Lue keskustelun säännöt.
Muutin pois yhteisestä kodista kun mies ei enää kestä mun kohtelua :(
23.08.2020 |
Pskat fiilikset. Olen nyt yksin pienessä yksiössä minkä löysin nopealla aikataululla ja täällä on vain kassillinen vaatteita, lattialla patja ja yksi tuoli. Tämä ei oo provo, vaikka saattaa siltä kuulostaa! Häpeän silmät päästäni ja itkettää. Meillä on pitkä yhteinen taival mutta mun sekoilujen takia mies joutuu kestämään kaikkea pskaa. En ole saanut aiemmin apua vaikka oon käynyt lääkärissä. Oon sairastanut nuorempana masennuksen ja joutunut hyväksi käytön uhriksi lapsena ja mies tietää kaiken. Mies on sanonut että oon ihana mutta pms aikaan täysin holtiton ja tiiän sen itekki. Varmaan pitää hakea apua myös vihan hallintaan, kun kaikki purkaantuu viikko ennen menkkoja. :( Ihan turha tulla huutelemaan että aikuisen ihmisen pitää osata käyttäytyä! Niin käyttäydynkin kunnolla menkkojen jälkeen mutta viikko pms:ssä saa mut sekaisin. Huudan miehelle, itken en päästä lähelle ja tönin pois. Kerran huusin että toivon miehen kuolevan ja itte myös ja mies raukka kestää tän kaiken. Itkuhan siitä tuli ja kadun sanojani koska niitä en saa pois. Onko muilla samoja hulluja pms oireita? Lopullista eroa on turha ehdottaa koska halutaan olla yhdessä ja eilen mies sanoi että parempi olla erillään kunnes olen kunnossa. Mies on valmis tukemaan prosessissa mutta kotiin en saa muuttaa takaisin ennen kuin hormonit ja pää on hoidettu ja tottahan se on. Apuja? Neuvoja?
Kommentit (56)
Aika moni on saanut apua kun syö yhden viikon ajan esim cipralexiä tai muuta SSRI lääkettä pienellä annoksella. Tällöin myös lihoamis ongelmaa ei yleensä tule. Eli yhteys lääkäriin, ihan yleislääkäritasoinenkin luultavasti pystyy tämän järkkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut PMS- ongelmia, ennen kuin sain esikoiseni ja imetyksen loputtua alkoi menkat. About 3 kiertoa olin aivan hullu! En tosin tehnyt mitään, en päästänyt sitä tunnetilaa valloilleen. Mutta huomasin itse, että ei ole normaalia alkaa itkemään tai tuntea tajutonta raivoa, jos ketsuppi on loppu tai mies sanoo jotain mistä en pidä.
Valitettavasti en osaa neuvoa muutoin, kuin mene lääkäriin. Itselläni tämä häiriö normalisoitui, kun hormonit meni tasapainoon. Lisäksi se tunnemyrsky voi tulla, mutta mikään ei oikeuta päästää sitä valloilleen.
Aloitan B6-vitamiinin oireiden mukaan. 50-100 mg aamuisin. Yleensä pari päivää ovulaation jälkeen aloitan 50 mg annoksella. Viimeisen viikon ennen kuukautisia isommalla annoksella (100 mg). Iltaisin magnesiumia aina kun muistan.
Ja kuulostaa kyllä siltä, että terapiakin olisi tarpeen. Johan tuosta alkaa trauma kehittyä kaikille osapuolille
Minulle auttoi ehkäisykapseli. Pillerit pahensivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoisitko itse kotonasi samalla tavalla käyttäytyvää väkivaltaista riehuvaa hirviömiestä?
Mitä tää nyt oli? Ei tässä ollut kysymys siitä, että ap syyttäisi miestään. Onko ihan pakko tahallaan vetää aiheen vierestä.
Ap uhriutuu sillä, että mies ei pysty elämään väkivaltaisen raivopään kanssa. Tarvitsetko rautalankaa?
