Lue keskustelun säännöt.
Luulin että tehtiin oikea ja fiksu ratkaisu, mutta nyt kaikki muut tekeekin päinvastoin! (Asumisasiaa)
22.08.2020 |
Eli meidän perhe muutti Helsingin Punavuoreen kaksioon viime joulukuussa. Aikaisemmin asuimme väljemmin (4h, k, khh, sauna, 2x wc) Espoossa. Halusimme kuitenkin elää ekologisemmin ja minimoida hiilijalanjälkemme työmatkojen ja muun liikkumisen osalta. Ajattelimme, että Punavuoressa olemme keskellä kaupungin sykettä, ratikkamatkan päässä töistä harrastuksista, parhaista ravintoloista ja kulttuurista. Parasta oli luopuminen autosta! Yksityisautoilu on meistä jäänne sivistymättömältä sotienjälkeiseltä suurten ikäluokkien aikakaudelta, eli mars autot museoon! Ja tottaksi asumme vuokralla! On niin boomer kerätä omaisuutta ja elää asuntovelallisena, kun voi sijoittaa matkailuun ja liikkuvuuteen maailmankylän netizeninä. Ei meille käy taloudelliset kahleet.
Muuttomme jälkeen ystävät ylisti, kehui ja peukutti meidän valintaa: oltiin fiksuja, ekologisia ja trendien harjalla. Kaikki kadehtivat meidän city-elämäntapaa ja tiedostavaa asennetta. Voi kun mekin uskallettaisiin, sanoivat ja peukuttivat päivityksiä meidän parviratkaisuista ja internet/toimistoista vaatekomerossa. Hyvin nelihenkinen perhe mahtuu 48 neliön kaksioon, kun vain karsii turhaa; ja anyway mehän eletään ihanassa olohuoneessa, joka Punavuori on ja kotona vain nukutaan ja huolehditaan perussiisteydestä!
Tuli maaliskuu ja korona. Tuli etäkoulut ja etätyöt. Viikon jälkeen pienen kaksion seinät alkoi kaatua päällä. Meidän sosiaaliset olohuoneet, ihanat kahvilat ja ravintolat, sulkivat ovensa.
Aluksi somepäivitykset olivat pelkkää koronaa ja elämää rajoitusten kanssa. Siihen oli kiva osallistua, koska pääsi purkamaan ahdistusta 48 neliön kuutiossa. Mutta jossain toukokuun alussa huomasin muutoksen: ihmiset, jotka aikaisemmin vannoivat keskusta-asumisen, ekologisuuden ja julkisen liikenteen nimeen, alkoivat postailemaan kuvia uusista käytetyistä autoistaan, koronaevakosta vanhempien kesäpaikalla, muutosta Mäntsälään ja ties mistä. Paras ystävätär pakkasi lapsensa ja hurautti WV:n citymaasturilla uuteen elämään Karjalohjalla ja postailee kuvia vaaleakutrisista pikkutytöistään ratsastuskypärät päässä keppihevosten selässä. Ystävien instat on muuttuneet kuvashowksi helvetistä! Tuttavapiirimme ihmisistä kahdeksan on muuttanut tai muuttamassa maalle; kehyskuntiin tai jopa Varsinais-Suomeen asti!
Minun postaukset fiksuista tilankäyttöratkaisuista Punavuoressa eivät enää saa tykkäyksiä, kun kaverit ihastelevat toistensa marjatarhoja ja maastureita.
Mittani tuli täyteen, kun mies eilen kysyi että kenen idea tää keskustaan muutto oli kahden alakoululaisen kanssa, ei ainakaan minun?
Surettaa miten tässä näin kävi!
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Päätättekö siis asumismuotonne sen mukaan, kuinka paljon muut kadehtivat asumismuotoanne?
Jos piditte maalla/lähiössä/maaseudulla asumisesta, niin miksi muutitte pois?
Juttu haisee trollille tänne monensadan kilometrin päähän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menikö tämäkin aloitus näin monella läpi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa Lahteen! Rakennetaan parhaillaan taloa järvinäkymin. 250 neliötä tilaa: 4mh, keittiö, kaksi olohuonetta, kaksi vaatehuonetta, sauna, khh ja suihku, erillinen wc, toinen suihku ja wc, parveke, terassi ja terassille upotettu poreamme. Niin ja autotalli.
