Lue keskustelun säännöt.
Luulin että tehtiin oikea ja fiksu ratkaisu, mutta nyt kaikki muut tekeekin päinvastoin! (Asumisasiaa)
22.08.2020 |
Eli meidän perhe muutti Helsingin Punavuoreen kaksioon viime joulukuussa. Aikaisemmin asuimme väljemmin (4h, k, khh, sauna, 2x wc) Espoossa. Halusimme kuitenkin elää ekologisemmin ja minimoida hiilijalanjälkemme työmatkojen ja muun liikkumisen osalta. Ajattelimme, että Punavuoressa olemme keskellä kaupungin sykettä, ratikkamatkan päässä töistä harrastuksista, parhaista ravintoloista ja kulttuurista. Parasta oli luopuminen autosta! Yksityisautoilu on meistä jäänne sivistymättömältä sotienjälkeiseltä suurten ikäluokkien aikakaudelta, eli mars autot museoon! Ja tottaksi asumme vuokralla! On niin boomer kerätä omaisuutta ja elää asuntovelallisena, kun voi sijoittaa matkailuun ja liikkuvuuteen maailmankylän netizeninä. Ei meille käy taloudelliset kahleet.
Muuttomme jälkeen ystävät ylisti, kehui ja peukutti meidän valintaa: oltiin fiksuja, ekologisia ja trendien harjalla. Kaikki kadehtivat meidän city-elämäntapaa ja tiedostavaa asennetta. Voi kun mekin uskallettaisiin, sanoivat ja peukuttivat päivityksiä meidän parviratkaisuista ja internet/toimistoista vaatekomerossa. Hyvin nelihenkinen perhe mahtuu 48 neliön kaksioon, kun vain karsii turhaa; ja anyway mehän eletään ihanassa olohuoneessa, joka Punavuori on ja kotona vain nukutaan ja huolehditaan perussiisteydestä!
Tuli maaliskuu ja korona. Tuli etäkoulut ja etätyöt. Viikon jälkeen pienen kaksion seinät alkoi kaatua päällä. Meidän sosiaaliset olohuoneet, ihanat kahvilat ja ravintolat, sulkivat ovensa.
Aluksi somepäivitykset olivat pelkkää koronaa ja elämää rajoitusten kanssa. Siihen oli kiva osallistua, koska pääsi purkamaan ahdistusta 48 neliön kuutiossa. Mutta jossain toukokuun alussa huomasin muutoksen: ihmiset, jotka aikaisemmin vannoivat keskusta-asumisen, ekologisuuden ja julkisen liikenteen nimeen, alkoivat postailemaan kuvia uusista käytetyistä autoistaan, koronaevakosta vanhempien kesäpaikalla, muutosta Mäntsälään ja ties mistä. Paras ystävätär pakkasi lapsensa ja hurautti WV:n citymaasturilla uuteen elämään Karjalohjalla ja postailee kuvia vaaleakutrisista pikkutytöistään ratsastuskypärät päässä keppihevosten selässä. Ystävien instat on muuttuneet kuvashowksi helvetistä! Tuttavapiirimme ihmisistä kahdeksan on muuttanut tai muuttamassa maalle; kehyskuntiin tai jopa Varsinais-Suomeen asti!
Minun postaukset fiksuista tilankäyttöratkaisuista Punavuoressa eivät enää saa tykkäyksiä, kun kaverit ihastelevat toistensa marjatarhoja ja maastureita.
Mittani tuli täyteen, kun mies eilen kysyi että kenen idea tää keskustaan muutto oli kahden alakoululaisen kanssa, ei ainakaan minun?
Surettaa miten tässä näin kävi!
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Menikö tämäkin aloitus näin monella läpi?
Ei varmasti, mutta asia on keskustelemiseen arvoinen. Grynderit ovat uskoneet/uskotelleet vuosia ihmisille, että kaikki muuttavat pääkaupunkiseudulle. Nyt tuntematon tekijä x eli korona saattaa sekoittaa pakan. Monelle sijoittajalle tulee pelko pöksyyn. Kallis vuokrattava kämppä on ostettu vuvuttamalla, entä jos se jää tyhjäksi , entä jos hinnat kääntyvät laskuun. Paniikissa nämä sijoittajat selittävät lehtien palstoilla, että Nurmijärvi-ilmiö on ikuisesti ohi. Mutta entä jos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiselle jotakin. Itse ostin Vantaalta uudiskohteen, josta maksoin vain 100K ja rahaa jäi vielä tilille. Sen turvin elelen turvallisesti nämä korona-ajat. Pystyn lyhentämään lainaa yli 10 vuotta tililläni olevilla rahoilla. Suora pankkilaina olisi ollut huono ratkaisu ja vienyt ahdinkoon nyt kun työtyömyys uhkaa.
