Lue keskustelun säännöt.
Muutin pois yhteisestä kodista kun mies ei enää kestä mun kohtelua :(
23.08.2020 |
Pskat fiilikset. Olen nyt yksin pienessä yksiössä minkä löysin nopealla aikataululla ja täällä on vain kassillinen vaatteita, lattialla patja ja yksi tuoli. Tämä ei oo provo, vaikka saattaa siltä kuulostaa! Häpeän silmät päästäni ja itkettää. Meillä on pitkä yhteinen taival mutta mun sekoilujen takia mies joutuu kestämään kaikkea pskaa. En ole saanut aiemmin apua vaikka oon käynyt lääkärissä. Oon sairastanut nuorempana masennuksen ja joutunut hyväksi käytön uhriksi lapsena ja mies tietää kaiken. Mies on sanonut että oon ihana mutta pms aikaan täysin holtiton ja tiiän sen itekki. Varmaan pitää hakea apua myös vihan hallintaan, kun kaikki purkaantuu viikko ennen menkkoja. :( Ihan turha tulla huutelemaan että aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä! Niin käyttäydynkin kunnolla menkkojen jälkeen mutta viikko pms:ssä saa mut sekaisin. Huudan miehelle, itken en päästä lähelle ja tönin pois. Kerran huusin että toivon miehen kuolevan ja itte myös ja mies raukka kestää tän kaiken. Itkuhan siitä tuli ja kadun sanojani koska niitä en saa pois. Onko muilla samoja hulluja pms oireita? Lopullista eroa on turha ehdottaa koska halutaan olla yhdessä ja eilen mies sanoi että parempi olla erillään kunnes olen kunnossa. Mies on valmis tukemaan prosessissa mutta kotiin en saa muuttaa takaisin ennen kuin hormonit ja pää on hoidettu ja tottahan se on. Apuja? Neuvoja?
Kommentit (56)
Mullakin n.2pv kierrosta ihan pimeetä aikaa. Pärjään jotenkin jos mua ei kukaan ärsytä tms. Mutta jos vähänkin mies alkaa kettuilla jostain niin saan karseen raivarin. Huudan ja paiskon ovia. En pysty mitenkään hillitsemään itseäni kun saan pultit. Ikää 45v.ja loppua ei näy.. Muina päivinä olen rauhallinen jopa turhankin hiljainen, sellainen ettei kukaan uskoisi minusta tuollaista jos kertoisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain avun tyrniöljykapseleista, ihan vahingossa. Ostin niitä kun ajattelin että on iholle hyväksi ja kuukauden käytön jälkeen huomasin että pms-hulluus on loppunut. Enää en ole päivääkään ilman.
Vierailija kirjoitti:
Miten te käytte töissä? Raivoatteko sielläkin vai vain kotona miehelle?
Miten töissä käyminen liittyy siihen että se on just se oma mies jota kohtaan nämä tunteet tulevat? Vai meinaatko että kaikilla on työpaikalla oma mies aina mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisitko itse kotonasi samalla tavalla käyttäytyvää väkivaltaista riehuvaa hirviömiestä?
Mitä tää nyt oli? Ei tässä ollut kysymys siitä, että ap syyttäisi miestään. Onko ihan pakko tahallaan vetää aiheen vierestä.
Palstajonnen lukutaito on hiukan ontuva.
HYVÄ että tästä puhutaan. Vaientaminen ja sen yrittäminen, oli keino mikä hyvänsä, on väkivaltaa naisia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä lääketieteellinen syy estää hormonihoidon, ap?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisitko itse kotonasi samalla tavalla käyttäytyvää väkivaltaista riehuvaa hirviömiestä?
Mitä tää nyt oli? Ei tässä ollut kysymys siitä, että ap syyttäisi miestään. Onko ihan pakko tahallaan vetää aiheen vierestä.
Palstajonnen lukutaito on hiukan ontuva.
No ketjujen keskustelu on polveilevaa.
Niin Jonnein, kuin Jannain aloittamat.
T: Jonne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä lääketieteellinen syy estää hormonihoidon, ap?
Mitä se sinulle kuuluu?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ap:n tulisi sisäistää, että on vastuussa omasta käytöksestään, eikä syyttää väkivaltaisuudestaan jotain pms-oireita. Kyllä ne langat on ihan sinun käsissäsi ja se on sama juttu niilläkin, joilla aivojen rakenne ajaa raivokäytökseen, se ei poista vastuuta omista tekemisistä.
Sinä et ole uhri vaan miehesi on, mutta hyvä että haet apua saadaksesi käytöksesi hallintaan ja ymmärtääksesi itseäsi paremmin, kun selvästikkään et nyt itse osaa tehdä käytöksellesi mitään, ammattilaiset varmasti auttavat.
Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää (paitsi itsepuolustuksena), ei edes tuollainen väkivallan uhka ja raivoaminen mitä ap harrastaa.
Kaikenlainen väkivalta on aina väärin. Etkö ymmärrä etten joka päivä käyttäydy noin vaan viikko ennen kuukautisia pms:n takia?! Olen pitänyt päiväkirjaa pms vaiheista ja ne sattuvat menevään viikon ajan yhtä vuoristorataa ja miehenkin mielestä olen aivan pirun riivaama enkä ollenkaan oma itseni. Apua tähän on saatava ja syyttely ei auta. Muutin pois yhteisestä kodista että miehen ei tarvitse kärsiä. Tämä on väliaikaisratkaisu.
