Onko enää yhtään parikymppisiä opiskelijoita, joilla huusholli ei "sisustettu"?

Ikeasta saa tänä päivänä melkein halvemmalla tai vähintään samalla hinnalla kun kierrätys/kirpparit. Juuri kävin etsimässä huonekaluja omaan kotiin ja päädyin Ikean olevan halvin. Että ehkä se selittää ne uudet huonekalut jo nuorillakin, vaikka itse nyt olen jo 25.

Nykyään kaikki on halvempaa. On Ikea ja Jysk, joista saa ihan kivan näköistä rompetta halvemmalla. 15 vuotta sitten, kun itse lähdin kotoa, olisi uudet huonekalut pitänyt ostaa niistä "oikeista" huonekaluliikkeistä. Ihan hyvä että on tullut halvempiakin huonekaluliikkeitä.

19-vuotias tyttäreni muutti juuri omilleen, opiskelupaikkakunnalle. Ainoa isompi kalliimpi ostos oli sänky, mihin mielestäni kannattaakin satsata. Sängyn hän maksoi rahoilla, joita on tienannut kesällä ja lukioaikoina tekemillään viikonlopputöillä.

Ystävältäni löytyi ylimääräisenä varastosta kolme karmeannäköistä pinnatuolia, ne tytär hioi ja maalasi, nyt ne on oikein kivat!

Uudenveroinen käytetty kulmasohva löytyi tori.fi:stä.

Ruokapöytä syntyy pukkijalkojen päälle asetetusta vanhasta ladon ovesta, jonka tytär varovasti hioi ja lakkasi.

Työpöytä on mieheni työpaikalta, roskiin oli menossa, tytär hioi ja maalasi sen.

Verhoista toiset ovat siskoni vanhat, ne tytär värjäsi asuntoon sopiviksi.

Toiset on työpaikkani vanhat verhot, niitä oltiin jo viemässä roskiin, kun pelastin ne.

Matot on toiselta siskoltani, värit sopivat hyvin sohvaan ja pinnatuoleihin.

Julisteet kehyksiin, niin tekevät ihan eri vaikutelman kuin sinitarralla liimatut...

Laadukkaita astioita ja kodin tekstiilejä on tullut joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi jo pitemmän aikaa. Kahvin- ja vedenkeitin sekä mikro saatiin kaikki eri puolilta käytettyinä, ihmiset ovat ostaneet uusia. Leivänpaahtimen tyttö osti, maksoi huimat 10 euroa.

Että silleen. Vähän vaivaa ja hyvää makua, ja kämpästä on tulossa tosi kiva!

en tiedä sovinko ikäni puolesta tähän. Muutin siis ekaan omaan asuntoon 24v opiskelijana (loppuvaiheessa opintoja). Sohvan, sängyn, hyllyt ja pöydät, tv:n ym ostin kerralla ja sisustin ihan oman näköiseksi. Kyttäsin kyllä kkauden verran aleja ja sain esim tonnin sohvan puoleen hintaan jne. Vanhemmat maksoi 200e vuokrasta eli 1/4 ja ostivat pienempiä juttuja, kahvinkeittimen, mikron ja imurin nyt ainakin. Toki olin käynyt töissä, saanut vähän rahaakin säästöön ja niillä ostelin ne kaikki välttämättömimmät Alkuun ja pikkuhiljaa muuta.

Mulle oli ihan todella tärkeetä että koti tuntui hyvältä ja näytti kauniilta. Niin turhamainen olen että en olisi muutoin viihtynyt ollenkaan. Moni kaveri luuli että olin pistänyt siihen asuntoon ihan huolella rahaa palamaan, mutta fakta oli se että lähes kaikki oli aleostoksia tai kalliimman näköisiä kuin oikeasti olivat. 

