Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut ihmiset löytää kumppanin niin helposti
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Minä en deminä ole edes vaivautunut deittailemaan, kun se on just tuota. Olen ollut 16v yksin, mutta toivottavasti tapaan jonkun sopivan miehen joskus. Mieluiten demin. Tai aidon herrasmiehen, jolle seksi heti ekoina hetkinä ei ole tärkeintä, vaan hän pystyy odottamaan. Olisi helpointa.
Sitten, kun se tunneyhteys on syntynyt, mies saakin sellaista kyytiä että oksat pois, ja vaikka joka päivä!
Mutta normimiehille ajatus on että Ei seksiä heti/äkkiä = Frigidi.
Minä olen demi, mutta kaukana frigidistä ;) Ei tartteis mun puolison kärsiä puutteesta ikinä, jos malttaa odottaa ja antaa minun tutustua häneen rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla on semmonen luonne ja kiinnostuksenkohteet, että iso osa asioista käy. Joidenkin tunne-elämä on valikouvampi ja kapeammat kiinnostuksenkohteet ja/tai luonne erikoisempi.
Noin se taitaa olla.
Osa pariutuneista myös suhtautuu koko asiaan käytännöllisemmin. Heidän ei tarvitse olla tunteellisesti valtavan rakastuneita solmiakseen parisuhteen / avioliiton, vaan he ajattelevat ennemminkin, että haluavat vakiintua ja perustaa perheen, ja kun sopivan kunnollinen puolisoehdokas löytyy, tarttuvat tilaisuuteen. Rakkaus noissa suhteissa kasvaa kiintymykseen perustuen yhteisen elämän myötä. Näin moni esim. tämän palstan keskusteluissa on kertonut.
Jos kaikki edellyttäisivät molemminpuolista hullaantumista ja tunteellista rakastumista solmiakseen parisuhteen, olisi paljon enemmän sinkkuja.
Ennemminkin heikko itsetunto, riippuvainen luonne, matala seksivietti ja intohimottomuus, näköalattomuus ja tarve elää normien ja keskiluokkaisten standardien mukaisesti sanoisin minä seurusteltuani yhden sarjaseurustelijan kanssa ja seurattuani muutaman elämää läheltä sen +20 vuotta.
En vaan voi ymmärtää, jotkut ovat kuin puupökkelöitä parisuhteissaan. Sellaisia huonekalumaisia. Omasta mielestä hyvä yhdenillanjuttu on tuhat kertaa parempi kuin 10 vuotta pökkelösuhteessa. Mutta kukin toki tavallaan..
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt. Nää lähtee kiskalla käymään ja on naimisissa palatessaan.
Kuule tuo on jo mennyttä aikaa nykyään se tapahtuu hiiren klikkauksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastun aika helposti ja vastaavasti minuun ihastutaan aika usein. Sitten vaan tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa hahmottaa tasonsa hyvin ja etsiä semmosta mihin on mahdollisuuksia.
Nää on ihan täyttä pskaa nää tasot. Yksinkertaisen ihmisen näköalatonta jargonia kerrassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ihminen löytää seuraa. Qusipäälle se on vaikeaa.
Tämä on minunkin vastaus. Hymyhuulet parin löytävät aina, eli elämäänsä ja itseään arvostavat ihmiset ovat jo muutenkin erilaisia ihmisten kanssa kuin varautuneet ja itsesääliset tyypit. Tasapainosten ja ihmisistä aidosti välittävien ihmisten on helppo jutella kaikkien kanssa ja pari löytyy ilman nipottamista. Joillakin on liikaa ehtoja ja nokka aina niin kippurassa, että eiväthän he edes näe sen takaa muita, saati että heitä katsottaisiin ja heistä kiinnostuttaisiin. Näin ystävistäni ainakin. He ovat upeita sisäisesti kauniita ihmisiä. Itsekin olen ollut mieheni kanssa kauan.
Noin se on kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Minä en deminä ole edes vaivautunut deittailemaan, kun se on just tuota. Olen ollut 16v yksin, mutta toivottavasti tapaan jonkun sopivan miehen joskus. Mieluiten demin. Tai aidon herrasmiehen, jolle seksi heti ekoina hetkinä ei ole tärkeintä, vaan hän pystyy odottamaan. Olisi helpointa.
