Lue keskustelun säännöt.
Työtiimistä lähtenyt puolet työntekijöistä lyhyen ajan sisällä...
20.08.2020 |
Työtiimiin on kuulunut 7 henkilöä, joista yksi on tiimin esimies. Esimies pitää itseään loistavana, reiluna ja tasapuolisena esimiehenä. Kovaan ääneen muistaa kehua työtään ja omia suosikkejaan, muiden työtä vähättelee tai ei kommentoi lainkaan. Kokee, että ainoastaan oman ammattikuntansa edustaja on ainoa oikea ammattilainen, muut eivät asiakkaita aidosti ymmärrä. Palavereissa esimies haukkuu organisaation muita tiimejä ja kuvailee, kuinka epäreilusti hänen tiimiään kohdellaan. Ei puutu kiusaamiseen, vaan sallii sen vedoten "henkilökemioiden kohtaamattomuuteen".
7 henkilön tiimistä on n. puolen vuoden sisällä lähtenyt 4 henkilöä. Työpaikat ovat alalla kiven alla, joten vakituisia työpaikkoja ei juuri ole tarjolla. Yksi ei jaksanut enää esimiestä, joten muutti toiselle puolen Suomea ja aloitti siellä uudessa työssä. Toinen anoi virkavapaata ja lähti opiskelemaan vuodeksi, kun työ ei enää ollut motivoivaa eikä kokenut tulevansa arvostetuksi esimiehen taholta. Kolmas irtisanoutui vakipaikastaan ilman, että olisi saanut uutta työpaikkaa. Neljäs hankkiutui raskaaksi ja jäi äitiyslomalle, kun ei jaksanut esimiestä ja huonoa ilmapiiriä. Jäljelle jäi 2 työntekijää ja esimies.
Työpaikalla tätä suurta vaihtuvuutta ei pidetä ongelmallisena eikä tilanteen katsota johtuvan esimiehestä. Oletko sinä samaa mieltä?
Ap (olen siis yksi näistä neljästä työntekijästä)
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Minä otin esille esimiehen kanssa sen, että toinen alainen kiusaa minua. Kiusaaminen oli alkanut heti, kun olin saapunut työyhteisöön. Minua ei ole koskaan aiemmin kiusattu missään työpaikassa, joten en halunnut katsoa tuollaista käytöstä lainkaan.
Asiassa ei tapahtunut muutosta, vaikka pyysin esimiestä puuttumaan asiaan. Kiusaajalle ei pidetty edes puhuttelua. Kun sanoin asiaan liittyneessä palaverissa ääneen, että koen ettei muutosta ole tapahtunut, oli esimiehen reaktio oli suuttumus. Sillä "et koe minun olevan pätevä esimies ja kyseenalaistat ammattitaitoni".
(mielessäni ajattelin, että todellakin kyseenalaistan esimiehen ammattitaidon, joka ei puutu kiusaamiseen)
Kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen esimiehen tehtävä, sillä töissään jaksava työntekijä käyttää työaikansa tehokkaasti, eikä muiden kiusaamiseen. Ei mene kiusaajalla eikä kiusatulla ylimääräistä työaikaa selvitellä asioita tai taata omaa selustaa. Win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin esille esimiehen kanssa sen, että toinen alainen kiusaa minua. Kiusaaminen oli alkanut heti, kun olin saapunut työyhteisöön. Minua ei ole koskaan aiemmin kiusattu missään työpaikassa, joten en halunnut katsoa tuollaista käytöstä lainkaan.
Asiassa ei tapahtunut muutosta, vaikka pyysin esimiestä puuttumaan asiaan. Kiusaajalle ei pidetty edes puhuttelua. Kun sanoin asiaan liittyneessä palaverissa ääneen, että koen ettei muutosta ole tapahtunut, oli esimiehen reaktio oli suuttumus. Sillä "et koe minun olevan pätevä esimies ja kyseenalaistat ammattitaitoni".
(mielessäni ajattelin, että todellakin kyseenalaistan esimiehen ammattitaidon, joka ei puutu kiusaamiseen)
Kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen esimiehen tehtävä, sillä töissään jaksava työntekijä käyttää työaikansa tehokkaasti, eikä muiden kiusaamiseen. Ei mene kiusaajalla eikä kiusatulla ylimääräistä työaikaa selvitellä asioita tai taata omaa selustaa. Win-win.