Ja hintaa tulee vähemmän kuin haluatte siellä kehä kolmosen sisäpuolella edes miettiä.
Elämä on valintoja. Itse asuisin mielelläni pienessä kaksiossa Punavuoressa, mutta en lasten kanssa, en koronauhan kanssa, enkä Helsingin hinnoilla.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia! Lahti lakkauttaa kouluja, suurentaa ryhmäkokoja (2 opettajaa, 60 lasta), lopettaa yksityisen päivähoidon tukemisen (mutta tilalle ei tule yhtäkään kunnallista hoitopaikkaa, lapset voivat jonottaa hoitoon kaksikin vuotta) ja samaan aikaan laittaa miljoonia siihen, että torilla opetetaan laittamaan muovi muovinkeräykseen ja paperi paperinkeräykseen. Työttömiä on kohta neljäsosa aikuisista asukkaista, huumeongelma räjähtänyt käsiin ja kaupunginjohtaja on enemmän esillä Tapahtumateollisuus ry:n pomona kuin Lahden kaupungin asioissa.
Helsingin koulu- ja päiväkotiasiat on perseellään myös, olleet koko sen ajan kun mulla on ollut lapsia. 20 vuotta. Täällä ei toimi myöskään hammashuolto eikä terveydenhoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätättekö siis asumismuotonne sen mukaan, kuinka paljon muut kadehtivat asumismuotoanne?
Jos piditte maalla/lähiössä/maaseudulla asumisesta, niin miksi muutitte pois?
Asuimme Espoossa rivarissa. Muuttopäätökseemme vaikutti hiilijalanjälkilaskuri; luopumalla autosta ja lyhentämällä liikkumisen minimiin ja julkisten käytöllä, sekä pienemmillä lämmityskustannuksilla elämme ekologisemmin. Rivarin 98 neliötä neljälle olivat silkkaa hulluutta, verrattuna kerrostalokaksion 48 neliöön.
Kyllähän kaikille on selvää, että ihmisten on asuttava tiiviimmin ja keskustoissa ja maankäyttöä asumiseen on rajoitettava. Tai näin kaikki ajatteli vielä vuosi sitten. Mutta nyt trendikästä onkin asua maalla, ajaa autolla ja shoppailla prismassa. Kaikki ne asiat mille naurettiin vuosi sitten.
Me ollaan nyt stuck täällä Punavuoressa ja kaikki muut hehkuttaa omakotitalojaan Nurmijärvellä! Ap
Kuka hoitaa maaseudun tuossa mallissa?
Asun kehyskunnassa, meillä on kaksi autoa ja tarpeettoman iso omakotitalo. Hiilijalanjälkilaskurista saan aina keskiarvoa reilusti pienemmän ihan siksi, että emme matkusta lentokoneella tai laivoilla emmekä shoppaile. Emme edes yritä elää trendikkään ekologisesti, mutta järkevä kuluttaminen on oleellisempaa kuin kaikenmaailman muotioikkujen seuraaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ap elää sen mukaan mitä toiset niistä ajattele feissbuuukissa? Kyllä on toisista riippuvaisia ja epävarmoja ihmisiä olemassa. Ja tottaksi 4 h perhe tarvii 98 neliön kämpän eikä mitään kaksiota pölyisessä meluisassa ydinkeskustassa. Olivat hölmöjä. Eri asia jos olisivat miehensä kanssa kahtestaan Punavuoren kaksiossa.
Kehyskunnat on ainakin vihoviimeisiä paikkoja asua!
Siellä on hirveästi levottomia ja vaarallisiakin ihmisiä. Joko reilusti landella tai isossa kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täh, tyylipuhdas satiiri, ja suurin osa ottaa tosissaan ja osa epäilee provoa :D
Ihan hauska, t. Metroradan varrella neukkukuutiossa asuva, jota on alkanut matka-ajat ärsyttää
Oli ap provo tai ei, hyvä keskustelu, aiheellinen ja ajankohtainen. Ja pääkaupunkiseudun gryndereiden kauhistus. Kaupunkiasumisen tarkoitus on saada ihmiset tuhlaamaan. Heti kun ovesta asutut, pitää olla lompsa levällään, toisin kun maaseudulla. Voit säästää sukanvarteen helposti.
