^¨¨ ¨¨¨ Helmet alkuviikkoon (ma-ke)

Eipä sitten tullut nukkumisesta mitään tämän jo viikon kestäneen kurkkukivun ja yskän takia... :( Onska kyllä nukkui klo 22.30-6.30 ja söi 2dl maissivelliä ja nyt jatkoi uniaan isänsä viekussa. Pakko varmaan soittaa päivystykseen jossain vaiheessa ja kysästä kuinka pian niiden antibioottien pitäis auttaa, kun mulla ei ainakaan oo vielä mitään auttaneet (3pvä menossa). :( Mutta se siitä.



Voi hitsi, mäkin oon kateellinen kaikille talonrakentajille! Olis niin ihanaa rakentaa uusi talo!! Meidän tuttavapiirissä rakentaa suunnilleen " kaikki" tai ainakin aikoo rakentaa... Meillä on kyllä ihan hyvä talo mutta jotainhan sitä aina haluais muuttaa erilaiseksi mm. isompi keittiö, kodinhoitohuone, eteinen jne. Ja en usko, että miehen kanssa löydettäis ns. yhteistä säveltä esim. siitä millainen ja etenkin minkä kokoinen talo rakennettais eli ehkä ihan hyvä näin! =)

Sitten, kun minäkin voitan lotossa niin rakennan ainakin kesämökin...



Meillä Onni toissapäivänä puklas/oksensi joka syönnin jälkeen. Luulen, että silläkin oli räkää kurkussa ja se sitten aina yökkyytti. Eilen ei sitten onneksi enää oksentelua ollut ja jospa ei tänäänkään. Ruokakin on nyt taas onneksi maistunut normaalisti.



Onnillakaan ei ole vielä yhtään hammasta puhjennut vaikka " kaikki oireet" hampaiden tuloon viittaakin! =)



Tuttipulloista... Alussa (tai jossain vaiheessa, muisti on mennyt) en keittänyt kuin kerran päivässä, pesin vaan käsin syönnin jälkeen. Mutta sen kerran jälkeen, kun hanasta tuli ruskeaa vettä niin olen taas keittänyt joka kerta ne pullot+tutit. (Se ruskea vesi johtui siitä, kun vesiputki oli posahtanut jossain 25km päässä meiltä...) Ei kai niitä tarviis oikeesti enää keittää... Koneessa olen pessyt kerran.



Se Bumbo kiinnostais muakin! Oliko jollain se käytössä?



Mansikkashow on meillä vielä edessä päin. Tosin viime kesäisiäkin on vielä aika paljon jäljellä, että en tiedä tuleeko niitä uusia sitten niin paljon hommattua. Mehuakin on vielä entistä jäljellä ja lisää taas tulee. Meillä on n. 20 mustaherukkapensasta tuossa takapihalla (en edes sitäkään muista kuinka monta...) niin sitä mehua tahtoo tulla aina vähän liikaakin...



Käpytyttö : Meillä Onni on myös erittäin odotettu ja toivottu vauva. Mulla ei nyt varsinaisesti ole mitään ongelmia ollut äidin rooliin asettumisessa mutta joskus huomaan " odottavani" , että milloin se ns. normaali elämä taas alkaa. Siis jotenkin sitä ei aina hoksaa, että siinä se kauan kaivattu lapsi nyt on vaan on semmoinen olo, että tämä on jotenki väliaikaista (niin kuin tavallaan onkin). Hankalaa yrittää kuvailla tuota tunnetta... Tuntuu siis joskus, että tämä elämä olis ihan kuin unta josta kohta herää ja palaa taas siihen lapsettomaan arkeen! Ja selvyyden vuoksi lisättävä vielä, että en todellakaan halua siihen palata mutta tuntuu niin hankalalta uskoa, että meille on näin ihana lapsi annettu!

Ja mulla on ollut alkuraskaudesta asti se pelko, että menetämme tämän lapsen. Vieläkin tarkkailen öisin ja päivälläkin, että hengittääkö Onni. Toisinaan tuntuu ahdistavalle se, että miten ikinä saan tämän pienen ihmisen kasvatettua ja hoidettua elävänä aikuiseksi asti... Vastuu on niiii-iiiin suuri!!

En tiedä onko tämä tämmöinen stressaaminen luonnekysymys vai mikä... Ehkä niillä lapsettomuusajan kokemuksillakin on jotain vaikutusta... En tiedä.



Meillä myös on satunnaisesti tuota vierastamista. Yleensä Onni nauraa leveästi vieraille ihmisille mutta nyt on ehkä hieman enemmän alkanut mennä naama ruttuun. Saa nähdä mihin suuntaan se alkaa mennä, että nauretaanko vai aletaanko huutamaan!



Ja meillä on myöskin semmoinen vaihe päällä, että ei yhtään auta mennä pois pojan näköetäisyydeltä, kun heti alkaa kamala huuto! Yksin saattaa leikkiä pitkäänkin esim. sitterissä, kunhan vaan äiti on lähellä... =) Ja mitään en minäkään saa tehtyä. Syynä varmaan myös oma laiskuuskin esim. siivoamisen suhteen. En vaan kehtaa mitään aloittaa, kun kuitenkin jää sitten kesken.



Nyt olen kirjoittanut jo niin pitkästi, että paras lopettaa!

