostaan. Pitäisikö sitten juoda alkoholia tai muuta rentouttavaa, ettei olisi niin takakireä ja sitten töpeksiä humalassa ja missä lie seurassa, ettei vaan olisi nolon takakireä. Takakireät tutustuvat ympäristöön ja toisiin ihmisiin vähitellen, ja muutenkin viihtyvät enemmän taustalla. Muutama hyvä, pysyvä, uskollinen, ystävä ennemmin.

Ei ole syytä loukkaantua vaikka se takakireiltä toki onnistuukin. En paheksunut tai syyttänyt. Pohdin vain selitystä havainnolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostojen puute voi vielä heikentää mahdollisuuksia työelämässä. 

Harva samalla vuosikurssilla oleva on tekemässä rekrytointipäätöksiä. Ainoa hyöty on piilotyöpaikkojen vinkkaus, mutta harvemmin näitäkään vinkataan muille kuin hyville ystäville. Päätöksen rekryämisestä tekee sitten joku täysin muu, tiedän tapauksia, joissa hyväveljet saavat jollekulle haastattelun, mutta ei nappaa.

Joskus vanhempana voi olla siinäkin tilanteessa, että kurssikaveri rekrytoi.

Enemmän lienee väliä sillä, että firmat eivät mielellään palkkaa tuikituntemattomia. Usein ei pistetä mitään työpaikkailmoituksia minnekään, vaan kysellään nykyisiltä työntekijöiltä, tuntisivatko nämä jonkun, jota voisivat suositella. Itsekin olen tuolla lailla hankkinut töitä henkilölle, jonka sivuaineopintojen kautta tunsin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Introverttiys ei ole automaattisesti epäsosiaalisuutta saati epävarmuutta, mutta suuri osa introverteistä nyt ei vaan viihdy pitempiä aikoja bailaamassa saati muuten vaan seurustelemassa isoissa porukoissa eikä koe tarvetta pitää isoa ääntä itsestään eikä heittäydy estottomaksi kaiken kansan keskellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

So, mitä vikaa on olla takakireä. Ei kukaan tuosta noin, naps vain, ole pidättyväinen omasta tahdostaan. Pitäisikö sitten juoda alkoholia tai muuta rentouttavaa, ettei olisi niin takakireä ja sitten töpeksiä humalassa ja missä lie seurassa, ettei vaan olisi nolon takakireä. Takakireät tutustuvat ympäristöön ja toisiin ihmisiin vähitellen, ja muutenkin viihtyvät enemmän taustalla. Muutama hyvä, pysyvä, uskollinen, ystävä ennemmin.

Ei ole syytä loukkaantua vaikka se takakireiltä toki onnistuukin. En paheksunut tai syyttänyt. Pohdin vain selitystä havainnolle.

En pahastunut, enkä suuttunut. Mulle on tässä muutama vuosi sitten sanottu kuvaavasti näin (ei tietenkään sana sanalta) :

Estyneet ovat kuin spaniel-koirat, vahvasti tuntevia ja herkkiä, mutta toisaalta niitä, joilla on suuri sydän 🐩

Ja näin se onkin. Arvostavat kommentit ja korvaavat kokemukset auttavat selviämään elämän kolhuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Mutta tarvitsee myös enemmän lepoa.

Vierailija kirjoitti:

Syppä vitamiineja ja rautaa, niin alat piristymään.

Mums Mums 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Mutta tarvitsee myös enemmän lepoa.

Näinpä, raskaan opiskelupäivän jälkeen iloiset ryhmäriehat ovat joillekin piristäviä, mutta introverttiä jo ajatus alkaa väsyttää. Omalla kohdalla oman tilan kaipuu koulupäivien jälkeen vaikutti jo lapsena siihen, että en hirveästi porukoissa harrastamista kaivannut. Muutaman kaverin kanssa puuhaaminen taas aina toisinaan oli kivaa.

Avoimessa yliopistossa opiskelen ja käyn töissä, on ihana puoliso, kiva asunto, en todellakaan tarvitse tähän mitään sosiaalista hömppää, opinnot edistyvät omaa tahtia. Valitsen ystäväni muilla perusteilla kuin pakkososialisoimalla itseni.

Tässä yhteiskunnassa mennään edelleen paljon ekstroverttien ehdoilla. Heidän ominaisuuksiaan pidetään vahvuutena monia työpaikkoja ja uria ajatellen ja myös ihmisen arvoon/hyvyyteen/oikeanlaisuuteen liittyen ja intoverttien ominaisuuksia nähdään usein heikkouksina.

Vierailija kirjoitti:

Tässä yhteiskunnassa mennään edelleen paljon ekstroverttien ehdoilla. Heidän ominaisuuksiaan pidetään vahvuutena monia työpaikkoja ja uria ajatellen ja myös ihmisen arvoon/hyvyyteen/oikeanlaisuuteen liittyen ja intoverttien ominaisuuksia nähdään usein heikkouksina.

Höpön löpöt. Introverttiuden piikkiin laitetaan kaikenlaista epäsosiaalista käytöstä ja jopa friikkiyttä ja sitten uhriudutaan. Introversio ei määritä ihmisen ominaisuuksia tai taitoja mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Introverttiys ei ole automaattisesti epäsosiaalisuutta saati epävarmuutta, mutta suuri osa introverteistä nyt ei vaan viihdy pitempiä aikoja bailaamassa saati muuten vaan seurustelemassa isoissa porukoissa eikä koe tarvetta pitää isoa ääntä itsestään eikä heittäydy estottomaksi kaiken kansan keskellä.