En uhriudu nyt enkä aiemminkaan. Suojelen miestä ja parisuhdettamme ja erossa olo tekee vain hyvää ja mies on valmis tukemaan. Tiedostan mitä olen tehnyt ja sanonut ja olen hakemassa apua. Ihmettelen ketjun negatiivisia viestejä. En koskaan kirjoittaisi kenellekään noin ilkeästi vaan yrittäisin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin ap:n tulisi sisäistää, että on vastuussa omasta käytöksestään, eikä syyttää väkivaltaisuudestaan jotain pms-oireita. Kyllä ne langat on ihan sinun käsissäsi ja se on sama juttu niilläkin, joilla aivojen rakenne ajaa raivokäytökseen, se ei poista vastuuta omista tekemisistä.
Sinä et ole uhri vaan miehesi on, mutta hyvä että haet apua saadaksesi käytöksesi hallintaan ja ymmärtääksesi itseäsi paremmin, kun selvästikkään et nyt itse osaa tehdä käytöksellesi mitään, ammattilaiset varmasti auttavat.
Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttävää (paitsi itsepuolustuksena), ei edes tuollainen väkivallan uhka ja raivoaminen mitä ap harrastaa.
Kaikenlainen väkivalta on aina väärin. Etkö ymmärrä etten joka päivä käyttäydy noin vaan viikko ennen kuukautisia pms:n takia?! Olen pitänyt päiväkirjaa pms vaiheista ja ne sattuvat menevään viikon ajan yhtä vuoristorataa ja miehenkin mielestä olen aivan pirun riivaama enkä ollenkaan oma itseni. Apua tähän on saatava ja syyttely ei auta. Muutin pois yhteisestä kodista että miehen ei tarvitse kärsiä. Tämä on väliaikaisratkaisu.
Silti pms-oireet ovat vain oireita ja sinä käyttäydyt kuten käyttäydyt, tuo pms-oireiden syyttely on osa ongelmaasi ja estää sinua puuttumasta omaan käytökseesi. Ei kukaan ole tässä kieltänyt, etteikö ne vaikuttaisi raivoamishaluusi, mutta ne eivät tee sinusta kuitenkaan mitään robottia, joka menee jotenkin automaattivaihteelle etkä enää tiedostaisi omaa käytöstäsi ollenkaan.
Mutta etköhän saa eväitä hallita käytöstäsi ja väkivaltaisuutta pms:n aikanakin, ymmärrät varmasti jälkikäteen mitä tässä tarkoitan, joten tsemppiä tähän oivallukseen.
Mitä luulet syyttelysi auttavan? Sinulta puuttuu täysin empatiakyky, mutta toivon sitä sinulle lisää. Et ymmärrä mistään mitään ja syyttelet ap:ta koska et ole itse kokenut samaa. Ap, hakeudu lääkäriin ja kysy ssri:stä. Minä ragesin ennen samalla tavalla mutta tuo auttoi. Oireesi kuulostavat samalta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minulle auttoi ehkäisykapseli. Pillerit pahensivat.
Hormonaaliset ovat poissuljettuja, joten tuo kapseli ei käy. Tähän täytyy löytää apua muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tunnistanut tuon yhteyden adhd:n, koska lääkityksellä mieliala ei heittele. Ilman lääkitystä taas... Joo, ei ole oikeutettua sekoilla, mutta sen aivan käsittämättömän tunnekuohun hallinta tuntuu yhtä mahdottomalta kuin esimerkiksi toimintakykyisenä pysyminen kun läheinen kuoli äkillisesti. Tästä syystä jos tunnistan tuollaisen tulevan, niin pysyttelen omissa oloissani ja yritän jotenkin kestää sen aivan lamaavan masennuksen ja kuolemankaipuun, kelvottomuuden tunteen ja sen sellaisen, joka vyöryy myös ylleni, yhdistettynä luita murskaavaan väsymykseen.
Minulla pillerit vain pahensivat asiaa ja tuo tunne jäi päälle. Kaikki rakkaudentunteet katosivat ja olin aivan järjettömässä stressissä/taistele-tai-pakene- tilassa koko ajan.
Muun aikaa olen täysin normaali, toimintakykyinen ja erittäin rauhallinen aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googlaa ketoruokavalio ja pms
Ketoilu on kielletty enkä ole edes testannut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla SSRI pahensi menkkarageilua.