Silti pms-oireet ovat vain oireita ja sinä käyttäydyt kuten käyttäydyt, tuo pms-oireiden syyttely on osa ongelmaasi ja estää sinua puuttumasta omaan käytökseesi. Ei kukaan ole tässä kieltänyt, etteikö ne vaikuttaisi raivoamishaluusi, mutta ne eivät tee sinusta kuitenkaan mitään robottia, joka menee jotenkin automaattivaihteelle etkä enää tiedostaisi omaa käytöstäsi ollenkaan.
Mutta etköhän saa eväitä hallita käytöstäsi ja väkivaltaisuutta pms:n aikanakin, ymmärrät varmasti jälkikäteen mitä tässä tarkoitan, joten tsemppiä tähän oivallukseen.
Mitä luulet syyttelysi auttavan? Sinulta puuttuu täysin empatiakyky, mutta toivon sitä sinulle lisää. Et ymmärrä mistään mitään ja syyttelet ap:ta koska et ole itse kokenut samaa. Ap, hakeudu lääkäriin ja kysy ssri:stä. Minä ragesin ennen samalla tavalla mutta tuo auttoi. Oireesi kuulostavat samalta. Tsemppiä!
Ai ei ole empatikykyä, kun vaatii ottamaan vastuun omista tekemisistään ja säälii sitä miestä joka on joutunut tuollaista henkistä väkivaltaa kestämään? Ok. Sääli nyt ei vaan ap:ta auta yhtään, päinvastoin, se vain haittaa ymmärtämään omaa ongelmaansa ja antaisi hyväksynnän toisia vahingoittavalle käytökselle, "joo pms se on joka ottaa ap:n hallintaansa ja tämä ei vaan voi asialle mitään".
Sellainen hysääminen usein edesauttaa tämänkaltaisia ongelmia, kuten päihdeongelmaisten kohdallakin, ruokkii sitä käsitystä, että joku ulkopuolinen voima muka laittaa tekemään asioita, ilman että ihmisen oma tahto vaikuttaisi tapahtumiin lainkaan ja näinhän ei koskaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla näyttâisi olevan PMDD! Niin minullakin on. Yleensä hoidoksi auttaa ehkäisypillerit, kierukan laitto tai SSRI lääkitys. Jos nämä eivät kokonaan poista oireita, voi kyseessä olla myös taustalla piilevä mielenterveysongelma. Itsellä ehkäisypillerit poistivat suurimman osan oireista 70%:ttisesti, mutta ajoittain on vielä ahdistuneisuutta tai masennusta, joka varmasti johtunee siitä, että uskon, että sairastan kumpaakin. Mutta lääkkeitä en halua rupea syömään niihin.
Tsemppiä!
Hei, tarkista myös D-vitamiinitasot, itselläni korjaantui tilanne sillä. D-vitamiinilla on vaikutusta kaikkeen muuhunkin hormonitoimintaan, kai johtui jotenkin siitä. Halusin vain toivottaa tsemppiä, ja kertoa omasta kokemuksesta että toivoa on. Itelläkin oli aika huono tilanne, halusin erota kerran kuukaudessa. Mies parka. Mutta tilanne on tosiaan tasoittunut enkä kärsi pms:tä enää oikein ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ne vaihdevuodet myös tämmöistä? Toivottavasti ei ole! Tää on hirveetä kun pillereitä en saa syödä. Ja joka kk sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Onko ne vaihdevuodet myös tämmöistä? Toivottavasti ei ole! Tää on hirveetä kun pillereitä en saa syödä. Ja joka kk sama juttu.
Eihän niitä tarvitse syödä. On olemassa myös hormonikierukoita ja hormonikapseleita joissa hormonit erittyvät ihan eri tavalla elimistöön, eikä koskaan nosta vastaavaa piikkiä kuin oraalisesti otettavissa hormoneissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käyttäydy huonosti pms:ien takia, mutta masennun vakavasti, olen itsetuhoinen ja itken monta kertaa päivässä. Vuosi vuodelta on ollut pahemmat oireet. Hormonilääkitys tuo jonkinlaista helpotusta, mutta niillä tuppaa olemaan fysiologisia sivuvaikutuksia, kipuja, tai non-stop menkat. Olen kokeillut kaikenlaista, sitten taas pitänyt taukoa, sitten muistanut miten kipeeltä se pms tuntuukaan, ja kokeillut jotain uutta. Nyt vuorossa minipillerit, joiden kanssa lähinnä pientä lihomista ja finnejä. Ne miljoona kertaa mieluummin kuin sekava pää.
Miettikää miten näihin vaivoihin on suhtauduttu vielä 50v sitten... Onni olla syntynyt tähän maailmanaikaan, jolloin vaivalle on sentään nimi ja hoitokeinoja.
N28
Hieno nainen kun yrittää hakea apua!
SSRI lääkkeet eivät ainakaan minua
lihottaneet, eikä laihduttaneet. Käytin niitä viitisen vuotta, lopetin sitten, kun en enää tarvinnut. Lievät lopetusoireet, jotka menivät parissa kuukaudessa ohi. Paino pysyi samana.