-Kumppari&Onni kohta 5kk-

Jospa minäkin jälleen kirjottelen kun on hieman tunteet viilentyneet :)



Olemme käymässä mun vanhempien luona Oulaisissa, ollaan oltu viime perjantaista saakka. Tänään illalla lähdetään ajeleen kotiin. torstaina viedään miehen työkaveria Tampere kierrokselle, hän on käymässä Englannista. Pääsee taas puhumaan englantia, mukavaa :)



Käpytyttö puhui tunteista. kaikenlaisia tunteita tässä on läpi käynyt ja ihan molempien lasten kohdalla. Minut on eniten yllättänyt se, että en kestä jos lapsi on liian kiinni minussa. Ahdistun siitä todella kovasti. Tiedä sitten miksi. Se varmaan on osa syy siihen ettei mun imetyskään onnistunut kummankaan kohdalla. Rakkautta ja läheisyyttä tyttöni kumminkin saavat ihan tarpeeksi. Minun täytyy vain välillä päästä ihan itsekseni touhuilemaan omia juttuja. Joskus rittää pelkkä salilla käyminen ja joskus viikonlopun mittainen reissu hyvän ystävän luokse. Sitten taas jaksan ihan uudella innolla =) Uskon tämän olevan lapsillekin hyväksi, että äiti jaksaa ja voi myös henkisesti hyvin. Olen sitä mieltä, että äidin ei tarvitse unohtaa omaa elämää kun tulee lapsia. Mieheni on samaa mieltä ja viettää aikaa tyttöjen kanssa enemmän kuin mielellään.

jokaisen parisuhde varmasti kärsii hieman kun lapsi tulee elämään, etenkin se esikoinen. Meilläkin kävi niin, mutta se oli vain väliaikaista. Nyt olemme huomattavasti vahvempia ja onnellisia tästä muutoksesta jonka perhe-elämä on saanut aikaan.



Esikoinen vaatii nyt huomiota joten minä riennän...



Birdy

Hei vaan ja kiva tavata :) Mulla on kans ollu monenlaisia tunteita lasten syntymisen jälkeen. Suhteet vanhempiin ja sisaruksiin ja ystäviin on muotoutunu ihan uudenlaisiksi ja kai sitä itsenki on käynyt läpi jotain muutosta. Tuntuu ainakin etten ole enää sama ihminen ollenkaan kuin ennen lapsia. Tuokin on ihan tuttua, että kaikki fiilikset ei aina oo ihan positiivisia.



Minähän odotin kovasti sitä äidiksi tuloa kymmenisen vuotta ennen kuin esikoinen sitten ilmoitti tulostaan. Sen äitinä olon oli todellakin ehtinyt käydä aika monesti ajatuksissaan läpi ja kai siitä oli tullut jo ihan epärealistinen haavekuvakin lopulta. Pudotus olikin melkoinen kun meidän esikoinen ei tehnyt muuta kuin itki, huusi ja raivosi. Monien objektiivisten ja kokeneiden arvioitsijoidenkin mukaan poika oli poikkeuksellisen temperamenttinen, lujatahtoinen ja isoääninen. Minä koin sen hirvittävän raskaana asiana että tuo lapsi jota olin kovasti tahtonut ja jota olisin kovasti halunnut pitää hyvänä, ei antanut pitää hyvänä eikä tuntunut nauttivat tästä elämästä yhtään. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin varmaan jotenkin masentunutkin, itkettyä tuli melkein joka päivä. Mies ja ystävät onneksi patistivat tekemään ja menemään, muuten olisin varmasti jäänyt sinne kotinurkkiin homehtumaan. Ja kun olen pohjalaista kansaa niin eihän niitä vaikeuksia ja heikkouksia sovi myöntää, saati sitten apua pyytää tai luovuttaa. Joka kerta kun jossain käytiin, vauva itki ja raivosi ja mulla hiki valui. Meidän asumisjärjestelytkin oli sillon tosi hankalat, pieni asunto, ei parveketta, vaunuja joutui kantamaan monet rappuset kun vauva nukkui päiväunia tuuletusparvekkeella. Arki oli ylipäätään hyvin hankalaa monessa eri suhteessa. Kaikista raskaimpana koin kuitenkin sen, että vauvasta ei saanut mitään positiivista palautetta. Tuntui, että kaikki mitä teen, teen väärin, eikä lapsi osoittanut mitään kiintymystä meihin vanhempiin. Nyt kuopuksen kanssa on ollut ihan toisin. Tämä toinen lapsi katsoi jo synnytyssalissa meitä molempia vanhempia silmiin ihan rauhassa ja olemuksesta oikein huokui luottamus. Joka tapauksessa, tuon ekan lapsen kanssa ei saanut oikein minkäänlaista positiivista vahvistusta omalle vanhemmuudelle, vaan piti vaan mennä " sokkona" eteenpäin ja yrittää itse luottaa siihen mitä tekee.



Nyt tuntuu että ne ajat on jo aika paljon unohtuneet ja tämä esikoispoikakin on oppinut osoittamaan kiintymystään ja nauttimaan elämästä. Tuo sinun viestisi jotenkin laukaisi minussa nämä muistot ja ajattelin kertoa, että luulen ainakin tietäväni jotain siitä miltä sinusta tuntuu.