Sitten, kun se tunneyhteys on syntynyt, mies saakin sellaista kyytiä että oksat pois, ja vaikka joka päivä!
Mutta normimiehille ajatus on että Ei seksiä heti/äkkiä = Frigidi.
Minä olen demi, mutta kaukana frigidistä ;) Ei tartteis mun puolison kärsiä puutteesta ikinä, jos malttaa odottaa ja antaa minun tutustua häneen rauhassa.
Tapaisinpa joskus kaltaisesi naisen.
Naiset tuntuvat aina haluavan että mies on aktiivinen ja yritteliäs alusta saakka, heidän leikkiessä kylmää/kuumaa-leikkiä.
Itsekin haluaisin odottaa enkä hypätä sänkyyn heti. Enkä ole seksuaalisesti dominoiva, joten en syty siitä jos nainen vain on "saaliina".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Minä en deminä ole edes vaivautunut deittailemaan, kun se on just tuota. Olen ollut 16v yksin, mutta toivottavasti tapaan jonkun sopivan miehen joskus. Mieluiten demin. Tai aidon herrasmiehen, jolle seksi heti ekoina hetkinä ei ole tärkeintä, vaan hän pystyy odottamaan. Olisi helpointa.
Sitten, kun se tunneyhteys on syntynyt, mies saakin sellaista kyytiä että oksat pois, ja vaikka joka päivä!
Mutta normimiehille ajatus on että Ei seksiä heti/äkkiä = Frigidi.
Minä olen demi, mutta kaukana frigidistä ;) Ei tartteis mun puolison kärsiä puutteesta ikinä, jos malttaa odottaa ja antaa minun tutustua häneen rauhassa.
Tapaisinpa joskus kaltaisesi naisen.
Naiset tuntuvat aina haluavan että mies on aktiivinen ja yritteliäs alusta saakka, heidän leikkiessä kylmää/kuumaa-leikkiä.
Itsekin haluaisin odottaa enkä hypätä sänkyyn heti. Enkä ole seksuaalisesti dominoiva, joten en syty siitä jos nainen vain on "saaliina".
Tapaisinpa minä joskus kaltaisesi miehen. Olen kiinnostuksessani aktiivinen ja kiertelemätön nainen, eivätkä miehet yleensä pidä tästä. He just haluavat sen saalistettavan kainostelijan. Kaikki orastavat jutut läsähtävät aina miehen puolelta, kun tämän ei tarvitse työstää tilannetta lainkaan vaan nainen hoitaa homman.
Etenkin seksissä on ollut ongelmia, kun en ole otettavissa vaan ottaja (mutta silti hyvin vanilja). Minulle on ihan ääneen sanottu, ettei mene halut oikein yksiin. Tai sitten se tilanne ei edes etene seksiin asti, kun en taivu miehen otteisiin vaan alan itse viedä.
Kaiken lisäksi tätä ei pysty mitenkään päättelemään päältä. Myös se hiljainen ja ujo, deiteillä tosi hermostunut ja ulkonäöllisesti objektiivisesti arvioiden melko vaatimaton mies jättää vastaamatta mun viesteihin jatkossa. Parhaimmillaan saan lyhyen tapailun ja sitten kaverikortin. Kaikkien mielestä olen kyllä tosi hyvä tyyppi, mutta eivät koe kemioita. Kas.
Ja olen ihan perusnätti, hoikka, positiivinen ja keskustelutaitoinen nainen. Ikisinkku. En silti valita! Jatkan seulontoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Minä en deminä ole edes vaivautunut deittailemaan, kun se on just tuota. Olen ollut 16v yksin, mutta toivottavasti tapaan jonkun sopivan miehen joskus. Mieluiten demin. Tai aidon herrasmiehen, jolle seksi heti ekoina hetkinä ei ole tärkeintä, vaan hän pystyy odottamaan. Olisi helpointa.
