Opiskelujen aloitus, enkä jaksa mennä yhteistapahtumiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Introverttiys ei ole automaattisesti epäsosiaalisuutta saati epävarmuutta, mutta suuri osa introverteistä nyt ei vaan viihdy pitempiä aikoja bailaamassa saati muuten vaan seurustelemassa isoissa porukoissa eikä koe tarvetta pitää isoa ääntä itsestään eikä heittäydy estottomaksi kaiken kansan keskellä.

Introvertti voi tulla myös tapahtumiin ja pirskeisiin paikalle ja jutella yhdelle tai parille samanhenkiselle, mutta ei tämä poista sitä että nämä klikit eivät juuri kommunikoi sielläkään keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Mutta tarvitsee myös enemmän lepoa.

Näinpä, raskaan opiskelupäivän jälkeen iloiset ryhmäriehat ovat joillekin piristäviä, mutta introverttiä jo ajatus alkaa väsyttää. Omalla kohdalla oman tilan kaipuu koulupäivien jälkeen vaikutti jo lapsena siihen, että en hirveästi porukoissa harrastamista kaivannut. Muutaman kaverin kanssa puuhaaminen taas aina toisinaan oli kivaa.

Kyllä, sosiaaliseeraaminen uuvuttaa introvertin. Sitä ei kukaan kiistä eikä se oikeastaan ole edes keskustelun aihe. Sitten vaan pitää palautua riittävästi.

Olen itse introverttiin päin kallellaan ja muistan oikein hyvin nuo fiilikset opiskeluaikojen biletyksestä. Lähteminen jännitti ja oli epämukava olo. Jälkeen päin oli uupunut ja piti levätä yksikseen. Siitä huolimatta menin. Ihmisen on hyvä poistua mukavuusalueeltaan ja siedättyä muuhunkin kuin pullaan ja pumpuliin. Kaikesta huolimatta sain noissa tapahtumissa paljon positiivista; kokemuksia, muistoja, kavereita opiskeluajalta ja jopa jokusen ystävän pidemmällekin ajalle elämässä. Voin vain suositella. Varsinkin introverteille, koska heillähän juuri se sosiaalinen eristäytyminen voi olla elämässä joskus ongelmaksi tuleva piirre. Yltiösosiaaliset löytävät kuitenkin toisensa aina jotenkin.

Mukava kuulla, että joillakin mennyt kokemukset näin. Itse luovutin valitettavasti kesken yrittämisen. Vähän kympin tytön vikaa ollut ja sitä ei sitten enää jaksanut, että olisi suorittanut sosiaalistumista. Muutama kaveri kuitenkin onneksi löytyi ilman tapahtumissa kiertämistäkin. Isosta sosiaalisesta verkosta toki voisi olla hyötyä työkuvioissakin, mutta en vaan nää tänäkään päivänä, että voisin olla mikään "social butterfly" luontaisen persoonani vastaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin kyllä, että menet alkuilloiksi mukaan ainakin muutaman kerran. Tämä juuri siksi, että naamasi tulee tutuksi ja vaikutat siltä, että haluat joskus tutustua. Lähdet pois ennen kuin alkaa liikaa väsyttää. Yksi minun vuosikurssilaiseni lähti aina bileistä viimeistään klo 22 pois ja hyvin pääsi porukoihin silti mukaan!

Toinen vaihtoehto on se, että nyt keskittyt opintoihin ja muuttoon ja menet ensi vuonna fuksitapahtumiin ja tutustut siellä uusiin fukseihin. Se voi olla vaikeampaa.

Eikö teidän ainejärjestöllä ole alkoholittomia tapahtumia tms, joissa ei ole niin villi meno ja on vähemmän ihmisiä?

(Ja ainakin meillä ne eniten juhlineet sekoilijat ovat päässeet parhaisiin töihin, kaipa se sosiaalisuus ja kyky verkostoitua painaa vaakakupissa aika lailla :) Kun joku tuolla puhui että juhlijat keskeytti. Ei meillä.)