Tämän kun vielä esimiehet tajuaisi. Meillä on käytössä mm. nämä tekosyyt:
"Sirkku nyt on vaan haastava persoona"
"Make on hyvin persoonallinen tapaus"
"Lissu on voimakastahtoinen ihminen"
Anteeksi nyt vaan, mutta mun mielestä kenenkään persoona, voimakastahtoisuus tai muu vastaava ominaisuus ei oikeuta urpoa käytöstä...
Mulla top 3 tärkeimmät ominaisuudet työssä listalta löytyy hyvä työilmapiiri. Vähemmän mukavia työtehtäviäkin kestää, kun saa olla mukavassa porukassa. Huonossa porukassa kivakin työ tuntuu tahmealta. Ainakin omalla kohdalla oon huomannut, että huono työilmapiiri vie ilon työstä tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä otin esille esimiehen kanssa sen, että toinen alainen kiusaa minua. Kiusaaminen oli alkanut heti, kun olin saapunut työyhteisöön. Minua ei ole koskaan aiemmin kiusattu missään työpaikassa, joten en halunnut katsoa tuollaista käytöstä lainkaan.
Asiassa ei tapahtunut muutosta, vaikka pyysin esimiestä puuttumaan asiaan. Kiusaajalle ei pidetty edes puhuttelua. Kun sanoin asiaan liittyneessä palaverissa ääneen, että koen ettei muutosta ole tapahtunut, oli esimiehen reaktio oli suuttumus. Sillä "et koe minun olevan pätevä esimies ja kyseenalaistat ammattitaitoni".
(mielessäni ajattelin, että todellakin kyseenalaistan esimiehen ammattitaidon, joka ei puutu kiusaamiseen)
Kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen esimiehen tehtävä, sillä töissään jaksava työntekijä käyttää työaikansa tehokkaasti, eikä muiden kiusaamiseen. Ei mene kiusaajalla eikä kiusatulla ylimääräistä työaikaa selvitellä asioita tai taata omaa selustaa. Win-win.
Tämän kun vielä esimiehet tajuaisi. Meillä on käytössä mm. nämä tekosyyt:
"Sirkku nyt on vaan haastava persoona"
"Make on hyvin persoonallinen tapaus"
"Lissu on voimakastahtoinen ihminen"Anteeksi nyt vaan, mutta mun mielestä kenenkään persoona, voimakastahtoisuus tai muu vastaava ominaisuus ei oikeuta urpoa käytöstä...
Olen myös törmännyt tähän käytökseen... En keksi muuta syytä, kuin, että esimies on niin selkärangaton, että pelkää kiusaaja-alaistaan eikä siksi puutu tilanteeseen. Ilmoitin vaihtavani työpaikkaa, mutta sekään ei esimiehestä ollut hyvä ajatus. Pitäisi vain aina jaksaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mulla top 3 tärkeimmät ominaisuudet työssä listalta löytyy hyvä työilmapiiri. Vähemmän mukavia työtehtäviäkin kestää, kun saa olla mukavassa porukassa. Huonossa porukassa kivakin työ tuntuu tahmealta. Ainakin omalla kohdalla oon huomannut, että huono työilmapiiri vie ilon työstä tehokkaasti.
Tämä on niin totta! Olen tehnyt joistakin "kuivahkoa" asiantuntijatyötä kahdessa eri organisaatiossa, ja ero oli kuin päivällä ja yöllä. Toisessa oli hyvä ilmapiiri, ja ihmiset saivat osallistua koulutustilaisuuksiin, jakaa tietoa toisilleen ja saivat ajan kanssa enemmän vastuuta, jotta pääsisivät kehittymään. Toisessa taas vallitsi epäterve kilpailuhenkisyys ja selkäänpuukotuksen kulttuuri, jossa tulos ja esimiehen mielistely vei eteenpäin. Kollegan avustaminen oli ennen kuulumatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein pahinta on, jos esimies ja se kiusaava alainen ovat kavereita keskenään.
Silloin esimies ei edes yritä puuttua tilanteeseen, eikä sitä kuitata edes "Mirkku on vähän räväkämpi persoonaa."
