Miten jotkut ihmiset löytää kumppanin niin helposti

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus tässä että en tiedä lähipiiristäni yhtään onnellista parisuhdetta mutta itse saan ikisinkkuna viettää juuri omanlaistani elämää eikä tarvitse tehdä yhtään kompromissiä kenenkään miehenpuolikkaan kanssa.

Nämä toiset sitten jatkuvasti nitisevät miehistään milloin ne ovat tehneet mitäkin väärin. Itsepä valitsit osasi.

Sinä kuulostat hyvin katkeralta ja ikävältä noidalta, joten ei ihme, että ihanaa parisuhdetta ei löydy.

Kaikki tuntemani epätoivoiset sinkut ovat hieman erilaisia ihmisiä. He ovat katkeria, helposti suuttuvia, äkkipikaisia minäminä -tyyppejä, jotka moittivat kyllä kaikesta, mutta eivät näe itsessään mitään vikaa. Syystäkin ovat siis yksin. Usein heillä ei ole edes ystävyyssuhteita ja välit ovat katki myös lapsuudenperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen kyllä ihmetellyt monestikin. Toiset löytää kumppanin kun astuvat ulos asunnostaan, seurustelevat sitten hetken ja eroavat, mutta saman tien löytyy uusi kumppani tilalle. Ja samaa olen ihmetellyt, että miten tietyt ihmiset löytävät myös seksiseuraa silloin kun sitä "tarvitsevat". Menevät vaan taas kerran ulos ja kohta karvainen takapuoli nousee ja laskee.

Toiset taas etsivät vuositolkulla kumppania ja hyvällä tsägällä pääsevät kerran tai pari treffeille, vaikka ihmisessä sinällään ei ole muuta vikaa kuin, että ei ole jollain tavalla mielenkiintoinen. Ja ennen kuin joku alkaa huomauttelemaan, että minussa on muutakin vikaa kuin mielenkiinnottomuus, niin en tarkoittanut itseäni tässä.

Terveisin Naispelko27

Suurin osa miehistä ei kuitenkaan löydä seksiseuraa aina, kun sitä tarvitsee. Tunnen myös ns. pelimiehiä, joilta se ei onnistu mitenkään helposti.

M31

Olet idiootti.

Koska kerroin ilmeisen tosiasian?

M31

Vierailija kirjoitti:

myös siksi että ottavat sen jonka huomaavat olevan kiinnostunut. ainakin siksi aikaa kun löytyy joku joka kiinnostaa itseäkin.  kun ei pysty olemaan olemaan yksin niin lähes  kaikki kelpaa ainakin vähäksi aikaa.

Mahdollista tämäkin. Kun nyt mietin niin minunkaan ei varmasti olisi tarvinnut hetkeäkään koko aikuisikäni aikana olla yksin, jos olisin ottanut aina sen joka aktiivisesti osoittaa kiinnostusta minuun - aina niitä kiinnostuneita on riittänyt, ihan arjessa ilman tinderiäkin. Kaikki minuun kiinnostusta osoittaneet ovat kuitenkin olleet aivan jotain muuta kuin toivoisin, joten olen koko ikäni viettänyt ilman seurustelusuhteta. En keksi yhtäkään hyvää (tai huonoakaan) syytä, miksi ryhtyisin suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne pienintäkään kiinnostusta. Ajatuskin on järjetön. Edelleen elättelen toiveita että joskus kiinnostukset kohtaisivat.

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.

Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.

Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen kyllä ihmetellyt monestikin. Toiset löytää kumppanin kun astuvat ulos asunnostaan, seurustelevat sitten hetken ja eroavat, mutta saman tien löytyy uusi kumppani tilalle. Ja samaa olen ihmetellyt, että miten tietyt ihmiset löytävät myös seksiseuraa silloin kun sitä "tarvitsevat". Menevät vaan taas kerran ulos ja kohta karvainen takapuoli nousee ja laskee.

Toiset taas etsivät vuositolkulla kumppania ja hyvällä tsägällä pääsevät kerran tai pari treffeille, vaikka ihmisessä sinällään ei ole muuta vikaa kuin, että ei ole jollain tavalla mielenkiintoinen. Ja ennen kuin joku alkaa huomauttelemaan, että minussa on muutakin vikaa kuin mielenkiinnottomuus, niin en tarkoittanut itseäni tässä.

Terveisin Naispelko27

Suurin osa miehistä ei kuitenkaan löydä seksiseuraa aina, kun sitä tarvitsee. Tunnen myös ns. pelimiehiä, joilta se ei onnistu mitenkään helposti.

M31

Olet idiootti.

Koska kerroin ilmeisen tosiasian?

