Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut ihmiset löytää kumppanin niin helposti
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
Puhun siitä siksi että miehet vaativat sitä. Mieluiten heti. Se on heille takuuvarmasti ensimmäisenä mielessä. Ja kun itse en pysty siihe, juttu ei jatku. Kukaan ei ole odottanut kahta kuukautta eikä useimmat edes kahta viikkoa. Siksi deittailu deminä on ollut mahdotonta.
Eli vain sinulla on ongelma. Edes nuorena en tutustunut yhteenkään mieheen, joka olisi halunnut sänkyyn heti ja jolle sänkyyn meneminen olisi ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Ne miehet olivatkin fiksuja ja kunnon miehiä, kohteliaita, kiinnostuneita minusta aidosti ja arvostavasti. Heille minä en ollut mikään reikä, vaan ystävä, ihminen, jonka kanssa voisi tulla pitkäikäinen aito ystävyys- ja rakkaussuhde.
Jos joku mies lähtee piirittämään naista vain reikä mielessä, niin se on naisesta kiinni miten hän tähän mulkvistiin suhtautuu ja avaako hän koipensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Olen sinkku. Olen myös iloinen, nauravainen, ulospäin suuntautunut, osaan keskustella.
Kysymys ei ole siitä, etteikö suhteita olisi ollut mahdollista solmia. Vaan siitä, että kun kukaan mies ei kolahda itselle. Niitä miehiä on tosi vähän. Vaikka tarjokkaita olisikin.
Miten te iloiset, puheliaaat, jne. aina sitten tapaatte niitä miehiä, joiden kanssa syntyy jotain?
Täytyyhän olla niinkin, että pelkkä oma sosiaalisuus ei riitä vaan täytyy olla onnea löytää itselle sopiva mies.
Tai sitten kelpuuttaa ohi oman kriteerin aika moni tarjokas.
Mutta kun itse en vaan pysty, olen kokeillut ja ei siitä vaan mitään tule.
Mulle on 35 vuoden ikään mennessä kolahtanut kunnolla viisi kertaa. Yhdelle en koskaan uskaltanut kertoa, yksi jäi säätämiseks, yksi ei lämmennyt mulle ja kahden kans syntyi pidempi suhde. Tietty miehen pitää olla riittävän hyvän näköinen, skarppi ja ystävällinen että kiinnostun, mut muita "kriteerejä" en ole pitänyt, kemiat natsaa jos natsaa.
Oon tavannut heidät opiskeluissa, töissä, baaribileissä ja deittiappissa. Tuuria on ollut mukana, sit ehkä kykyä pongata nopeesti oman oloiset ihmiset, tutustun muutenkin helposti.
Vierailija kirjoitti:
Helppoa kun tietää oman tasonsa ja mihin se riittää.
Ulkoisesti olen 8-9, muuten 6-7. Eli minun rahkeeni riittävät ulkoisesti 5-6 naiseen, jos muun tason on oltava 7-8. Jos taas haluan ulkoisesti 7-8 naisen, muu taso jää sinne vitoseen.
Tuo on noloa. Niin noloa! :D
Vain hyvin epävarmat ihmiset jauhavat tasoista ja luokittelevat ihmiset niin. Meitä on jokaiseen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itselläni takana vain satunnaisia tapailusuhteita max kuukauden pituisia.
N24
Miten itse arvioisit, miksi sinulla on ollut paljon lyhyitä suhteita?
Ei niitä nyt paljon ole ollut. Muutamia lyhyitä suhteita ja sitten satunnaista treffailua. Saan olla siihenkin tyytyväinen koska minua miehet joskus jopa juoksevat karkuun.
Minulla ei suhteet toimi alkuunkaan eli en löydä miehiä joiden kanssa herää molemminpuolinen kiinnostus. Suhteet eivät siis pääse edes etenemään. Usein miehet eivät ole kiinnostuneita viemään suhdetta eteenpäin vaan kaikki yksinkertaisesti vain kuihtuu. Minusta miehillä on liian suuret kuvitelmat itsestään ja epärealistiset odotukset.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla on semmonen luonne ja kiinnostuksenkohteet, että iso osa asioista käy. Joidenkin tunne-elämä on valikouvampi ja kapeammat kiinnostuksenkohteet ja/tai luonne erikoisempi.
Noin se taitaa olla.
Osa pariutuneista myös suhtautuu koko asiaan käytännöllisemmin. Heidän ei tarvitse olla tunteellisesti valtavan rakastuneita solmiakseen parisuhteen / avioliiton, vaan he ajattelevat ennemminkin, että haluavat vakiintua ja perustaa perheen, ja kun sopivan kunnollinen puolisoehdokas löytyy, tarttuvat tilaisuuteen. Rakkaus noissa suhteissa kasvaa kiintymykseen perustuen yhteisen elämän myötä. Näin moni esim. tämän palstan keskusteluissa on kertonut.