Ja suuntaus tulee olemaan, kuten maailmalta on nähty, kohti maaseutuja, pienempiä kaupunkeja, väljempää, turvallisempaa asumista. Nyt kannattaa sijoittaa näihin kohteisiin, järjettömän halpoja vielä.
Korona ei muuten lähde mihinkään:
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/802d73a9-66df-4dc5-923f-7f54d…;
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän täytyy olla provo. Ei mikään täysijärkinen nelihenkinen perhe muuta 48 neliön kaksioon vapaaehtoisesti jos on mahdollisuus asua väljemmin..ei voi olla todellista.
Vierailija kirjoitti:
Kehyskunnat on ainakin vihoviimeisiä paikkoja asua!
Siellä on hirveästi levottomia ja vaarallisiakin ihmisiä. Joko reilusti landella tai isossa kaupungissa.
Mitä tarkoitat? Missä kunnissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neljä henkeä kaksiossa on masokismia. Miten ajattelitte pärjätä muutaman vuoden päästä, kun teillä on kaksi teiniä? Kotiin ei voi tuoda kavereita kun ei mahdu, joten pakko hengailla ulkona. Keskustan kahviloihin nuorilla tuskin varaa joten kerääntyvät steissille, Oodiin, ostareille ym. Niissä joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Ap kiittää kaikkia kommenteista ja keskusteluista! Jatketaan hyvässä hengessä, niin ei kellekään tule paha mieli!
Tosiaan ne lapset! Meidän muksut on 10 ja 7 vuotta. Yksi syy muuttoon oli juuri se, että nuorimman koulustartin takia haluttiin pois Espoosta. Emme olleet tyytyväisiä asuinalueen demografiaan ja ilmapiiriin, joka heijastui jopa lasten koulunkäyntiin. Helsingissä oppimisympäristö on värikkäämpi ja virkeämpi.
Ja en usko, että meidän lapset alkavat viettää aikaa missään ostoskeskuksissa tai asemalla. Olemme korkeakoulutettuja ja muutenkin sosiaalisesti aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita, eli väestöryhmää, jota syrjäytyminen ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät kosketa. Siirrämme lapsillemme fiksuja toimintamalleja osana sosiaalista pääomaa, joka on rahaa ja omaisuuttaa tuhat kertaa tärkeämpää.
Asumisjärjestelyistämme sen verran, että toinen, isompi huone on olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone. Meillä on isot patjat parvella, jossa myös lapset mahtuvat nukkumaan ikävän yllättäessä. Parven alla on ruokapöytä, joka toimii myös minun työpisteenäni. Olohuoneen tehtäviä toimittaa iso kulmasohva (kierrätyskeskuslöytö, kuten 90% tavaroistamme). Pienempi huone on lasten valtakuntaa kerrossänkyineen ja työpöytineen. Toki huoneeseen mahtuu myös pieni vuodesohva vieraita ja yökyläilijöitä varten. Isomman lapsen haaveena onkin slumberparty kavereiden kanssa vegaanisilla herkuilla, totta kai :)
Joju naureskeli komerotoimistollemme. Tosiaan, mieheni tarvitsee rauhallisen työtilan. Suuri vaatekomeromme (1,5 x 2m) on lähes käyttämättä, koska emme hamstraa tavaroita, erityisesti emme vaatteita, joten siellä on hyvä pohtia maailman muuttamista paremmaksi :) Kirjatkin mahtuvat valmiille hyllyille!
Kaiken pitäisi siis olla ihanaa. En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten.
Suurin huoleni tässä kuviossa on talous. Kun myimme kotimme Espoossa päätimme käyttää ne rahat muuhun kuin varallisuuden kartuttamiseen. Mies sai osan elektroniikkaan ja jatko-opintoihinsa, minä osan omiin hyviin proggiksiin, avustuskohteisiin, sapattivuoteen jne. Osa varattiin lapsille pesämunaksi. Riittävästi jätettiin myös matkusteluun, joka on meidän intohimo, erityisesti ekologinen reppureissaaminen.
