Onko ihmisellä vakavia ongelmia, jos pitää rikkoa tavaroita vihaisena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kokonaan siitä, rikkooko omia vai toisten tavaroita.

Ei tässä tietenkään tarkoitettu omia tavaroita. Ihmisellä on oikeus tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa oli sitten vihainen tai ei, mutta toisten omaisuutta ei saa rikkoa edes vihaisena.

Omistajuus on epäoleellista siinä, että aggressiivinen, uhkaava ja väkivaltainen käytös on yhtä kaikki henkistä pahoinpitelyä ja vaaran merkki.

Se on vaaran merkki, JOS aikaisemmin on tapahtunut sellaista, että ko. henkilö ensin rikkoo omat tavaransa ja sen jälkeen vetää muita turpaan. Silloin näiden asioiden välillä on jokin yhteys.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, selviä vihanhallintaongelmia joten tavaran sijasta voi koska tahansa siirtyä paiskomaan/lyömään ihmisiä. Minulla oli viimeksi teininä tuollaisia tavaran paiskomisongelmia tai oven vetäminen täysillä kii. Kertoo kypsymättömyydestä käsitellä omia ja muiden tunteita, on liian helppo purkaa viha johonkin muuhun kuten tavara tai toiset ihmiset. Se rikkominen ei kuitenkaan ratkaise mitään ongelmaa. Nyt kun tarkemmin mietin niin kyllä hävettää omat raivokohtaukset, onneksi en ole kuitenkaan ikinä lyönyt mustaa silmää kenellekkään, mustelmia olen saattanut aiheuttaa lapsena tönäisemällä tms.

 Terapia ja nimenomaan omien tunteiden käsittely +vihanhallinta voisi auttaa noihin kohtauksiin ja parisuhteessa ero. 

Mutta entä jos se ei ole hallitsematonta, vaan ihminen nimenomaan tietoisesti päättää, että nyt puran näitä paineita rikkomalla tämän ja tämän tavaran? Vähän niin kuin jotkut purkavat aggressioita hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä?

Käyttäjä35379 kirjoitti:

Mies lääkärille ja psyykelääkkeet. 

Ystävälläni on tuollainen mies. Hän pirstoi eteisen sisäoven saatuaan raivokohtauksen ja heitteli kaikki esineet pitkin ulkoeteistä - kahden hyvin pienen lapsen katsoessa järkyttyneinä vieressä. 

Ei taida auttaa, psyykenlääkkeet eivät ole sitä varten. Voivat myös aiheuttaa sitä. Mirtatsapiini on saanut mut paiskomaan tavaroita, muuten ei ole tullut paiskottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia, selviä vihanhallintaongelmia joten tavaran sijasta voi koska tahansa siirtyä paiskomaan/lyömään ihmisiä. Minulla oli viimeksi teininä tuollaisia tavaran paiskomisongelmia tai oven vetäminen täysillä kii. Kertoo kypsymättömyydestä käsitellä omia ja muiden tunteita, on liian helppo purkaa viha johonkin muuhun kuten tavara tai toiset ihmiset. Se rikkominen ei kuitenkaan ratkaise mitään ongelmaa. Nyt kun tarkemmin mietin niin kyllä hävettää omat raivokohtaukset, onneksi en ole kuitenkaan ikinä lyönyt mustaa silmää kenellekkään, mustelmia olen saattanut aiheuttaa lapsena tönäisemällä tms.

 Terapia ja nimenomaan omien tunteiden käsittely +vihanhallinta voisi auttaa noihin kohtauksiin ja parisuhteessa ero. 

Mutta entä jos se ei ole hallitsematonta, vaan ihminen nimenomaan tietoisesti päättää, että nyt puran näitä paineita rikkomalla tämän ja tämän tavaran? Vähän niin kuin jotkut purkavat aggressioita hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä?

Eihän se koskaan olekaan hallitsematonta, vaan nimenomaan sillä halutaan pelotella ja uhkailla puolisoa. Mun ex-mies kyllä näytti olevan raivosta sekaisin, muttei koskaan rikkonut vihaisena yhtäkään omaa tavaraansa, ainoastaan minun, vaikka raivon alkaessa kaikki lähiulottuvilla olleet esineet olisivat olleet hänen.

Toinen asia sitten on, jos yksin kotona suuttuessasi leikkelet oman pakasterasiasi päreiksi saksilla. Se on ihan turvallista ja ok, kunhan et vahingossa leikkaa itseäsi.

Kyllähän kun eteen tulee isoja ongelmia saattaa noin raivostua.

Leila Koo kirjoitti:

Ei ole normaalia. Alkoholi ei sovi hänelle.