Jos kaikki edellyttäisivät molemminpuolista hullaantumista ja tunteellista rakastumista solmiakseen parisuhteen, olisi paljon enemmän sinkkuja.
Tuo on vähän typerää. Sinkkunaisena saa kuulla ihan liikaa varattujen miesten vonkausta ja rakkaudentunnustuksia. Niin monelta sellaiseltakin mieheltä jonka parisuhdetta olen ihaillen katsonut ja miettinyt että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. No en halua enää. 😔 Todella moni parisuhde näyttää ulospäin täydelliseltä niin somessa kuin lähipiirillekin että minulla mennyt miltei usko täysin tässä.
Vai että ihan somessa katselet muiden parisuhteita ihaillen. Tai katselit. Kertoo nykyajan typeryydestä verrata taas itseään muihin ja stalkata muita jonkun somen kautta.
Jos tuoasa on kaikki mitä pystyy itsestäsi antamaan niin heikosti menee. Se heikko materiaali näkyy myös kauas ja voit olla varma, että yksikään itseään arvostava mies ei halua sinun kanssasi samaan soppaan mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.
Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.
Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.
2 kuukautta ei ole nopsaan?
-eri
No niinpä. 2 kk on aivan liian lyhyt aika seksiin asti etenemiseen. Itselleni siis. Miespuolinen kaverini juuri avautui kun pääsi tapailemansa missitason naisen kanssa sänkyyn VASTA 2kk päästä. Kyllä oli kamalaa, voi miesparkaa. Ja miksi piti noin kauan odottaa, kyllä muut antavat jo viikossa. Tätä se nykyään on. Ei meille hitaasti lämpiäville juurikaan löydy ymmärrystä.
Kyllä löytyy, mutta kannattaa siitä rehellisesti mainita heti kun asia tulee yhtään esille. Itse olen sanonut tapailemilleni miehille että en harrasta seksiä kenenkään uuden ja tuntemattoman kanssa. En vain ole sellainen ihminen. Seksi on mulle elämän tärkeimpiä asioita ja haluan jakaa sen puolen erittäin valitusti. Siinä sitten voi samalla kysyä miten toinen asian näkee. Ei ole ikinä pitkätkään tapailut tämän vuoksi päättyneet. Jos joskus olisi ollut ongelma, niin olisin toivottanut onnea matkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itselläni takana vain satunnaisia tapailusuhteita max kuukauden pituisia.
N24
Miten itse arvioisit, miksi sinulla on ollut paljon lyhyitä suhteita?
Ei niitä nyt paljon ole ollut. Muutamia lyhyitä suhteita ja sitten satunnaista treffailua. Saan olla siihenkin tyytyväinen koska minua miehet joskus jopa juoksevat karkuun.
Minulla ei suhteet toimi alkuunkaan eli en löydä miehiä joiden kanssa herää molemminpuolinen kiinnostus. Suhteet eivät siis pääse edes etenemään. Usein miehet eivät ole kiinnostuneita viemään suhdetta eteenpäin vaan kaikki yksinkertaisesti vain kuihtuu. Minusta miehillä on liian suuret kuvitelmat itsestään ja epärealistiset odotukset.
N24
Minusta taas miehet arvostavat itseään ja huomaavat, että sinä et sitä tee. Et ole vaimomateriaalia, vaan pelottavaa epämääräistä materiaalia. Sinun tulee kasvaa aikuiseksi, alkaa arvostamaan itseäsi, mutta olla kuitenkin avoin ja suhtautua elämään avoimesti ja uteliaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana ihminen löytää seuraa. Qusipäälle se on vaikeaa.
Todella qusipää varmaan on nainen, johon olen viimeksi tutustunut, ja aivan helevetin nirso, koska minä en hänelle kelpaa. Ei vainen, vaikeaksi hän kyllä itseään kuvaili, mutten ole empaattisempaa ihmistä tavannut, ihana nainen, ja sinkku. Epäilen myös ettei edes hänkään kuvailisi minua qusipääksi, saati kukaan muukaan ystäväni, tai tuttuni, mutta hei, on kivaa kun voi yksinkertaistaa asiota leimaamalla.
Ei tuo pariutuminen aina tunnu onnistavan, vaikka molemmatkin olisi kiinnostuneita. Ainakin yksi tällainen parisuhteen tynkä on koettu.