Mulla on siitä 2.5v kokemus. Esikko alkoi vierastamaan 8 viikkoisena. Ensin juuri töihin takaisin palannutta ISÄÄNSÄ. Ei millään ollut sylissä, itki vain. Sitkesti kuitenkin yritimme ja alle viikossa viihtyi taas isin sylissä. Tämän jälkeen ei enää ollut asiaa vieraiden syliin. Vierasti ihmisiä ja paikkoja. Äidin ja isin sylissä vietettiin kaikki vierailuajat sekä ne ajat kun meillä oli vieraita. Alussa varsinkin oli vaikeaa, koska kenelläkään kaverilla tai sukulaisella ei ollut " samanlaista" lasta, ja tulipa anopiltakin unohtumaton lausahdus kun tyttö alkoi itkemään isoissa juhlissa isovanhempansa nähtyään: " Kummoseksi ne on sut oikein opettanut. Vierastat omia sukulaisiasi!" Nämä kommentit pitää laittaa toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, mutta tuo äskeinen jäi kyllä ikuisiksi ajoiksi arveksi sydämeeni.



Tyttö meni tarhaan 1v2kk iässä ja kaikkien yllätykseksi sopeutui sinne HETI! Nukkui, söi ja leikki siellä ja nautti tosi paljon kaverien seurasta. Vierastaminen helpottui kuukausi kuukaudelta, mutta vasta tänä kesänä (tulee parin viikon päästä 2½v) on mennyt sukulaisten syliin, ja vain tiettyjen. Niiden, jotka ovat ansainneet hänen luottamuksensa. Tytön rakkaus läheisiään kohtaan on ehdotonta ja hän on mitä ihanin ja herttaisin tyttö niille, keihin luottaa. Muita ihmisiä vähän vierastaa. Ei aina uskalla esim. kiittää jostain lahjasta kuin supisemalla, koska vierastaa. Mutta kohteliaasti kuitenkin aina vastailee vieraillekin jos häneltä jotain kysyy. Ei vain yhtä ponnekkaasti kuin tutumpien ihmisten kanssa jutellessaan.



Oli aika rankkaa kun oli pieni, koska oli niin kiinni meissä. Mutta hän on ollut aina tosi kiltti ja tottelevainen. Vieraissa paikoissa (kylässä, ostarilla, laivalla..) ei tarvitse pelätä että hän lähtisi tonkimaan paikkoja tai juoksentelisi sinne tänne. Hän pysyttelee aina lähettyvillä eikä lähde koskaan montaa metriä kauemmas. Kaupungilla kun kärrytellään vauvaa, hän pitää aina rattaista kiinni ja kävelee vierellä. Eli tuon varauksellisuuden kääntöpuolena on kyllä myös paljon hyvää! Vierastus helpottaa sitä mukaa, mitä enemmän tyttö ymmärtää puhetta, jolloin hänelle pystyi selittämään asioita.



Käpytyttö; voi olla, että teillä tämä on vain väliaikainen vaihe! Ei ole tarkoitus pelästyttää, mutta tässä vain meidän tytön tarina. Minä itse olen ollut AIVAN samanlainen herkkis, mutta olen kuitenkin aina pärjännyt elämässäni ja olen tosi sosiaalinen.



Yksi vinkki vielä: älä anna väkisin lasta vieraiden syliin. Tässä asiassa ei voi " kouliintua" . Mieluummin anna vauvan katsella sylistäsi vieraita ja kokeilkaa jos hän pikkuhiljaa suostuisi menemään vieraiden syliin. Jos ei, niin silloin hän ei vielä ole valmis siihen. Antaa hänen sitten vain nauttia turvallisesta sylistä, josta on hyvä tarkkailla maailmaa äidin ja isin siipien suojissa. Kyllä se helpottaa!



Tsemppiä muutenkin sinulle! Äitiys on aina todella ihmeellinen asia, johon ei voi varautua ollenkaan. Yksi tuntemus, mikä minut yllätti oli seuraava: olimme yrittäneet ensimmäistä lastamme ½ vuotta kun saimme plussan testiin. Olimme onnemme kukkuloilla mutta myös vähän peloissamme.. mitä me oikein ollaan menty tekemään! Sama tunne iski, kun vauva syntyi ja nukuin hänen kanssaan ensimmäistä yötä sairaalassa. MITÄ ME OIKEIN OLLAAN MENTY TEKEMÄÄN!! Se ei ollut mitään paniikinomaista, vaan varmasti vain niitä äidinvaistojen heräämistä. Että nyt vastuu tästä pienestä ihmisestä on minulla ja miehelläni. Toisen lapsen kohdalla meni kaikki jotenkin lunkimmin. Se oli jo kerran läpikäytyä ja tuttua :)





t. Mikaela ja tytöt

neuvola reissu takana ja :(

enkö minä osaa ruollia lastani oikein hmm osaan kylä mutta paino ei vain nouse :(

Oskairlle oli tullut painoa 180 g ja pituutta 1 cm eli nyt 5 kk 6760 g ja 63 cm höh .

