Jaksamattomuus ilman masennusta?

Kakkostyypin diabetes vie itsellä ainakin voimat totaalisesti. Ruokavaliolla kun sitä ei ihan viikossa tai kahdessa hoideta.

Vierailija kirjoitti:

Lisämunuaisen uupumus kannattaa googlata varsinkin jos tuntuu että iltaa ja yötä kohti virkistyt. Tuohon voi auttaa kun jättää pois alkoholin, kofeiinin, sokerin ja vehnän.

Muitakin mahdollisia ketjussa jo mainittiin. Ferritiini on ainakin helppo testata kun vaan muistaa vaatia kunnolla, koska on vielä terveysalalla henkilöitä jotka eivät meinaa alkaa tuota ilman jankkaamista testaamaan, samoin kuin lisämunuaisen uupumusta eivät kaikki vielä tunnusta, kun tutkimus on kesken.

Kokeeseen voi nykyään mennä vaatimatta keneltäkään mitään, sen kun varaa ajan ja maksaa muutaman kympin (sama hinta suunnilleen lopulta kun lääkärin käynti + testimaksu. Ei tarvitse olla Einstein päätellääkseen mistä puutos johtuu jos on esimerkiksi runsaat kuukautiset, on synnyttänyt, ei syö punaista lihaa ja käyttää ruokailun yhteydessä usein kahvia tai maitotuotteita. MUTTA jos puutos on, syy pitäisi kuitenkin selvittää jos onkin uniapneaa, ravinteiden imeytymisen ongelmia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on itselläni aivan sama tilanne. Olen itse tullut siihen tulokseen, että minä vain olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiskuuteen ja saamattomuuteen taipuvainen ihminen. Mitenkään masentunut en ole, ja olen toisaalta todella aikaansaapa ja ahkera, mutta tykkään tehdä asioita omaan tahtiini. Olen jo aikoja sitten luopunut siitä ideaalista, että ollakseen yhteiskuntakelpoinen tulisi toimia tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Olen virkeimmilläni alkuyöstä, ja silloin sitten teenkin kotiaskareet yms. Onneksi asun maalla ok-talossa, niin kukaan ei häiriinny siitä, että imuroin klo 2 yöllä.

Voisiko sinullakin olla ongelma se, että pakotat itsesi elämään väärässä vuorokausirytmissä?

Oot varmistanut kuitenkin kokein että kyse ei ole (myös) jostain muusta kuin mukavuudenhalusta? Itsekin leimasin itseni jo luontaisesti laiskaksi kun olin tottunut mukauttamaan elämän omiin voimavaroihin. Ja sitten selvisi raudan puute, muitakin puutoksia ja myrkyllisiä ajatuskehiä ja ihmisten toimintaa omassa lähipiirissä. Kummasti suorastaan muutuin ihmisenä kun keho ja mieli alkoi korjaantua.

Täsmensin tilannettani viestissä 30.

- 25

Mulla oli vuosia samoja oireita, diagnoosi mitokondriaalinen lihassairaus, diagnoosi tehty lihasbiobsiasta..

Mulla on ollut jo vuosia sama. Yhtä uupunut olin ennen lapsen saamista kuin nyt, kun arki on todella hektistä. Toki tarvitsisin enemmän palautumatonta palautumisaikaa (:D) nyt, kun olen päivät pitkät pikkulapsen kanssa.

Ferritiinit, uniapneat, vitamiinipuutokset ym. on tutkittu, eikä mitään löydy. Olen kärsinyt valtavasta stressistä koko lapsuuteni aina parikymppiseksi asti, se lienee syy tähän. Olen lukenut, että pitkään jatkunut stressi voi laukaista sen jo täälläkin mainitun kroonisen väsymystilan. Olisi kiva saada oikeasti tietää, mikä itseään vaivaa. Olisi kai helpompaa suhtautua tähän uudella, ymmärrettävällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on itselläni aivan sama tilanne. Olen itse tullut siihen tulokseen, että minä vain olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiskuuteen ja saamattomuuteen taipuvainen ihminen. Mitenkään masentunut en ole, ja olen toisaalta todella aikaansaapa ja ahkera, mutta tykkään tehdä asioita omaan tahtiini. Olen jo aikoja sitten luopunut siitä ideaalista, että ollakseen yhteiskuntakelpoinen tulisi toimia tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Olen virkeimmilläni alkuyöstä, ja silloin sitten teenkin kotiaskareet yms. Onneksi asun maalla ok-talossa, niin kukaan ei häiriinny siitä, että imuroin klo 2 yöllä.