Ei sovi, muttei tuollaisesta sentään pelkkää alkoholiakaan voi syyttää. Jotain häikkää psyykessä lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kokonaan siitä, rikkooko omia vai toisten tavaroita.

Ei tässä tietenkään tarkoitettu omia tavaroita. Ihmisellä on oikeus tehdä omille tavaroilleen mitä haluaa oli sitten vihainen tai ei, mutta toisten omaisuutta ei saa rikkoa edes vihaisena.

Omistajuus on epäoleellista siinä, että aggressiivinen, uhkaava ja väkivaltainen käytös on yhtä kaikki henkistä pahoinpitelyä ja vaaran merkki.

Se on vaaran merkki, JOS aikaisemmin on tapahtunut sellaista, että ko. henkilö ensin rikkoo omat tavaransa ja sen jälkeen vetää muita turpaan. Silloin näiden asioiden välillä on jokin yhteys.

Kyllä se yhteys on ihan toisenlainen. Se on siinä, että väkivaltaa käytetään toisen manipulointiin ja kontrollointiin.

Minulla oli esimiehenä suutuspäissään tavaroita viskova ja rikkova henkilö. Oli pelottavaa, kun teimme töitä aina kahdestaan. En kokenut tätä normaaliksi käytökseksi työpaikalla. Muuten mukava, hauska ja huomioonottava mies. Äänestin jaloillani.

Alkoholi tuo esille sen ihmisen todellisen luonteen. Toiset ovat leppoisia kännissäkin, toiset raivoavat. Jos kirveellä hakaa oven rikki niin on kyllä henkilöllä jo todella pahoja vihanhallintaongelmia ja tuommoinen voi seuraavan kerran raivostuessaan olla jo vaaraksi muille.

Onhan noita vihahuoneita Suomessakin, kun kaikilla ei ole halkopinoja lähettyvillä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi tuo esille sen ihmisen todellisen luonteen. Toiset ovat leppoisia kännissäkin, toiset raivoavat. Jos kirveellä hakaa oven rikki niin on kyllä henkilöllä jo todella pahoja vihanhallintaongelmia ja tuommoinen voi seuraavan kerran raivostuessaan olla jo vaaraksi muille.

Minä raivoan vain selvin päin, en koskaan kännissä. Olenko siis todellisuudessa rauhallinen ja leppoisa ihminen?

Kyllä mun mies nuorempana viskoi tavaroita, mutta ei mitään tärkeää eikä ihmisiä päin. Jälkeenpäin tuntuu, että halusi vain aiheuttaa meteliä :) Ei se enää raivoa silleen, eli ei ollut hulluudesta kyse eikä lääkityksen tarvetta. 

90-luvulla oli naapurissa pariskunta, jonka naisenpuoli hajotti astioita suutuspäissään. Mies tuli myöhään kotiin ja kili koli kili koli, sit kävi ovi kun mies häipyi uudelleen, ja nainen alkoi imuroimaan.

On normaalia käytöstä koska Suomi. Syynä kaikenlaiset traumat ym tapahtumat joita siirretty sukupolvelta toiselle mm. sodat, ei aikanaan minkäänalaisia mielenterveyspalveluja, käskettiin vaan lopettamaan valitus ja tekemään töitä jne. erilaisuus oli väärin ja siitä sai kokea henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Nykypäivänä toki on jo kunnollisest mt-palvelut jne. mutta jos on elänyt sinä aikana kun ei ole ollut niin aika myöhäistä käytöstä enää muuttaa ja terapiaan ei mennä koska silloin aikanaan ei ollut ja se olisi ollut heikkouden merkki.

Nuoremmilla sukupolvilla tämmöinen käytös voi vielä olla muutettavissa mutta jos kotiolot ovat olleet myrskyisät eikä asioista ole päässyt puhumaan samanlainen käytös siirtyy näille lapsille jne. Kumminkin kyse on pitkälti kotioloista ja jos on mt-ongelmia niin onko niihin saannut apua ajoissa. Suomessa tämä vaan on vielä tänäkin päivänä todella vaikeata saada apua.

Televisio- sarjoista opittua. Aina viskataan vihoissaan kännykkä mereen tai lattialle/ seinään.

Ikinä en heitä astioita seinään vaikka kuinka suututtaisi.

Itse joutuisin kuitenkin siivoamaan jäljet, eli ei mitään järkeä.

Jos on vihainen, astioiden tai kännyköiden rikkomisen sijaan lyö vaikka tyynyä tai nyrkkeilysäkkiä tai tekee voimakasta liikettä esim hyppii paikallaan ja huuuutaa.

Mikä on "maailman rauhallisin ihminen"?

Toivomus- ohjelmassa jopa kovasti ihailemani Sikke Sumari sanoi viskaavansa esim lasilla, jos suuttuu miehelleen.

Ällistyttävää!