Meillähän siis on lusikka lakko -mikään ei uppoa sen alun hyvin alkaneen maistelun jälkeen. Nyt kuulemma pitäisi siis painoa saada lisää. Jep mitähän sitä tekis, tuntuu nyt siltä että itsekään ei enää ymmärrä koko shöwta tissittelyn ja kiinteiden yhteismaailmasta ?? Pitäiskö lopettaa imetys vai mitä sitä tekis -menis ite pariksi päivää muualle ja mies ysöttäis vai mitä -JULMA äiti minä siis sellainen on olo. Lapseni parasta yritän ja väkisinkään ei voi... yhyy...



Nipulle : Oltiin Jussina saimaalla siis mökillä ei veneellä. Retkeilyt on hiukan jäänyt kun on noita hääjärjestelyjä niin paljon !! Nytkin rakennan sellaista kukkakaarta jonka alla meidät vihitään luonnon keskellä :)

Me varmaan mennään jonnekin vaeltaa / eräseikkailee kun saadaan häät ohi ja saimaallekin vielä keretään :)

meille on kuulemma häälahjaksi varattu lapissa jotain extremeä ?? jep mitähän lie -odottaa ihan hulluna.



Tsadaa nyt tää julma äiti mänöö keittää kahvia että pysyy hereillä...

Minkki ja Oskari kohta 5kk

Kirjottelin äsken pitkät tarinat ja tämä p.....n kone meni ja hävitti ne!!! No, koitan uudestaan.. Täällä kuopion seudulla satoi aamulla! Mä jo sitä vähän odottelinkin, en oo mikään helle-ihminen, ainakaan jos ne kestää viikkotolkulla.



Mikaela77: Me rakennetaan tänne Kuopion kupeeseen, pienelle kylälle. Matka kaupunkiin kestää n. puoli tuntia, joten äkkiä pääsee tarvittaessa asioille. Kaikki pakollinen hoituu toki omallakin kylällä. Mies on täältä kotoisin, joten tavallaan palattiin juurillemme ja tyytyväisiä ollaan oltu! Voin lämpimästi suositella kaikille maaseudun rauhaa! :)



miina1980: Me ei oo Iitan kans vielä paljoa raksailtu, lähinnä on kuskattu sinne kahvia ja muuta juotavaa. Meillä siis on se kirvesmies siellä koko ajan hommissa ja mun isä on ollu apuvoimana niin vielä ei oo ollu kauheesti semmosta hommaa mitä mä olisin voinu tehdä. Mutta eiköhän sitäkin vielä riitä..



käpytyttö: Mä tuumasin just eilen äidilleni että en vieläkään ihan aina meinaa hokata sitä että olen jonkun ÄITI! Kovasti toivottu ja pitempiaikaisen yrityksen tulos tyttömme on, mutta silti välillä tulee ajatus että tätäkö mä ihan oikeesti olen halunnu?! Äkkiähän nuo ajatukset menee ohi, niin rakas ja ihana lapsi tottakai on, mutta onhan tää välillä rankkaa. Meillä mies tekee pitkiä päiviä (lähtee aamulla 4.30 ja tulee joskus vasta illalla n. 20.00) ja joskus on vaikee hyväkyä sitä, että toinen on paljon pois ja minä aina täällä kotona! Ei kyllä oikeesti olis aihetta valittaa, niin ihana mies ja isä meillä on! Sanoi muuten ihanasti tyttäremme syntymän jälkeen, että onko ne ihmiset, joilla ei oo lapsia, oikeesti onnellisia..? Ja kyseessähän on siis mies joka ei todellakaan turhia tunteile! Niinpä herkisti oma pieni ihminen raavaankin miehen.. :) Mä olen itse aina ollu ihan superherkkä ja äitiyden myötä vieläkin herkempi, joten mulla maailma kaatuu päivittäin ja mä-en-kestä on ihan jatkuvaa. :) No, jospa tää elämä tästä pikkuhiljaa tasottuis..



Ja kyllä mä kaipaan välillä tosi paljon sitä yhteistä aikaa miehen kanssa. Meillä sitä on aina ollu vähän (edellä mainituista syistä) ja nykyisin vielä vähemmän. Mulla onkin suunnitelmissa että kunhan talo valmistuu niin lähdetään sit kaksistaan johonkin viikonlopuksi. Siis jos raskitaan jättää Iita mummolle ja ukille yöksi.. :) Se olis meillä muuten eka kertaa edessä elokuussa, kun on sukulaisten häät. Päätettiin, että sillon mennään juhlimaan ihan kahdestaan, saadaan nauttia häistä oikein kunnolla ilman lapsenhoitohässäkkää.



Vierastamisesta vielä.. Meillä sitä harrastetaan satunnaisesti. Kummisedälle piti oikein kunnolla huutaa! Yllätyttiin, kun ei oo tähän mennessä vielä niin paljon ketään vierastanu.



Jeps, muruseni heräsi.. Palataan!



-elmiina & Iita

Oon ollut erossa netistä muutaman päivän. Melkein vieroitusoireet iski... No nyt netti taas pelaa! Yritin äkkiä vilkaista edellisen pinonkin, mutta se oli niin pitkä ja ilmeisesti taas imetys-kiinteät -väittelyä, joten ajattelin, että parempi jättää se väliin! Sen kuitenkin huomasin, että tamperelaiset suunnittelevat tapaamista. Mullekin kyllä tuo keskiviikko (eli siis huominen, kun tuntuu että päivät on ihan sekaisin) kävisi!