Silloin sanotaan "AI, EMMÄ OLE HUOMANNUT MITÄÄN!"
Vierailija kirjoitti:
Välillä vaihtuvuus voi kertoa huonosta esimiehestä, välillä organisaatiotason puutteista, joille esimieskään ei mahda mitään ja välillä työntekijöistä ja heidän välisistään henkilökemioista. Tiedänpä tapauksia, joissa työntekijät ovat kiusanneet esimiestä, mutta itse irtisanoutuneet, kun ovat jääneet kiinni ylemmälle taholle sen sijaan, että olisivat asiallisesti keskustelleet asioista esimiehen kanssa.
Ap:n tapauksessa olisin myös nostanut kytkintä, jos neuvotteluteitse ei olisi irronnut parempaa ratkaisua saada vanhoja työtehtäviä takaisin.
Mun entinen kiero esimies, joka todellakin kiusasi alaisiaan väitti, että alaiset kiusaavat häntä! Tämä siis siinä vaiheessa, kun hänestä alettiin valittaa eteenpäin. Käänsi muutenkin kaikki asiat päälaelleen omaksi edukseen tai omia päämääriään ajaakseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans kokemusta tosta, ettei esimies puutu kiusaamiseen ja käyttäytyy itsekin asiattomasti. Kun valitin asiasta ylemmälle johdolle, niin pyydetään vaan, etten vaihtaisi työpaikkaa esimiehen takia. Miksi ihmeessä mun pitäisi roikkua vuosia odottamassa, että esimies muuttuisi (kun ei hän muutu)?
Siitä voi vetää omat johtopäätöksensä, jos suurin osa työntekijöistä lähtee pois. Yksittäisiä lähtijöitä toki on, mutta miksi moni luopuisi työpaikasta liki samaan aikaan niin eri syistä? Varsinkin, jos on jo saatu vakipaikka ja sen tuomat edut. Ei niistä ihan huvikseen luovuta, varsinkaan nykyisin vakipaikkojen ollessa harvassa.
Nostan hattua jokaiselle, joka on jättänyt kurjan työpaikan taakseen. Työelämää ei kannata tuhlata paikassa, jossa et koe itseäsi arvostetuksi ja hyväksi ammattilaiseksi. Huono työpaikka syö ammatillisen itsetunnon. Nimimerkillä kokemusta on. Sain elämäni ensimmäisen vakipaikan viime vuonna ja olen jo pitkään tiennyt, ettei tästä mulle eläkepestiä tule. Menee mielenterveys ja ammatillinen itsetunto työtiimissä, jossa hyvästä johtamisesta ei ole kuultukaan. Toivottavasti pääsen pian pois.
Tsemppiä jokaiselle kurjassa työyhteisössä ja huonon esimiehen kans painivalle!❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin Ap, nostaisin itsekin kytkintä.
Niinhän se ap nostikin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kans kokemusta tosta, ettei esimies puutu kiusaamiseen ja käyttäytyy itsekin asiattomasti. Kun valitin asiasta ylemmälle johdolle, niin pyydetään vaan, etten vaihtaisi työpaikkaa esimiehen takia. Miksi ihmeessä mun pitäisi roikkua vuosia odottamassa, että esimies muuttuisi (kun ei hän muutu)?
Tässä on organisaatiossakin ongelma, jos hyvin työskentelevää alaista ei haluta päästää pois, ja pyydetään suoraan kestämään esimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä ap:n mainitsema esimiehen suhtautuminen työpaikkakiusaamiseen kertoo, ettei esimies ole tehtäviensä tasalla: "Ei puutu kiusaamiseen, vaan sallii sen vedoten "henkilökemioiden kohtaamattomuuteen." Jos esimies on niin vässykkä, että sulkee silmänsä kiusaamiselta tai pahimmassa tapauksessa jopa rohkaisee siihen, vaihtaisin itse kilpailijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä voi vetää omat johtopäätöksensä, jos suurin osa työntekijöistä lähtee pois. Yksittäisiä lähtijöitä toki on, mutta miksi moni luopuisi työpaikasta liki samaan aikaan niin eri syistä? Varsinkin, jos on jo saatu vakipaikka ja sen tuomat edut. Ei niistä ihan huvikseen luovuta, varsinkaan nykyisin vakipaikkojen ollessa harvassa.
