Onko enää yhtään parikymppisiä opiskelijoita, joilla huusholli ei "sisustettu"?
Olen katsellut tuttuja opiskelijoita (ja lukenut blogeja), ja huomaan kuinka tavat ovat muuttuneet jo ihan tässä alle 15 vuodessa todella paljon..
Silloin 15 vuotta sitten, kun itse olin parikymppinen, muutin omilleni ja "sisustin" asuntoani, sisustaminen oli lähinnä sitä, että vein kotoa mukanani vanhan sänkyni, vanhempani ostivat minulle halvan pienen pirtinpöydän asuntoon ja halvimman mahdollisen kattolampun, itse ostin kirpputorilta jonkun pienen, halvan, ruman kirjahyllyn (ei ollut halvalla parempia tarjolla). Kummitädiltä sain pari vanhaa räsymattoa. Verhoja mulla ei ollut ensin laisinkaan, sitten äiti toi mulle kotoa jotain vanhojaan.
Sitten mä sisustelin lähinnä asettelemalla kynttilöitä ryhmiin pöydille ja laitoin kavereilta saamia kortteja yms. seinälle sinitarralla jne.
Nyt tällaista ei näe enää ollenkaan. Olen käynyt useammankin parikymppisen opiskelijan asunnossa, ja järjestään on sisustettu, huonekalut ovat samaa sarjaa kaikki, uusia, tapetit on vaihdettu, on kauniit valaisimet, uudet tekstiilit.. kämppään ostellaan muutenkin vähän väliä kaikenlaista uutta ja kivaa. Ei puhettakaan, että kelpaisi mikä tahansa, kaiken pitää sointua sisustukseen ja väreihin ja tyyli on tarkkaa!
(Ihmettelen vähän, että millä rahalla? Vanhemmatko nykyään maksavat? Vai laitetaanko opintolaina sisustamiseen (ja vaatteisiin)? )
Kommentit (79)
Itse aloin jo 15-vuotiaana keräilemään astioita yms. sillä tiesin muuttavani pois kotoota muutaman vuoden sisään. Kun se päivä koitti, niin oli aivan ihanaa kun oma koti näytti kivalta, eikä kirpputorilta :) Niin ja olen siis säästäväinen ja tehnyt töitä nuoresta asti - vanhemmat saattoivat antaa jotain pieniä sisustusjuttuja synttäri/joululahjaksi.
Lapsemme muutti opiskelijakämppään. Sänky, työpöytä, ruokapöytä, baarijakkarat, matto, verhot, kylppäriin kaappi,keittiökamaa (osa kotoa), työpöytä jne.. maksoivat tuhansia euroja. Miksi emme maksaisi? Miksi emme auttaisi lastanmme? Ei hän siitä pilalle mene. Fiksu kuin mikä. Lisäksi tietsikka meni vaihtoon, teevee jnee
Muutin omilleni 19-vuotiaana joulukuussa 2005. Äidiltä sain astiastoa, leivänpaahtimen, silitysraudan, mausteita, kynttilöitä ja muuta pientä. Kaiken muun ostin käytännössä huuto.netistä. Tarjontaa oli kuitenkin julmetusti, joten sain aivan helposti valittua itselleni kalusteet ja tekstiilit sävy sävyyn. Koko asunto oli täynnä tummapuisia, osin antiikkisia huonekaluja ja punaisia/vaaleita tekstiilejä. Sisustusmaku on sittemmin muuttunut, mutta ihan oikeasti: kun vaan jaksaa selata, huuto.netistä löytää aarteita myös opiskelijahintaan.
En nosta opintotukea, vaan teen töitä 3-4 päivää viikosta opiskeluiden lisäksi. Riittää rahat matkusteluun ym :)
no, nykyään on Ikea. Sieltä munkin valkoinen sisustus on peräisin oikeastaan kokonaan, halvinta Lack pöytää ja Klippan sohvaa. Ne ovat yksinkertaisia, halpoja ja kauniisti muotoiltuja. Kesätyörahoilla olen sitten vähän sisustanut, ostin kivat pussilakanat, tuolit ja jotain astioita.