Meillä oli viikonloppuna ihana ystäväperhe kylässä. Ja samalla huomasin, että meidän koti ei vielä ole mitenkään lapsiystävällinen... Kaksi lasta saivat melkoisen sotkun aikaan. Pahinta oli, että piirsivät meidän upo-uuteen sohvapöytään :( Aika vauhdikkaita tapauksia nämä vesselit!



Fassiloorako oli puhunut nukuttamisesta. Mulla ainakin on välillä se ongelma, etten tiedä, koska Emma on väsynyt. Eikä hän ole mikään helppo nukutettava. Välillä menee hyvinkin se 1,5 tuntia nukuttamiseen. Siis en myöskään koko tuota aikaa pidä Emmaa saängyssä/työnnä vaunuissa, mutta kun otan pois, niin hän vain kitisee ja on unisen oloinen. Ei sitten kuitenkaan nukahda sänkyyn (Siis mun viereeni, ei koskaan nukahda yksinään) vaan pyöri ja yrittää nousta/ juttelee sängyssä mulle. Muualla ei kuitenkaan viihdy. Joskus nukuttaminen taas on tosi helppoa, Emma nukahtaa minuutissa, kun vain on oikea hetki (ja sen kun aina tietäisi...)



Meilläkin on nyt siten aloitettu perunan maistelu. Tämä oli suuri helpotus äidilleni, joka jatkuvasti on ihmetellyt, miten en vieläkään ole antanut Emmalle perunaa, ja mahtaakohan pärjätä pelkällä maidolla :) Nyt päätin alkaa kiinteiden harjoittelun. Jospa vaika yötkin jossain vaiheessa paranisivat. Meillä kun Emma on alkanut nykyään herätä öisin 1-2 tunnin välein syömään. Muutenkin yöt aika levottomia. Alkuyöstä itkee unissaan, aamuyön koheltaa muuten vaan. Ihan uskomatonta kuulla, että on olemassa sellaisiakin vauvoja, jotka nukkuvat koko yön! Antaa toivoa myös meille, kenties meilläkin viimeistään parin vuoden sisällä :)



Äidin tunteista: Minä nautin äitiydestä täysillä, vaikka täytyy myöntää, että aika tunteiden myllerrystä tämä aika on. Enimmäkseen kiukuttelen miehelle. Mutta eipä ne tunteet Emmaakaan kohtaan aina niin äidillisiä ole. Kyllä sitä välillä väsyneenä toivoo, että älä nyt ala karjua, en enää kestä. Yksi iltakin Emman aloittaessa iltahuutoaan, purskahdin minäkin itkuun. Siinä sitten maattiin sohvalla pillittämässä kumpikin.



Emmakin taitaa olla aika temperamenttinen tapaus. Kun on paha olla, niin sitten huudetaan. Mutta vastaavasti sitten nauretaan ja kiljutaan riemusta, kun siihen on aihetta! Pääasiassa Emma on onneksi oikein hyväntuulinen! Välillä vaan äiti ei tajua, mitä hän haluaa...



Leena ja Emma (jonka nauru on maailman suloisin ääni)

allerginen: maito, vehnä, ruis, ohra, muna sekä koira. Että semmosta...Pitää sitten alkaa apteekista hakemaan sitä maitoa. Tietääkö kukaan mitä se maksaa???? Kelaltahan ei saa korvausta siitä ennenkuin lääkärinlausunto on siellä eli sinnitellään samaan malliin siihen asti. Lääkäri kirjoitti erikoislausunnon eli korvausluokka on sitten noin 80-100. Kyllähän se vähän pistää mieltä matalaksi kun tuota maitoa tahtoo olla joka paikassa. Pitää sitten itse alkaa keittämään kaurapuuroa pojalle kun ei muita vellejä saa antaa kun kaikissa on se maito pohjalla. Riisi ja maissi ok, mutta niissäkin se maito pohjana velleissä....kääks!



Että meillä sitten menee ruokavaliot uusiksi ainakin kotvaseksi...



Meillä poika vierastaa jonkin verran.



Mullakin tulee noita - vitsi mä olen tuon pikkuisen äiti -tuntemuksia välillä! Onhan tämä haastavaa hommaa, mutta enpä kyllä vaihtais tätä silti mihinkään!



Sasuliini ja allerginen Eetu 5,5kk

Me käytettiin Helmiä eilen lääkärillä ja saatiin pariin rasvaan reseptit. Nyt pitäisi vaan muistaa hakea rasvat apteekista, että saatais ihottuma kuriin. Yritän pitää myös omista syömisistäni kirjaa, niin näkee sitten helpommin, jos joku mun syömä ruoka aiheuttaa lisää ihottumaa. Helmi kakkaa taas melkein joka vaippaan ja lääkäri piti sitä tosi hyvänä asiana. Tottahan se varmaan on, että pitäisi kakata niin usein kun syökin, mutta yleensä aina joka paikassa saa sen kuvan, että on hyvä, jos vauva kakkaa vain 1-2 kertaa päivässä. Rasittavaahan toi välillä on, kun on kestovaipat käytössä ja aina pitää huuhdella niistä kakat pois, mutta hyvä, että vatsa toimii.