Mikä auttoi, oli mirena kierukka. Kaikki muut hormonaaliset pahensivat tilannetta. Kierukka toimii paikallisesti, sanoivat. En uskonut mutta epätoivoisena kokeilin silti. Nyt pystyn hillitsemään itseni, kun raivo on jossain normaaleissa mitoissa. Ihan turha tulla huutelee että aikuisen ihmisen pitää kyetä käyttäytymään, jos ei ole tuota käsittämätöntä hormonimyrskyä kokenut, joka vain katoaa taas eräänä päivänä ja sitten kaikki tunteet on taas normaalilla tasolla. Mikäs siinä on hillitessä ja hallitessa vaikka miten vit**taisi.
Tämä on nyt vain niin kakkapuhetta kuin olla ja voi. Itsehillintää voi opetella. On eri asia jos ei pysty ottamaan vastuuta omasta käytöksestään, niin on aina kätevää syyttää jotain muuta kuin itseään. Eri asia on, jos itsehillintää säätelevä otsalohko olisi hyvin aliaktiivinen, mutta sinullahan näin ei ole kun käytös on hyvinkin erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut PMS- ongelmia, ennen kuin sain esikoiseni ja imetyksen loputtua alkoi menkat. About 3 kiertoa olin aivan hullu! En tosin tehnyt mitään, en päästänyt sitä tunnetilaa valloilleen. Mutta huomasin itse, että ei ole normaalia alkaa itkemään tai tuntea tajutonta raivoa, jos ketsuppi on loppu tai mies sanoo jotain mistä en pidä.
Valitettavasti en osaa neuvoa muutoin, kuin mene lääkäriin. Itselläni tämä häiriö normalisoitui, kun hormonit meni tasapainoon. Lisäksi se tunnemyrsky voi tulla, mutta mikään ei oikeuta päästää sitä valloilleen.
Juuri tämä, on aivan eri asia vain tuntea jotain kuin toimia tunteen mukaan. Kaikille raivohulluille naisille tiedoksi, on tullut tavattua liian monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle auttoi ehkäisykapseli. Pillerit pahensivat.
Hormonaaliset ovat poissuljettuja, joten tuo kapseli ei käy. Tähän täytyy löytää apua muualta.
No kun kyse on nimenomaan hormoniepätasapainosta. Onko nuo hormonaaliset jutut poissuljettu minkä asian vuoksi? Jos vaikka tukostaipumusta, niin kapselilla ei ole negatiivista yhteyttä siihen, vaikka pillereillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle iski pahat pms-oireilut 35v jälkeen. Siihen asti mikään ei heilauttanut viilipyttymäistä olemustani. Mäkään en voi syödä hormoneja, ja mies on muutenkin sterkattu, joten emme tarvitse ehkäisyä mihinkään.
Miehen kanssa yhdessä pidimme kirjaa mielialoistani, ja keskusteltiin niistä. Kävin lääkärissakin, mutta sain ainoastaan kehoituksen syödä masennus, eli ssri-lääkkeitä, joita en halua syödä, koska nuorempana söin niitä paniikkihäiriöön, ja niistä vierottautuminen oli tuskaa.
Voin myös loistavasti koko muun ajan, ainoastaan viikko ennen menkkoja voi mennä ihan pepulleen, joskus tosin vain pari päivää, ja on myös kuukausia jolloin ei tule mitään oireiluja. Noista masennuslääkkeistä, niin lääkärini, joka on erikoistunut näihin vaivoihin, sanoi että ei ne edes toimi lyhyenä kuurina, koska niitä pitää normaalitilanteessakin syödä parhaimmillaan viikkoja ennen kuin vaste alkaa näkyä. tästä syystä niitä vakituiseen syövät saavat avun myös pms:ään, ja siksi koetaan että ne auttavat siihen. Viikon kuurina eivät siis hänen mukaansa edes auta, vaan pitäisi syödä päivittäin.
Olen pannut merkille muutaman erilaisen pms-oireilun, ne tulevat joko yksistään, tai sekamutoisena.
