Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut ihmiset löytää kumppanin niin helposti
Kommentit (135)
Olen sinkku. Olen myös iloinen, nauravainen, ulospäin suuntautunut, osaan keskustella.
Kysymys ei ole siitä, etteikö suhteita olisi ollut mahdollista solmia. Vaan siitä, että kun kukaan mies ei kolahda itselle. Niitä miehiä on tosi vähän. Vaikka tarjokkaita olisikin.
Miten te iloiset, puheliaaat, jne. aina sitten tapaatte niitä miehiä, joiden kanssa syntyy jotain?
Täytyyhän olla niinkin, että pelkkä oma sosiaalisuus ei riitä vaan täytyy olla onnea löytää itselle sopiva mies.
Tai sitten kelpuuttaa ohi oman kriteerin aika moni tarjokas.
Mutta kun itse en vaan pysty, olen kokeillut ja ei siitä vaan mitään tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ymmärtää, että jokainen ihminen on vain ihminen virheineen päivineen, on kumppanin löytäminen paljon helpompaa.
Jos katson kaikkia kumppaneitani vain paperilla, ei yksikään heistä olisi täyttänyt kriteerejäni. Mutta kun katson heitä ihmisinä, ovat he kaikki olleet ihan samalla viivalla kanssani.
No kun ei vaan ole. Ihmisenä ehkä ovat, mutta eivät potentiaalisena seurustelukumppanina.
Jos näin olisi, niin olisikin helppoa. Siitä vaan ottamaan ensimmäinen vastaantuleva vapaa mies. Kun me ollaan niin samalla viivalla kaikki, kaikki kelpaa kaikille. No ei.
En minä ainakaan mistään papereista katso vaan ihan elävänä juttelen ja tutustun.
En edes ole missään deittisovelluksissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Oletko kumppaneillesi rehellinen tunteistasi, vai valehteletko olevasi heihin rakastunut?
Helppoa kun tietää oman tasonsa ja mihin se riittää.
Ulkoisesti olen 8-9, muuten 6-7. Eli minun rahkeeni riittävät ulkoisesti 5-6 naiseen, jos muun tason on oltava 7-8. Jos taas haluan ulkoisesti 7-8 naisen, muu taso jää sinne vitoseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itekkin ihmetellyt. Mulla on esim yksi miespuolinen työkaveri, jolla on riittänyt aina naisia. Tyyppi on nyt n 40v ja seurustelusuhteita ollut ainakin 10 viimeisen 15 vuoden aikana. Suhteet ovat siis olleet pitkiä.
En vain ymmärrä, mikä siinä tyypissä vetoaa naisiin. Hän ei ole erityisen komea, pitkä, puhelias, rikas eikä kouluttautunut.
Mutta hänen nuoruutensa on tosiaan ollut sitä, että kun yksi nainen jättää, parin viikon päästä on uusi kainalossa.
Ainakin 10 suhdetta 15 vuodessa? Ja sinun mielestäsi suhteet ovat olleet siis pitkiä?
Niin siis tämä kuvailemasi henkilö on tuskin ikinä ollut parisuhteessa. Sählännyt on niin paljon että todennäköisesti ei enää elämänsä aikana tule käsittämään mikä on parisuhde.
Tunnen pari naista joilla on aina välillä "suhde" tuollaisen miehen kanssa, ja ihan aidosti hämmästelevät kun ei pysyvää parisuhdetta vaan "löydy".
Aikuiset ihmiset. On totta että ei ehkä ole kauhalla annettu mutta voisiko edes sillä lusikalla vaatia.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itselläni takana vain satunnaisia tapailusuhteita max kuukauden pituisia.
N24
Miten itse arvioisit, miksi sinulla on ollut paljon lyhyitä suhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
2 kuukautta ei ole nopsaan?
-eri
No niinpä. 2 kk on aivan liian lyhyt aika seksiin asti etenemiseen. Itselleni siis. Miespuolinen kaverini juuri avautui kun pääsi tapailemansa missitason naisen kanssa sänkyyn VASTA 2kk päästä. Kyllä oli kamalaa, voi miesparkaa. Ja miksi piti noin kauan odottaa, kyllä muut antavat jo viikossa. Tätä se nykyään on. Ei meille hitaasti lämpiäville juurikaan löydy ymmärrystä.
Vierailija kirjoitti:
Osalla on semmonen luonne ja kiinnostuksenkohteet, että iso osa asioista käy. Joidenkin tunne-elämä on valikouvampi ja kapeammat kiinnostuksenkohteet ja/tai luonne erikoisempi.