Korona on maailman laajuinen kriisi ja tilanne rauhoittunee jossain kohtaa, joten kyllä ne menot sieltä vielä aukeaa.
Sitä ei kannata miettiä, että mikä muille sopii tai mitä muut teistä ajattelevat. Pohtikaa omista näkökulmistanne.
Vähän korvaan särähtää tuo tekoekologisuus: autorahat säästyy matkusteluun. Samanlaisia ympäristörikollisia taidetaan kaikki olla. Toiset vaan maskeeraa autottomuutensa ekologisuuteen, mutta suosii matkailua tms...
Niin tyypillistä.
Vierailija kirjoitti:
Jokaiselle jotakin. Itse ostin Vantaalta uudiskohteen, josta maksoin vain 100K ja rahaa jäi vielä tilille. Sen turvin elelen turvallisesti nämä korona-ajat. Pystyn lyhentämään lainaa yli 10 vuotta tililläni olevilla rahoilla. Suora pankkilaina olisi ollut huono ratkaisu ja vienyt ahdinkoon nyt kun työtyömyys uhkaa.
Maksoi enemmän kuin 100K. Jäi yhtiölainaan loppu 150K. Aivan ihana kaksio.
Asun pikkukunnassa tilavassa kolmiossa. Keittiön ikkunasta ja työhuoneesta on järvinäköala ja uimaranta ja venepaikat ovat 70m päässä ovelta. Lenkkipolku alkaa 50m päästä ja hiihtoladun alkuun kävelee 15min. Töihin kävelen 12min. Kauppaan tepsutan viidessä minuutissa. Helsinkiin ja naapurikaupunkeihin pääsee kätevästi junalla.
Asukaa te vaan siellä punavuoressa....
PS: vuokra on 470€ sisältäen veden. Tuo vesikin on lähdevettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätättekö siis asumismuotonne sen mukaan, kuinka paljon muut kadehtivat asumismuotoanne?
Jos piditte maalla/lähiössä/maaseudulla asumisesta, niin miksi muutitte pois?
Asuimme Espoossa rivarissa. Muuttopäätökseemme vaikutti hiilijalanjälkilaskuri; luopumalla autosta ja lyhentämällä liikkumisen minimiin ja julkisten käytöllä, sekä pienemmillä lämmityskustannuksilla elämme ekologisemmin. Rivarin 98 neliötä neljälle olivat silkkaa hulluutta, verrattuna kerrostalokaksion 48 neliöön.
Kyllähän kaikille on selvää, että ihmisten on asuttava tiiviimmin ja keskustoissa ja maankäyttöä asumiseen on rajoitettava. Tai näin kaikki ajatteli vielä vuosi sitten. Mutta nyt trendikästä onkin asua maalla, ajaa autolla ja shoppailla prismassa. Kaikki ne asiat mille naurettiin vuosi sitten.
Me ollaan nyt stuck täällä Punavuoressa ja kaikki muut hehkuttaa omakotitalojaan Nurmijärvellä! Ap
Nurmijärvellä on suht edullisia asuntoja . Kyllä te sinne pääsette jos haluatte.
Siellä vaan ei ole mitään kivaa ja tysääkin on. Itse en muuttaisi.
Asut siis nurmijärvellä kun tiedät että ei ole mitään ja tylsääkin on?
Mietin vaan, että miten paljon ja millaisia hupeja esim. perheelliset ihmiset oikeasti arjessa kaipaa? Kun itse katsoo vaikkapa kaveriperhettä, joka asuu Kampissa pienten lasten kanssa vs. tätä omaa menoa täällä "tylsässä" kehyskunnassa.
On tää nyt aika erilaista jo lapsille, kun voivat lähteä koska vaan ulos leikkimään, voivat kulkea tällä pientaloalueella itsekseen, hakea kavereita, mennä metsää jne. jo 5-6v iästä lähtien. Vs. kaupunkilaislapset, jotka ei todellakaan kulje itsekseen edes koulumatkoja kovin pienenä, puhumattakaan siitä, että mihin siellä keskustassa mennään leikkimään?