Sitten, kun se tunneyhteys on syntynyt, mies saakin sellaista kyytiä että oksat pois, ja vaikka joka päivä!
Mutta normimiehille ajatus on että Ei seksiä heti/äkkiä = Frigidi.
Minä olen demi, mutta kaukana frigidistä ;) Ei tartteis mun puolison kärsiä puutteesta ikinä, jos malttaa odottaa ja antaa minun tutustua häneen rauhassa.
Tapaisinpa joskus kaltaisesi naisen.
Naiset tuntuvat aina haluavan että mies on aktiivinen ja yritteliäs alusta saakka, heidän leikkiessä kylmää/kuumaa-leikkiä.
Itsekin haluaisin odottaa enkä hypätä sänkyyn heti. Enkä ole seksuaalisesti dominoiva, joten en syty siitä jos nainen vain on "saaliina".
Tapaisinpa minä joskus kaltaisesi miehen. Olen kiinnostuksessani aktiivinen ja kiertelemätön nainen, eivätkä miehet yleensä pidä tästä. He just haluavat sen saalistettavan kainostelijan. Kaikki orastavat jutut läsähtävät aina miehen puolelta, kun tämän ei tarvitse työstää tilannetta lainkaan vaan nainen hoitaa homman.
Etenkin seksissä on ollut ongelmia, kun en ole otettavissa vaan ottaja (mutta silti hyvin vanilja). Minulle on ihan ääneen sanottu, ettei mene halut oikein yksiin. Tai sitten se tilanne ei edes etene seksiin asti, kun en taivu miehen otteisiin vaan alan itse viedä.
Kaiken lisäksi tätä ei pysty mitenkään päättelemään päältä. Myös se hiljainen ja ujo, deiteillä tosi hermostunut ja ulkonäöllisesti objektiivisesti arvioiden melko vaatimaton mies jättää vastaamatta mun viesteihin jatkossa. Parhaimmillaan saan lyhyen tapailun ja sitten kaverikortin. Kaikkien mielestä olen kyllä tosi hyvä tyyppi, mutta eivät koe kemioita. Kas.
Ja olen ihan perusnätti, hoikka, positiivinen ja keskustelutaitoinen nainen. Ikisinkku. En silti valita! Jatkan seulontoja.
Sulla ehkä on joku systemaattinen virhe niin että päädyt tahtomattasi seulomaan joukosta joka koostuu vain pelailijoista/metsästäjistä. Itse miehenä koen että suurin osa miehistä on kaltaisiani ihan tavallisia ihmisiä, epävarmoja, ujoja, haparoivia. Vaikeasti tavoiteltavista ei pidetä koska se nyt vaan on myrkkyä itsetunnolle jos ihastus ei tunnu kiinnostuneen. Ei normaali mies yleensä ala jahdata kiinnostumatonta vaan siirtää katseen toisaalle.
Parisuhde syntyy terveellä tavalla kun kumpikin on aidosti kiinnostunut ja osoittaa sen konstailematta ja pelailematta. Mikään ei ole niin tehokasta lemmen eliksiiriä kun sanoa ja ilmaista suoraan kiinnostuksensa, ihastuksensa ja tunteensa toiselle. Se ruokkii vastavuoroisuutta, jos toinenkin kokee samoin. Jos ei, niin sekin selviää tällä lailla nopeammin kuin itsekseen arpomalla toisen mietteitä. Jos olet törmännyt siihen että toinen ei vastaa tunteisiisi tai kiinnostukseesi, on yksinkertaisin selitys se, että niitä nyt vaan ei ole, eikä siinä että oma käytöksesi jotenkin olisi niihin vaikuttanut vahingollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa on täyttä tuuria. Itse löysin oman mieheni ainakin näin. Todella moni tähti on saanut olla oikeassa asennossa, että tapasimme sattumien kautta. Edelleen on täydellinen minulle.
Tottakai käytökselläkin on merkitystä, mutta ei sillä aina voi vaikuttaa puolison löytymiseen. Niin paljon riippuu tuurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Minä en deminä ole edes vaivautunut deittailemaan, kun se on just tuota. Olen ollut 16v yksin, mutta toivottavasti tapaan jonkun sopivan miehen joskus. Mieluiten demin. Tai aidon herrasmiehen, jolle seksi heti ekoina hetkinä ei ole tärkeintä, vaan hän pystyy odottamaan. Olisi helpointa.