Koen olevani hieman valtavirtaa erikoisempi tyyppi niin ajatuksiltani ja mielenkiinnon kohteilta ja kun olin parikymppinen niin ajattelin, että en koskaan löydä oman tyyppistä miestä. Tapailin miehiä, mutta en kokenut että syvällisemmin oltais samalla aaltopituudella. No täytettyäni 25 e jaksanut enää baarissa ravata niin latasin tinderin koska äitini ehdotti. :DUskoin vakaasti että en löydä sieltä ketään. No kuitenkin löytyi minun tyylinen mies, jota en varmaan olisi löytänyt ilman tinderia. Nyt ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Halusin vaan sanoa, että kokeilkaa niitä teille epätyypillisiä juttuja niin saatatte yllättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen kyllä ihmetellyt monestikin. Toiset löytää kumppanin kun astuvat ulos asunnostaan, seurustelevat sitten hetken ja eroavat, mutta saman tien löytyy uusi kumppani tilalle. Ja samaa olen ihmetellyt, että miten tietyt ihmiset löytävät myös seksiseuraa silloin kun sitä "tarvitsevat". Menevät vaan taas kerran ulos ja kohta karvainen takapuoli nousee ja laskee.
Toiset taas etsivät vuositolkulla kumppania ja hyvällä tsägällä pääsevät kerran tai pari treffeille, vaikka ihmisessä sinällään ei ole muuta vikaa kuin, että ei ole jollain tavalla mielenkiintoinen. Ja ennen kuin joku alkaa huomauttelemaan, että minussa on muutakin vikaa kuin mielenkiinnottomuus, niin en tarkoittanut itseäni tässä.
Terveisin Naispelko27
Suurin osa miehistä ei kuitenkaan löydä seksiseuraa aina, kun sitä tarvitsee. Tunnen myös ns. pelimiehiä, joilta se ei onnistu mitenkään helposti.
M31
Olet idiootti.
Nyt kyllä kiinnostaisi kuulla, millä perusteella toteat tämän henkilön olevan idiootti? Hänen kommenttinsa ei ainakaan paljasta mitään älykkyyden puutteeseen liittyvää, ihan normaalin havainnon on tehnyt miehistä. Sinun kommenttisi onkin sitten ihan eri tasoa.
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla on semmonen luonne ja kiinnostuksenkohteet, että iso osa asioista käy. Joidenkin tunne-elämä on valikouvampi ja kapeammat kiinnostuksenkohteet ja/tai luonne erikoisempi.
Noin se taitaa olla.
Osa pariutuneista myös suhtautuu koko asiaan käytännöllisemmin. Heidän ei tarvitse olla tunteellisesti valtavan rakastuneita solmiakseen parisuhteen / avioliiton, vaan he ajattelevat ennemminkin, että haluavat vakiintua ja perustaa perheen, ja kun sopivan kunnollinen puolisoehdokas löytyy, tarttuvat tilaisuuteen. Rakkaus noissa suhteissa kasvaa kiintymykseen perustuen yhteisen elämän myötä. Näin moni esim. tämän palstan keskusteluissa on kertonut.
Jos kaikki edellyttäisivät molemminpuolista hullaantumista ja tunteellista rakastumista solmiakseen parisuhteen, olisi paljon enemmän sinkkuja.
Tuo on vähän typerää. Sinkkunaisena saa kuulla ihan liikaa varattujen miesten vonkausta ja rakkaudentunnustuksia. Niin monelta sellaiseltakin mieheltä jonka parisuhdetta olen ihaillen katsonut ja miettinyt että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. No en halua enää. 😔 Todella moni parisuhde näyttää ulospäin täydelliseltä niin somessa kuin lähipiirillekin että minulla mennyt miltei usko täysin tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksästäni erottuani ajattelin olevani ihan yksin. Kävikin niin että löysin nykyisen mieheni heti seuraavalla baarireissulla ja se oli menoa sitten taas deittimarkkinoille.
.
Nyt en oikein ymmärtänyt, löydät miehen ja menet deittimarkkinoille?
Haha, huonosti selitetty. Siis ei me alettu heti seurustelemaan vaan aloitettiin deittailulla. Parisuhde muodostui puoli vuotta tapailun aloituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Jos osaa hahmottaa tasonsa hyvin ja etsiä semmosta mihin on mahdollisuuksia.
Minä ainakin olen aina katellut miehiä, joista todella pidän enkä koskaan ole ajatellut mitään tasoeroja.
No nyt eron jälkeen en enää halua edes uutta suhdetta, mutta siis pitää olla todella huono itsetunto, jos tuolla tavalla ajattelee. Minä nyt vaan kelpaan tuon tasoiselle kumppanille, joten yritän nyt vain häntä. Kuka haluaa noin huono itsetuntoisen kumppanin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ne on vaan avoimia heittäytyjiä.
