Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien harrastusten "suunnitelmallisuus" perheessä
03.09.2013 |
Miten muissa perheissä toimitaan vanhempien harrastusten ja muiden menojen suhteen? Aloitatteko puolisonne kans noin vain uusia harrastuksia ilmoittamatta toiselle osapuolelle mitään? Tai lähdettekö hetken mielijohteesta jonnekin (niin kuin meillä mies metsästämään tai urheilemaan)
Meillä tämä toimii niin, että mies tuntuu ilmoittavan itsensä milloin mihinkin harrastukseen, neuvottelematta minun kanssa mitään tai edes sanomatta, että on ilmoittautunut. Tai lähteekin yhtäkkiä metille, vaikka aiemmin on tuumannut, ettei taida tehdä kyseisenä päivänä mitään muuta kuin olla kotona. Mitään ajankäyttöä ei suostu suunnittelemaan etukäteen, kun hyppää aina johonkin suuntaan silloin kun siltä tuntuu. Jos satun asiasta mainitsemaan, niin tuumaa vaan että minähän menen ja hanki sinäkin harrastuksia, ettei tarvi valittaa. Minä en kylläkään ihan niin vaan pysty säntäilemään, sillä minä kuljetan lapsia useana iltana harrastuksissa. (Niin...nämä lapset eivät siis ole puolisoni lapsia, joten hänellä ei ole varsinaista velvollisuutta osallistua tähän toimintaan).
Minä toivoisin, että perheellinen ihminen toimisi vähän suunnitellummin ajankäytön suhteen. Yhteinen aika jää tosi vähälle muutenkin, ja jos minä ja kaksi tytärtäni olemme odottaneet yhteistä koti-iltaa (sillä mies on siihen malliin alustavasti puhunut) niin pettymys onkin kova, kun yksi vain mielivaltaisesti sittenkin häipyy. Oli arki tai viikonloppu kyseessä..
Meneekö tämä muilla näin, vai sooloileeko miehet yleensäkin näin?
Kommentit (27)
Ihan normaalia lapsettomille ihmisille. Oletko jo unohtanut, millaista se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis oliko ongelma se, että sinä ajattelet että sinulla ja miehelläs on perhe, ja mies ajattelee että sulla on perhe?
Ihan oikeasti, lapset on pieniä vaan kerran. Heivaat miehen pellolle, hän voi sitten rauhassa harrastella, bilettää ja löytää vaikka jonkun ihanan naisen jonka kanssa tehdä ihan omat lapset. Sillä aikaa sinä keskityt lapsiisi. Muutaman lyhyen vuoden päästä kun lapset ovat jo isoja, ja osaavat mm. kulkea harrastuksiinsa, käydä ruokakauupassa ja laittaa ruokaa, voit sinäkin elää vähän vapaammin.
Meillä homma menee niin, että mies tietää kyllä että käyn salilla 3-4kertaa viikossa. Sen lisäksi yritän ilmoittaa että menen nämä ja nämä päivät jos ei ole muuta. Saatan kuitenkin skipata jos on muuta tai jos ei jaksa ja ilmoittaa että menenkin seuraavana päivänä.
En nyt kuitenkaan ihan ilmoittama sano ruuan jälkeen että hei terve, lähdenkin tästä nyt heti vaikka bingoon!
No meillä miehellä lapsia ja kyllä minä lapsettomana menen justiin miten tykkään. Eli miehesi toimii täysin oikeutetusti mielestäni.
Meillä on muutamana iltana viikossa molemmilla vakituinen harrastusaika ja sen lisäksi köymme lenkillä ja kuntosalilla silloin, kun muuhun aikatauluun saadaan sopimaan. Yleensä se, joka on menossa kysyy, että sopiiko lähteä nyt/tunnin päästä /huomisiltana jumppaan tms. Ikinä ei estetä toisen harrastamista, ellei ole joku ihan pakottava meno.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:35"]
Meillä homma menee niin, että mies tietää kyllä että käyn salilla 3-4kertaa viikossa. Sen lisäksi yritän ilmoittaa että menen nämä ja nämä päivät jos ei ole muuta. Saatan kuitenkin skipata jos on muuta tai jos ei jaksa ja ilmoittaa että menenkin seuraavana päivänä.
