Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut ihmiset löytää kumppanin niin helposti
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.
- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.
Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus tässä että en tiedä lähipiiristäni yhtään onnellista parisuhdetta mutta itse saan ikisinkkuna viettää juuri omanlaistani elämää eikä tarvitse tehdä yhtään kompromissiä kenenkään miehenpuolikkaan kanssa.
Nämä toiset sitten jatkuvasti nitisevät miehistään milloin ne ovat tehneet mitäkin väärin. Itsepä valitsit osasi.
Minun lähipiirissäni taas lähes kaikilla on onnellinen pitkä parisuhde ja aitoja ystäviä ympärillään. Vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja ovat todella onnellisia.
Mistäs sinä sen tiedät, elätkö kärpäsenä heidän katossaan. Monet elävät kulissielämää, esittävät että kaikki hyvin ja ovat niin onnellisia, vaikka elämä olisi yhtä helvettiä. Esitetään vaan niin täydellistä ja kunniallista perhettä, että.
Terveisin: Lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt kulissia esittävässä perheessä missä kaikki on "hyvin" ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Eli vain sinulla on ongelma. Edes nuorena en tutustunut yhteenkään mieheen, joka olisi halunnut sänkyyn heti ja jolle sänkyyn meneminen olisi ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Ne miehet olivatkin fiksuja ja kunnon miehiä, kohteliaita, kiinnostuneita minusta aidosti ja arvostavasti. Heille minä en ollut mikään reikä, vaan ystävä, ihminen, jonka kanssa voisi tulla pitkäikäinen aito ystävyys- ja rakkaussuhde.
Jos joku mies lähtee piirittämään naista vain reikä mielessä, niin se on naisesta kiinni miten hän tähän mulkvistiin suhtautuu ja avaako hän koipensa.
Good for you. Olet ollut siis onnekas. Kokemukseni on hyvin yleinen meidän kolmekymppisten suurkaupungissa asuvien sinkkukaverien keskuudessa. Olen tavannut miehiä yöelämässä mutta myös töissä, kaverien kautta, netissä, harrastuksessa ja jopa kirkossa. Kaikki ovat halunneet seksiä asap ja myös siihen enemmän tai vähemmän painostaneet ja enemmän tai vähemmän suuttuneet kun en ole itse halunnut. Ja samaa kertovat ystäväni.
Itse uskon, että monikin sinkku saisi parisuhteen niin halutessaan. Omilla sinkkututtavillani tuntuu olevan enemmän ongelmana se, että miten päästä takertujista eroon.
Itse koen, että vaikea löytää oman tyylisiä ihmisiä yleensäkin. Minulle tärkeää on, että jaetaan samoja arvoja ja osittain samoja mielenkiinnonkohteita. Ihmisen pitää olla myös ajatuksiltaan kiinnostava. Myös tietyn itsenäisyyden säilyttäminen on minulle tärkeää.
Tämä koskee siis myös ystävyyssuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Oletko kumppaneillesi rehellinen tunteistasi, vai valehteletko olevasi heihin rakastunut?
En valehtele olevani rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi rima alhaalla, niin saisin kyllä miehen heti, mutta nirsouttani olen yhä sinkku. Viihdyn yksinkin, niin ei ole pakonomaista tarvetta saada miestä. Lapsuudenkaverilla on ties monesko mies menossa. Seukkaa jokaisen kanssa sen 5v. ja sitten humpsista eroaa ja viikon päästä uusi. Tehnyt tätä niin kauan kuin muistan. Kaverin miestaso sitten on vaihtelevaa, joten en sanois, että mitenkään harkitusti valikoi miestä. Kaveri ei myöskään osaa oikein mitään, eli on riippuvainen miehestä.
Nirsous on ok, mut ei nopeasti suhteeseen päätyminen kerro siitä vielä paljonkaan. Rima voi myös olla korkealla, ja silti voi löytää hyvän tyypin. Ilmeisesti sinäkin ottaisit jos vastaan tarjoutuisi makuasi vastaava ihminen?
Olen ollut vaan hetken sinkkuna aikuisiällä, mutta miehet on olleet pitkiä, komeita, urheilullisia ja mikä tärkeintä, aikuismaisesti käyttäytyviä. Tutustumiseen olen kyllä valmis käyttämään aikaa, mutta ei ole mitään tarvetta ottaa vaivoikseni ihmistä, josta en oikeasti ole kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Niin, mutta kun itse en viihdy sellaisen miehen seurassa ellen ole edes ihastunut. Sitä olen aina ihmetellyt miten jotkut jaksavat kevytseurustella melkein kenen kanssa tahansa.
