Lue keskustelun säännöt.
Sinkku, joka olet halunnut suhteeseen, miksi olet sinkku?
Kommentit (51)
Koska en voi saada niin hyvää miestä kuin ansaitsisin ja haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska en voi saada niin hyvää miestä kuin ansaitsisin ja haluaisin.
Miten niin et voi saada? - Ja miksi koet, että ansaitsisit ni-in hyvän miehen... Mitä tuo edes tarkoittaa? En minä (miehenä) koe olevani kenellekään mikään mahdollinen palkinto, jonka joku saattaisi ansaita..
.
Ne harvat miehet, joista olisin ollut kiinnostunut eivät kiinnostuneet minusta samalla lailla ja päinvastoin. Näitä päinvastaisia on paljon, olen kuitenkin aika kaunis, urheilullinen ja menevä nainen, joten minusta kiinnostutaan helposti. Mutta ne kiinnostuneet ovat yleensä sellaisia "kaveritason" miehiä ja suuri osa paljon minua nuorempia, jotka ovat tuntuneet pikku pojilta sekä henkisesti että erityisesti fyysisesti. En pidä siitä, että joudun opettamaan makuuhuoneen puolella.
En jaksa enää etsiä, tulkoon jos on tullakseen, mutta ei se ole niin justiinsa vaikkei tulisikaan, viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten yksin.
N33
Joskus nuorena sitä keksi käyttää viivotinta ja sillä tiellä ollaan edelleen.
m46
Mulla on aina ollut tosi kovat ulkonäkövaatimukset, ja toisaalta en ole ymmärtänyt, millä naisen saa viehättymään. Luulin esim. nuorempana, että ulkonäön kehuminen jotenkin auttaa pääsemään lähemmäksi naista.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostun hyvin harvoista. Olen koko elämäni aikana kohdannut vain yhden miehen jonka kanssa olisin halunnut parisuhteeseen, mutta hänen kanssaan suhde jäi pelkkään tapailuun ja päättyi miehen aloitteesta. Kiinnostuneita miehiä on kyllä ollut tähän saakka paljon, mutta itse taas en näille miehille ole lämmennyt.
Koska olen viallinen luuseri joka ei saa elämäänsä hallintaa. Onneksi voi aina oman elämän riistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne harvat miehet, joista olisin ollut kiinnostunut eivät kiinnostuneet minusta samalla lailla ja päinvastoin. Näitä päinvastaisia on paljon, olen kuitenkin aika kaunis, urheilullinen ja menevä nainen, joten minusta kiinnostutaan helposti. Mutta ne kiinnostuneet ovat yleensä sellaisia "kaveritason" miehiä ja suuri osa paljon minua nuorempia, jotka ovat tuntuneet pikku pojilta sekä henkisesti että erityisesti fyysisesti. En pidä siitä, että joudun opettamaan makuuhuoneen puolella.
En jaksa enää etsiä, tulkoon jos on tullakseen, mutta ei se ole niin justiinsa vaikkei tulisikaan, viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten yksin.
N33
Ohis. Tulee muten miehenä aika paljon paineita kun pitäisi osata nähdä pääsi sisälle makuuhuoneen puolella. Tai voi toki olla, että itse olen seksin osala liian kokematon, kun en tiedä varmuudella ainoatakaan tapaa tai keinoa, josta voisin olla ehdotoman varma, että jos teen näin tai noin niin taatusti seksikumppnini saa siitä itselleen suurta iloa ja nautintoa. - Jos joku tällaisen "tavan" tieää, niin kuulisin siitä toki mielelläni, niin tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla. ja samalla voinen unohtaa paljossa sen, että kukin nainen on oma itsensä omine haaveineen ja toiveineen, seksinkin osalta.
En tapaa missään ihmisiä enkä jaksa nettideittejä. Ahdistun niistä. Nykyisin olen rumakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suuri syy on se että olen kysynyt itseltäni usein "miksi mennä parisuhteeseen?". En ole keksinyt tähän kysymykseen vastausta joten sinkkuna elämääni elän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en voi saada niin hyvää miestä kuin ansaitsisin ja haluaisin.
Miten niin et voi saada? - Ja miksi koet, että ansaitsisit ni-in hyvän miehen... Mitä tuo edes tarkoittaa? En minä (miehenä) koe olevani kenellekään mikään mahdollinen palkinto, jonka joku saattaisi ansaita..