En nyt kuitenkaan ihan ilmoittama sano ruuan jälkeen että hei terve, lähdenkin tästä nyt heti vaikka bingoon!
[/quote]
Niin ja meillä siis lapsi on minun, ei yhteinen. Mies kyllä saattaa lähteä vartin varotusajalla kahville kaverin kanssa mutta ei kummempaa.
Miks otat tollasen miehen joka ei osallistu? Jos lapseton alkaa surustella "lapsellisen" ihmisen kanssa ja muuttaa samaan talouteen = perhe. Perheessä vanhemmat keskustelee menemisensä niin että molemmilla on aikaa harrastaa. Mitä teet miehellä joka ei osallistu ja on näköjään vain taakkana sinulle?
Aikuinen ihminen tajuaa tollaiseen tilanteeseen tullessaan että puolison lisäksi tulevat myös lapsipuolet ja vastuu. Tai silloin ei kannata lähteä koko hommaan. Mutta tuohan vain kertoo että kyseisellämiehellä on varmaan sama tyyli jos teette yhteisen lapsen. Ei ota vastuuta. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sillä lailla sanoa, koska meillä on yhteiset lapset. Mutta kyllä minusta kuuluisi yhtään aikaavievemmistä jutuista keskustella tai edes kertoa etukäteen, vaikka suhteessa ei olisi ollenkaan lapsia, jos kuitenkin yhdessä asutaan. Erityisesti jos on ollut puhetta, että tehdään jotain.
Meillä on kolme pientä lasta (1-4v), joten todellakin joudumme pohtimaan voiko toinen aloittaa jonkin harrastuksen, kuinka monta tuntia viikossa voi ylipäätään käyttää omiin menoihin ja onko juuri se ilta kun toinen haluaisi mennä, ylipäätään sellainen, että toinen jaksaa yksin hoitaa iltarumban. Pyrimme kuitenkin tukemaan toisiamme niin, että kumpikin saa mennä. Tämä tarkoittaa noin 3-4 h/vko niin, että osa on iltalenkkejä lasten mentyä nukkumaan.
Ap:n mies kuulostaa itsekkäältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:47"]
Miks otat tollasen miehen joka ei osallistu? Jos lapseton alkaa surustella "lapsellisen" ihmisen kanssa ja muuttaa samaan talouteen = perhe. Perheessä vanhemmat keskustelee menemisensä niin että molemmilla on aikaa harrastaa. Mitä teet miehellä joka ei osallistu ja on näköjään vain taakkana sinulle?
Aikuinen ihminen tajuaa tollaiseen tilanteeseen tullessaan että puolison lisäksi tulevat myös lapsipuolet ja vastuu. Tai silloin ei kannata lähteä koko hommaan. Mutta tuohan vain kertoo että kyseisellämiehellä on varmaan sama tyyli jos teette yhteisen lapsen. Ei ota vastuuta. Hyi.
[/quote]
Älkää erotko, jos teette lapsia. Kukin hoitakoon omansa. Eikä meillä puoliso edes ole ikinä ehdottanut, että minun täytyisi huolehtia hänen lapsistaan. Mitä nyt pari kertaa tunnin olen vahtinut, kun ei muuta menoa ole ollut.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:47"]
Aikuinen ihminen tajuaa tollaiseen tilanteeseen tullessaan että puolison lisäksi tulevat myös lapsipuolet ja vastuu.
[/quote]
Aikuinen ihminen ymmärtää asettaa rajoja ja tiedostaa, että lisääntyjän kanssa seurusteleminen ei väistämättä tarkoita, että hänen on leikittävä varavanhempaa. Kuulostat katkeralta yksinhuoltajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää erotko.. hahhaa. Voi saatana sentään. Äläkää alkako seurustelemaan ihmisen kanssa kellä on lapsia jos ei resurssit riitä. Se on jo pelkästään toisen huomioimista arjessa! On itsekästä antaa toisen tehdä kaikki vaikka on samassa taloudessa. Mä en edes kehtais.