M31

Puhut vain seksiseurasta. kun muut puhuvat parisuhteesta. Kysy äidiltäsi mitä eroa niissä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

myös siksi että ottavat sen jonka huomaavat olevan kiinnostunut. ainakin siksi aikaa kun löytyy joku joka kiinnostaa itseäkin.  kun ei pysty olemaan olemaan yksin niin lähes  kaikki kelpaa ainakin vähäksi aikaa.

Mahdollista tämäkin. Kun nyt mietin niin minunkaan ei varmasti olisi tarvinnut hetkeäkään koko aikuisikäni aikana olla yksin, jos olisin ottanut aina sen joka aktiivisesti osoittaa kiinnostusta minuun - aina niitä kiinnostuneita on riittänyt, ihan arjessa ilman tinderiäkin. Kaikki minuun kiinnostusta osoittaneet ovat kuitenkin olleet aivan jotain muuta kuin toivoisin, joten olen koko ikäni viettänyt ilman seurustelusuhteta. En keksi yhtäkään hyvää (tai huonoakaan) syytä, miksi ryhtyisin suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne pienintäkään kiinnostusta. Ajatuskin on järjetön. Edelleen elättelen toiveita että joskus kiinnostukset kohtaisivat.

N25

Tsiisus taas, olet parikymppinen!! En todellakaan ollut sinun ikäisenä noin katkera. Onko sinulla ystäviä edes, vai oletko karkoittanut heidätkin katkeruudellasi?

Väittäisin että ne ihmiset löytävät helposti kumppaneita ketkä jaksaa yrittää etsiä kumppaneita ja heillä on myös kova halu menää parisuhteeseen. Ei kumppania löydä siten että elää "normaalisti" vaan kumppanin löytää siten että yrittää etsiä sitä kumppania.

Täytyy tehdä itse aloitteita ja olla aktiivinen. Lisäksi pitää tietää oma tasonsa.

Vierailija kirjoitti:

Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.

Niin, mutta kun itse en viihdy sellaisen miehen seurassa ellen ole edes ihastunut. Sitä olen aina ihmetellyt miten jotkut jaksavat kevytseurustella melkein kenen kanssa tahansa.

Mieluummin olen yksin kuin sellaisessa suhteessa, että kunhan tässä nyt joku on paremman puutteessa. Pitkästyn ja turhaannun.

En kaipaa sellaisia ihmisiä elämääni koska kuitenkin heidän kanssaan joutuu tekemään kompromisseja ja sopimaan aikatauluja sun muuta. Saati pysty menemään seksiin saakka jos ei ole vetovoimaa ja viehätystä.

Siis kysynkin, että viehättävätkö nämä ihmiset seksuualisesti tai jotenkin kuitenkin, vaikka ei varsinaista rakastumisten tai ihastumista heihin ole olemassa?

Minulle he ovat vain, ehkä mukaviakin ihmisiä, muiden muassa. Kavereita ehkä. Mutta eivät seurustelukumppaneita. En vietä aikaa heidän kanssaan sen enempää kuin muidenkaan.

Minulle, ja uskon, että monelle muullekin, seurustelun erottaa kaveruudesta juuri se ihastuminen, rakastuminen ja ainakin se, etttämä ihminen on minulle jotenkin erityinen.

Ja näitä itselle erityisiä on aika vähän.

Siinähän se vaikeus onkin.

Kaikille ei vissiin sitten tarvitse olla sen erityisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen kyllä ihmetellyt monestikin. Toiset löytää kumppanin kun astuvat ulos asunnostaan, seurustelevat sitten hetken ja eroavat, mutta saman tien löytyy uusi kumppani tilalle. Ja samaa olen ihmetellyt, että miten tietyt ihmiset löytävät myös seksiseuraa silloin kun sitä "tarvitsevat". Menevät vaan taas kerran ulos ja kohta karvainen takapuoli nousee ja laskee.

Toiset taas etsivät vuositolkulla kumppania ja hyvällä tsägällä pääsevät kerran tai pari treffeille, vaikka ihmisessä sinällään ei ole muuta vikaa kuin, että ei ole jollain tavalla mielenkiintoinen. Ja ennen kuin joku alkaa huomauttelemaan, että minussa on muutakin vikaa kuin mielenkiinnottomuus, niin en tarkoittanut itseäni tässä.

Terveisin Naispelko27

Suurin osa miehistä ei kuitenkaan löydä seksiseuraa aina, kun sitä tarvitsee. Tunnen myös ns. pelimiehiä, joilta se ei onnistu mitenkään helposti.

M31

Olet idiootti.

Koska kerroin ilmeisen tosiasian?

M31

Puhut vain seksiseurasta. kun muut puhuvat parisuhteesta. Kysy äidiltäsi mitä eroa niissä on.