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 10:04"]

Ikeasta saa tänä päivänä melkein halvemmalla tai vähintään samalla hinnalla kun kierrätys/kirpparit. Juuri kävin etsimässä huonekaluja omaan kotiin ja päädyin Ikean olevan halvin. Että ehkä se selittää ne uudet huonekalut jo nuorillakin, vaikka itse nyt olen jo 25.

[/quote]

Sama täällä. Muutin soluhuoneesta pieneen kaksioon ja tuli akuutti huonekalujen tarve. Kiersin kaikki kirpparit ja kierrätyskeskukset, mutta niissä oli vain nuhjuisia 70-luvun tyylisiä kalusteita ylihinnalla. Joku ruma siniruskea sohva maksoi pari sataa euroa. Mieluummin ostan Ikeasta mieleisen melkein samaan hintaan. Kaikki muut kalusteet maksoikin Ikeassa kymppejä, ei satasia. Työpöytä joku reilu 30 euroa. Hyvä patja maksoi tietty hieman enemmän, mutta siis yhteensä kaikki uudet kalusteet (n. 10 kpl) alle 1000 euroa. Muista huonekaluliikkeistä saisi ehkä sängyn ja rumimman työpöydän tuohon hintaan.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 09:45"]

Tuntuu, ettei julisteet ole enää muodissa. Ennen monilla opiskelijoilla oli Suosikista saatuja julisteita seinillä, mutta eipä taida enää olla, kun ei ole Suosikkiakaan. Siis nuorimmilla opiskelijoilla, tuskin ihan 25-vuotiailla.

Muutenkin tuntuu, että jollain opiskelijoilla on ihan kivasti rahaa, kun blogeissa esitellään merkkivaatteita, muoti-lukaalejaan ja ravintolaillallisia. Turha maksaa opintotukea semmoisille, jotka käyttää sen sisustukeen, ja tienaa rahansa töistä. 

[/quote]

Totta, turha maksaa tukea niille, jotka opiskelee aikataulussa, käy siinä sivussa töissä ja elää ns. aikuista elämää. Säästetään tuki niille lusmuille, jotka ei ikinä valmistu.

Mun koti on vähän sellanen sillisalaatti. Ei ole rahaa eikä ole silmää. 

Suurimman osan sisustusjutuista oon ostanut kirpparilta. 

Koko ilmiö perustuu yleiseen elintason nousuun. Suomi on hiljalleen vaurastunut, ja sitten siinä toiset ovat päässeet vaurastumaan enemmän kuin toiset. Monilla on jo jonkinlaista suvun perintöä eli palkka ei ole ainut tulonlähde, mutta sitten on toisaalta niitä, jotka elävät jatkuvasti kädestä suuhun. Vanhemmat mahdollistavat sisustamisen ja muun kuluttamiseen liittyvän elämäntyylin lapsille, ei nuorilla omia tuloja lähtökohtaisesti niin paljoa ole. Yleensä kyse on myös vanhempian elämäntyylistä, jota vanhemmat pitävät normaalina ja jonka he ovat välittäneet lapsilleen. Jos vanhemmilla on varaa, ei kai asiassa ole mitään suurempaa ongelmaa. Ongelma on, jos vanhemmat mahdollistavat erilaiset hankinnat pikavipeillä yms. eli elävät käytännössä yli varojensa. Itse elin koko opiskeluaikani hyvin nuukasti, vaikka kävin säännöllisen epäsäännöllisesti töissä. Vanhemmiltani en saanut rahaa eivätkä he ostaneet minulle kotiin liittyviä tarvikkeita, mutta tietokoneen sain kuitenkin, koska se oli välttämätön opiskelujeni kannalta. Opin siinä pärjäämään omillani ja arvostamaan työstä saamaani palkkaa. Vanhempani tulevat taloudellisesti hyvin toimeen, mutta eivät harrasta kuluttamista. Omissa opiskelikavereissani oli sekä niitä, joille vanhemmat ostivat suunnilleen mitä tahansa lapset vain halusivat, sekä niitä, jotka syystä tai toisesta halusivat tulla toimeen omillaan. Jälkimmäisillä ei ollut isoa asuntoa vaan solu eikä sisustusta uusittu parin vuoden välein.