En myöskään näe enkä kuule noiden vanhempien istuskelevan kahviloissa tai viilettävän yöelämässä, saati kulttuuririennoissa - ihan samaa töistä kotiin, ruokaa lapsille - meininkiä se on niilläkin.
Ymmärrän sinkkuelämän kaupungissa, ymmärrän lasten kasvettua ja muutettua myös, mutta en oikein pikkulasten kanssa ydinkeskustaelämää. Mutta eihän mun tarttekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä henkeä kaksiossa on masokismia. Miten ajattelitte pärjätä muutaman vuoden päästä, kun teillä on kaksi teiniä? Kotiin ei voi tuoda kavereita kun ei mahdu, joten pakko hengailla ulkona. Keskustan kahviloihin nuorilla tuskin varaa joten kerääntyvät steissille, Oodiin, ostareille ym. Niissä joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Ap kiittää kaikkia kommenteista ja keskusteluista! Jatketaan hyvässä hengessä, niin ei kellekään tule paha mieli!
Tosiaan ne lapset! Meidän muksut on 10 ja 7 vuotta. Yksi syy muuttoon oli juuri se, että nuorimman koulustartin takia haluttiin pois Espoosta. Emme olleet tyytyväisiä asuinalueen demografiaan ja ilmapiiriin, joka heijastui jopa lasten koulunkäyntiin. Helsingissä oppimisympäristö on värikkäämpi ja virkeämpi.
Ja en usko, että meidän lapset alkavat viettää aikaa missään ostoskeskuksissa tai asemalla. Olemme korkeakoulutettuja ja muutenkin sosiaalisesti aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita, eli väestöryhmää, jota syrjäytyminen ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät kosketa. Siirrämme lapsillemme fiksuja toimintamalleja osana sosiaalista pääomaa, joka on rahaa ja omaisuuttaa tuhat kertaa tärkeämpää.
Asumisjärjestelyistämme sen verran, että toinen, isompi huone on olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone. Meillä on isot patjat parvella, jossa myös lapset mahtuvat nukkumaan ikävän yllättäessä. Parven alla on ruokapöytä, joka toimii myös minun työpisteenäni. Olohuoneen tehtäviä toimittaa iso kulmasohva (kierrätyskeskuslöytö, kuten 90% tavaroistamme). Pienempi huone on lasten valtakuntaa kerrossänkyineen ja työpöytineen. Toki huoneeseen mahtuu myös pieni vuodesohva vieraita ja yökyläilijöitä varten. Isomman lapsen haaveena onkin slumberparty kavereiden kanssa vegaanisilla herkuilla, totta kai :)
Joju naureskeli komerotoimistollemme. Tosiaan, mieheni tarvitsee rauhallisen työtilan. Suuri vaatekomeromme (1,5 x 2m) on lähes käyttämättä, koska emme hamstraa tavaroita, erityisesti emme vaatteita, joten siellä on hyvä pohtia maailman muuttamista paremmaksi :) Kirjatkin mahtuvat valmiille hyllyille!
Kaiken pitäisi siis olla ihanaa. En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten.
Suurin huoleni tässä kuviossa on talous. Kun myimme kotimme Espoossa päätimme käyttää ne rahat muuhun kuin varallisuuden kartuttamiseen. Mies sai osan elektroniikkaan ja jatko-opintoihinsa, minä osan omiin hyviin proggiksiin, avustuskohteisiin, sapattivuoteen jne. Osa varattiin lapsille pesämunaksi. Riittävästi jätettiin myös matkusteluun, joka on meidän intohimo, erityisesti ekologinen reppureissaaminen.
Nyt tuntuu siltä, että monet asiat muuttuvat nopeasti ja aveluttaa, onko meillä enää varaa ostaa omaa kotia, jos tulee sellainen tilanne. Minua ei niinkään pelota, koska en kaipaa mitään omaa ja kyllä asumistukea saa tulevaisuudessakin, eli aina saadaan katto pään pälle, mutta mies on ihan avoimesti sanonut alkaneensa epäillä päätöksiämme. Elämä näin korona-aikana on ihan muuta kuin millaiseksi city-elämän kuvittelimme.