Sanoisin että Ikea ja muut todella edulliset uudet huonekalukaupat ovat ainakin osittain mahdollistaneet sen että nuorellakin on varaa kauniiseen kotiin. Sieltä saa usein halvemmalla uuden kuin esim. huutonetistä vanhan. Kun muutin kävin kierrätyskeskuksessa katsomassa ja siellä oli monet huonekalut jopa kalliimpia kuin Ikeassa! Jos katsot tarkkaan bloggareiden koteja niin huomaat että aika moni jutuista on ihan Ikeasta tai muusta todella halvasta huonekalukaupasta kuten Hobbyhallista :)
Osittain on kyllä varmasti kyse ihan elintason noususta ja siitä että nykyään vanhemmilla on varaa tukea opiskelijoita vähän enemmän.
Yritätkö sinä jotenkin vakuuttaa meille, että sinun tuttavapiirisi parikymppiset ovat harvinaisen hyvin toimeentulevia? Kuten tietenkin myös sinä itsekin.
Onhan sekin eräänlaista "sisustamista", että hankkii juuri ne tietyt verhot, tai juuri sellaisen sohvan + siihen sopivat kalusteet - mutta kyllä tapettien vaihtaminen omaan tyyliin tavallisessa nuoren vuokrakämpässä on aika epätavallista.
Minusta on positiivista, että nuoretkin haluavat panostaa kotiinsa ja viihtyä siellä. Oma koti on rakas paikka ja arvona vain hyvä. Kyllä sitä on paljon kamalampiakin harrastuksia ja elintapoja nuorilla kuin kotiinsa satsaaminen ja SISUSTAMINEN! Kiva koti tuo henkistä hyvinvointia.
Kun on silmää ja hyvä maku, sisustus ei aina tule edes maksamaan maltaita. Ja jos taas nuori käy esim. töissä ja tienaa rahaa miksi hän EI SAISI laittaa rahoja kivoihin huonekaluihin ja sisustustarvikkeisiin? Tai mitä kamalaa siinä on, jos vaikka vanhemmat maksavat, jos heillä kerran on varaa.
Voi tädit, kyllä tekin ongelman teette joka asiasta. Voiko kukaan nuori elää ihan niin, ettette mitään nurinan aihetta löytäisi?
Kyllä minäkin vähän katselin, kun monet ostivat täydellisen sisustuksen heti. Yksi kavereistani nosti sitä varten opintolainaakin. Sisareni taas olivat tehneet hyväpalkkaista työtä ennen opiskelemaan lähtöä, joten heillä oli varaa ostaa alennusmyynneistä mitä halusivat. Tottakai olen hieman kateellinen mutta toisaalta oma asuntoni on hyvin mukava ja kavereidenkin mukaan kodikas.
Neliöitä on minulla ja avomiehellä reilu 56 ja ensimmäisen kuukauden ajan sisustus oli tietokonepöytä (vanha), sänky (uusi), kirstu (vanha), ruokapöytä (uusi), sohva (uusi), vitriini (vanha), sivupöytä (vanha). Uusia huonekaluja ostettiin kesätöistä säästetyillä rahoilla, joita ei tosin paljoa ollut. Äiti lahjoitti verhot ja matot saatiin vanhempien kätköistä. Pikkuhiljaa niitä kalusteita on tullut hankittua. Veronpalautusrahoilla on ostettu kirjahylly ja työpöytä. Tarjouksia on tutkittu ahkerasti ja hyviä löytöjä tekemällä on tullut säästettyä paljon. Vallilan verhoista taisin maksaa 5 e kappale, kun olivat K-raudan poistolaarista. Matto löytyi messuilta mattomyyjältä, joka halusi päästä viimeisenä myyntipäivänä tuotteista eroon. Iso ja hyvälaatuinen taisi maksaa 50 e ja sopii verhoihin täydellisesti. Tyyliin sopivat Finlaysonin sohvatyynyt löytyivät Anttilan pimeiltä hinnoilta puoleen hintaan. Pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kyllä minä kutsuisin tätä sisustamiseksi, vaikka hiljaa hyvä tuleekin. Nyt metsästän sopivaa nojatuolia ja senkkiä. Ruokapöydän kunnostin vanhasta uuden näköiseksi, kun tuli tarvetta suuremmalle, joten itsetekemälläkin säästää, jos on vain paikka missä laittaa.