1 pohjaton surullisuus. Kaikkea ja kaikkia on ikävä, eikä tiedä miten elämä voisi koskaan enää olla onnellista. Lapsuutta, nuoruutta, kuolleita läheisiä, ja vanhoja kavereita, sekä omillaan asuvaa lastani ja hänen lapsuuttaan ikävöin.
2 Miehen hengen heiton toivominen ilman mitään syytä. Kaikki olisi hyvin jos ei tarvitsisi sitä kakkelipäätä nähdä enää ikinä. Ei kohdistu muihin kuin mieheen.
3 Veetutus maksimus syyttä. Aurinko paistaa, kahvi on hyvää, kaikkea kivaa luvassa, mutta veetuttaa. Ei mikään näistä, vain puhdas veetutus.
4 Ahdistus. Tummaakin mustempi pilvi pään päällä, kaikki on hyvin, mutta ahdistus jäytää sisuksia niin että ei pysty edes nukkua kunnolla. Kaikki mikä voi mennä pieleen varmasti menee, ihan kohta.
5 Voitteko mennä kaikki vain pois, ja olla puhumatta ja näkymättä minulle kiitos. Eli yksinolontarve. En halua nähdä ketään silmissäni, en puhua puhelimessa, enkä saada viestejä.
Menen itseeni ja mietin aina jos tuntuu että olen perusteettomasti jotain näistä, että onkohan mikä aika kuusta. Pms:n tiedostaminen ei poista näitä tunteita, mutta on auttanut minua ja miestä siinä, että en ole tahallani ilkeä, ja mieskin tietää että nyt kannattaa pysyä jaloista poissa.
En myöskään tukahduta näitä tunteita, koska olen huomannut että se vain lisää niitä. En hymyile ja ole leikisti iloinen, vaan sanon ihan suoraan että nyt ottaa niin paljon päähän, että taidanpas poistua tästä metsään kävelylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle auttoi ehkäisykapseli. Pillerit pahensivat.
Hormonaaliset ovat poissuljettuja, joten tuo kapseli ei käy. Tähän täytyy löytää apua muualta.
No kun kyse on nimenomaan hormoniepätasapainosta. Onko nuo hormonaaliset jutut poissuljettu minkä asian vuoksi? Jos vaikka tukostaipumusta, niin kapselilla ei ole negatiivista yhteyttä siihen, vaikka pillereillä on.
Etkö osaa lukea? Hormonaaliset ovat kokonaan poissasuljettuja! En voi syödä hormoneja ja tähän täytyy löytää muu apu.
Vierailija kirjoitti:
Mulle iski pahat pms-oireilut 35v jälkeen. Siihen asti mikään ei heilauttanut viilipyttymäistä olemustani. Mäkään en voi syödä hormoneja, ja mies on muutenkin sterkattu, joten emme tarvitse ehkäisyä mihinkään.
Miehen kanssa yhdessä pidimme kirjaa mielialoistani, ja keskusteltiin niistä. Kävin lääkärissakin, mutta sain ainoastaan kehoituksen syödä masennus, eli ssri-lääkkeitä, joita en halua syödä, koska nuorempana söin niitä paniikkihäiriöön, ja niistä vierottautuminen oli tuskaa.
Voin myös loistavasti koko muun ajan, ainoastaan viikko ennen menkkoja voi mennä ihan pepulleen, joskus tosin vain pari päivää, ja on myös kuukausia jolloin ei tule mitään oireiluja. Noista masennuslääkkeistä, niin lääkärini, joka on erikoistunut näihin vaivoihin, sanoi että ei ne edes toimi lyhyenä kuurina, koska niitä pitää normaalitilanteessakin syödä parhaimmillaan viikkoja ennen kuin vaste alkaa näkyä. tästä syystä niitä vakituiseen syövät saavat avun myös pms:ään, ja siksi koetaan että ne auttavat siihen. Viikon kuurina eivät siis hänen mukaansa edes auta, vaan pitäisi syödä päivittäin.
Olen pannut merkille muutaman erilaisen pms-oireilun, ne tulevat joko yksistään, tai sekamutoisena.