Voisiko sinullakin olla ongelma se, että pakotat itsesi elämään väärässä vuorokausirytmissä?

Ja siis, minullekaan tämän oivaltaminen ei tullut kuin apteekin hyllyltä, vaan kyllä tulin käyneeksi kaiken maailman tutkimuksissa ja verikokeissa useampaankin kertaan. Minulla oli myös yhdessä vaiheessa asiakkuus mt-toimistoon, mieliala-lääkitys ja psykiatrinkin kanssa muutamaan kertaan kävin läpi tilannettani. Koskaan mitään vikaa ei löydetty ja mieliala-lääkityskin lopetettiin, koska minulla ei tarvetta sille ollut. Me ihmiset vain olemme erilaisia, eivätkä kaikki meistä sovi 8-16 -muottiin, ilman että meissä mitään vikaa olisi.

- 25

Kysyisin vielä että mikä kaikki lopulta tutkittiin? Ei tietenkään tarvitse tänne vastata. Oma kokemukseni kuitenkin on että tutkittu on, vanhoja papereita hiljattain juuri kaivelin ja löysin tuloksia joissa kaikki ok. Ongelma onkin ollut se ettei ole kuitenkaan lopulta tutkittu niitä asioita tai niillä menetelmillä joilla ongelmat olisivat löytyneet. Ja se on ilmeisesti vielä nykyäänkin yleistä.

Omat ongelmat kun viimein löytyi (ilman lääkärin osallistuttava) niin ne perusasiat mitä yleensä mitataan oli hämmästyttävän ok kaikki. Kilppari ok, laaja verenkuva ok, hemoglobiini ok. Mutta puutostilat joita ei automaattisesti mitata ei ollutkaan ok. Ja uskon että ne on ollut se ongelma jo sillon kun on sitä hemoglobiinia aiemminkin katteltu. Saati sitten että lääkäri alkaisi hormoniarvoja yms mittailemaan jos menet valittamaan että uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vuosia samoja oireita, diagnoosi mitokondriaalinen lihassairaus, diagnoosi tehty lihasbiobsiasta..

Oliko sinulla uupumusta, kipuja ja ruskeaa virtsaa oireina?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut jo vuosia sama. Yhtä uupunut olin ennen lapsen saamista kuin nyt, kun arki on todella hektistä. Toki tarvitsisin enemmän palautumatonta palautumisaikaa (:D) nyt, kun olen päivät pitkät pikkulapsen kanssa.

Ferritiinit, uniapneat, vitamiinipuutokset ym. on tutkittu, eikä mitään löydy. Olen kärsinyt valtavasta stressistä koko lapsuuteni aina parikymppiseksi asti, se lienee syy tähän. Olen lukenut, että pitkään jatkunut stressi voi laukaista sen jo täälläkin mainitun kroonisen väsymystilan. Olisi kiva saada oikeasti tietää, mikä itseään vaivaa. Olisi kai helpompaa suhtautua tähän uudella, ymmärrettävällä tavalla.

Tuli mieleen että voisiko olla jo sieltä lapsuudesta asti tulevia selviytymiskeinoja ja toimintatapoja joihin olet itse tottunut mutta jotka lopulta on kaikin tavoin sinua kuormittavia? Tiedän ihmisiä jotka ei edes ymmärrä olevansa ylisuorittajia, kynnysmattona, perfektionisteja tai muuta vastaavaa mutta se oma tapa reagoida asioihin, muiden toiveisiin ja omiin toiveisiin on sen tyyppinen että veisi keneltä vaan järjen. Toinen on tietysti jos on jäänyt huomaamatta että on add tai muuta vastaavaa neurologista jäänyt huomaamatta mikä asettaa pitkälti kaikkkeen tekemiseen ylimääräisiä pieniä esteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on itselläni aivan sama tilanne. Olen itse tullut siihen tulokseen, että minä vain olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiskuuteen ja saamattomuuteen taipuvainen ihminen. Mitenkään masentunut en ole, ja olen toisaalta todella aikaansaapa ja ahkera, mutta tykkään tehdä asioita omaan tahtiini. Olen jo aikoja sitten luopunut siitä ideaalista, että ollakseen yhteiskuntakelpoinen tulisi toimia tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Olen virkeimmilläni alkuyöstä, ja silloin sitten teenkin kotiaskareet yms. Onneksi asun maalla ok-talossa, niin kukaan ei häiriinny siitä, että imuroin klo 2 yöllä.