Minulla on kokemusta molemmista, joten vedit ihan turhaan äitini mukaan tähän. Naispelko27 puhui myös seksiseurasta, joten kommentoin sitten siihen liittyen. Parisuhteista olen suunnilleen samoilla linjoilla kuin tuo Faithin aiemmin lainaama kirjoittaja.

M31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

myös siksi että ottavat sen jonka huomaavat olevan kiinnostunut. ainakin siksi aikaa kun löytyy joku joka kiinnostaa itseäkin.  kun ei pysty olemaan olemaan yksin niin lähes  kaikki kelpaa ainakin vähäksi aikaa.

Mahdollista tämäkin. Kun nyt mietin niin minunkaan ei varmasti olisi tarvinnut hetkeäkään koko aikuisikäni aikana olla yksin, jos olisin ottanut aina sen joka aktiivisesti osoittaa kiinnostusta minuun - aina niitä kiinnostuneita on riittänyt, ihan arjessa ilman tinderiäkin. Kaikki minuun kiinnostusta osoittaneet ovat kuitenkin olleet aivan jotain muuta kuin toivoisin, joten olen koko ikäni viettänyt ilman seurustelusuhteta. En keksi yhtäkään hyvää (tai huonoakaan) syytä, miksi ryhtyisin suhteeseen ihmisen kanssa, jota kohtaan en tunne pienintäkään kiinnostusta. Ajatuskin on järjetön. Edelleen elättelen toiveita että joskus kiinnostukset kohtaisivat.

N25

Tsiisus taas, olet parikymppinen!! En todellakaan ollut sinun ikäisenä noin katkera. Onko sinulla ystäviä edes, vai oletko karkoittanut heidätkin katkeruudellasi?

Hetkinen, mistä löysit katkeruutta? Ei, en ole katkera vaan täysin ok asian kanssa. Minulla ei ole koskaan ollut mikään pakko päästä seurustelemaan.

Minulla on tullut lukuisia kiinnostuneen oloisia tapauksia vastaan, mutta vika on ollut itsessäni kun päässäni on joku jumi mikä estää etenemisen näissä jutuissa. Jotenkin ahdistun siitä toisen kiinnostuksesta kun tulee olo että olen ihan paska. Alan sitten välttelemään ja ymmärrettävästi jutut ei koskaan pääse aluilleen.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin että ne ihmiset löytävät helposti kumppaneita ketkä jaksaa yrittää etsiä kumppaneita ja heillä on myös kova halu menää parisuhteeseen. Ei kumppania löydä siten että elää "normaalisti" vaan kumppanin löytää siten että yrittää etsiä sitä kumppania.

Silti monesti kuulee tarinoita, kuinka kumppani on löytynyt juuri silloin kun sitä ei ole etsinyt.

Ystäväni on ollut ilman jonkinlaista kumppania ehkä joitain viikkoja viimeisen 30 vuoden aikana! Jos ei ole ollut vakituista kumppania, niin kuitenkin jotain säätöjä menossa. Silti hänellä on tarkat vaatimukset, millainen miehen tulee olla eli todellakaan kuka tahansa ei kelpaa. En ymmärrä.

Olen miettinyt tätä usein. Minulla on aivan upeita sinkkuystäviä, kauniita naisia ja komeita miehiä, keiden on hankala pariutua tai löytää edes satunnaista seksiseuraa. Itse taas deittailun aloitettuani kymmenisen vuotta sitten, en ole oikeastaan hetkeäkään viettänyt ilman että olisin jotakuta tapailematta. Eksästäni erottuani ajattelin olevani ihan yksin. Kävikin niin että löysin nykyisen mieheni heti seuraavalla baarireissulla ja se oli menoa sitten taas deittimarkkinoille.

En ole oikeastaan minkään näköinen, lihava polkkatukkainen tyllerö vaan. Olen monelta mieheltä kysynyt että mikä mussa kiehtoo, ja vastaus on aina ollut sama, eli kyky nauttia elämästä ja näyttää se ulospäin. Lukisin sen niin, että mua siis pidetään helppona. Sitä kyllä toisaalta olenkin, nautin seurasta ja seksistä ja hauskanpidosta, ja mulla on laaja miesmaku.

Miehiä on aina ollut riesaksi asti tyrkyllä, koska oon siro ja ihan nätti, mut ennenkaikkea ystävällinen ja avoin, eli mua uskalletaan lähestyä. Kun erosin viidentoista vuoden suhteesta, en pysynyt sinkkuna muutamaa kuukautta pidempään, tosin jos hän ei olisi ollut niin ainutlaatuinen, olisi kyllä ollut vielä yksin.

