Lue keskustelun säännöt.
Tuore isä meinasi lähteä heti firman saunailtaan.
08.09.2013 |
Päästiin tänään pikkuisen kanssa kotiin. On mun ja mieheni ensimmäinen lapsi ja oli aikeissa lähteä firman saunailtaa viettään... Nyt mies mököttää, kun työkaverinsa edelleen viestittelee ja mankuu häntä kaupungille ryyppäämään. Oonko täysnipo, jos mielestäni hänen pitäisi olla kotona tämä ensimmäinen ilta/yö, kun esikoisensa on tullut kotiin???
Yli kaksi vuotta tätä lasta tekemällä tehtiin ja nyt onkin saunailta tärkeämpi kuin ensimmäinen yhteinen ilta perheenä. Tai sellainen olo minulle tuli. Ollaan oltu 4 vuotta naimisissa ja ikää mulla 24, mies vuoden vanhempi. Ajattelin, että ollaan sen verran saatu rauhassa jo bilettää, että hinkua moiseen ei kummallakaan pitäisi olla.
Toki sitä voi sitten tulevaisuudessa joskus käydä viihteellä, mutta en voinut kuvitellakaan, että isä haluaisi jättää meidät ekana koti-iltana yksin ja mennä firman huvituksiin. Sanoinkin, että jos pari olutta haluaa ottaa, niin siitä vaan, ota täällä kotona. Ei kuulemma ollut sama asia.
Olen lähes poikkeuksetta antanut miehen käydä viihteellä (ei nyt hirmu usein käy, ehkä parin kuukauden välein), mutta nyt sanoin, että ei todellakaan lähde mihinkään. Kiukutteli hetken ja meni sitten omalle koneelleen pelaamaan toiseen huoneeseen. Olen yrittänyt sovinnollisesti jutella, mutta vastaukseksi saan vaan olan kohautuksia ja jotain mutinaa, josta ei saa mitään selvää.
Kävin äsken kysymässä, että tuleeko jo nukkumaan, mutta ei taida mies viettää yötä mun vieressä.
Kommentit (220)
"Yhteinen lapsi on yhteinen "projekti" ja ainakin meillä mies huolehti imetykset pari ensimmäistä viikkoa. Kun vauva itki, nousi mies ylös, nosti vauvan rinnalle ja kun tissi oli tyhjä käski mun kääntyä ja laittoi vauvan toiselle tissille; minä nukuin koko ajan. Kun vauva oli syönyt, laittoi sen takaisin pinnasänkyyn."
Ei helvetti. Kyllä on nykynaisten elämä raskasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 00:34"]
...ikää mulla 24, mies vuoden vanhempi.
[/quote]
Lue tuo ajatuksella läpi. Siinä on syy ongelmiisi.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:38"]
Kyllä minä ainakin haluaisin juhlistaa lapsen syntymää ystävien parissa. Saunailta olisi siihen oiva tilaisuus. Ottaako vaimo sen jotenkin loukkauksena jos miehen ystävätkin saavat osan onnesta? -mies
[/quote]
No niillä saunailloilla on harvoin mitään tekemistä lasten tai perhe-elämän kanssa.
En muuten tuota yhtä jankuttajaa lukiessani ihmettele yhtään, että miehiä muka sorsitaan lasten huoltajuuksissa. Ei se ole mikään feministien salaliitto, vaani ihan tervettä järkeä, että päästäisen empatiakyvyllä varustetulle ihmiselle ei anneta lapsia.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:39"]
"Yhteinen lapsi on yhteinen "projekti" ja ainakin meillä mies huolehti imetykset pari ensimmäistä viikkoa. Kun vauva itki, nousi mies ylös, nosti vauvan rinnalle ja kun tissi oli tyhjä käski mun kääntyä ja laittoi vauvan toiselle tissille; minä nukuin koko ajan. Kun vauva oli syönyt, laittoi sen takaisin pinnasänkyyn."
Ei helvetti. Kyllä on nykynaisten elämä raskasta...
[/quote]
Eikä o.O
Olisit pitänyt vauvan vieressä koko ajan niin olisitte molemmat saaneet nukkua!