.
No en koe olevani tarpeeksi kaunis ja menestynyt saadakseni sellaisen kiltin, hyvännäköisen, urheilullisen kumppanin, joka olisi kiinnostunut myös taiteesta ja kulttuurista, mutta osaisi myös tehdä puusepän hommia. Asun maalla, jossa kulttuuri on autoja, kaljaa, mönkkäreitä ja veneitä. En halua materialistia, vaan sivistyneen ja lempeän miehen, mutta niistä on niin kova kilpailu, etten pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian tylsä ihminen parisuhteeseen. Pitäisi tehdä totaalinen elämäntapamuutos, jotta pystyisin kilpailemaan naisista. Se on nimenomaan kilpailua miesten kesken, kuka saa ja kuka ei.
Mutta en jaksa edes yrittää. Tyydyn yksinolemiseen.
En usko, että parisuhde on tavoittelemisen arvoinen, niin harvat naiset sytyttävät millään tavoin.
Nuorempana haaveilin perheestä, mutta niistä haaveista olen luopunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en voi saada niin hyvää miestä kuin ansaitsisin ja haluaisin.
Miten niin et voi saada? - Ja miksi koet, että ansaitsisit ni-in hyvän miehen... Mitä tuo edes tarkoittaa? En minä (miehenä) koe olevani kenellekään mikään mahdollinen palkinto, jonka joku saattaisi ansaita..
.
No en koe olevani tarpeeksi kaunis ja menestynyt saadakseni sellaisen kiltin, hyvännäköisen, urheilullisen kumppanin, joka olisi kiinnostunut myös taiteesta ja kulttuurista, mutta osaisi myös tehdä puusepän hommia. Asun maalla, jossa kulttuuri on autoja, kaljaa, mönkkäreitä ja veneitä. En halua materialistia, vaan sivistyneen ja lempeän miehen, mutta niistä on niin kova kilpailu, etten pärjää.
Tuskin tämä lohdutaa mutta kerronpa vain, että minä (mies) elän maalla. Olen sinkku ja maaseudulle päätynyt aikanaan työni perässä. Voi olla, että vielä joskus palaan asumaan ja elämään kaupunkiin mutta vielä toistaiseksi asun ja elän maalla. Kokemukseni mukaan aika vähän täällä on potenttiaalisia naisia kumppaniksi. Suurin osa ikäisistäni naisista elää parisuhteessa.
Harvassa ovat he, jotka olsivat minun laillani "vähän enemmän" opiskelleet, olisvat jotenkin kulttuurista kiinnostuneita; tai se ei ainakaan mistään käy ilmi. Vai pitäisikö pitää silmät paremmin auki seuraavalla kerralla kun käyn kirjastossa, jossa asioin noin kerran viikossa. - Vai missä maaseudulla voi kohdata kulttuurista ja mahd. lukemisesta ja kirjoista kiinnostuneita, suunnilleen ikäisiäni naisia e. noin 30 vuotiaita? - Ja kuinkahan moni heistä mahtaisi olla sinkku?
Vähän täällä on myös miespuolsia kavereita kun omat kiinnostuksen kohteet ovat muuta kuin autot/koneet ja kaljan juonti. Mutta vielä enemmän se, etä monella miehellä on jo oma paikkansa ja roolinsa, eikä niinkuin minulla jolla oman paikan tai paremmin paikkojen löytäminen on vielä vaiheessa.
Paljon kuluu aikaa itsekseen. Ellen ole töissä niin liikun milloin juosten tai pyörällä talvella toivon mukaan taas hiihtäen. Yhdellä tallilla käyn ratsastus-tunneilla. Lueskelen, ellen sitten vain puuhastele kotona tavanomaisia kotiaskareita.
En ole puusepää mutta jotain tulee toisinaan näkerrettyä ja "askarreltua". Luultavasti vastakin ostan (tai vuokraan) asuntoni, enkä ainakaan uhoa rakentavani sellaista itse. Vaikka onkin mukava joskus leikkiä ajatuksella, tai toisinaan yhdessä kynän ja paperin kanssa suunnitella ja hahmotella isompia ja pienempiä juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne harvat miehet, joista olisin ollut kiinnostunut eivät kiinnostuneet minusta samalla lailla ja päinvastoin. Näitä päinvastaisia on paljon, olen kuitenkin aika kaunis, urheilullinen ja menevä nainen, joten minusta kiinnostutaan helposti. Mutta ne kiinnostuneet ovat yleensä sellaisia "kaveritason" miehiä ja suuri osa paljon minua nuorempia, jotka ovat tuntuneet pikku pojilta sekä henkisesti että erityisesti fyysisesti. En pidä siitä, että joudun opettamaan makuuhuoneen puolella.