Ap
"En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten."
Minusta kuulostaa siltä, että te juurikin annatte peukutuksille liikaa merkitystä. Mitä väliä sillä oikeasti on mitä muut peukuttaa? Mitäs jos vaikka laitat koko somen pois? Teidän valinnoista voi olla monta mieltä, mutta te sitä elämäänne elätte, eikä kukaan muu. Itselleni kaikki siinä kuulostaa karmealta, mutta teille se on unelmaa, joten olkaa onnellisia. Ja jos ette ole, niin vuokra-asumisessa on se helppous, että siitä pääsee nopeasti muuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menikö tämäkin aloitus näin monella läpi?
Ei varmasti, mutta asia on keskustelemiseen arvoinen. Grynderit ovat uskoneet/uskotelleet vuosia ihmisille, että kaikki muuttavat pääkaupunkiseudulle. Nyt tuntematon tekijä x eli korona saattaa sekoittaa pakan. Monelle sijoittajalle tulee pelko pöksyyn. Kallis vuokrattava kämppä on ostettu vuvuttamalla, entä jos se jää tyhjäksi , entä jos hinnat kääntyvät laskuun. Paniikissa nämä sijoittajat selittävät lehtien palstoilla, että Nurmijärvi-ilmiö on ikuisesti ohi. Mutta entä jos?
Meillä täällä tylsällä Nurmijärvellä kiinteistövälittäjät huhuilee paikallisissa keskusteluryhmissä myytäviä kämppiä. Kysyntää on niin paljon enemmän kuin tarjontaa tällä hetkellä. Ei ole tällaista ollut aiemmin.
Itse en ole lähdössä mihinkään, sen verran ihanaa on asua väljästi ja päästä ulkoilemaan lähimetsiin ilman että täytyy koko ajan väistää ja kyräillä vastaantulijoita.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen naureskellut. Meillä on iso talo isolla tontilla täällä Helsingin lähiössä. Ei kaadu seinät päälle.
Minä en ole naureskellut. Vaikka ap:n sarkasmi ei ihan ole tikissä, niin on ihana tosiasia että jotkut yrittävät tehdä maailmasta paremman. Me asutaan tässä Punavuoren naapurissa 120m2 asunnossa neljän hengen kesken ja seinät ei kaadu päälle. Samalla hinnalla saisi oikeastaan minkä tahansa pk-seudun ulkopuolella olevan kartanon useiden kymmenien hehtaareiden tontteineen. Siellä kuitenkin lämmitys olisi epäekologisempaa, kauppareissut ja koulumatkat kuljettaisiin kävelyn sijaan autolla.
Mikäli ap:n tilanne olisi todellinen, hänen valinnassaan surkuttelisin vain sitä että he ottivat liian pienen asunnon. Kolmiokin riittäisi pienelle perheelle ilman että seinät kaatuisivat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä henkeä kaksiossa on masokismia. Miten ajattelitte pärjätä muutaman vuoden päästä, kun teillä on kaksi teiniä? Kotiin ei voi tuoda kavereita kun ei mahdu, joten pakko hengailla ulkona. Keskustan kahviloihin nuorilla tuskin varaa joten kerääntyvät steissille, Oodiin, ostareille ym. Niissä joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Ap kiittää kaikkia kommenteista ja keskusteluista! Jatketaan hyvässä hengessä, niin ei kellekään tule paha mieli!
Tosiaan ne lapset! Meidän muksut on 10 ja 7 vuotta. Yksi syy muuttoon oli juuri se, että nuorimman koulustartin takia haluttiin pois Espoosta. Emme olleet tyytyväisiä asuinalueen demografiaan ja ilmapiiriin, joka heijastui jopa lasten koulunkäyntiin. Helsingissä oppimisympäristö on värikkäämpi ja virkeämpi.
Ja en usko, että meidän lapset alkavat viettää aikaa missään ostoskeskuksissa tai asemalla. Olemme korkeakoulutettuja ja muutenkin sosiaalisesti aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita, eli väestöryhmää, jota syrjäytyminen ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät kosketa. Siirrämme lapsillemme fiksuja toimintamalleja osana sosiaalista pääomaa, joka on rahaa ja omaisuuttaa tuhat kertaa tärkeämpää.