1 pohjaton surullisuus. Kaikkea ja kaikkia on ikävä, eikä tiedä miten elämä voisi koskaan enää olla onnellista. Lapsuutta, nuoruutta, kuolleita läheisiä, ja vanhoja kavereita, sekä omillaan asuvaa lastani ja hänen lapsuuttaan ikävöin.
2 Miehen hengen heiton toivominen ilman mitään syytä. Kaikki olisi hyvin jos ei tarvitsisi sitä kakkelipäätä nähdä enää ikinä. Ei kohdistu muihin kuin mieheen.
3 Veetutus maksimus syyttä. Aurinko paistaa, kahvi on hyvää, kaikkea kivaa luvassa, mutta veetuttaa. Ei mikään näistä, vain puhdas veetutus.
4 Ahdistus. Tummaakin mustempi pilvi pään päällä, kaikki on hyvin, mutta ahdistus jäytää sisuksia niin että ei pysty edes nukkua kunnolla. Kaikki mikä voi mennä pieleen varmasti menee, ihan kohta.
5 Voitteko mennä kaikki vain pois, ja olla puhumatta ja näkymättä minulle kiitos. Eli yksinolontarve. En halua nähdä ketään silmissäni, en puhua puhelimessa, enkä saada viestejä.
Menen itseeni ja mietin aina jos tuntuu että olen perusteettomasti jotain näistä, että onkohan mikä aika kuusta. Pms:n tiedostaminen ei poista näitä tunteita, mutta on auttanut minua ja miestä siinä, että en ole tahallani ilkeä, ja mieskin tietää että nyt kannattaa pysyä jaloista poissa.
En myöskään tukahduta näitä tunteita, koska olen huomannut että se vain lisää niitä. En hymyile ja ole leikisti iloinen, vaan sanon ihan suoraan että nyt ottaa niin paljon päähän, että taidanpas poistua tästä metsään kävelylle.
Minulla on juuri kuvailemasi oireet ja tuo kun kirjoitit ettet ole tahallasi ilkeä. En minäkään ole ja miehen kanssa olemme tästä puhuneet. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut PMS- ongelmia, ennen kuin sain esikoiseni ja imetyksen loputtua alkoi menkat. About 3 kiertoa olin aivan hullu! En tosin tehnyt mitään, en päästänyt sitä tunnetilaa valloilleen. Mutta huomasin itse, että ei ole normaalia alkaa itkemään tai tuntea tajutonta raivoa, jos ketsuppi on loppu tai mies sanoo jotain mistä en pidä.
Valitettavasti en osaa neuvoa muutoin, kuin mene lääkäriin. Itselläni tämä häiriö normalisoitui, kun hormonit meni tasapainoon. Lisäksi se tunnemyrsky voi tulla, mutta mikään ei oikeuta päästää sitä valloilleen.
Juuri tämä, on aivan eri asia vain tuntea jotain kuin toimia tunteen mukaan. Kaikille raivohulluille naisille tiedoksi, on tullut tavattua liian monta.
No ei tasan tarvitse yrittää olla itkemättä jos itkettää. JA se itku myös joskus vain tulee vaikka kuinka yrittäisikin pidätellä sitä. Ei tunnetta voi hallita aina, tämän tietää lapsikin.
Miten te käytte töissä? Raivoatteko sielläkin vai vain kotona miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Miten te käytte töissä? Raivoatteko sielläkin vai vain kotona miehelle?
Teen itsenäistä työtä ja sovin skype-neuvottelut aina ajankohtaan jolloin olen normaali eikä pms vaivaa. Ap
Minulla SSRI pahensi menkkarageilua.
Mikä auttoi, oli mirena kierukka. Kaikki muut hormonaaliset pahensivat tilannetta. Kierukka toimii paikallisesti, sanoivat. En uskonut mutta epätoivoisena kokeilin silti. Nyt pystyn hillitsemään itseni, kun raivo on jossain normaaleissa mitoissa. Ihan turha tulla huutelee että aikuisen ihmisen pitää kyetä käyttäytymään, jos ei ole tuota käsittämätöntä hormonimyrskyä kokenut, joka vain katoaa taas eräänä päivänä ja sitten kaikki tunteet on taas normaalilla tasolla. Mikäs siinä on hillitessä ja hallitessa vaikka miten vit**taisi.