En jaksa enää etsiä, tulkoon jos on tullakseen, mutta ei se ole niin justiinsa vaikkei tulisikaan, viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten yksin.
N33
Ohis. Tulee muten miehenä aika paljon paineita kun pitäisi osata nähdä pääsi sisälle makuuhuoneen puolella. Tai voi toki olla, että itse olen seksin osala liian kokematon, kun en tiedä varmuudella ainoatakaan tapaa tai keinoa, josta voisin olla ehdotoman varma, että jos teen näin tai noin niin taatusti seksikumppnini saa siitä itselleen suurta iloa ja nautintoa. - Jos joku tällaisen "tavan" tieää, niin kuulisin siitä toki mielelläni, niin tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla. ja samalla voinen unohtaa paljossa sen, että kukin nainen on oma itsensä omine haaveineen ja toiveineen, seksinkin osalta.
Ja sama meillä naisilla. Miehet odottavat täysihoitopalvelua sängyssä heti ekasta kerrasta, ja arvostelevat myöhemmin että oliko nainen hyvä vai huono. Tekikö sitä ja tätä. Osasiko niin tai noin. Koitapa tässä sitten yli kolmekymppisenä neitsyenä uskaltaa tapailla ketään kun ei puhettakaan ihastumisesta, rakastumisesta, henkisestä yhteydestä, yhdessä opettelusta. Vaan minä olen se luuseri jota ei "jakseta opettaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne harvat miehet, joista olisin ollut kiinnostunut eivät kiinnostuneet minusta samalla lailla ja päinvastoin. Näitä päinvastaisia on paljon, olen kuitenkin aika kaunis, urheilullinen ja menevä nainen, joten minusta kiinnostutaan helposti. Mutta ne kiinnostuneet ovat yleensä sellaisia "kaveritason" miehiä ja suuri osa paljon minua nuorempia, jotka ovat tuntuneet pikku pojilta sekä henkisesti että erityisesti fyysisesti. En pidä siitä, että joudun opettamaan makuuhuoneen puolella.
En jaksa enää etsiä, tulkoon jos on tullakseen, mutta ei se ole niin justiinsa vaikkei tulisikaan, viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten yksin.
N33
Ohis. Tulee muten miehenä aika paljon paineita kun pitäisi osata nähdä pääsi sisälle makuuhuoneen puolella. Tai voi toki olla, että itse olen seksin osala liian kokematon, kun en tiedä varmuudella ainoatakaan tapaa tai keinoa, josta voisin olla ehdotoman varma, että jos teen näin tai noin niin taatusti seksikumppnini saa siitä itselleen suurta iloa ja nautintoa. - Jos joku tällaisen "tavan" tieää, niin kuulisin siitä toki mielelläni, niin tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla. ja samalla voinen unohtaa paljossa sen, että kukin nainen on oma itsensä omine haaveineen ja toiveineen, seksinkin osalta.
No sitä ei jaksa käydä opettamaan, että niitä sormia ei työnnetä suoraan sisälle, vaan tehdään ensin kunnolliset pohjatyöt. Kokemattomissa ja nuorissa miehissä huomaa sen, että suoraan vaan asiaan eikä edes tiedetä mikä tai missä on klitoris, että osaisi lähteä siitä liikkeelle.
Kyllä tuon verran sentään vanhemmat miehet ymmärtää eli ei se mitään ydinfysiikkaa ole.
Ei ole kiinnostukset osuneet yhteen ja toisaalta mietin onko minulla oikein aikaakaan suhteelle. Voiko sovitella kahden ihmisen kalenterit oikeasti yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Olen totaali-yh. Lasten isä ei suostu ottamaan heitä koskaan luokseen, sillä tavalla haluaa kontrolloida minua vielä vuosia erosta, ei ole isovanhempia tai muuta lastenhoitoapua lähellä. Lapset voisin jättää max muutamaksi tunniksi kyllä itsekseen mutta en siis voi lähteä treffeille tuosta vaan. Perjantaina olisi kiinnostava mies pyytänyt luokseen mutta ei tietty onnistunut... hän varmaan luuli että valehtelen kun sanoin että lapset ovat kotona ja ovat siis aina.