Minä olin esikoisen syntymän jälkeen niin huonossa kunnossa, etten voinut edes itse nostaa häntä. Olin kyllä sairaalassa normaalia pitempään, mutta sitten oli paikko laittaa kotiin kun alkoi tulla paikoista pulaa, vauva hyvässä kunnossa, minä en. Mun mies olisi tuossa tilanteessa kyllä perunut, eikä varmaan olisi lähtenyt muutenkaan. Hän vain halusi ihailla poikaansa koko ajan ensimmäisen päivän, mies, joka halusi lasta alunperinkin enemmän kuin minä. Vauvan ensimmäistä kotipäivää on vain yksi, eikä varmaan minunkaan mieheni ymmärtäisi ap:n miestä. Eri asia, jos olisi joku työhomma tms. mutta huvittelu on eri asia. Saunailtoja tulee ja menee kuitenkin koko ajan. Fiksut kaverit eivät tuossa tilanteessa yrittäisi houkutella, tai sitten mies ei ole edes kertonut, että vauva on tullut kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysehän on arvojärjestyksessä. Onko vastasyntyneen ensimmäinen ilts ja yö kotona tärkeää vai ei? Meillä otettiin lapsesta liuta valokuvia omassa sängyssä. Yhdessä yritettiin selvitä kotisohvalla imetyksestä ja kun se ei sujunut, mies käviostamassa kasan erilaisia tyynyjä avuksi. Viipyi tunnin ja sinä aikana hormonit teki tepposen ja itkin, miten en osaa olla äiti, kun ei imetys edes luonnistu (sujui se mutta hankalassa asennossa ja jotenkin siinä hormonimyrskyssä koin sen tosi isona puutteena). Mies osti tyynyjen lisäksi tuttipullon, korviketta, rintakumeja ja maidonkerääjiä sekä korvakuumemittarin. Muistan, miten oikein huokaisin helpotuksesta, että lapsi saataisiin ruokittua, vakka minä epäkelpo äiti en imettää osaisikaan. Enkä siis tarvinnut korviketta enkä tuttipulloa mutta mies osasi vastat hormonmyrskyyni ottamalla sen huomioon ja osoittamalla vaihtoehdot.
Näin meillä meni ensimmäinen ilta. Oli tosi tärkeää, että mies auttoi, kuunteli ja rohkaisi, kun itselläni meinasi usko loppua ( käytössä rintakumit ja maisonkerääjät kun maitoa valui rinnoista ihan koko ajan). Toi vettä, laittoi elokuvan pyörimään, kun vauvs vain söi lähes taukoamatta koko illan.
Yksin olisin vaan itkenyt ja ehkä palannut takaisin sairaalaan...
Miksi en saisi olla apua tarvitseva? Kyllä se synnytys ja imetys aiheutti minussa niin uudenlaisia tunteita, että tarvitsin jnkun, jonka kanssa jakaa ne.
Parisuhde meillä tarkoittaa yhteisiä tavoitteita toinen toistamme tukien. Ei siiä lasketa aikaa ja vaivaa eikä sitä, mistä kaikesta joutuu luopumaan.
En olisi kieltäyt mieheltä saunailtaan menoa, mutta varmaan olisn pyytänyt, ettei olisi ollut kauaa. Mies ei varmaan olisi edes lähtenyt, kun olisi tajunnut ihanpyytämättäin, miten tärkeä juttu hänen kotona olonsa on minulle.
Ap, miehestäsi ei ollut mitään iloa ekana iltana kotona. Minusta teillä on ison keskustelun paikka. Aikuisessa suhteessa toinen ei kiellä toiselta mitään. Mutta siinä yös otetaan toinen huomioon ihan toisella tavalla. On selvää, että miehesi on vielä ihan kakara.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:38"]
Kyllä minä ainakin haluaisin juhlistaa lapsen syntymää ystävien parissa. Saunailta olisi siihen oiva tilaisuus. Ottaako vaimo sen jotenkin loukkauksena jos miehen ystävätkin saavat osan onnesta? -mies
[/quote]
No niillä saunailloilla on harvoin mitään tekemistä lasten tai perhe-elämän kanssa.