Me sulatettiin tänään pakastin ja huomenna ois tarkoitus hakea 10 kg mansikoita torilta. Viime vuonna haettiin myös, mutta sitä ennen käytiin aina itse poimimassa. Meillä meni noi 10 kg mansikoita helposti, vaikka kuinka yritettiin pihistellä ja pakkanen oli täynnä muitakin marjoja + omenasosetta. Tänä syksynä ei pakkaseen kyllä mahdu niin paljon omenaa tms. kun sinne pitää pakastaa Helmin soseitakin ja teen niitä sitten aina aika paljon kerralla.



Nyt pitää mennä vaihtamaan neidin vaippa, joten se on moro!



T:Fassiloora ja Helmi (5 kk + 2 päivää)



SASULIINI: Tosi harmi, että Eetu on nyt sitten noin allerginen, mutta hyvä homma, että allergian aiheuttajat selvisivät! Noista velleistä piti kirjoittaa. Pystyisitkö sä tekemään Eetulle itse vellejä/puuroja riisihiutaleista ja maissijauhosta, jos sekoitat siihen apteekin erityiskorvikkeeseen? Meidän esikoisen eka kiinteä oli Nalle-riisihiutaleista tehty puuro, johon oli sekoitettu äidinmaitoa. Tiedän, että jotkut tekevät noista puurohiutaleista pienempiä sauvasekoittimella, mutta meidän pojalla upposi puuro hyvin, vaikka hiutaleet olikin ihan kokonaisia. Tsemppiä haastavaan ruokintaan! Mun yhden kaverin pojalla oli/on laajat ruoka-aineallegiat, mutta nyt 3-v iässä ne alkaa olla muutamaa ruoka-ainetta lukuunottamatta hävinneet.

eli siitä huomisesta (jos huomiseen päädytään), ehdotelkaas nyt te tamperelaiset hyviä paikkoja. Mä kun oon asunut siellä ennen lapsia ja ei sillä silmällä ole tullut katsastettua paikkoja, Suvi-laivalle kyllä mieli tekisi ; ) mutta saattaisimme herättää pahennusta. Ehkä sitten ensi kesänä treffataan siellä ilman " loiseläjiä" . Jottei nyt tapaaminen kuivu ihan kasaan niin heittelen nyt sitten toisena vaihtoehtona sen pikku kakkosen puiston? Siellä olisi meidän villikolle tekemistä ja aidat ehkä vähän hidastaisivat tielle säntäilyä. Niin ja moneltako? Puoliltapäivin?



Vierastamisesta, meillä ei merkkiäkään vielä näkyvissä. Niistä äidin tunteistä voisin kirjoittaa romaanin jos en olisi niin surkea kirjoittamaan. Mulla on aika usein sellainen olo, että kaikki mut äidit ovat parempia äitejä lapsilleen. Tuo kai tulee siitä, että joudun huutamaan niin hirveästi tuolle meidän uhmaikäiselle. Vauva tuntuu niin helpolta tuon esikon rinnalla. Sitten toisaalta on jatkuvasti se olo, että annanko tasapuolisesti huomiota molemmille. Ja aina kun leikkii toisen kanssa niin potee huonoa omaa tuntoa siitä, että toinen on " syrjässä" . Meillä kun tuo vauva viihtyy tosi hyvin itsekseen lattialla ihailemassa käsiään ja jalkojaan, niin välillä saa loikoilla pitkiäkin aikoja siinä. Kunnes havahdun, että apua tuossa se on lojunut ilman virikkeitä. Mitähän traumoja pienelle siitäkin tulee.



Nyt täytyy mennä neiti heräsi



Marcel

Tuo Pikku kakkosen puisto voisi olla ihan hyvä vaihtoehto. Ja klo 12 sopii ainakin mulle. Meilläkin on aamulla neuvola, mutta kahdeksitoista ehditään hyvin.

Pikku Kakkosen puisto klo 12 sopii ainakin mulle. Voidaanhan me sitten keksiä jotain parempaa ja vaihtaa paikkaa.



Muista aiheista kunhan saan muun perheen nukkumaan, jos pysyn itse vielä hereillä!



FannyK ja Siiri tasan 5kk tänään

Mä jo murehdin noita vellijuttuja, että jos yöunet alkaa sit kärsimään, mutta siihen apteekin maitoonhan niitä voin tehdä :) Enpä sitten itse osannut tajuta tämän " paniikin" keskeltä joten kiitokset :)))))) Ajattelin vain vääntää kaurapuuroa...



Sasuliini ja Eetu taas....

Esikoinen ei suostu tulemaan sisälle ja Siirin päiväunet on näköjään vähän venyneet. Saa nähdä saanko sitä kymmeneltä nukkumaan kuten yleensä.



Äitiys ja tunteet on hyvä ja monimutkainen aihe : ). Esikoisen jälkeen sitä tosiaan jotenkin odotti, että koska elämä palaa entiselleen, koska taas saa rojahtaa sohvalle kirjan kanssa kun huvittaa. Jonkun aikaa meni ennen kuin tajusi, että tässä kestää nyt jonkun aikaa : ). Kyllä se sitten meni perille, että tää lasten kanssa touhuaminen on nyt sitä mun normaalia elämää. Ja tajusi, että ei se lapsi ole pelkästään huollettava ja taakka, vaan se on ihanaa seuraa, joku joka haluaa olla sun kanssa aina ja joka paikassa. Myös vessassa :D. No tää vaihe ei tietty vuosikausia kestä. Mutta meidän 3vee esim lähtee aina innoissaan mun kanssa koiralenkille, vaatekauppaan valkkaamaan mulle vaatteita, hevosia katsomaan, isin kanssa Rautiaan tai mihin vaan. Aina on iloista seuraa!