Uskon ulospäinsuutautuneisuuden olevan tärkein yksittäinen syy siihen, että parisuhteen löytyminen on ollut helppoa, toiseksi tärkeimmän riittävän hyvän ulkomuodon, niin karua kuin se onkin. Lisäksi olen totta kai suhteessa viihtyvä ihminen, eli valmis panostamaan tutustumiseen. Tunnen paljon upeita sinkkuja (miehiä ja naisia), joille menemisen ja olemisen täysi vapaus painaa niin paljon, että suhteelle ei oikein riitä aikaa tai jotka ovat varauksellisempia, jolloin on riski siihen, että toinen tulkitsee sen torjumiseksi ja kiinnostumattomuudeksi.

Itse olen ollut parisuhteessa viimeisen 12 vuotta, suhteita on ollut kaksi. Näiden kahden välissä oli noin 2 viikkoa aikaa. Olin vielä erikseen ajatellut etten ala suhteeseen mutta niin vaan kävi, että löytyi mahtava mies, jonka kanssa päädyin naimisiinkin. Tässä suhteen aikana useampikin mies on ollut kiinnostunut, joten oletan että jos ero tulisi, löytyisi uusi nopeastikin jos haluaisin, tosin en usko että haluan.

En ole mitenkään ihmeellinen, ehkä 6-7 tason nainen, mutta olen itsevarma, nauravainen, huumorintajuinen ja kokeilunhaluinen, joten kai siinä jotain viehätystä miesten silmään on. Voin tänne raportoida jos ikinä eroan, että miten kävi.

N30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen kyllä ihmetellyt monestikin. Toiset löytää kumppanin kun astuvat ulos asunnostaan, seurustelevat sitten hetken ja eroavat, mutta saman tien löytyy uusi kumppani tilalle. Ja samaa olen ihmetellyt, että miten tietyt ihmiset löytävät myös seksiseuraa silloin kun sitä "tarvitsevat". Menevät vaan taas kerran ulos ja kohta karvainen takapuoli nousee ja laskee.

Toiset taas etsivät vuositolkulla kumppania ja hyvällä tsägällä pääsevät kerran tai pari treffeille, vaikka ihmisessä sinällään ei ole muuta vikaa kuin, että ei ole jollain tavalla mielenkiintoinen. Ja ennen kuin joku alkaa huomauttelemaan, että minussa on muutakin vikaa kuin mielenkiinnottomuus, niin en tarkoittanut itseäni tässä.

Terveisin Naispelko27

Naispelko on karvainen takapuolitrolli O.o

No perhana, kiinni jäin...

Terveisin Naispelko27

Vierailija kirjoitti:

Eksästäni erottuani ajattelin olevani ihan yksin. Kävikin niin että löysin nykyisen mieheni heti seuraavalla baarireissulla ja se oli menoa sitten taas deittimarkkinoille.

.

Nyt en oikein ymmärtänyt, löydät miehen ja menet deittimarkkinoille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä löydän kumppanin helposti, mutta en ihastu saati rakastu melkein kehenkään. Nuorempana luulin, että kaikki pariskunnat ovat hullun lailla rakastuneita., se kun oli minulle kriteeri suhteeseen ryhtymiseen. Nyt olen tajunnut, että kevytseurustella voi ilman ihastumistakin, ja veikkaankin, että iso osa ihmisistä tekee näin. Minä rakastun ehkä kerran kymmenessä vuodessa, joten saisin olla aina sinkku, kun odottaisin Sitä Oikeaa. Nyt vanhempana olen tajunnut, että rakastumisten välissä voi viihtyä ja pitää hauskaa muiden kanssa.

Minä taas demiseksuaalina en pysty kevytdeittailuun, koska en pysty menemään sänkyyn ilman tunteita. Eli ensin pitäisi löytää mies johon ihastun ja joka antaa minulle aikaa eikä jätä hommaa sikseen kun en kolmansilla enkä ehkä kymmenensilläkään treffeillä "anna". Minulle on suoraan sanottu etten tule koskaan löytämään ketään. Olen alkanut uskoa siihen.

Miksi puhut heti sänkyyn menemisestä? Ainakaan minulle se sänkyyn meneminen ei ole ollut miehen kanssa ensimmäinen asia jota mietin, ei edes toinen tai kolmas. Ennen sitä on tullut hyvin paljon kaikke muuta tutustumista ja yhdessä olemista, luottamista toiseen, itsensä avaamista syvemmältä, kuuntelua, hyvää oloa ja naurua. Aikoinaan olin yhden miehen kanssa kaksi kuukautta ennen kuin harrastimme seksiä.

2 kuukautta ei ole nopsaan?

-eri