[/quote]
Saunaillat ovat tärkeä osa miehen sosiaalista elämää. Olisiko minulla oikeus kieltää vaimolta harrastuksissa käynti ja tyttöjen illat koska "niillä ei ole mitään tekemistä lasten tai perhe-elämän kanssa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ei miehet olleet edes kotona kun äiti kotiutu tai sitten lähtivät savotalle kuukausiksi. AP:lle ennuste: teidän parisuhde kestää max 6 vuotta tästä päivästä eteenpäin lukien :(
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:39"]
"Yhteinen lapsi on yhteinen "projekti" ja ainakin meillä mies huolehti imetykset pari ensimmäistä viikkoa. Kun vauva itki, nousi mies ylös, nosti vauvan rinnalle ja kun tissi oli tyhjä käski mun kääntyä ja laittoi vauvan toiselle tissille; minä nukuin koko ajan. Kun vauva oli syönyt, laittoi sen takaisin pinnasänkyyn."
Ei helvetti. Kyllä on nykynaisten elämä raskasta...
[/quote]
Eikä o.O
Olisit pitänyt vauvan vieressä koko ajan niin olisitte molemmat saaneet nukkua!
[/quote]
Myöhemmin vauva nukkuikin vieressä aina kaksi vuotiaaksi asti, mutta tuon kaksi ensimmäistä viikkoa olin vaan niin väsynyt (mm. matala hb), etten herännyt vauvan itkuun. Mies heräsi ja huolehti imetyksen, mutta ei uskaltanut ottaa vauvaa viereen nukkumaan koska mä en tiedostanut vauvan olevan siinä ja olisin voinut kierähtää päälle. Ja ei, mies ei pyyhkinyt takapuoltani, niin kuin joku tuolla aiemmin kysyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, tiedäthän että tuon valituksen jälkeen sinulla ei ole oikeus lähteä kotoa mihinkään ennenkuin lapsi on 18-vuotias.
Eipä ne miehet ymmärrä mitä lapsen syntyminen merkitsee heidän omalle ajankäytölleen. Toi juttu tuli miehelle eteen nyt ekan kerran ja sitä kautta hän ymmärtää, että elämä on lopullisesti muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset tekee lapsia.. tässä tulos.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:34"]
Ennen ei miehet olleet edes kotona kun äiti kotiutu tai sitten lähtivät savotalle kuukausiksi. AP:lle ennuste: teidän parisuhde kestää max 6 vuotta tästä päivästä eteenpäin lukien :(
[/quote]
Itse vähentäisin ennustuksesta 2-3 vuotta niin päästään realistiseen arvioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle, Onnea äitiydestä, ja olet mielestäni priorisoinut asiat ihan oikein. Te olette nyt perhe, ainakin sinä ja vauva olette siihen sitoutuneet, mutta entä miehesi. Normaalimpaa olisi, että isä ihailisi vauvaa, sen tuhinaa, kun ääntelee vaimeasti, silmiä, kun niitä raottaa....mutta sinun "miehesi" mököttää, kun viina ja kaverit jäi välistä, ja viettää iltaa pelaten....en voi onnitella mies valinnasta. Luulempa, että sinä joudut asennoitumaan, niin että jos miehesi joskus sinua auttaa arjessa niin hyvä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 10:26"]
Kysehän on arvojärjestyksessä. Onko vastasyntyneen ensimmäinen ilts ja yö kotona tärkeää vai ei? Meillä otettiin lapsesta liuta valokuvia omassa sängyssä. Yhdessä yritettiin selvitä kotisohvalla imetyksestä ja kun se ei sujunut, mies käviostamassa kasan erilaisia tyynyjä avuksi. Viipyi tunnin ja sinä aikana hormonit teki tepposen ja itkin, miten en osaa olla äiti, kun ei imetys edes luonnistu (sujui se mutta hankalassa asennossa ja jotenkin siinä hormonimyrskyssä koin sen tosi isona puutteena). Mies osti tyynyjen lisäksi tuttipullon, korviketta, rintakumeja ja maidonkerääjiä sekä korvakuumemittarin. Muistan, miten oikein huokaisin helpotuksesta, että lapsi saataisiin ruokittua, vakka minä epäkelpo äiti en imettää osaisikaan. Enkä siis tarvinnut korviketta enkä tuttipulloa mutta mies osasi vastat hormonmyrskyyni ottamalla sen huomioon ja osoittamalla vaihtoehdot.