Tämä on ihan hirveää elämää. Koko elämä vain töistä ja lasten kanssa puuhaamista, heidän harrastuksiaan ja kotitöitä. Pitää vaan jaksaa odottaa muutama vuosi että kasvavat. Ja samaan aikaan itse vanhenen ja lihon ja rumenen.
Missä kaupungissa asutte? Lapset on siis jo kouluiässä? Voisiko joku sun kaveri tulla illaksi teille? Jos sopisi jo etukäteen että keitä voi kysyä lapsille seuraksi jos tulee yllättäen sopiva treffihetki. Erityisesti samassa tilanteessa oleva voisi olla kiinnostunut auttamaan. Btw. En menisi yksin tuntemattoman miehen luokse tilanteessa jossa olen ainoa ihminen kuka minun lapsillani on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne harvat miehet, joista olisin ollut kiinnostunut eivät kiinnostuneet minusta samalla lailla ja päinvastoin. Näitä päinvastaisia on paljon, olen kuitenkin aika kaunis, urheilullinen ja menevä nainen, joten minusta kiinnostutaan helposti. Mutta ne kiinnostuneet ovat yleensä sellaisia "kaveritason" miehiä ja suuri osa paljon minua nuorempia, jotka ovat tuntuneet pikku pojilta sekä henkisesti että erityisesti fyysisesti. En pidä siitä, että joudun opettamaan makuuhuoneen puolella.
En jaksa enää etsiä, tulkoon jos on tullakseen, mutta ei se ole niin justiinsa vaikkei tulisikaan, viihdyn kuitenkin ehkä parhaiten yksin.
N33
Ohis. Tulee muten miehenä aika paljon paineita kun pitäisi osata nähdä pääsi sisälle makuuhuoneen puolella. Tai voi toki olla, että itse olen seksin osala liian kokematon, kun en tiedä varmuudella ainoatakaan tapaa tai keinoa, josta voisin olla ehdotoman varma, että jos teen näin tai noin niin taatusti seksikumppnini saa siitä itselleen suurta iloa ja nautintoa. - Jos joku tällaisen "tavan" tieää, niin kuulisin siitä toki mielelläni, niin tiedänpähän sitten seuraavalla kerralla. ja samalla voinen unohtaa paljossa sen, että kukin nainen on oma itsensä omine haaveineen ja toiveineen, seksinkin osalta.
No sitä ei jaksa käydä opettamaan, että niitä sormia ei työnnetä suoraan sisälle, vaan tehdään ensin kunnolliset pohjatyöt. Kokemattomissa ja nuorissa miehissä huomaa sen, että suoraan vaan asiaan eikä edes tiedetä mikä tai missä on klitoris, että osaisi lähteä siitä liikkeelle.
Kyllä tuon verran sentään vanhemmat miehet ymmärtää eli ei se mitään ydinfysiikkaa ole.
Tjaa. Voi se varmaan noinkin olla. - Toisaalta voinee olla myös, että on niin sanosinko urautuneia miehiä (ja varmaan naisiakni) joille on on hyvin tarkka mielikuvat siitä miten tai kuinka heidän tulee toimia tai kuinka kumppanin tulisi toimia, seksin aikana, jolloin -kärjistäen- kaikki se herkkyys mikä seksiin liittyy on kadonnut.
Eli jos tai kun minä vähemmän kokeneena miehenä vielä hapuilen ja haen "oikeita tapoja" seksin aikana toivoen voivani tyydyttää ja antaa nautintoa kumppanilleni, niin ainakin osalle "kokeneisa" seksistä on muodostunut lähinnä vain meksaaninenn suoritus, jonka pääteeksi ja/ tai aikana he saavat nautinnon tai ovat saamatta, mutta omassa itsessään he eivät tietenkään koe olevan mitään vikaa tai puutetta. Kun kerran A , B ja C nauttivat tästä, niin kyllä D:ssä on jokin pielessä kun ei hän kostu vaikka taatusti teen ihan samalla tavoin kuin aina ennen. Mikä helvetti sen nyt on...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en voi saada niin hyvää miestä kuin ansaitsisin ja haluaisin.