Ei kenenkään tarvitse tyytyä, ei edes sen naisen. Ei naisen tarvitse tyytyä vaikka ruokakaupassa pehmeään löysään tomaattiin, jos saatavilla on napakoita kauniitakin tomaatteja. Ei naisen tai kenenkään muunkaan tarvitse olla mikään hyväntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Itselläni takana vain satunnaisia tapailusuhteita max kuukauden pituisia.
N24
Miten itse arvioisit, miksi sinulla on ollut paljon lyhyitä suhteita?
Ei niitä nyt paljon ole ollut. Muutamia lyhyitä suhteita ja sitten satunnaista treffailua. Saan olla siihenkin tyytyväinen koska minua miehet joskus jopa juoksevat karkuun.
Minulla ei suhteet toimi alkuunkaan eli en löydä miehiä joiden kanssa herää molemminpuolinen kiinnostus. Suhteet eivät siis pääse edes etenemään. Usein miehet eivät ole kiinnostuneita viemään suhdetta eteenpäin vaan kaikki yksinkertaisesti vain kuihtuu. Minusta miehillä on liian suuret kuvitelmat itsestään ja epärealistiset odotukset.
N24
Minusta taas miehet arvostavat itseään ja huomaavat, että sinä et sitä tee. Et ole vaimomateriaalia, vaan pelottavaa epämääräistä materiaalia. Sinun tulee kasvaa aikuiseksi, alkaa arvostamaan itseäsi, mutta olla kuitenkin avoin ja suhtautua elämään avoimesti ja uteliaasti.
No olipas ihmeellinen kommentti.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla on semmonen luonne ja kiinnostuksenkohteet, että iso osa asioista käy. Joidenkin tunne-elämä on valikouvampi ja kapeammat kiinnostuksenkohteet ja/tai luonne erikoisempi.
Noin se taitaa olla.
Osa pariutuneista myös suhtautuu koko asiaan käytännöllisemmin. Heidän ei tarvitse olla tunteellisesti valtavan rakastuneita solmiakseen parisuhteen / avioliiton, vaan he ajattelevat ennemminkin, että haluavat vakiintua ja perustaa perheen, ja kun sopivan kunnollinen puolisoehdokas löytyy, tarttuvat tilaisuuteen. Rakkaus noissa suhteissa kasvaa kiintymykseen perustuen yhteisen elämän myötä. Näin moni esim. tämän palstan keskusteluissa on kertonut.
Jos kaikki edellyttäisivät molemminpuolista hullaantumista ja tunteellista rakastumista solmiakseen parisuhteen, olisi paljon enemmän sinkkuja.
Tuo on vähän typerää. Sinkkunaisena saa kuulla ihan liikaa varattujen miesten vonkausta ja rakkaudentunnustuksia. Niin monelta sellaiseltakin mieheltä jonka parisuhdetta olen ihaillen katsonut ja miettinyt että tuollaisen parisuhteen minäkin haluan. No en halua enää. 😔 Todella moni parisuhde näyttää ulospäin täydelliseltä niin somessa kuin lähipiirillekin että minulla mennyt miltei usko täysin tässä.
Vai että ihan somessa katselet muiden parisuhteita ihaillen. Tai katselit. Kertoo nykyajan typeryydestä verrata taas itseään muihin ja stalkata muita jonkun somen kautta.
Jos tuoasa on kaikki mitä pystyy itsestäsi antamaan niin heikosti menee. Se heikko materiaali näkyy myös kauas ja voit olla varma, että yksikään itseään arvostava mies ei halua sinun kanssasi samaan soppaan mennä.
En sanonut että somessa katselin. Lähipiirissä katselin tai ajattelin. Somessa monet vain tuntuvat mainostavan, siksi sen mainitsin. Mikä sulla on hätänä kun pitää olla noin ilkeä ja ikävään sävyyn puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Oon sujut itseni kanssa ja pidän itsestäni huolta. Uskon, että tää näkyy ulospäin.
- Oon hyvin selvillä siitä mitä haluan, niin osaan skannata porukasta ne oman tyyppiset ihmiset.
- Käyn paikoissa missä mun tyyppisiä ihmisiä on. En jumita kotona tai oo oravan pyörässä, vaan oon pyhittäny aikaa vapaa-ajallekin että jaksaa ees seurustella.
- Oon avoin ja osaan vetää small talkia.
- Oon hyvä vetää rajoja ja luottamaan omaan tulkintaan et natsaako vai ei. En siis tuhlaa aikaa tai jää roikkumaan. Kunnioitan myös toisen ”ei”:tä. Selkeys ennen kaikkea!