Mieluummin olen yksin kuin sellaisessa suhteessa, että kunhan tässä nyt joku on paremman puutteessa. Pitkästyn ja turhaannun.
En kaipaa sellaisia ihmisiä elämääni koska kuitenkin heidän kanssaan joutuu tekemään kompromisseja ja sopimaan aikatauluja sun muuta. Saati pysty menemään seksiin saakka jos ei ole vetovoimaa ja viehätystä.
Siis kysynkin, että viehättävätkö nämä ihmiset seksuualisesti tai jotenkin kuitenkin, vaikka ei varsinaista rakastumisten tai ihastumista heihin ole olemassa?
Minulle he ovat vain, ehkä mukaviakin ihmisiä, muiden muassa. Kavereita ehkä. Mutta eivät seurustelukumppaneita. En vietä aikaa heidän kanssaan sen enempää kuin muidenkaan.
Minulle, ja uskon, että monelle muullekin, seurustelun erottaa kaveruudesta juuri se ihastuminen, rakastuminen ja ainakin se, etttämä ihminen on minulle jotenkin erityinen.
Ja näitä itselle erityisiä on aika vähän.
Siinähän se vaikeus onkin.
Kaikille ei vissiin sitten tarvitse olla sen erityisempi.On suhteita ja suhteita. Varsinaiseen suhteeseen ja ihastumiseen/rakastumiseen pitää minulla olla aivan todella erityinen. Mutta ei kevytsuhde tarkoita sitä, että on "kenen kanssa vaan". Veikkaan, että se, mikä minulle on kevytsuhde, olisi jonkun toisen näkökulmasta jo ihan suhde ja ihastuminen. Minä vaan rakastun niin voimakkaasti - silloin kun rakastun. En ole kevytsuhteessa kenen kanssa tahansa. Kyllä silloinkin kemiaa on ja romantiikkaa. Mutta se ei vaan ole niin voimakas kuin silloin, kun tosissani rakastun. Kevytsuhde on minulle enemmän kuin pelkkää kaveruutta, ja myös kevytsuhteessa se ihminen on erityinen. Mutta sitten silloin, kun oikeasti rakastun, se on elämänmullistava juttu, jotenkin aivan todella erityinen, ja sen ihmisen kanssa kokee sellaista yhteyttä ja aivan sanoinkuvaamatonta halua ja intohimoa. Joskus kun olen puhunut tästä kavereille, olen huomannut, että he eivät tajua mistä puhun, ja heidän mielestään ne minun kevytsuhteeni ovat "just se juttu" - eli heille riittää vähempi. Ehkä eivät pysty tuntemaan voimakkaammin.
Vastaan tähän. Kun minullakin on juuri niin, että kun rakastun niin rakastun voimakkaasti ja se tuntuu voimakkaasti silloin kaikkeen elämässäni. Se on niin kokonaisvaltainen ja ainutlaatuinen kokemus. En rakastu miltei koko ajan vaan harvoin.
Juuri siksi kun tiedän miltä voimakas rakastuminen tuntuu niin en pysty rakastamaan "lievemmin". Koska kaipaan sitä voimakasta tunnetta ja vahvaa yhteenkuuluvuutta niin en vaan pysty olemaan sellaisen miehen kanssa jonka kanssa sitä tunnetta ei ole.
Kun tiedän mitä haluan en voi itse tyytyä vähempään. Tavallaan pettäisin itseäni.
Koska myös luulen, että olisin ajoittain aika ikävä ihminen miehelle silloin. Minulla olisi myös huono omatunto kun en vaan pysty silloin enempään. Ja jos mies olisi itse täysillä mukana ja kovin rakastunut. Ja minä en olisi. Ajattelisin miltä minusta miehen asemassa tuntuisi.
Parempi olla yksin niin kukaan muu ei silloin kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sellainen luonne, että on yleensäkin kiinnostunut ihmisistä ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin. Tykkää jutella iloisesti ja nauttii keskusteluhetkistä kaikkien kanssa. Ei hae kumppania valmiin vaatimuslistan kanssa, vaan on avoimin mielin kohtaamassa ihmisiä sellaisena kuin he ovat.
Mua ei rehellisesti sanoen kiinnosta kovinkaan moni ihminen. Siis yleisellä tasolla pidän paljonkin ihmisistä ja olen heille mukava, mutta miellän itseni jotenkin erilliseksi muista ihmisistä ja erilaiseksi. Monet ihmiset ovat aika tylsiä ja ennalta-arvattavia ja oletan yleensä, että he eivät pidä minusta. Olen myös ujo introvertti ja pohdiskelen sosiaalisia tilanteita jälkikäteen sekä koen epäonnistuvani niissä. Ajattelen usein, että olkoot nuo muut tavalliset normot keskenään, minun osani (entisenä koulukiusattuna) on olla yksinään, joten en edes tuppaa kenenkään seuraan.