Voisiko sinullakin olla ongelma se, että pakotat itsesi elämään väärässä vuorokausirytmissä?

Ja siis, minullekaan tämän oivaltaminen ei tullut kuin apteekin hyllyltä, vaan kyllä tulin käyneeksi kaiken maailman tutkimuksissa ja verikokeissa useampaankin kertaan. Minulla oli myös yhdessä vaiheessa asiakkuus mt-toimistoon, mieliala-lääkitys ja psykiatrinkin kanssa muutamaan kertaan kävin läpi tilannettani. Koskaan mitään vikaa ei löydetty ja mieliala-lääkityskin lopetettiin, koska minulla ei tarvetta sille ollut. Me ihmiset vain olemme erilaisia, eivätkä kaikki meistä sovi 8-16 -muottiin, ilman että meissä mitään vikaa olisi.

- 25

Kysyisin vielä että mikä kaikki lopulta tutkittiin? Ei tietenkään tarvitse tänne vastata. Oma kokemukseni kuitenkin on että tutkittu on, vanhoja papereita hiljattain juuri kaivelin ja löysin tuloksia joissa kaikki ok. Ongelma onkin ollut se ettei ole kuitenkaan lopulta tutkittu niitä asioita tai niillä menetelmillä joilla ongelmat olisivat löytyneet. Ja se on ilmeisesti vielä nykyäänkin yleistä.

Omat ongelmat kun viimein löytyi (ilman lääkärin osallistuttava) niin ne perusasiat mitä yleensä mitataan oli hämmästyttävän ok kaikki. Kilppari ok, laaja verenkuva ok, hemoglobiini ok. Mutta puutostilat joita ei automaattisesti mitata ei ollutkaan ok. Ja uskon että ne on ollut se ongelma jo sillon kun on sitä hemoglobiinia aiemminkin katteltu. Saati sitten että lääkäri alkaisi hormoniarvoja yms mittailemaan jos menet valittamaan että uuvuttaa.

Minulle on onnekseni aina sattunut lääkäri, joka on ottanut tilanteeni vakavasti. En nyt jaksa alkaa tässä kaikkea erittelemään, mutta esimerkkinä voin sanoa sen, että kun kerran veren sokeriarvoissa oli pientä häikkää (ei todellakaan mitään todella merkittävää), niin jouduin sokerirasituskokeeseen. Kaikki oli kunnossa. Ja koska olen ollut aina ns. "terve", ohjattiin minut mt-palveluiden pariin, koska kerran olin fyysisesti kunnossa, niin pakko olla henkistä ongelmaa. Ja tosiaan, kaikki silläkin saralla kunnossa.

Ja kuten jo alunperinkin mainitsin, olen myös todella ahkera ja aikaansaapa öisin. Kotini on aina tip-top ja oma hygieniani on myöskin moitteetonta. Onnekseni teen iltapainotteista vuorotyötä, joten oma ilta- ja yöpainotteinen rytmini ei kärsi.

- 25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minulla on itselläni aivan sama tilanne. Olen itse tullut siihen tulokseen, että minä vain olen luonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiskuuteen ja saamattomuuteen taipuvainen ihminen. Mitenkään masentunut en ole, ja olen toisaalta todella aikaansaapa ja ahkera, mutta tykkään tehdä asioita omaan tahtiini. Olen jo aikoja sitten luopunut siitä ideaalista, että ollakseen yhteiskuntakelpoinen tulisi toimia tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan vuorokaudesta. Olen virkeimmilläni alkuyöstä, ja silloin sitten teenkin kotiaskareet yms. Onneksi asun maalla ok-talossa, niin kukaan ei häiriinny siitä, että imuroin klo 2 yöllä.

Voisiko sinullakin olla ongelma se, että pakotat itsesi elämään väärässä vuorokausirytmissä?