monet opiskelijat käyvät töissä myös opintojen ohella, ei pelkästään kesällä... ahkera opiskelija saa vähän luksusta arkeen :)

Itse olin parikymppinen ja muutin omilleni noin kuusi vuotta sitten ja juurikin noin se meni, mitä ap:llakin. Sänky mukaan lapsuudenkodista, sieltä täältä jotain huonekalua/mattoa/lamppua/astiaa ja sitten niillä avuin koti piti "sisustaa". Ei se ollut nätti, eikä edes viihtyisä koti, mutta mikä tärkeintä, se oli oma koti ja askel omaan elämään!

Nuo suositut blogit antavat kyllä aika vääristyneen kuvan nuorten elintasosta, bloggaajat ovat monesti melko varakkaita, kovin moneen "köyhään" bloggaajaan en ole törmännyt... 

Mun tuntemilla nuorilla ei kyllä ole uutta ja sävy sävyyn (enemmän hippi-, boheemityyliä, kierrätetyt sohvat kelpaavat hyvin), mutta sisustukseen kiinnittävät kyllä enemmän huomiota. Tämähän on yleinen trendi yhteiskunnassa.

Nykynuori lähtee opiskelemaan sillä mielellä, että asuu opiskelija-asunnossa myös kesän. Aikoinaan yliopisto alkoi syyskuun alussa ja päättyi vapuksi, joten moni muutti kotiin tai kesätyöpaikkakunnalle  4 kk ajaksi ja vuokrasi uuden kämpän syksyllä (moni = kaikki noin 15 serkkuani, jotka opiskelivat 1980-1990 -luvuilla). Nyt opiskelija asuu pysyvämmin.

Nykyopiskelijat voisivat olla lapsenlapsiani. Kun vertaan, millaisissa loukoissa 60-luvun lopussa asuttiin, niin onhan kehitystä tapahtunut. Minä asuin ensimmäisen opiskeluvuoden kai palvelijanhuoneeksi luokiteltavassa kapeassa huoneessa, jossa kalusteena oli roikkupohjainen heteka, loppuunistuttu nojatuoli, kirjoituspöytä ja keittolevy. Opiskelukaverit virnuilivat, että asun vaatehuoneessa ja kyselivät, millä hyllyllä nukun. Nuo kalusteet eivät olleet omiani, vaan huone oli kalustettu. Silloin oli vielä tavallista asua alivuokralaisena. Muutamia vuosia kului ylioppilaskylässä ja siellä kalusteet olivat ihan mukavat ja siistit. Viimeisessä kämpässäni oli omat kalusteet, niukat mutta riittävät. Velipoika kävi kerra tuomassa jotain tavaroita ja tuumasi kotiin päästyään, että taitaa se siskolikka olla aika köyhä, kun sillä on vain yksi ikkunaverhokin.

Joskus tuntuu, että nyt on menty jo turhankin pitkälle. Enää kaikille ei kelpaa edes yksiö, vaan pitää olla kaksio, joka varustetaan kaikilla viimeisen muodin mukaisilla vermeillä. Minusta oli ihan hyvä, me aikanaan aloitimme vaatimattomasti. Luulen että useimmat meistä ovat osanneet arvostaa ensimmäistä omaa asuntoa, jollaisessa esimerkiksi asun edelleen, keskikokoisessa kasiossa, jonka pystyin vakituisesta virasta huolimatta osatamaan (velalla) vasta nelikymppisenä, kun opintolainat oli suurin piirtein maksettu pois. Meillä ei ollut varakkaita vanhempia eikä suuria metsäpalstoja jne. takanamme emmekä saaneet ilmaista rahaa valtiolta so. veronmaksajilta.