Eikä sellaista kukaan keltään edellytäkään. Jokainen toimii oman persoonallisuutensa mukaan. Jotkut hakevat huomiota ja toiset eivät. Samaan tilaisuuteen mahtuu kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yhteiskunnassa mennään edelleen paljon ekstroverttien ehdoilla. Heidän ominaisuuksiaan pidetään vahvuutena monia työpaikkoja ja uria ajatellen ja myös ihmisen arvoon/hyvyyteen/oikeanlaisuuteen liittyen ja intoverttien ominaisuuksia nähdään usein heikkouksina.

Höpön löpöt. Introverttiuden piikkiin laitetaan kaikenlaista epäsosiaalista käytöstä ja jopa friikkiyttä ja sitten uhriudutaan. Introversio ei määritä ihmisen ominaisuuksia tai taitoja mitenkään.

Eihän pitäisi, mutta todellisuus ei ihan tätä ole.

Kyllä itse näen asian niin, että erilaisiin tapahtumiin kannattaa mennä, edes muutamissa käväisemään. Niissä kuitenkin tutustutaan, ja moni saa pitkäaikaisia ystäviä ja verkostoja. Tutustua voi tottakai muuallakin, luennoilla, harjoituksissa ... mutta yksi hyvä kanava jää käyttämättä, jos kaikki fuksiriennot skippailee.

Liian moni ajattelee opiskelusta, että se on "vaan opiskelua". Opiskeluaika on mitä suurimmissa määrin verkostoitumista. Niiden ensimmäisten bileiden jälkeen tulee helpommin pyydetyksi vaikkapa erilaisiin ainejärjestöihin, harrastuskerhoihin... (ja siis pääseehän niihin pyytämättäkin, mutta tuo on se helppo tie lähteä mukaan). Ja noista taas monesti saa niitä aidosti hyödyllisiä kontakteja, kun yhdessä järjestetään erilaisia tapahtumia jne.

Sen sijaan joka bileissä ei tarvitse eikä kannatakaan oman jaksamisen rajoilla juosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä yhteiskunnassa mennään edelleen paljon ekstroverttien ehdoilla. Heidän ominaisuuksiaan pidetään vahvuutena monia työpaikkoja ja uria ajatellen ja myös ihmisen arvoon/hyvyyteen/oikeanlaisuuteen liittyen ja intoverttien ominaisuuksia nähdään usein heikkouksina.

Höpön löpöt. Introverttiuden piikkiin laitetaan kaikenlaista epäsosiaalista käytöstä ja jopa friikkiyttä ja sitten uhriudutaan. Introversio ei määritä ihmisen ominaisuuksia tai taitoja mitenkään.

Juuri näin. Itse olen ystävällinen ja ihmisistä pitävä ja osittain sosiaalinenkin introvertti. Tarvitsen vain vastapainoksi myös omaa rauhaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Mutta tarvitsee myös enemmän lepoa.

Näinpä, raskaan opiskelupäivän jälkeen iloiset ryhmäriehat ovat joillekin piristäviä, mutta introverttiä jo ajatus alkaa väsyttää. Omalla kohdalla oman tilan kaipuu koulupäivien jälkeen vaikutti jo lapsena siihen, että en hirveästi porukoissa harrastamista kaivannut. Muutaman kaverin kanssa puuhaaminen taas aina toisinaan oli kivaa.

Kyllä, sosiaaliseeraaminen uuvuttaa introvertin. Sitä ei kukaan kiistä eikä se oikeastaan ole edes keskustelun aihe. Sitten vaan pitää palautua riittävästi.

Olen itse introverttiin päin kallellaan ja muistan oikein hyvin nuo fiilikset opiskeluaikojen biletyksestä. Lähteminen jännitti ja oli epämukava olo. Jälkeen päin oli uupunut ja piti levätä yksikseen. Siitä huolimatta menin. Ihmisen on hyvä poistua mukavuusalueeltaan ja siedättyä muuhunkin kuin pullaan ja pumpuliin. Kaikesta huolimatta sain noissa tapahtumissa paljon positiivista; kokemuksia, muistoja, kavereita opiskeluajalta ja jopa jokusen ystävän pidemmällekin ajalle elämässä. Voin vain suositella. Varsinkin introverteille, koska heillähän juuri se sosiaalinen eristäytyminen voi olla elämässä joskus ongelmaksi tuleva piirre. Yltiösosiaaliset löytävät kuitenkin toisensa aina jotenkin.

Minäkin suosittelen käymään tapahtumissa ainakin jonkin verran oman jaksamisen mukaan, tai sitten muilla tavoin pyrkiä tutustumaan kanssaopiskelijoihin ainakin jonkun verran. En tiedä mitä alaa opiskelet, mutta itselleni luonnontieteilijänä on nyt työelämässä ollut valtava etu opiskeluajan verkostoitumisista.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ikinä käynyt missään ja hyvin sai kavereita. Kavereiksi valikoitui ne, jotka eivät myöskään käyneet tapahtumissa, hyvin pärjäsi ja oli samantyylisiä kun itse oli.

Miten sinä niihin tutustuit? Tuskin kysyit muilta aikovatko mennä bileisiin ja jos eivät aikoneet, niin sanoit, että ollaan ystäviä. Mistä kukaan tietää, ketkä ei osallistu juhliin, jos ei ensin pääse juttusille kenenkään kanssa? .