Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vihaan miestäni

Vierailija
01.09.2013 |

Vihaan miestäni enemmän kuin olen voinut kuvitellakaan vihaavani ketään. Meillä on pieni lapi ja muutenkin sellainen elämäntilanne, ettei ero ole ainakaan hetkeen mahdollinen. Mies ei ole perinteiseen tyyliin viallinen, ei ryyppää ja rällää ja huolehtii kyllä kodin ja lapsen. Mutta puolisona en haluaisi olla enää missään tekemisissä hänen kanssaan ja pyrinkin pitämään kommunikaation minimissä. Minulla ei ole mitään merkitystä hänelle, vaikka hän sanookin toista, ja ehkä itse luuleekin välittävänsä minusta. Todella todella uuvuttavaa, mutta vaihtoehtoakaan ei ole.

Kommentit (10)

Vierailija
1/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tekstisi perusteella vaikutat ankealta ihmiseltä tai masentuneelta. Olet kuitenkin jossain vaiheessa, ei niin kauan sitten, halunnut lapsen hänen kanssaan. Mites ois itsetutkiskelu. Vauva ja taaperoaika syö parisuhdetta.

Vierailija
2/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heehhehhee, "rahojaan kuitenkin rakastat" ... ;,,,D Päivän paras. En nyt tietenkään lähde tässä kertoilemaan meidän taustoja turhan laajasti, mutta rahaa ei meidän perheessä ole ollut sitten miehen tapaamisen joskus vuonna paperi ja sakset. AP Rahaa rakastat.... hiiiih :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo tutkaillut ollaan itseämme kummatkin tahollaan ja vieläpä yhdessäkin. Ja jossain elättelen vielä toivoa, että oppisin edes pitämään hänestä, vaikken sitten rakastamaan. Mutta siihen menee varmasti vuosia. Olisi kuitenkin mukava elellä ihan normaalia hyväntuulista elämään eikä, no, tällaista.

Vierailija
4/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omassa suhteessani tulkitsen kodin- ja lastenhoidonkin nimenomaan välittämiseksi.

Vierailija
5/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihmettelen ap:n kaltaisia naisia. Ero on AINA mahdollinen, ei sellaista elämäntilannetta olekaan. Minulle ei tulisi mieleenkään tuhlata ainutlaatuista, lyhyttä elämääni ja parasta nuoruuttani sellaisen ihmisen kanssa, jota en rakasta. Tai josta en edes pidä! Saati sitten vihaan. Se on mielestäni niin suurta itsensä halveksintaa, antaa oman ainoan elämänsä kulua hukkaan. 

 

Ainahan voi selitellä itselleen, että lapsen takia minä vain jään, vaikka todellisuus on muuta. Syynä oma laiskuus, velttous tai muuten vaan haluttomuus muuttaa olemassaolevaa tilannetta. Helpompi jäädä kuin lähteä. Haluaisitko ap että oma lapsesi aikanaan eläisi samanlaista elämää vai ansaitseeko hän parempaa? Mikset sinä ansaitse? Ole terve ja itsekäs, anna itsellesi oikeus vapauteen ja onnellisuuteen.

Vierailija
6/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa olla vika sinussa eikä miehessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 12:36"]

Taitaa olla vika sinussa eikä miehessä.

[/quote] Ei välttämättä. Molemmat ovat varmasti ihan hyviä tyyppejä, mutta joskus se ei riitä.

Vierailija
8/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitko kokeilla suhtautua positiivisemmin mieheesi? MItä hyviä puolia hänessä on? Se että miehesi kertoo välittävänsä kyllä voisi kertoa, että hän välittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Molemmat ovat varmasti ihan hyviä tyyppejä, mutta aina se riitä"

 

Tuota noin.En ole mikään parisuhdeguru, mutta mielestäni viha on aika vahva tunne. Eikai tunne ilman syytä synny?Jossain mättää.Olisi hyvä selvittää miksi.

Vierailija
10/10 |
01.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta rahojaan kuitenkin rakastat?

 

Taidatkin todellisuudessa vihata itseäsi. Ja syystä.

Tuollaisille naisille on ihan oma kutsumanimensä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan yksi yksi