Itseäni ihmetyttää miksi tunnet itsesi erilaiseksi, kun Suomi on täynnä juuri sinunlaisia introverttejä. Sinä olet se suomalainen. tavallinen normo. Kunnon ekstrovertti on harvinaisuus Suomessa ja se hämää kun hänenlaisensa on ehkä kovaääninen ja ottaa yksin koko tilan haltuun, mutta keskimäärin tilassa on ehkä 80% introverttejä, 15% ambiverttejä ja 5% ekstroverttejä. Introvertti on muista tylsä, koska hän ei sitä oman päänsä sisällä olevaa hauskaa muiden kanssa jaa. Ekstrovertti ei ole tylsä, mutta ärsyttävä, koska introvertti haluaa sitten kuitenkin rauhaa.
Se on totta, että osasi on olla yksin, koska muut eivät ole tarpeeksi tai oikeanlaisia sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen monta naista, jotka ovat aina, aina olleet miesten kiinnostuksen kohteena, ihan sama minne menevät. Heidän ulkonäkönsä yhdistettynä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin, kuten hyvään itsetuntoon ja lflirttailevaan eikkisyyteen yksinkertaisesti saa miehet ihan polvilleen. Sitä dynamiikkaa on mielenkiintoista seurata sivusta. Pitkissä parisuhteissa eivät nänä naiset välttämättä ole erityisen hyviä, koska ruoho tuntuu aina olevan vihreämpää jossain muualla.
Mun entinen työkaveri oli just tällainen nainen. Aviomiehensä kanssa olivat muuttaneet heti saman katon alle kun tapasivat. Silloin kun tunnettiin, koko ajan oli jotain säätöä johonkin suuntaan. On luonteeltaan hersyvän iloinen, huumorintajuinen, tosin huumori pyöri aina navanalukseen liittyvissä asioissa. Työmatkoillakin aina tapasi jonkun jonka kanssa numeroita vaihtoivat, oli naimisissa tai ei. Ero tuli juuri tällaisen asiakkaan kanssa aloitetun sivusuhteen takia. Kuitenkin niin, että aviomies olisi halunnut jatkaa, mutta rouva ei.
Yksin ei ollut hetkeäkään ja lennosta vaihtoi toiseen. Ihmettelin usein mitä miehet hänessä näkivät, en kateellisena, koska minusta tuo tyyli on aika kuluttavaa. Toki tunsin hänestä sen puolen mitä miehet eivät nähneet, joka ei ollut sitä niin ihanaa työkaveruutta vaan hän ja hänen halunsa olivat etusijalla, muista viis. Se mitä itse teki, ei hyväksynyt toisilta.
Toinen minkä vuosien varrella totesin, oli se, että hänelle kelpasi lähes kaikki. Kunhan vain mies oli hänestä kiinnostunut. Oli vain muutamia joille naureskeli, että mitähän se itsestään kuvittelee, mutta kuitenkin flirtisti käyttäytyi heitäkin kohtaan. En siis ihmettele näiden miesten väärinkäsityksiä.
Kuitenkin tuolla käytöksellä sai itsensä lopulta töissäkin sivuraiteelle, koska ne miehet jotka hänen kanssaan paljon työskentelivät oppivat ne ei niin herttaiset asiat hänestä ja poltti siltoja tällä käytöksellään.
Vauhdikasta aikaa, mutta en todellakaan kaipaa. Oli kuluttavaa ihan näin sivusta seujanakin. Nyt en tiedä mitä nykyisin tekee, hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus tässä että en tiedä lähipiiristäni yhtään onnellista parisuhdetta mutta itse saan ikisinkkuna viettää juuri omanlaistani elämää eikä tarvitse tehdä yhtään kompromissiä kenenkään miehenpuolikkaan kanssa.
Nämä toiset sitten jatkuvasti nitisevät miehistään milloin ne ovat tehneet mitäkin väärin. Itsepä valitsit osasi.
Minun lähipiirissäni taas lähes kaikilla on onnellinen pitkä parisuhde ja aitoja ystäviä ympärillään. Vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja ovat todella onnellisia.
Mistäs sinä sen tiedät, elätkö kärpäsenä heidän katossaan. Monet elävät kulissielämää, esittävät että kaikki hyvin ja ovat niin onnellisia, vaikka elämä olisi yhtä helvettiä. Esitetään vaan niin täydellistä ja kunniallista perhettä, että.