Asumisjärjestelyistämme sen verran, että toinen, isompi huone on olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone. Meillä on isot patjat parvella, jossa myös lapset mahtuvat nukkumaan ikävän yllättäessä. Parven alla on ruokapöytä, joka toimii myös minun työpisteenäni. Olohuoneen tehtäviä toimittaa iso kulmasohva (kierrätyskeskuslöytö, kuten 90% tavaroistamme). Pienempi huone on lasten valtakuntaa kerrossänkyineen ja työpöytineen. Toki huoneeseen mahtuu myös pieni vuodesohva vieraita ja yökyläilijöitä varten. Isomman lapsen haaveena onkin slumberparty kavereiden kanssa vegaanisilla herkuilla, totta kai :)
Joju naureskeli komerotoimistollemme. Tosiaan, mieheni tarvitsee rauhallisen työtilan. Suuri vaatekomeromme (1,5 x 2m) on lähes käyttämättä, koska emme hamstraa tavaroita, erityisesti emme vaatteita, joten siellä on hyvä pohtia maailman muuttamista paremmaksi :) Kirjatkin mahtuvat valmiille hyllyille!
Kaiken pitäisi siis olla ihanaa. En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten.
Suurin huoleni tässä kuviossa on talous. Kun myimme kotimme Espoossa päätimme käyttää ne rahat muuhun kuin varallisuuden kartuttamiseen. Mies sai osan elektroniikkaan ja jatko-opintoihinsa, minä osan omiin hyviin proggiksiin, avustuskohteisiin, sapattivuoteen jne. Osa varattiin lapsille pesämunaksi. Riittävästi jätettiin myös matkusteluun, joka on meidän intohimo, erityisesti ekologinen reppureissaaminen.
Nyt tuntuu siltä, että monet asiat muuttuvat nopeasti ja aveluttaa, onko meillä enää varaa ostaa omaa kotia, jos tulee sellainen tilanne. Minua ei niinkään pelota, koska en kaipaa mitään omaa ja kyllä asumistukea saa tulevaisuudessakin, eli aina saadaan katto pään pälle, mutta mies on ihan avoimesti sanonut alkaneensa epäillä päätöksiämme. Elämä näin korona-aikana on ihan muuta kuin millaiseksi city-elämän kuvittelimme.
Ap"En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten."
Minusta kuulostaa siltä, että te juurikin annatte peukutuksille liikaa merkitystä. Mitä väliä sillä oikeasti on mitä muut peukuttaa? Mitäs jos vaikka laitat koko somen pois? Teidän valinnoista voi olla monta mieltä, mutta te sitä elämäänne elätte, eikä kukaan muu. Itselleni kaikki siinä kuulostaa karmealta, mutta teille se on unelmaa, joten olkaa onnellisia. Ja jos ette ole, niin vuokra-asumisessa on se helppous, että siitä pääsee nopeasti muuttamaan.
Pointti on se, että Ap:lle 4 hengen kärvistely 2h+kk loukossa maistuu vain koska se on trendikästä eli “fiksut ja hyvät tyypit peukuttaa”. Kun trendit vaihtuu, ap perheineen jäi yksin sinne ekoloukkoonsa.
Ap. Olette tehneet oikean ratkaisun. Älkää lähtekö mihinkään maalle asumaan. Vuosien varrella huomaatte city-edut paremmin. Pitäkää kiinni unelmistanne ja ekologisesta elämästä. Vuokra-asunto on hyvä ratkaisu eikä korona kestä ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lölää kirjoitti:
Oli ap provo tai ei, hyvä keskustelu, aiheellinen ja ajankohtainen. Ja pääkaupunkiseudun gryndereiden kauhistus. Kaupunkiasumisen tarkoitus on saada ihmiset tuhlaamaan. Heti kun ovesta asutut, pitää olla lompsa levällään, toisin kun maaseudulla. Voit säästää sukanvarteen helposti.
Ja suuntaus tulee olemaan, kuten maailmalta on nähty, kohti maaseutuja, pienempiä kaupunkeja, väljempää, turvallisempaa asumista. Nyt kannattaa sijoittaa näihin kohteisiin, järjettömän halpoja vielä.