Kovaan juhlimiseen voi liittyä sosiaalisuus, mutta kyse on myös siitä, että eletään täysillä ja siinä hetkessä/roolissa, missä ollaan. Bileissä juhlitaan miettimättä mitään muuta ja pidättelemättä takakireästi. Sitten kouluhommat tehdään erikseen taas niihin keskittyen. Aikanaan töissä tehdään työt kunnolla. Pidäkkeelliset, varautuneet, ehkä itsestään epävarmat ihmiset ovat sitten sellaisia sekä viihteellä että töissä. Ei anneta itsestään koskaan kaikkea. Ei uskalleta. Samalla jää myös aina kertymättä kokemusta. Kaikki se kumuloituu läpi elämän ja vaikuttaa asioihin pitkän ajan päästäkin.

Miksi ihminen ei saa olla introvertti ja vaikka pidättäytyvä? Se ihminen voi elää ihan tyytyväisenä omassa pienessä piirissään. Ei sellainen ihminen kaipaa jatkuvaa avautumista omista asioistaan puolin ja toisin joka toisen vastaantulevan kanssa, koska se kuluttaa niin paljon voimavaroja.

Ja kuka sanoi ettei muka saisi olla? Introverttiys ei ole epäsosiaalisuutta. Introvertti voi myös heittäytyä ja omistautua.

Mutta tarvitsee myös enemmän lepoa.

Näinpä, raskaan opiskelupäivän jälkeen iloiset ryhmäriehat ovat joillekin piristäviä, mutta introverttiä jo ajatus alkaa väsyttää. Omalla kohdalla oman tilan kaipuu koulupäivien jälkeen vaikutti jo lapsena siihen, että en hirveästi porukoissa harrastamista kaivannut. Muutaman kaverin kanssa puuhaaminen taas aina toisinaan oli kivaa.

Kyllä, sosiaaliseeraaminen uuvuttaa introvertin. Sitä ei kukaan kiistä eikä se oikeastaan ole edes keskustelun aihe. Sitten vaan pitää palautua riittävästi.

Olen itse introverttiin päin kallellaan ja muistan oikein hyvin nuo fiilikset opiskeluaikojen biletyksestä. Lähteminen jännitti ja oli epämukava olo. Jälkeen päin oli uupunut ja piti levätä yksikseen. Siitä huolimatta menin. Ihmisen on hyvä poistua mukavuusalueeltaan ja siedättyä muuhunkin kuin pullaan ja pumpuliin. Kaikesta huolimatta sain noissa tapahtumissa paljon positiivista; kokemuksia, muistoja, kavereita opiskeluajalta ja jopa jokusen ystävän pidemmällekin ajalle elämässä. Voin vain suositella. Varsinkin introverteille, koska heillähän juuri se sosiaalinen eristäytyminen voi olla elämässä joskus ongelmaksi tuleva piirre. Yltiösosiaaliset löytävät kuitenkin toisensa aina jotenkin.

Mukava kuulla, että joillakin mennyt kokemukset näin. Itse luovutin valitettavasti kesken yrittämisen. Vähän kympin tytön vikaa ollut ja sitä ei sitten enää jaksanut, että olisi suorittanut sosiaalistumista. Muutama kaveri kuitenkin onneksi löytyi ilman tapahtumissa kiertämistäkin. Isosta sosiaalisesta verkosta toki voisi olla hyötyä työkuvioissakin, mutta en vaan nää tänäkään päivänä, että voisin olla mikään "social butterfly" luontaisen persoonani vastaisesti.