Suuria tunteita tietty liikkuu siihen toiseen negatiivisempaankin suuntaan. Tänään viimeksi kun tultiin Helsingistä koko perhe, Siiri heräsi karjumaan nälkää eikä motarilla tietysti päässyt ihan äkkiä pysähtymään... Esikoinenkin heräsi ja rupesi ulvomaan kun Siiri herätti. Mies halusi ottaa välttämättä tätä videolle, siinä ois hyvä ehkäisyvalistuspätkä. Sekstaile ilman ehkäisyä niin kesälomasi on tätä seuraavat 20 vuotta :D



Nyt pakotan tuon isomman sisälle, siinä sivutuotteena varmasti pienempikin saadaan heräämään.



Toivottavasti nähdään huomenna tamperelaisten kanssa! Onko muuten austenista kuulunut pitkään aikaan mitään?



FannyK taas

Tulemme heti, kun neuvolasta ehdimme, joten jos ajat pitävät paikkansa, saatamme nipin-napin ehtiä puoleen päivään mennessä!



Nähdään huomenna tampereen helmet!



nonnu78 ja Joona 5kk+1päivä =)

Eli ainakin minä ja tytöt ollaan noin klo 12 siellä pikkukakkosen puistossa. Hyviä öitä kaikille



Marcel

http://www.nutriciababy.fi/tuotteet/5kk/fi_FI/riisipuuro/





Tämmösenkin löysin sinulle ja pojalle.



Oma esikoinen oli aikanaan allerginen maidolle, soijalle ja kaikille kotimaisille viljoille, ainoastaan riisi, tattari ja hirssi käynyt.

Tyttö oli 1v kun allergia todetiin, mutta se oli ihan syntymästä asti hänellä, oireena runsas pulauttelu ja pieniä iho oireita. Kun kiinteät aloitettiin, hän kieltäytyi kokonaan maidosta ja neuvolassa käskivät vain juottaa sen 6dl päivässä, tuloksena kaikki ruoat pihalla.

Alku oli rankkaa mutta nopsasti olen oppinut kaikkea uutta.



Harmitti että esikoisen äitinä en tajunnut heti lähteä lääkärille ja tyttö joutui näinkin kauan kärsiä. Mutta nyt hän on jo 8v. ihan terve tyttönen.



Jeltsu&tytöt(-98, -01, -06)

Pääsin vasta nyt koneelle -ilmiinnytään mekin huomenna puistoon, jollei ihmeitä tapahdu.



Birdy, kirjoitit aivan kuin mun omista fiiliksistä. En ole koskaan missään ihmissuhteissa tykännyt siitä, että joku änkeää liian lähelle. Äitini on puhunut, että olen aina ollut kovin itsenäinen. Saapa nähdä, tuleeko Silvasta samanlainen.



Minkki75, olen kuullut monenkin sanovan muksun tehneen soselakon. Koeta jaksaa sitkeästi tarjota, vaikka sitten vain vähän kerrallaan. Tai pidä kokonaan paussia. Silppu syö mielellään maissi-peruna -sosetta ja siinähän on yli tuplasti energiaa verrattuna esim. porkkana-perunaan (110 kcal vs. 45 kcal). Auttaiskohan painonnousuun?



Sasuliini72, siskontyttö oli moniallerginen ja vasta 7 kk:n iässä löytyi ensimmäiset sopivat ruoka-aineet, poro ja kukkakaali sekä hirssi ja persikka. Niitä sitten söi pitkään ja pikkuhiljaa löytyi muitakin sopivia. Nyt 4-vuotiaana ei taida enää ruoka-aineallergioita olla. Tsemppiä teille!



Ai niin, kukas se aikaisemmassa keskustelussa kysyi näkeekö palstalle kirjautuneet käyttäjät jostain -ei näe. Korjatkaa, mikäli olen väärässä.



Nyt iltapalalle, nähdään tamperelaiset huomenna!



KL.

just luin tätä meidän pinoa ja kyllähä täällä ainaki meidän vauveli vierastaa toista mummuaan ja isäänsä sillon kun sillä on lippis päässä, tahi on tullut komennukselta kotiin.



Niin ja.. kyllä noita kielteisiäkin tunteita joskus tulee, tai mä joskus mietin et olenkoha riittävän hyvä äiti ja avovaimo.. kuulema olen kumpaaki, mut mietityttää silti.. perfektionisti kun olen, helpottaiskoha jos yrittäis relata?!





Paapero oppi tänään nauramaan ääneen!! (IHANA!! TULI SUORAAN SYDÄMESTÄ) tai tänään kuulin sen ekan kerran, kun vein tyttöä peppupesulle toisen kerran ihan peräkkäin.. massu toimi tänään superhyvin, kerran päivässä tulee muuten. Tänään on ollu muutenki erikoispäivä, kun tyttö meni nukkumaan isin kanssa, ja nukkuu vieläki.. molemmat. Mä menen kans ku toi lasagne on valmis.

ja kaikki hävis,voi kettu!