Epävarmalle varmistelijalle tuntuu kaikki olevan vaikeampaa. Eipä tietysti tule sitten niin helposti isompia hutejakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla on semmonen luonne ja kiinnostuksenkohteet, että iso osa asioista käy. Joidenkin tunne-elämä on valikouvampi ja kapeammat kiinnostuksenkohteet ja/tai luonne erikoisempi.
Koen olevani hieman valtavirtaa erikoisempi tyyppi niin ajatuksiltani ja mielenkiinnon kohteilta ja kun olin parikymppinen niin ajattelin, että en koskaan löydä oman tyyppistä miestä. Tapailin miehiä, mutta en kokenut että syvällisemmin oltais samalla aaltopituudella. No täytettyäni 25 e jaksanut enää baarissa ravata niin latasin tinderin koska äitini ehdotti. :DUskoin vakaasti että en löydä sieltä ketään. No kuitenkin löytyi minun tyylinen mies, jota en varmaan olisi löytänyt ilman tinderia. Nyt ollaan oltu yhdessä 6 vuotta. Halusin vaan sanoa, että kokeilkaa niitä teille epätyypillisiä juttuja niin saatatte yllättyä.
Jatkan vielä tuota kommenttiani. Itsekin olen sitä tyyppiä, että ihmisen täytyy kolahtaa oikeasti enkä halua seurustella vaan seurustelun takia. Onneksi jaksoin odottaa niin tällainen tyyppi löytyikin. Toki hänkin on vain ihminen ja hänessäkin ne huonot puolet l, mutta hyvät vie voiton. Mutta kyllä musta on tärkeää, että aluksi kolahtaa kunnolla ja tuntuu siltä, että tuo on minulle "se oikea" Ei kenenkään pitäisi tyytyä vaan johonkin eikä se ole reilua toisellekaan osapuolelle. Vaikeina aikoina ei sitten haluta panostaa eikä yrittää kunnolla, jos aluksikin on vain tyydytty johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihana ihminen löytää seuraa. Qusipäälle se on vaikeaa.
Todella qusipää varmaan on nainen, johon olen viimeksi tutustunut, ja aivan helevetin nirso, koska minä en hänelle kelpaa. Ei vainen, vaikeaksi hän kyllä itseään kuvaili, mutten ole empaattisempaa ihmistä tavannut, ihana nainen, ja sinkku. Epäilen myös ettei edes hänkään kuvailisi minua qusipääksi, saati kukaan muukaan ystäväni, tai tuttuni, mutta hei, on kivaa kun voi yksinkertaistaa asiota leimaamalla.
Ei tuo pariutuminen aina tunnu onnistavan, vaikka molemmatkin olisi kiinnostuneita. Ainakin yksi tällainen parisuhteen tynkä on koettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Että ihan kokonaiset kaksi kuukautta tutustuit ensin! :D Yhden kanssa aikoinaan! :DDD
Jokainen tekee omat valintansa näissä asioissa, se on selvä. Mutta että jos on yhden kerran kaksi kuukautta ehtinyt syvällisemmin tutustua, niin ei se nyt mikään etukäteen tutustumisen huipentuma ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
2 kuukautta ei ole nopsaan?
-eri
Ohis, no ei todellakaan ole nopeaa etenemistä. Tietenkin jos joku miettii jotain tinderituttavuutta, jossa hieman kirjoitellaan viikkoja, ehkä jopa kuukausia, sitten hieman tapaillaan viikkoja, mutta jos ollaan vapaa-ajat yhdessä, jutellaa paljon ja ollaan lähekkäin, niin pari kuukautta on pitkä aika. Yleensä jo mukava rento luottavainen läheisyys vie makuuhuoneeseen väistämättä. Niin ainakin normaaleilla ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa kun tietää oman tasonsa ja mihin se riittää.
Ulkoisesti olen 8-9, muuten 6-7. Eli minun rahkeeni riittävät ulkoisesti 5-6 naiseen, jos muun tason on oltava 7-8. Jos taas haluan ulkoisesti 7-8 naisen, muu taso jää sinne vitoseen.
Tämä on yksinkertaisesti hyvä analyysi. Kova mutta realistinen. Selittää monet pariutumiset.
Kun ymmärtää, että jokainen ihminen on vain ihminen virheineen päivineen, on kumppanin löytäminen paljon helpompaa.
Jos katson kaikkia kumppaneitani vain paperilla, ei yksikään heistä olisi täyttänyt kriteerejäni. Mutta kun katson heitä ihmisinä, ovat he kaikki olleet ihan samalla viivalla kanssani.