Nyt tuntuu siltä, että monet asiat muuttuvat nopeasti ja aveluttaa, onko meillä enää varaa ostaa omaa kotia, jos tulee sellainen tilanne. Minua ei niinkään pelota, koska en kaipaa mitään omaa ja kyllä asumistukea saa tulevaisuudessakin, eli aina saadaan katto pään pälle, mutta mies on ihan avoimesti sanonut alkaneensa epäillä päätöksiämme. Elämä näin korona-aikana on ihan muuta kuin millaiseksi city-elämän kuvittelimme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päätättekö siis asumismuotonne sen mukaan, kuinka paljon muut kadehtivat asumismuotoanne?
Jos piditte maalla/lähiössä/maaseudulla asumisesta, niin miksi muutitte pois?
Asuimme Espoossa rivarissa. Muuttopäätökseemme vaikutti hiilijalanjälkilaskuri; luopumalla autosta ja lyhentämällä liikkumisen minimiin ja julkisten käytöllä, sekä pienemmillä lämmityskustannuksilla elämme ekologisemmin. Rivarin 98 neliötä neljälle olivat silkkaa hulluutta, verrattuna kerrostalokaksion 48 neliöön.
Kyllähän kaikille on selvää, että ihmisten on asuttava tiiviimmin ja keskustoissa ja maankäyttöä asumiseen on rajoitettava. Tai näin kaikki ajatteli vielä vuosi sitten. Mutta nyt trendikästä onkin asua maalla, ajaa autolla ja shoppailla prismassa. Kaikki ne asiat mille naurettiin vuosi sitten.
Me ollaan nyt stuck täällä Punavuoressa ja kaikki muut hehkuttaa omakotitalojaan Nurmijärvellä! Ap
Olette tyhmiä.
Itse elin lapsuuden havukoskella uudessa kolmiossa, meillä oli hyvin tilaa, nyt asutaan maalla kahden kaupungin välissä, 3hlö 114m2 pieni ok-talo 1500m2 omatontti, korona ei vaikuttanut mitenkään, meillä on omaa tilaa touhuta, harrastaa ym.
Lähikauppaan alle 1km.
Julkiset eivät kulje ja omalla autolla pääsee minne ikinä haluaa, työmatkat 20km/sivu, moottoritietä 15-20min.
korona aikana ei onneksi ole tarvinnut lähteä sukuloimaan, pisimmillään käyty sukumökillä 100km, sielläkään ei ole ollut ketään muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä henkeä kaksiossa on masokismia. Miten ajattelitte pärjätä muutaman vuoden päästä, kun teillä on kaksi teiniä? Kotiin ei voi tuoda kavereita kun ei mahdu, joten pakko hengailla ulkona. Keskustan kahviloihin nuorilla tuskin varaa joten kerääntyvät steissille, Oodiin, ostareille ym. Niissä joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Ap kiittää kaikkia kommenteista ja keskusteluista! Jatketaan hyvässä hengessä, niin ei kellekään tule paha mieli!
Tosiaan ne lapset! Meidän muksut on 10 ja 7 vuotta. Yksi syy muuttoon oli juuri se, että nuorimman koulustartin takia haluttiin pois Espoosta. Emme olleet tyytyväisiä asuinalueen demografiaan ja ilmapiiriin, joka heijastui jopa lasten koulunkäyntiin. Helsingissä oppimisympäristö on värikkäämpi ja virkeämpi.
Ja en usko, että meidän lapset alkavat viettää aikaa missään ostoskeskuksissa tai asemalla. Olemme korkeakoulutettuja ja muutenkin sosiaalisesti aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita, eli väestöryhmää, jota syrjäytyminen ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät kosketa. Siirrämme lapsillemme fiksuja toimintamalleja osana sosiaalista pääomaa, joka on rahaa ja omaisuuttaa tuhat kertaa tärkeämpää.