TÄMÄ

Vierailija kirjoitti:

Voin kokemuksesta sanoa, että noita tapahtumia ei todellakaan tarvitse kavereiden saamiseen. Aloitan itse nyt kolmannen vuoden yliopistossa, ja ekana vuonna en mennyt kertaakaan mihinkään tapahtumaan. Ajatus isoista tapahtumista tuntui tosi epämiellyttävälle, koska olen ujo enkä viihdy porukoissa. Olen mieluummin yksin tai kahdestaan, jolloin tunnen oloni rennommaksi ja on mukavampi jutustella. Ujoudestani huolimatta olen saanut koulusta monia samanhenkisiä kavereita. Osa käy tapahtumissa ja juhlissa, mutta vietämme sitten yhdessä muuten aikaa ja osa on sellaisia, jotka eivät minun tapaani halua lähteä mihinkään tapahtumiin. Ei niihin kannata väkisin mennä jos ei itsestä hyvälle tunnu.

Miten sä olet tutustunut ihmisiin, jos et tapahtumissa? Oma kokemus on, että massaluennoilla voi joo yrittää jutella ihmisille, mutta kaikilla on jo ne omat kaveriporukat, joihin on vaikea päästä. Eniten harmittaa, etten ole opinnoissa onnistunut löytämään kavereita ja korjaisin asian jos osaisin.

Ei ne läheskään kaikki muutkaan opiskelijat siellä mitään supersosiaalisia ole. Päinvastoin, monille aloille oikein hakeutuu hiljaisempaa porukkaa.

Mukaan vaan, voit löytää vaikka kuinka samanhenkisiä ihmisiä. Ei nyt joka kissanristiäistä tarvitse juosta läpi, mutta aina välillä ja etenkin opintojen alussa ennenkuin ne porukat alkavat vakiintua.

Siis onko verkostojen luominen sitä, että bilettää ja käy tapahtumissa?

Mitä siellä koulussa sitten muuten tehdään? Istutaan vaan eikä jutella muille kuin niille ketä tunnetaan?

Mä oon opiskellut aika monessa oppilaitoksessa ja saanut kavereita ilman yhtäkään bilettä. Ihan normaali sosiaalisuus ja huumorintaju on toiminut jäänmurtajana.

Aion muutaman vuoden päästä yliopistoon enkä todellakaan ajatellut mennä mihinkään lapsellisen ryhmäytymistapahtumaan, jossa ilmeisesti juostaan alasti tai muuta vastaavaa.

Kyllä ne touhut on tehty jo parikymppisenä ja ihan huvikseen.

Kaffepulla kirjoitti:

Aivan turhaa nuo fuksitapaamiset ja bileet.

Kannattaa mieluummin keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Itse muistan, että niiltä kovilta bilettäjiltä usein jäi opinnot kesken eivätkä olleet ns. terävintä kärkeä anyway.

Katsele niitä kavereita sitten opintojen loppupuolella, siinä vaiheessa turhat on tippuneet pois ja niistä jäljelle jääneistä voit katsella niitä, joiden kanssa kannattaa verkostoitua.

Itselleni ei jäänyt oikeastaan yhtään ystävää yliopistovuosita, eikä se minua haitannut mitenkään.

Aika lyhytnäköistä yleistystä yliopistokoulutuksen saaneelta ihmiseltä varsikin kun monilla on täysin eri kokemus kuin sinulla. Toki varmasti aina on sitä porukkaa jota kiinnostaa enemmän se opiskelijaelämän biletyspuoli mutta iso osa aivan ajallaan valmistuneista (ja jopa nopeammassa tahdissa valmistuneista) on elänyt mukavaa opiskelijaelämää ystävineen ja opiskelijabileineen. He ovat osanneet yhdistää opiskelun, vapaa-ajan, ystävät, biletyksen niin että opiskelut sujuivat vaikka samalla onkin saanut ystäviä ja osallistunut myös ilta-aikaan oleviin tapahtumiin ja valmistuneet yliopistosta niin että sieltä on jäänyt paljon ystäviä ja kontakteja. Mielestäni siis typerä neuvo vasta opinnot aloittanneelle, että pitäisi jättäytyä pois kaikesta missä tutustuu muihin ja palloilla viisi vuotta yliopistolla yksikseen.