Terveisin: Lapsuutensa ja nuoruutensa elänyt kulissia esittävässä perheessä missä kaikki on "hyvin" ulospäin.
Mistä sinä tiedät, että joku viihtyy työpaikallaan? Mistä tiedät, että joku tykkää matkailla Lapissa? Mistä tiedät, että joku on lapsirakas? Kaikki maailman ihmiset eivät asu kulissiliitoissa tai ole onnettomia.
Monella on ollut ihan hyvä avioliitto ja sitten ehkä kännipäissä ovat pettäneet tai toinen ei ole halunnut lapsia ym. Eli ei edes ero kerro olisi liitto täysin onneton.
Kaikilla, jopa sinkuilla on huonoja päiviä ystäviensä kanssa ja niin on myös avioliittojen kanssa. Joskus on hetkiä kun riidellään ja sitten sovitaan, mutta silti ystävyys tai avioliitto on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Tääki on tärkee pointti et on ymmärtäny mikä ero on kärsivällisellä ja aktiivisella toimimisella verrattuna passiiviseen odottamiseen. Hyvin oot alkanu ottaa homman hanskaan! Itselläkin sinkkuvaihe nyt nii kivaa kehittää itseään ja miettiä mitä tulevaisuuden suhteessa kaipais semmosta mitä vois ite nyt työstää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Ei mene läpi.
Veikkaan seuraavaa:
Lähestyt vain suosittuja miehiä. Komeita, pitkiä, huoliteltuja, sosiaalisesti taitavia, jne. Kaikki eivät voi saada sitä "laatumiestä".
Sinua ei lähestytä koska annati positiivisia signaaleja a) ei kenellekään b) vain niille "laatumiehille".
Ne tavallisemman näköiset ja hiljaisemmat miehet jota voisit saada, eivät vaivaudu lähestymään koska olettava (aivan oikein) saavansa pakit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Tääki on tärkee pointti et on ymmärtäny mikä ero on kärsivällisellä ja aktiivisella toimimisella verrattuna passiiviseen odottamiseen. Hyvin oot alkanu ottaa homman hanskaan! Itselläkin sinkkuvaihe nyt nii kivaa kehittää itseään ja miettiä mitä tulevaisuuden suhteessa kaipais semmosta mitä vois ite nyt työstää.
Alkanut ottas hommaa hanskaan? Olen ollut tällainen aktiivinen sinkku 20 vuotta. Toki ihmisenä kasvanut ja kehittynyt mutta perusluonteeni on aina ollut iloinen ja sosiaalinen. Eipä auta parin löytämisessä mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Ei mene läpi.
Veikkaan seuraavaa:
Lähestyt vain suosittuja miehiä. Komeita, pitkiä, huoliteltuja, sosiaalisesti taitavia, jne. Kaikki eivät voi saada sitä "laatumiestä".
Sinua ei lähestytä koska annati positiivisia signaaleja a) ei kenellekään b) vain niille "laatumiehille".
Ne tavallisemman näköiset ja hiljaisemmat miehet jota voisit saada, eivät vaivaudu lähestymään koska olettava (aivan oikein) saavansa pakit.
Veikkaat väärin. Olen lähestynyt monen näköisiä, kokoisia ja -laisia miehiä. Pituus 165-195, paino 60-120, ikä 20-40 oman ikäni mukaan. Joo en koditonta tai haisevaa resupekkaa mutta ihan tavallisia. Viimeisin ihastus ruutupaitainen nörtti.
Olen positiivinen ihan kaikille normaalisti käyttäytyville ja mukaville miehille. Saan heistä aina kaverin.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole kovin nirsoja. Ja osa on myös läheisriippuvaisia.
Kyllä se vaatii myös toisen osapuolen kiinnostuksen/vastaanottavaisuuden. Mahdan olla itse todella vastenmielinen kun en ole koskaan saanut parisuhdetta vaikka halu tähän on ollut.
Nolo juttu kävi tällaiseen naiseen liittyen. Kuulin yhteiseltä tutulta että on mennyt naimisiin. Seuraavan kerran kun näin tätä kyseistä naista, hän olikin miehen seurassa ja vaikuttivat tosi rakastuneilta, joten kerroin kuulleeni että olivat menneet naimisiin ja onnittelin. Syvä hiljaisuus ja sitten mulle selvisi että tämä olikin jo uusi mies.
Itse erosin avioliitosta seitsemän vuotta sitten eikä ole vielä kiinnostukset kohdanneet kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Ei mene läpi.
Veikkaan seuraavaa:
Lähestyt vain suosittuja miehiä. Komeita, pitkiä, huoliteltuja, sosiaalisesti taitavia, jne. Kaikki eivät voi saada sitä "laatumiestä".