Asumisjärjestelyistämme sen verran, että toinen, isompi huone on olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone. Meillä on isot patjat parvella, jossa myös lapset mahtuvat nukkumaan ikävän yllättäessä. Parven alla on ruokapöytä, joka toimii myös minun työpisteenäni. Olohuoneen tehtäviä toimittaa iso kulmasohva (kierrätyskeskuslöytö, kuten 90% tavaroistamme). Pienempi huone on lasten valtakuntaa kerrossänkyineen ja työpöytineen. Toki huoneeseen mahtuu myös pieni vuodesohva vieraita ja yökyläilijöitä varten. Isomman lapsen haaveena onkin slumberparty kavereiden kanssa vegaanisilla herkuilla, totta kai :)
Joju naureskeli komerotoimistollemme. Tosiaan, mieheni tarvitsee rauhallisen työtilan. Suuri vaatekomeromme (1,5 x 2m) on lähes käyttämättä, koska emme hamstraa tavaroita, erityisesti emme vaatteita, joten siellä on hyvä pohtia maailman muuttamista paremmaksi :) Kirjatkin mahtuvat valmiille hyllyille!
Kaiken pitäisi siis olla ihanaa. En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten.
Suurin huoleni tässä kuviossa on talous. Kun myimme kotimme Espoossa päätimme käyttää ne rahat muuhun kuin varallisuuden kartuttamiseen. Mies sai osan elektroniikkaan ja jatko-opintoihinsa, minä osan omiin hyviin proggiksiin, avustuskohteisiin, sapattivuoteen jne. Osa varattiin lapsille pesämunaksi. Riittävästi jätettiin myös matkusteluun, joka on meidän intohimo, erityisesti ekologinen reppureissaaminen.
Nyt tuntuu siltä, että monet asiat muuttuvat nopeasti ja aveluttaa, onko meillä enää varaa ostaa omaa kotia, jos tulee sellainen tilanne. Minua ei niinkään pelota, koska en kaipaa mitään omaa ja kyllä asumistukea saa tulevaisuudessakin, eli aina saadaan katto pään pälle, mutta mies on ihan avoimesti sanonut alkaneensa epäillä päätöksiämme. Elämä näin korona-aikana on ihan muuta kuin millaiseksi city-elämän kuvittelimme.
Ap
Hah, taitaa vain laumasielua pelottaa kun ei olekaan enää samanmielistä porukkaa ympärillä. Jos olet aina toiminut niin kuin sydämesi on sanonut tästäkin asiasta, ei luulisi muiden asiat sinun päätäsi vaivaavan. Jatkat kuten aina ennenkin. Vaikuttaa siltä että miehesikin on tulossa järkiin kun haikailee hirviporukoista jne, taidat arvata että jäät pian yksin vihreine aatteinesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä henkeä kaksiossa on masokismia. Miten ajattelitte pärjätä muutaman vuoden päästä, kun teillä on kaksi teiniä? Kotiin ei voi tuoda kavereita kun ei mahdu, joten pakko hengailla ulkona. Keskustan kahviloihin nuorilla tuskin varaa joten kerääntyvät steissille, Oodiin, ostareille ym. Niissä joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Ap kiittää kaikkia kommenteista ja keskusteluista! Jatketaan hyvässä hengessä, niin ei kellekään tule paha mieli!
Tosiaan ne lapset! Meidän muksut on 10 ja 7 vuotta. Yksi syy muuttoon oli juuri se, että nuorimman koulustartin takia haluttiin pois Espoosta. Emme olleet tyytyväisiä asuinalueen demografiaan ja ilmapiiriin, joka heijastui jopa lasten koulunkäyntiin. Helsingissä oppimisympäristö on värikkäämpi ja virkeämpi.
Ja en usko, että meidän lapset alkavat viettää aikaa missään ostoskeskuksissa tai asemalla. Olemme korkeakoulutettuja ja muutenkin sosiaalisesti aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita, eli väestöryhmää, jota syrjäytyminen ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät kosketa. Siirrämme lapsillemme fiksuja toimintamalleja osana sosiaalista pääomaa, joka on rahaa ja omaisuuttaa tuhat kertaa tärkeämpää.