Miten niin et voi saada? - Ja miksi koet, että ansaitsisit ni-in hyvän miehen... Mitä tuo edes tarkoittaa? En minä (miehenä) koe olevani kenellekään mikään mahdollinen palkinto, jonka joku saattaisi ansaita..
.
No en koe olevani tarpeeksi kaunis ja menestynyt saadakseni sellaisen kiltin, hyvännäköisen, urheilullisen kumppanin, joka olisi kiinnostunut myös taiteesta ja kulttuurista, mutta osaisi myös tehdä puusepän hommia. Asun maalla, jossa kulttuuri on autoja, kaljaa, mönkkäreitä ja veneitä. En halua materialistia, vaan sivistyneen ja lempeän miehen, mutta niistä on niin kova kilpailu, etten pärjää.
Tuskin tämä lohdutaa mutta kerronpa vain, että minä (mies) elän maalla. Olen sinkku ja maaseudulle päätynyt aikanaan työni perässä. Voi olla, että vielä joskus palaan asumaan ja elämään kaupunkiin mutta vielä toistaiseksi asun ja elän maalla. Kokemukseni mukaan aika vähän täällä on potenttiaalisia naisia kumppaniksi. Suurin osa ikäisistäni naisista elää parisuhteessa.
Harvassa ovat he, jotka olsivat minun laillani "vähän enemmän" opiskelleet, olisvat jotenkin kulttuurista kiinnostuneita; tai se ei ainakaan mistään käy ilmi. Vai pitäisikö pitää silmät paremmin auki seuraavalla kerralla kun käyn kirjastossa, jossa asioin noin kerran viikossa. - Vai missä maaseudulla voi kohdata kulttuurista ja mahd. lukemisesta ja kirjoista kiinnostuneita, suunnilleen ikäisiäni naisia e. noin 30 vuotiaita? - Ja kuinkahan moni heistä mahtaisi olla sinkku?
Vähän täällä on myös miespuolsia kavereita kun omat kiinnostuksen kohteet ovat muuta kuin autot/koneet ja kaljan juonti. Mutta vielä enemmän se, etä monella miehellä on jo oma paikkansa ja roolinsa, eikä niinkuin minulla jolla oman paikan tai paremmin paikkojen löytäminen on vielä vaiheessa.
Paljon kuluu aikaa itsekseen. Ellen ole töissä niin liikun milloin juosten tai pyörällä talvella toivon mukaan taas hiihtäen. Yhdellä tallilla käyn ratsastus-tunneilla. Lueskelen, ellen sitten vain puuhastele kotona tavanomaisia kotiaskareita.
En ole puusepää mutta jotain tulee toisinaan näkerrettyä ja "askarreltua". Luultavasti vastakin ostan (tai vuokraan) asuntoni, enkä ainakaan uhoa rakentavani sellaista itse. Vaikka onkin mukava joskus leikkiä ajatuksella, tai toisinaan yhdessä kynän ja paperin kanssa suunnitella ja hahmotella isompia ja pienempiä juttuja.
Oot ihana! Tsemppiä! :)
Itse koin tämänkin asian suhteen kunnon valaistumisen tässä kevään ja kesän aikana, kun kerrankin/vihdoin oli oikeasti aikaa olla itsekäs ja keskittyä omaan hyvinvointiin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Viime ajat on siis olleet rankkoja niin koronapandemian kuin tämän itsensä tutkailun takia mutta myös melkoisen palkitsevia, kun on ymmärtänyt miksi mikin on mennyt kuten meni vaikka kyllä tässä on useaan otteeseen saanut siunailla omaa käytöstä/tyhmyyttä ja kuinka omaa aikaansa onkaan voinut heittää hukkaan.
Minä voin siis todellakin sanoa, etten ole tavannut sitä oikeaa (enkä edes sopivaa) mutta syy on todennäköisimmin vain siinä, että nuorempana en ollut "tyrkyllä" itselleni aidosti oikeanlaisessa ympäristössä ja seurassa. Enää ei ihmetytä yhtään miksi kaikki parisuhteet on tuntunut ainoastaan hankalilta kun enhän minä elänyt millään muullakaan tavalla omannäköistä elämää.. Miehet oli siis luonnollisesti ihan täysin vääränlaisia ja niitä oikeammanlaisia en edes tavannut missään vaikka tuskinpa he minusta silloin olisivat kiinnostuneetkaan..
En enää edes haaveile parisuhteesta, se juna meni jo vaikka kyllähän se harmittaa.