Nostan hattua jokaiselle, joka on jättänyt kurjan työpaikan taakseen. Työelämää ei kannata tuhlata paikassa, jossa et koe itseäsi arvostetuksi ja hyväksi ammattilaiseksi. Huono työpaikka syö ammatillisen itsetunnon. Nimimerkillä kokemusta on. Sain elämäni ensimmäisen vakipaikan viime vuonna ja olen jo pitkään tiennyt, ettei tästä mulle eläkepestiä tule. Menee mielenterveys ja ammatillinen itsetunto työtiimissä, jossa hyvästä johtamisesta ei ole kuultukaan. Toivottavasti pääsen pian pois.
Tsemppiä jokaiselle kurjassa työyhteisössä ja huonon esimiehen kans painivalle!❤️
Juuri tuo on paha merkki, jos porukka lähtee melkein samaan aikaan. Työhaastattelussa tuollaisessa paikassa kannattaa suoraan kysyä, millaista vaihtuvuus on, ja minkä pituisia ovat pisimmät työsuhteet. Jos kaikki on palkattu alle vuoden sisään, jotain on pielessä, ellei ole start up.
Vierailija kirjoitti:
Oon tehny pätkää ja vakituista oman alani työpaikoissa. Arvioisin, että huono esimiestyö näkyy seuraavasti:
-vaihtuvuus on suurta, harva pysyy vuosikausia tai vuosikymmeniä
-hyvät työntekijät lähtevät, koska eivät saa arvostusta ja saattavat kokea myös kiusaamista/vähättelyä
-työ aiheuttaa ylimääräistä stressiä, joka voi olla ihan jatkuvaa eikä mikään ruuhkahuippujuttu
-vikaa ei työpaikalla nähdä huonossa esimiehessä, vaan harmitellaan, kun "kukaan lähteneistä työntekijöistä ei ole sopinut tiimiin"
-vaihruvuudelle ja huonolle ilmapiirille ei tehdä mitään, vaikka alaiset antaisivat negatiivista palautetta esimiehestä
Vastaavassa tilanteessa lähdin, ja esimies yritti ylipuhua lähteämästä. Lopulta heitti, että turha käyttää suosittelijana. Tuntui hieman ristiriitaiselta!
"Kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen esimiehen tehtävä." Nimenomaan lakisääteinen tehtävä.
Kiusaamiseen puuttumaton esimies saa myös nykyisessä oikeuskäytännössä kovimmat tuomiot, vaikka ei varsinaisesti "tekisi" muuta kuin juurikin sen, ettei puutu epäasialliseen käytökseen.
ennen kuin allekirjoittaa työsopimusta, kannattaa googlata yritys ja kirjoitusten määrästä ja sävystä voi tosiaan päätellä jotain. Olisinpa uskonut...
Luulisi, että pomoakin kyrsii, kun joutuu paikkaamaan tilannetta kalliilla rekrytointiprosessilla, uusien työntekijöiden perehdyttämisellä ja koulutuksella. Uppoaahan siihen aikaa ja resursseja, että uudet pääsevät yhtä hyvin kiinni työn sarkaan ja tuottavat yhtä hyvää tulosta tai asiakaspalvelua kuin paikasta jo lähteneet.
Minä otin esille esimiehen kanssa sen, että toinen alainen kiusaa minua. Kiusaaminen oli alkanut heti, kun olin saapunut työyhteisöön. Minua ei ole koskaan aiemmin kiusattu missään työpaikassa, joten en halunnut katsoa tuollaista käytöstä lainkaan.
Asiassa ei tapahtunut muutosta, vaikka pyysin esimiestä puuttumaan asiaan. Kiusaajalle ei pidetty edes puhuttelua. Kun sanoin asiaan liittyneessä palaverissa ääneen, että koen ettei muutosta ole tapahtunut, oli esimiehen reaktio oli suuttumus. Sillä "et koe minun olevan pätevä esimies ja kyseenalaistat ammattitaitoni".
(mielessäni ajattelin, että todellakin kyseenalaistan esimiehen ammattitaidon, joka ei puutu kiusaamiseen)