Asumisjärjestelyistämme sen verran, että toinen, isompi huone on olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone. Meillä on isot patjat parvella, jossa myös lapset mahtuvat nukkumaan ikävän yllättäessä. Parven alla on ruokapöytä, joka toimii myös minun työpisteenäni. Olohuoneen tehtäviä toimittaa iso kulmasohva (kierrätyskeskuslöytö, kuten 90% tavaroistamme). Pienempi huone on lasten valtakuntaa kerrossänkyineen ja työpöytineen. Toki huoneeseen mahtuu myös pieni vuodesohva vieraita ja yökyläilijöitä varten. Isomman lapsen haaveena onkin slumberparty kavereiden kanssa vegaanisilla herkuilla, totta kai :)
Joju naureskeli komerotoimistollemme. Tosiaan, mieheni tarvitsee rauhallisen työtilan. Suuri vaatekomeromme (1,5 x 2m) on lähes käyttämättä, koska emme hamstraa tavaroita, erityisesti emme vaatteita, joten siellä on hyvä pohtia maailman muuttamista paremmaksi :) Kirjatkin mahtuvat valmiille hyllyille!
Kaiken pitäisi siis olla ihanaa. En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten.
Suurin huoleni tässä kuviossa on talous. Kun myimme kotimme Espoossa päätimme käyttää ne rahat muuhun kuin varallisuuden kartuttamiseen. Mies sai osan elektroniikkaan ja jatko-opintoihinsa, minä osan omiin hyviin proggiksiin, avustuskohteisiin, sapattivuoteen jne. Osa varattiin lapsille pesämunaksi. Riittävästi jätettiin myös matkusteluun, joka on meidän intohimo, erityisesti ekologinen reppureissaaminen.
Nyt tuntuu siltä, että monet asiat muuttuvat nopeasti ja aveluttaa, onko meillä enää varaa ostaa omaa kotia, jos tulee sellainen tilanne. Minua ei niinkään pelota, koska en kaipaa mitään omaa ja kyllä asumistukea saa tulevaisuudessakin, eli aina saadaan katto pään pälle, mutta mies on ihan avoimesti sanonut alkaneensa epäillä päätöksiämme. Elämä näin korona-aikana on ihan muuta kuin millaiseksi city-elämän kuvittelimme.
Ap
Ihana ap
Tekstisi sisältää kaikki ne elementit joista haaveilen mutta en vaan kykene. Siispä asun kehyskunnassa, tavoittelen isompaa asuntoa, syön lihaa ja ajan kaikki matkat omalla autolla.
Onnea elämään ja toivottavasti saamme kuulla lisää elämästänne vielä. Olet kaunis!
Turha pilkata, kiva keskustelu ja avaus, rehellistä itsetutkiskelua kuulee harvoin. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle ja elämäntilanteet vaihtelevat.
Olen asunut Helsingissä, nuorempana se oli must. Nyt asun pikkukaupungissa ja olen todella innostunut mm. kasvattamaan itse ruokaani :) olen aivan liekeissä, kun käyn lounaaksi nostamassa pottuja, sipulia, porkkanaa, tomaattia, salaattia ja yrttejä. Aika helppoa, tai hullun tuuria :). Luonto on lähellä ja kiva pikku kaupunki Etelä-Suomessa. Korona aikana viihdyimme kotona hyvin ja säästimme tukun rahaa, kun matkailu yms. jäi. Minulle sopii hyvin erkkoelämä, tosin kutsumme usein ystäviä syömään, kun pidämme ruoanlaitosta.
Tsemppiä kaikille syksyyn, elämme vain kerran, tehdään siitä omannäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljä henkeä kaksiossa on masokismia. Miten ajattelitte pärjätä muutaman vuoden päästä, kun teillä on kaksi teiniä? Kotiin ei voi tuoda kavereita kun ei mahdu, joten pakko hengailla ulkona. Keskustan kahviloihin nuorilla tuskin varaa joten kerääntyvät steissille, Oodiin, ostareille ym. Niissä joukoissa tyhmyys tiivistyy.
Ap kiittää kaikkia kommenteista ja keskusteluista! Jatketaan hyvässä hengessä, niin ei kellekään tule paha mieli!
Tosiaan ne lapset! Meidän muksut on 10 ja 7 vuotta. Yksi syy muuttoon oli juuri se, että nuorimman koulustartin takia haluttiin pois Espoosta. Emme olleet tyytyväisiä asuinalueen demografiaan ja ilmapiiriin, joka heijastui jopa lasten koulunkäyntiin. Helsingissä oppimisympäristö on värikkäämpi ja virkeämpi.