Sun puolisos on ehkä odottanut osallistumista sinulta ja pitää sinua täysin mänttinä kun et sitä itse tajua. Olisit valinnut kumppanin kenellä ei ole tanavia jos se on noin vaikeaa!
Etkö halua luoda suhdetta näihin lapsiin joista joskus tulee aikuisia? Ja pitää sua tyhmänä idioottina kun et osallistunut heidän elämäänsä vaan nähtävästi pidät heitä taakkana. Tai siltä se vaikuttaa ku sun "ei tarvii" osallistua. Ei tarvii mutta kaikki normaalit ihmiset haluaa osallistua. Edelleen hyi.
Enkä ole katkera yksinhuoltaja. En ole yksinhuoltaja ylipäänsä. Mutta ajattelen lähimäisiäni ja haluan että myös muilla olisi hyvä olla kuin MINULLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sen lapsettoman tarvitse neuvotella menemisistään. Ai miksikö ei? Koska lapsettomalla osapuolella ei myöskään ole mitään oikeuksia niihin lapsiin nähden. Jos lasten vanhempi haluaa harrastaa, hommatkoon hoitajan.
No noin lapsellisesti ajattelevan ei kannata alkaa seurustelemaan ihmisen kanssa jolla on lapsia. Mitä hiton järkeä siinä on jos ei aijo osallistua mihinkään? Silloin kannattaa olla niiden lapsettomien kanssa. Niitäkin on meinaa. Ja jättää nämä lapselliset ihmiset niille jotka ymmärtävät osallistua ja haluavat osallistua! Voi että kun on yksinkertaista ja itsekästä porukkaa.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 18:27"]
Enkä ole katkera yksinhuoltaja. En ole yksinhuoltaja ylipäänsä. Mutta ajattelen lähimäisiäni ja haluan että myös muilla olisi hyvä olla kuin MINULLA.
[/quote]
älä uhraudu, katkeroidut hyvää vauhtia
[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 18:27"]
Enkä ole katkera yksinhuoltaja. En ole yksinhuoltaja ylipäänsä. Mutta ajattelen lähimäisiäni ja haluan että myös muilla olisi hyvä olla kuin MINULLA.
[/quote]
älä uhraudu, katkeroidut hyvää vauhtia
Perhe Ab:han tämä on, niin kyllä miehelle ilmoitan minne milloinkin olen menossa. Miehellä on harrastusta aina samaan aikaan samana päivänä vuodesta toiseen. Synkkaan omat harrastukset pääasiassa lasten aikataulun mukaan.
Lenkille lähdetään ex tempore. Jos päätän työpäivän aikana, että lähden illalla lenkille, laitan miehelle tekstaria, että onko hällä jotain menoja. Samoin hän toimii. Sama juttu bilereissujen kanssa.
Ei meidän tarvi olla 24/7 toistemme kanssa, mutta yhteinen perhe, yhteiset lapset velvoittavat meitä kommunikoimaan sen verran että kysytään onko toinen vapaa hoitamaan lapset.
En mä uhraudu mihinkään. Teen kaiken vapaaehtoisesti mitä teen. Enkä todellakaan katkeroidu toisten auttamisesta. Se on vapaaehtoista. En vaan todellakaan ymmärrä mikä pointti on seurustella perheellisen kanssa jos ei ole aikomusta osallistua?
Enkä kyllä ymmärrä näitä lapsellisia ihmisiäkään miksi ottavat tollasia mänttejä siihen viereensä. Siitä mä katkeroituisin jos toinen ei halua/tajua olla apuna ylipäänsä missä vaan asiassa.
Totta kai kerromme toisillemme menoistamme etukäteen, jos ne ovat tiedossa, ja yhteisistä jutuista pidetään tietenkin kiinni. Mutta aika usein jompikumpi ilmoittaa työpäivän aikana, että on menossa illalla jumppaan tai tapaamaan kaveria. Tämä ei ole koskaan ollut mikään ongelma vaan ihan normaalia käyttäytymistä, jota kai spontaaniudeksikin kutsutaan.