Sitten, kun se tunneyhteys on syntynyt, mies saakin sellaista kyytiä että oksat pois, ja vaikka joka päivä!
Mutta normimiehille ajatus on että Ei seksiä heti/äkkiä = Frigidi.
Minä olen demi, mutta kaukana frigidistä ;) Ei tartteis mun puolison kärsiä puutteesta ikinä, jos malttaa odottaa ja antaa minun tutustua häneen rauhassa.
Tapaisinpa joskus kaltaisesi naisen.
Naiset tuntuvat aina haluavan että mies on aktiivinen ja yritteliäs alusta saakka, heidän leikkiessä kylmää/kuumaa-leikkiä.
Itsekin haluaisin odottaa enkä hypätä sänkyyn heti. Enkä ole seksuaalisesti dominoiva, joten en syty siitä jos nainen vain on "saaliina".
Tapaisinpa minä joskus kaltaisesi miehen. Olen kiinnostuksessani aktiivinen ja kiertelemätön nainen, eivätkä miehet yleensä pidä tästä. He just haluavat sen saalistettavan kainostelijan. Kaikki orastavat jutut läsähtävät aina miehen puolelta, kun tämän ei tarvitse työstää tilannetta lainkaan vaan nainen hoitaa homman.
Etenkin seksissä on ollut ongelmia, kun en ole otettavissa vaan ottaja (mutta silti hyvin vanilja). Minulle on ihan ääneen sanottu, ettei mene halut oikein yksiin. Tai sitten se tilanne ei edes etene seksiin asti, kun en taivu miehen otteisiin vaan alan itse viedä.
Kaiken lisäksi tätä ei pysty mitenkään päättelemään päältä. Myös se hiljainen ja ujo, deiteillä tosi hermostunut ja ulkonäöllisesti objektiivisesti arvioiden melko vaatimaton mies jättää vastaamatta mun viesteihin jatkossa. Parhaimmillaan saan lyhyen tapailun ja sitten kaverikortin. Kaikkien mielestä olen kyllä tosi hyvä tyyppi, mutta eivät koe kemioita. Kas.
Ja olen ihan perusnätti, hoikka, positiivinen ja keskustelutaitoinen nainen. Ikisinkku. En silti valita! Jatkan seulontoja.
Ihmettelen yhä.
En mitenkään usko että olisin miehenä suuri harvinaisuus. Varmasti moni muukin pitää naisista jotka vievät. Naiset jotka vievät ovat puolestaan melkoinen harvinaisuus. Ehkäpä monet kaltaiseni miehet ovat luovuttaneet tavattuaan vain naisia jotka kainostelevat, tai vaihtoehtoisesti provosoivat miestä osoittamaan miehisyytensä ottamalla vikuroivan saaliin.
Sellainenkin ajatus herää väistämättä että millähän korkeudella mahtaa olla rima vaatimattoman ulkonäön, ujouden ja hermostuneisuuden kohdalla?
No, joka tapauksessa, kaikki mitä kirjoitat kuulostaa aivan mahtavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ainakin ollut hyvä tuuri.
Minulla on hyvännäköinen tuttava, nainen, johon törmään n. 6-12 kk välein. Hänellä on tavatessamme aina uusi suhde, aivan ylivertainen tyyppi, jonka kehuu maasta taivaaseen.
Niin ihmeellisiä, komeita, rikkaita jne. ei uskoisi olevan olemassakaan, ja ovat aina umpirakastuneita. Kun kysyn, mitä sille edelliselle ”Mikolle” kävi, kuulen litanian ihan hirveistä luonteenpiirteistä, on narsistia, huijaria, väkivaltaa, ylivelkaantumista jne. Nainen on jatkanut tätä konseptia nyt vuosia, ei ole enää ihan nuori, mutta flaksi käy. Netistä useimmiten nykyisin löytää, en tiedä onko jo Tinder käytössä.