Mulla ainakin on sellainen murju, yksiö, sisustaminen ei kiinnosta eikä olisi rahaakaan.

Tiedän aika moniakin opiskelijoita, joiden kämppää ei ole mitenkään sisustettu. Aika monet ostavat sisustustavaransa kirppikseltä pilkkahintaan, joten rikas ei tarvitse olla. :)

Mä olen kylläkin ihan aikuinen, mutta muutettuani takaisin suomeen jouduin kasaamaan kodin melkein tyhjästä. Joku kaappi ja pari tuolia mulla taisi täällä olla vanhempien varastossa, muuten kaikki huonekalut hankin.

Mulla meni yhteensä ehkä 2000 e koko tuohon ison kaksion sisustusprojektiin, sisältää myös uuden taulutelkkarin. Ikeasta saa huonekaluja melkein samaan hintaan tai joitain jopa halvemmalla kuin kierrätyskeskuksista, tosi kiekkäreitäkin kolusin tosi ahkerasti ja joitain löytöjä sieltä teinkin. Myös huuto.net ja tori.fi olivat ahkerassa seurannassa. Sain myös sukulaisilta ja kavereilta kaikenlaisia ylijäämähuonekaluja, joista osan korvasin myöhemmin kivemmannäköisillä ylijäämähuonekaluilla kun onnistuin sellaisia löytämään (sain ne siis alunperinkin sillä periaatteella, että pidä tai heitä pois). Toki valmista ei tullut heti vaan joku vuosi meni, ennenkuin asunto alkoi näyttää oikeasti kivalta. Ekat kuukaudet siellä oli käytännössä vain patja lattialla ja pahvilaatikkoja pöytänä.

Pari tonnia on nuorelle hyvinkin kohtuullinen summa säästää ylioppilaslahjarahoista ja kesätöistä. Abithan voivat aloittaa kesätyöt jo hyvin aikaisin keväällä, joten he ehtivät käydä töissä melkein puoli vuotta ennen opintojen alkamista syksyllä, useimmat kotona asuen, joten kulutkin ovat aika pienet (en tunne ketään, joka suostuisi ottamaan kotona asuvalta lukiolaiseltaan maksua ruoasta tai asumisesta). Puhumattakaan heistä, jotka viettävät välivuoden töitä tehden ennen opiskelemaan lähtöä.

Mun opiskeluaikoinani huonekalut olivat paljon kalliimpia eikä noita ilmaisia netin myyntipalveluita ollut vielä samalla lailla kuin nykyään. Tosin oli mulla ihan kiva kämppä silloinkin, koska vanhemmillani sattui olemaan sellaisia ylijäämähuonekaluja, joista osan maalaamalla ja sohvan päällystämällä sai aika yhteensopivan ja nätin kokonaisuuden kasaan. Mutta edullinen sisustaminen on ihan eri lailla mahdollista nykyään ikea-aikana.

Moni kauhistelee, miten nuori haluaa asua peräti kaksiossa. Minulle ja avopuolisolleni tulee halvemmaksi asua (opiskelija-asuntosäätiön) kaksiossa kuin kummankin asua tahoillaan soluhuoneessa. En ole kuullut, että yksin asuvilla opiskelijoilla olisi erityinen hinku päästä juuri kaksioon.

Opiskelijakaupungeissa moni asuu kaksiossa siksi, että ei pääse opiskelija-asuntoon eikä ole yksiöitä tarjolla. Esim. Tampereella saa kaksion hieman sivummalta halvemmalla kuin yksiön keskustasta.

Mä olen 50 v akateeminen työläinen eikä meidän koti ole edelleenkään sisustettu. Mukava ja siisti se on. On Lundiaa ja vanhat nahkasohvat. Uusimmat "mööbelit" ovat 55 tuumainen led-tv olkkarissa ja tyttärellä 32 -tuumainen...muuten kalustus on "sekulia"  Mukavaa ja siistiä kuitenkin.