Vierastamisesta; minun kaveria ja miehen yhtä kaveria vierastaa, ei ketään muuta. Kauhee itku oli eilenkin päällä kun mun kaveri tuli kylään, piti kyllä tirkkiä välillä et kuka tuli mut aina itketti ;))) ehkä tunti meni ettei enää itkettänyt.



Mä en käsitä mikä tyttöö riepoo, ei maistu ruoka maitoo vaan ja yhtä tiettyä puuroo. No sit syödään vaan niitä. Ja yöllä ja aamulla itketään kunnolla,aina helpottaa ku saa maitopullon kouraan, ei oo nälkä kun aina jää puolet sinne pulloon. Ja itkeminenhän nykyään tapahtuu päristämällä ja kyyneleet valuu!!!!!



Tunteista oli puhetta, mä en ole mikään äitin prototyyppi, enkä oikeen tiedä miten se määritellään. Mutta monet hämmästyvät kun sanon olevani kahden lapsen äiti. Ehkä näytän nuorelle, kun vartalo taas kertoo muuta ;)))kilot on mukavasti jääneet,mut en jaksa nyt stressata niistä,(tai joka ilta kyllä).

Mä en ole koskaan jaksanut keskustella kakan väristä tai puuromerkeistä, siispä onkin ihme kuinka jaksan tänne kirjoitella ja olenkin ollut kiinnostunut muiden vauva-arjesta aina raskaudesta saakka, edistystä vai mitä??

Mua ärsyttää ihmiset, jotka kurkkivat vaunuun tai taputtelivat mahaa. Enhän minäkään tee heille niin, minun maha on minun ja sitä ei vieraat koske. Minä en juuri koskaan kommentoi vieraiden vauvoja...meillä mies hoitaa ne hommat. Mua ärsyttää naapurin lapset kun he huutavat ja karjuvat joka kerta kun ohi kävelee, mua ärsyttää jos lapset huutaa esim. bussissa tms. Joo kyllä omatkin niin tekevät ja varmaan muita se ärsyttää ;))))

Esikoinen sai aikaa mielettömät tunnekuohut, olin ylivarovainen ja ylihuolehtivainen, olen edelleen häntä kohtaan niin. Toisen lapsen syntyessä mies itki, minä ajattelin et huh kun syntyi..

Mutta ei löydy maailmasta mitään mihin vaihtaisin tyttöni, ei mitään. Ei mikään mahti maailmassa saisi minua jättämään lapsiani, vai kuolleen ruumiin ylitse niin kävisi.



Mutta äitiys kaikessaan on ihanaa,mä nautin olla kotona, maata sängyllä ja katsella pikkuista.Isomman kanssa on ihana vaan höpötellä ja vaikka pelata taikka vaan räkättää tyhmille jutuille. Minä olen ihmisenä kasvanut todella paljon. Mutta negatiivisena koen sen,etten ole koskaan ajoissa, kämppä rehottaa..ennen oli liiankin pikku tarkka, esikoisen aikaan ei kukaan arvannut että meillä asuu myös lapsi, nyt sen näkee heti ovelta!!! Mutta toisaalta mitä sitten, niihän meillä asuukin lapsia. Omaa aikaa minulla on iltaisin, mutta en oikeen osaa lähteä mihinkään. Mä rakastan olla omassa kotona, olen muuten rapu jos joku horoskooppeihin uskoo. Minusta on ihana palata matkalta omaan kotiin.



Minä 6 vuotta sitten sanoin, etten enää ikinä halua lapsia lisää, miehelle se sopi loistavasti. Halusin sterilisaation,en tietenkään sitä saanut ja kun polvileikkauksen jälkeen sairastin veritulpan en enää halunnut leikkauksiin. Sterilisaatio sai jäädä. Enkä moneen vuoteen enää ajatellut vauvaa, en tarkalleen muista milloin pieni vauvakuume nosti päätään. No erosin miehestäni, ehkä osasyynä oli myös se ettei hän halunnut enää lapsia. Tapasin uuden miehen ja kuinka ollakkaan ehkäisy petti heti kättelyssä ja tulin raskaaksi. Se kuitenkin oli kohdunulkoinen ja se siitä. Sitten mulle tuli paniikki, et jos en enää saakkaan lapsia, toinen munatorvi poistettiin extran takia. Sitten alkoi se työstäminen..juu parisuhde kärsi ja seksi maistui puulle. Meillä oli oma firma ja oikeasti vitutti kaikki.

Mulle tuli pakkomielle tulla raskaaksi, karmee kokemus. Sitten tulin raskaaksi, mies muutti pois ja nyt vasta muutimme saman katon alle.

Nyt me molemmat haluamme kolmannen lapsen, tulee jos tulee. Nyt on oikeasti sterilisaatioaika varattu, mut taitaa jäädä käyttämättä..mene ja tiedä.

Kummasti se äitiys kasvattaa ja heittää mielialoja. Aina saa olla pelko perseessä lasten takia.



Tulipa pitkä juttu, eikai mitään loogista, mutta saa kuvan kuinka ajatus heittelehtii ja tyttö heräs. pakko mennä



Kuumetta ja tytöt