Ja siis, minullekaan tämän oivaltaminen ei tullut kuin apteekin hyllyltä, vaan kyllä tulin käyneeksi kaiken maailman tutkimuksissa ja verikokeissa useampaankin kertaan. Minulla oli myös yhdessä vaiheessa asiakkuus mt-toimistoon, mieliala-lääkitys ja psykiatrinkin kanssa muutamaan kertaan kävin läpi tilannettani. Koskaan mitään vikaa ei löydetty ja mieliala-lääkityskin lopetettiin, koska minulla ei tarvetta sille ollut. Me ihmiset vain olemme erilaisia, eivätkä kaikki meistä sovi 8-16 -muottiin, ilman että meissä mitään vikaa olisi.

- 25

Kysyisin vielä että mikä kaikki lopulta tutkittiin? Ei tietenkään tarvitse tänne vastata. Oma kokemukseni kuitenkin on että tutkittu on, vanhoja papereita hiljattain juuri kaivelin ja löysin tuloksia joissa kaikki ok. Ongelma onkin ollut se ettei ole kuitenkaan lopulta tutkittu niitä asioita tai niillä menetelmillä joilla ongelmat olisivat löytyneet. Ja se on ilmeisesti vielä nykyäänkin yleistä.

Omat ongelmat kun viimein löytyi (ilman lääkärin osallistuttava) niin ne perusasiat mitä yleensä mitataan oli hämmästyttävän ok kaikki. Kilppari ok, laaja verenkuva ok, hemoglobiini ok. Mutta puutostilat joita ei automaattisesti mitata ei ollutkaan ok. Ja uskon että ne on ollut se ongelma jo sillon kun on sitä hemoglobiinia aiemminkin katteltu. Saati sitten että lääkäri alkaisi hormoniarvoja yms mittailemaan jos menet valittamaan että uuvuttaa.

Minulle on onnekseni aina sattunut lääkäri, joka on ottanut tilanteeni vakavasti. En nyt jaksa alkaa tässä kaikkea erittelemään, mutta esimerkkinä voin sanoa sen, että kun kerran veren sokeriarvoissa oli pientä häikkää (ei todellakaan mitään todella merkittävää), niin jouduin sokerirasituskokeeseen. Kaikki oli kunnossa. Ja koska olen ollut aina ns. "terve", ohjattiin minut mt-palveluiden pariin, koska kerran olin fyysisesti kunnossa, niin pakko olla henkistä ongelmaa. Ja tosiaan, kaikki silläkin saralla kunnossa.

Ja kuten jo alunperinkin mainitsin, olen myös todella ahkera ja aikaansaapa öisin. Kotini on aina tip-top ja oma hygieniani on myöskin moitteetonta. Onnekseni teen iltapainotteista vuorotyötä, joten oma ilta- ja yöpainotteinen rytmini ei kärsi.

- 25

Kerron vielä yhden hauskan yksityiskohdan näihin tutkimuksiin ja verikokeisiin liittyen. Minulla oli aika hoitajalle, ja hänen vastaaotollaan lähti puheeksi, että juon helposti neljäkin litraa nesteitä päivässä, joista suurin osa on puhdasta hanavettä tai kivennäisvettä. Hoitaja kehotti minua vähentämään juomisen kahteen litraan päivässä. Paastoverikokeiden takia kun ei saa paljoa edes vettäkään juoda 10 tuntia aiemmin, joten olisi ollut mahdollista, että tulokset olisivat siksi olleetkin niin hyvät, kun en normaalia määrää ollut nesteitä käyttänyt...

-25

Syitä jaksamattomuuteen on monia. Itselläni tärkein asia jaksamattomuuteen lienee se, jos syön liian vähän. Ja jotta jaksan, niin mun pitää syödä myös terveellisesti eli puuroa, hedelmiä, pähkinöitä, kasviksia, lihaa yms. Toisekseen itselle sopii liikuntamuodoista parhaiten salilla käyminen ja lihaskuntotreeni. Sen jälkeen, kun nukun hyvin niin energiaa on melkein jopa liikaakin. Sitten vain pitää keksiä, mihin kaikkeen sen ylimääräisen energian käyttää ja niitä on paljon muitakin kuin telkkari ja netflix :)