Sinua ei lähestytä koska annati positiivisia signaaleja a) ei kenellekään b) vain niille "laatumiehille".
Ne tavallisemman näköiset ja hiljaisemmat miehet jota voisit saada, eivät vaivaudu lähestymään koska olettava (aivan oikein) saavansa pakit.
Veikkaat väärin. Olen lähestynyt monen näköisiä, kokoisia ja -laisia miehiä. Pituus 165-195, paino 60-120, ikä 20-40 oman ikäni mukaan. Joo en koditonta tai haisevaa resupekkaa mutta ihan tavallisia. Viimeisin ihastus ruutupaitainen nörtti.
Olen positiivinen ihan kaikille normaalisti käyttäytyville ja mukaville miehille. Saan heistä aina kaverin.
Omat mittasi ja vapaa kuvaus ulkonäöstä?
En kylläkään usko että tuolla on edes vaikutusta. Jos olet kuvauksen mukainen + edes suurin piirtein mukiinmenevä ulkonäöltäsi + lähestyt aktiivisesti tavallisia ja nörttimäisiä miehiä, on täysin mahdotonta ettei kukaan olisi koskaan kiinnostunut.
Omalla kohdalla olen jo todennut, että parisuhteen löytäminen on täysin mahdotonta. Kateeksi käy kyllä muita joille se puoliso tuntuu aina löytyvän.
M37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.- Pidän itsestäni ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen aina huoliteltu, myös kauppareissulla. En kuitenkaan stressaa asiasta tai käytä paljon aikaa puunaamiseen.
- Tiedän minkä tyylisistä ihmisistä tykkään mutta pystyn juttelemaan kenen kanssa tahansa. Saan isonkin porukan nauramaan.
- Nautin elämästä hitaasti, en suorita tai tee ylitöitä tai muuten ole koko ajan menossa. Tykkään olla aktiivinen mutta myös rauhoittua.
- Ilmaisen mahdollisen kiinnostukseni selkeästi mutta tosiaan jos ei vastakaikua tule niin en jää roikkumaan. Olen aika mutkaton tyyppi.Niin. Olen melkein nelikymppinen ikisinkku neitsyt nainen. Kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut eikä minua ole ikinä pyydetty treffeille. Omat kutsuni on torjuttu. Että ei niitä silleen vaan löydy kaikille.
Tääki on tärkee pointti et on ymmärtäny mikä ero on kärsivällisellä ja aktiivisella toimimisella verrattuna passiiviseen odottamiseen. Hyvin oot alkanu ottaa homman hanskaan! Itselläkin sinkkuvaihe nyt nii kivaa kehittää itseään ja miettiä mitä tulevaisuuden suhteessa kaipais semmosta mitä vois ite nyt työstää.
Alkanut ottas hommaa hanskaan? Olen ollut tällainen aktiivinen sinkku 20 vuotta. Toki ihmisenä kasvanut ja kehittynyt mutta perusluonteeni on aina ollut iloinen ja sosiaalinen. Eipä auta parin löytämisessä mitenkään.
Niin että oot tehny paljon edesauttavia hommia ja et oo vielä omassa lopputavoitteessa = alkanut ottaa hommaa hanskaan.
On suhteita ja suhteita. Varsinaiseen suhteeseen ja ihastumiseen/rakastumiseen pitää minulla olla aivan todella erityinen. Mutta ei kevytsuhde tarkoita sitä, että on "kenen kanssa vaan". Veikkaan, että se, mikä minulle on kevytsuhde, olisi jonkun toisen näkökulmasta jo ihan suhde ja ihastuminen. Minä vaan rakastun niin voimakkaasti - silloin kun rakastun. En ole kevytsuhteessa kenen kanssa tahansa. Kyllä silloinkin kemiaa on ja romantiikkaa. Mutta se ei vaan ole niin voimakas kuin silloin, kun tosissani rakastun. Kevytsuhde on minulle enemmän kuin pelkkää kaveruutta, ja myös kevytsuhteessa se ihminen on erityinen. Mutta sitten silloin, kun oikeasti rakastun, se on elämänmullistava juttu, jotenkin aivan todella erityinen, ja sen ihmisen kanssa kokee sellaista yhteyttä ja aivan sanoinkuvaamatonta halua ja intohimoa. Joskus kun olen puhunut tästä kavereille, olen huomannut, että he eivät tajua mistä puhun, ja heidän mielestään ne minun kevytsuhteeni ovat "just se juttu" - eli heille riittää vähempi. Ehkä eivät pysty tuntemaan voimakkaammin.