Näin meillä meni ensimmäinen ilta. Oli tosi tärkeää, että mies auttoi, kuunteli ja rohkaisi, kun itselläni meinasi usko loppua ( käytössä rintakumit ja maisonkerääjät kun maitoa valui rinnoista ihan koko ajan). Toi vettä, laittoi elokuvan pyörimään, kun vauvs vain söi lähes taukoamatta koko illan.
Yksin olisin vaan itkenyt ja ehkä palannut takaisin sairaalaan...
Miksi en saisi olla apua tarvitseva? Kyllä se synnytys ja imetys aiheutti minussa niin uudenlaisia tunteita, että tarvitsin jnkun, jonka kanssa jakaa ne.
Parisuhde meillä tarkoittaa yhteisiä tavoitteita toinen toistamme tukien. Ei siiä lasketa aikaa ja vaivaa eikä sitä, mistä kaikesta joutuu luopumaan.
En olisi kieltäyt mieheltä saunailtaan menoa, mutta varmaan olisn pyytänyt, ettei olisi ollut kauaa. Mies ei varmaan olisi edes lähtenyt, kun olisi tajunnut ihanpyytämättäin, miten tärkeä juttu hänen kotona olonsa on minulle.
Ap, miehestäsi ei ollut mitään iloa ekana iltana kotona. Minusta teillä on ison keskustelun paikka. Aikuisessa suhteessa toinen ei kiellä toiselta mitään. Mutta siinä yös otetaan toinen huomioon ihan toisella tavalla. On selvää, että miehesi on vielä ihan kakara.
[/quote]
Sun miehesi kuulostaa aivan upealta :')
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 11:03"]
Eipä ne miehet ymmärrä mitä lapsen syntyminen merkitsee heidän omalle ajankäytölleen. Toi juttu tuli miehelle eteen nyt ekan kerran ja sitä kautta hän ymmärtää, että elämä on lopullisesti muuttunut.
[/quote]
Miehen parhaaksi olisi nyt ymmärtää nostaa kytkintä tuosta parisuhteesta, jääminen on vain väistämättä edessä olevan eron lykkäämistä. Sama lähteä nyt eikä parin vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:38"]
Kyllä minä ainakin haluaisin juhlistaa lapsen syntymää ystävien parissa. Saunailta olisi siihen oiva tilaisuus. Ottaako vaimo sen jotenkin loukkauksena jos miehen ystävätkin saavat osan onnesta? -mies
[/quote]
Juhlistatko hääpäivääkin kalareissulla ja lapsen ripillepääsyä ruskaretkellä? Eiköhän ne asiat juhlisteta omien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 11:08"]
lapset tekee lapsia.. tässä tulos.
[/quote]
Pyh, pah! Minä olen 24-vuotias ja mieheni 23-vuotias. Meillä menee yhtä hyvin kuin naapurin Maijalla 35 v. ja Matilla 36 v. heidän vauvansa kanssa.
Ei kaikki liity aina ikään. :)
Ensimmäinen yö yhdessä oli korvaamaton. Mieheni ja minä vain ihastelimme vauvaa. Hän ei olisi edes halunnut lähteä mihinkään. :)
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:52"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 09:38"]
Kyllä minä ainakin haluaisin juhlistaa lapsen syntymää ystävien parissa. Saunailta olisi siihen oiva tilaisuus. Ottaako vaimo sen jotenkin loukkauksena jos miehen ystävätkin saavat osan onnesta? -mies
[/quote]
No niillä saunailloilla on harvoin mitään tekemistä lasten tai perhe-elämän kanssa.
En muuten tuota yhtä jankuttajaa lukiessani ihmettele yhtään, että miehiä muka sorsitaan lasten huoltajuuksissa. Ei se ole mikään feministien salaliitto, vaani ihan tervettä järkeä, että päästäisen empatiakyvyllä varustetulle ihmiselle ei anneta lapsia.
[/quote]
Lapsiko pitää antaa patalaiskalle naiselle joka odottaa että häntä paasataan? Synnytys ei oikeuta mihinkään helpotuksiin elämässä.
Kyllä minä ainakin haluaisin juhlistaa lapsen syntymää ystävien parissa. Saunailta olisi siihen oiva tilaisuus. Ottaako vaimo sen jotenkin loukkauksena jos miehen ystävätkin saavat osan onnesta? -mies