Silleen niitä sitte löytyy.
Amen.
Miettikääs sinkut siis missä menee vikaan.
Tässä keskustelussa taas näkyy tämä ihmisten ilkeys ja negatiivisuus ja toisten luokittelu tasoihin ja materiaaliin. Jäätävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattais tutustua rohkeammin erilaisiin ihmisiin eikä mennä ulkonäkö eellä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sellainen luonne, että on yleensäkin kiinnostunut ihmisistä ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin. Tykkää jutella iloisesti ja nauttii keskusteluhetkistä kaikkien kanssa. Ei hae kumppania valmiin vaatimuslistan kanssa, vaan on avoimin mielin kohtaamassa ihmisiä sellaisena kuin he ovat.
Tämä ei selitä sitä, että joitain ihmisiä lähestytään jo ennen kuin ovat edes suutaan avanneet tai kohti kääntyneet. Eivätkä välttämättä ole edes erityisen komeita/kauniita.
Tuohon liittyy myös helppo lähestyttävyys. Eli avoin olemus ja katsekontaktin ottaminen.
Jos minulla olisi rima alhaalla, niin saisin kyllä miehen heti, mutta nirsouttani olen yhä sinkku. Viihdyn yksinkin, niin ei ole pakonomaista tarvetta saada miestä. Lapsuudenkaverilla on ties monesko mies menossa. Seukkaa jokaisen kanssa sen 5v. ja sitten humpsista eroaa ja viikon päästä uusi. Tehnyt tätä niin kauan kuin muistan. Kaverin miestaso sitten on vaihtelevaa, joten en sanois, että mitenkään harkitusti valikoi miestä. Kaveri ei myöskään osaa oikein mitään, eli on riippuvainen miehestä.
Mä löysin nuorempana koko ajan uusia. Mun rima oli aika matala, en vaatinut miehiltä paljoa ja olin nätti sekä hymyileväinen.
Nyt kun olen nostanut rimaa enkä ole enää niin nätti, niin sinkkuna olen ollut 8 vuotta. Mutta eivät ne parisuhteet mulle onnea tuoneet, olen tasapainoisempi ja onnellisempi yksin.
Seksiä olisi kiva harrastaa edes kerran vuosikymmenessä. Kun en harrasta yhden yön panoja niin kuivilla mennään. Ei voi mitään.
Kyllä sen ulkonäön jollain tavalla pitää olla itselle mieluinen.
Jos miehen ulkonäkö on ihan eri tyylinen kuin mikä vetää puoleensa ei siitä yleensä mitään tule.
Itse tykkään poikamaisista, hiukan boheemeista, saa olla pitempikin tukka, mutta ei tatuointeja tai muita härpäkkeitä.
Ei tarvitse olla kookas, mutta ei minua lyhyempikään.
Komeus sinällään ei ole tärkeä. Mutta tietysti miellyttävä ulkonäkö on plussaa.
Bodarit, into piukeana urheilevat kuivakkaan jänteikkäät, terveysintoilijat tai muuten kovin ehdottomat ovat melko epätodennäköisiä kumppaneita minulle, usein nämä jo näkee ja huomaa ulkonäöstä.
Luonne ja elämään suhtautuminen on tietysti tärkeitä, mutta ei ulkonäkö nyt mitenkään pikkuseikka ole. Joko sytyttää tai ei, ei voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin joskus tässä että en tiedä lähipiiristäni yhtään onnellista parisuhdetta mutta itse saan ikisinkkuna viettää juuri omanlaistani elämää eikä tarvitse tehdä yhtään kompromissiä kenenkään miehenpuolikkaan kanssa.
Nämä toiset sitten jatkuvasti nitisevät miehistään milloin ne ovat tehneet mitäkin väärin. Itsepä valitsit osasi.
Minun lähipiirissäni taas lähes kaikilla on onnellinen pitkä parisuhde ja aitoja ystäviä ympärillään. Vanhempanikin ovat olleet yhdessä yli 50 vuotta ja ovat todella onnellisia.
Seisooko isälläsi vielä?
Tunnen monta naista, jotka ovat aina, aina olleet miesten kiinnostuksen kohteena, ihan sama minne menevät. Heidän ulkonäkönsä yhdistettynä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin, kuten hyvään itsetuntoon ja lflirttailevaan eikkisyyteen yksinkertaisesti saa miehet ihan polvilleen. Sitä dynamiikkaa on mielenkiintoista seurata sivusta. Pitkissä parisuhteissa eivät nänä naiset välttämättä ole erityisen hyviä, koska ruoho tuntuu aina olevan vihreämpää jossain muualla.