Korkeakouluopiskelijoiden keskimääräiset nettotulot kuukaudessa ovat noin 800 euroa, joten suurin osa opiskelijoista ei todellakaan ole mitään raharikkaita.
http://www.taloussanomat.fi/uutinen/2010/11/22/770-ekk-parjaisitko-talla-summalla/201016228/243
Tuskin tilanne on vuodesta 2010 tähän päivään kovin paljon muuttunut.
Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tämän totesin viimeistään viime kesänä, kun sain ensimmäisen kunnollisen sängyn ja maksoinkin siitä sen mukaisesti. Syksyllä hankittiin toinen samanlainen, nyt kaksi 90*200cm sänkyä yhdessä. Muuten kodin sisustus pitkälti joko a)ikeasta, b)uutena hankittua (esim. kunnon pesukone) c)vanhemmilta saatua tai d)edelliseltä kämpän asukkaalta ostettua, kuten nahkainen kulmasohva ja sohvapöytä.
Helppo niksi on muuten keittiön tasot vetää DC-fix-kontaktimuovilla, tulee heti paljon siistimmän näköistä opiskelijakämppäänkin. Muovimatoille ei mitään mahda, mutta nätit ja kestävät matot auttavat tilannetta, meilläkin kun taloudessa minun ja poikaystävän lisäksi asustaa kaksi kissavanhusta.
Minua ei paljon kiinnostanut, mutta äitini tykkää sisustaa ja laittaa. Ihan kuin kotoa ei olisi edes muuttanut, kun täällä on ihan samannäköistä...
Yksi selitys voi olla se, että nuoret sisustavat jo vanhempien luona asuessaan. Kaverillani on todella ihanasti sisustettu huone solussaan, on kaunis vuodesohva, yhteensopivat tekstiilit ja paljon tauluja. Ne ovat kaikki peräisin hänen lapsuudenkotinsa huoneesta.
Kovin suosittua sisustusblogia ei yksikään köyhä pidä.
Elintaso on vain niin paljon korkeampi. Onhan kaikilla autotkin ja ulkomaanmatkoja.
Halvalla löytää, jos vaivautuu etsimään. Lisäksi voi saada vanhemmilta uutta lahjaksi tai heidän vanhoja tavaroitaan. t. opiskelija
Kun itse muutin pois kotoa 4v sitten, otin mukaani oman sänkyni, vanhempieni vanhan kettiönpöydän, sukulaisilta pari kirjahyllyä jnejne. Uutena taidettiin ostaa mikro ja kahvinkeitin, kaikki muu oli haalittu sieltä täältä.
Nyt kun opiskelen edelleen mutta avomies on työelämässä, olemme pikkuhiljaa yhdenmukaistamassa sitä sekamelskaa, mitä suurieleisesti vuosia sitten kutsuin sisustukseksi.
Mä tunnen 3-kymppisen työssäkäyvän, jonka koti ei ole sisustettu...
Niin, nykyajan nuorille ei kelpaa toisten vanhat (paitsi itu-hippi-retroilijoille). Uutta pitää olla ja viimesen päälle.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 19:44"]
Niin, nykyajan nuorille ei kelpaa toisten vanhat (paitsi itu-hippi-retroilijoille). Uutta pitää olla ja viimesen päälle.
[/quote]
Kelpaa ne, jos vanhemmat ovat aikanaan älynneet ostaa Artekia eikä 90-luvun alun muotia...
Kyllä on, veikkaisin jopa että valtaosa opiskelijoista ei "sisusta".
Moniko koti oli sisustettu 30 vuotta sitten, jolloin me opiskelimme? Kavereitten kodeista muistan yhden ainoan, jossa oli joku "sisustus", muuten tavaraa hankittiin tarpeeseen. Omassa lapsuudenkodissa oli huonekaluja kolmelta edelliseltä sukupolvelta, uutta oli vain lastensängyt. Ei siihen aikaan sisusteltu mitään, asuttiin ja elettiin niin kuin oli totuttu. Vasta nykynuorison lapsuudessa alkoi sisustusbuumi.