Korona ei muuten lähde mihinkään:
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/802d73a9-66df-4dc5-923f-7f54d…;
Ei tämä maalla asuminen niin edullista ole. Autoiluun menee valtavasti rahaa. Ruokaostokset ym. ovat kalliimpia kuin kaupungissa, koska täällä ei ole kilpailua.
Ap lienee provo. Minä en itse asiassa usko, että koronan myötä tulisi mieletön joukkomuutto maalle - paitsi ihmisillä, jotka ovat alun perin maalta kotoisin.
Sen sijaan uskon siihen, että lähiöt ja pk-seudun/kaupunkien ympäryskunnat voivat alkaa kukoistaa. Itse asumne noin 6 km Helsingin keskustassa vanhassa puutarhakaupunginosassa. Veikkaan, että paikalliset ravintoloitsijat tekevät tällä hetkellä hyvää tiliä, kun ihmiset ovat etätöissä - näin päättelisin silmämääräisesti asiakasmääristä. Kaupunginosamme näyttää ensimmäistä kertaa samalta kuin 70 vuotta sitten otetuissa valokuvissa. Lapset leikkivät pihoilla ja kaduilla on sopivasti elämää ja pöhinää. Kaupunginosamme Facebook-ryhmässä on käynyt ilmi, että tänne ollaan avaamassa nyt muun muassa omaa leipomoa. 💪
Olisiko siis pikemminkin niin, että keskustavetoisuus vaihtuu takaisin siihen, että on hyvät ja toimivat lähipalvelut? Tarvittaessa keskustaan voi lähteä museoihin ym. , mutta arkinen kaupunkielämä onnostuukin myös omalla pläntillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo, mutta keskusteluna hyvä. Toivottavasti kaikki Suomen ilmastofanaatikot tajuavat jossain vaiheessa, että missään muualla kukaan ei elä vapaaehtoisesti huonommin sen takia, että miettisi jotain hiilijalanjälkeä... Ihmiset muualla yrittävät nauttia elämästä ja parantaa elintasoaan. Teitä on huijattu, olette hyödyllisiä typeryksiä ekologisuudella ratsastaville poliitikoille ja heidän bisneksilleen.
Ja voihan ympäryskunnissa asumista kokeilla aluksi vuokra-asunnossa. Sieltä saa omakotitalojakin vuokrattua. Itse asuimme ensin 2 vuotta vuokralla omakotitalossa, jonka sitten ostimme. Halusimme varmistua, että talo on terve ja että viihdymme paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Päätättekö siis asumismuotonne sen mukaan, kuinka paljon muut kadehtivat asumismuotoanne?
Jos piditte maalla/lähiössä/maaseudulla asumisesta, niin miksi muutitte pois?
No kun piti saada lisää tykkäyksiä päivityksiin. :D
Maalla asuminen on kallista! Ennen meillä ei ollut autoja, mutta nyt molemmilla on oltava töiden takia omat autot. Talvella tiet ovat todella huonossa kunnossa. Haluamme muuttaa takaisin kaupunkiin heti kun löydämme töitä.
Vierailija kirjoitti:
No Espoossa on nyt juurikin eniten koronaa, joten älä sinne haikaile.
Hyvä vaan että sieltä muutitte pois, rikollisiakin on.
Kyllä tämä taas ohitse menee ja kahvilaelämä palaa takaisin. Itsekin odota kärsimättömästi etätöiden loppumista ja entiseen paluuta.
Ei siellä maalla jaksaisi muutenkaan olla!
Älä pidätä hengitystäsi odottaessasi "entiseen" paluuta, sillä tässä menee vielä ensi vuosi hyvinkin.
Maalta kaupunkiin kirjoitti:
Maalla asuminen on kallista! Ennen meillä ei ollut autoja, mutta nyt molemmilla on oltava töiden takia omat autot. Talvella tiet ovat todella huonossa kunnossa. Haluamme muuttaa takaisin kaupunkiin heti kun löydämme töitä.
No tämä. Me asumme rivarissa Helsingin lähiössä. Haluttasiin vähän enemmän tilaa, ja Kehä3 ulkopuolelta sitä löytyisi, oli se sitten pk-seutua, kehyskuntaa tai jopa ihan maaseutua.
Mutta joutuisimme ostamaan vähintään yhden, todennäköisesti kaksi, autoa.
Halvempaa on pitää toi työpöytä olkkarissa.
Heh 😁 Hauska irvaileva provo trendiviherpelleille. 6/5.