Ja en usko, että meidän lapset alkavat viettää aikaa missään ostoskeskuksissa tai asemalla. Olemme korkeakoulutettuja ja muutenkin sosiaalisesti aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita, eli väestöryhmää, jota syrjäytyminen ja sosiaalinen huono-osaisuus eivät kosketa. Siirrämme lapsillemme fiksuja toimintamalleja osana sosiaalista pääomaa, joka on rahaa ja omaisuuttaa tuhat kertaa tärkeämpää.
Asumisjärjestelyistämme sen verran, että toinen, isompi huone on olohuone ja meidän vanhempien makuuhuone. Meillä on isot patjat parvella, jossa myös lapset mahtuvat nukkumaan ikävän yllättäessä. Parven alla on ruokapöytä, joka toimii myös minun työpisteenäni. Olohuoneen tehtäviä toimittaa iso kulmasohva (kierrätyskeskuslöytö, kuten 90% tavaroistamme). Pienempi huone on lasten valtakuntaa kerrossänkyineen ja työpöytineen. Toki huoneeseen mahtuu myös pieni vuodesohva vieraita ja yökyläilijöitä varten. Isomman lapsen haaveena onkin slumberparty kavereiden kanssa vegaanisilla herkuilla, totta kai :)
Joju naureskeli komerotoimistollemme. Tosiaan, mieheni tarvitsee rauhallisen työtilan. Suuri vaatekomeromme (1,5 x 2m) on lähes käyttämättä, koska emme hamstraa tavaroita, erityisesti emme vaatteita, joten siellä on hyvä pohtia maailman muuttamista paremmaksi :) Kirjatkin mahtuvat valmiille hyllyille!
Kaiken pitäisi siis olla ihanaa. En anna muiden vaikuttaa tekemiini valintoihin, mutta nyt tuntuu siltä, että valintamme eivät enää saa samalla lailla tukea ja tsemppausta niiltä hyviltä ja tärkeiltä tyypeiltä eli omalta viiteryhmältämme. He tuntuvat peukuttavan ihan eri agendaa kuin vielä vuosi sitten.
Suurin huoleni tässä kuviossa on talous. Kun myimme kotimme Espoossa päätimme käyttää ne rahat muuhun kuin varallisuuden kartuttamiseen. Mies sai osan elektroniikkaan ja jatko-opintoihinsa, minä osan omiin hyviin proggiksiin, avustuskohteisiin, sapattivuoteen jne. Osa varattiin lapsille pesämunaksi. Riittävästi jätettiin myös matkusteluun, joka on meidän intohimo, erityisesti ekologinen reppureissaaminen.
Nyt tuntuu siltä, että monet asiat muuttuvat nopeasti ja aveluttaa, onko meillä enää varaa ostaa omaa kotia, jos tulee sellainen tilanne. Minua ei niinkään pelota, koska en kaipaa mitään omaa ja kyllä asumistukea saa tulevaisuudessakin, eli aina saadaan katto pään pälle, mutta mies on ihan avoimesti sanonut alkaneensa epäillä päätöksiämme. Elämä näin korona-aikana on ihan muuta kuin millaiseksi city-elämän kuvittelimme.
ApIhana ap <3
Tekstisi sisältää kaikki ne elementit joista haaveilen mutta en vaan kykene. Siispä asun kehyskunnassa, tavoittelen isompaa asuntoa, syön lihaa ja ajan kaikki matkat omalla autolla.
Onnea elämään ja toivottavasti saamme kuulla lisää elämästänne vielä. Olet kaunis!
Kiitos ihana
Vierailija kirjoitti:
Menikö tämäkin aloitus näin monella läpi?
Meni. Itsekki tulin tänne pätemään ja olemaan parempi kuin muut.
Kannattaakin aina elää elämäänsä somen ja peukutusten sekä muiden mielipiteiden mukaan. Jatka samaan tyyliin.
Kuulostat ihan boomerilta, joka teeskentelee olevansa nuorempi. Tiedoksi vain, että Facebookissa ja Instassa suuri osa peukutuksista tulee ihan kohteliaisuudesta. Itse teen päätökseni riippumatta muiden mielipiteistä. Jos ne tuttavuudet perustuvat johonkin kollektiiviseen feikkaamiseen, minkä arvoisia sellaiset ovat? Miksi et ole vain oma itsesi?
Kuka jaksaa istua päivästä toiseen jossain kahvilassa?