Minkä takia olet irtisanoutunut työstäsi?

Ja sinua kiinnostaa, koska?

Tein hetken aikaa kahta työtä samaan aikaan, ja irtisanouduin sitten huonompipalkkaisesta. Olen ollut nyt siinä jälkimmäisessä työpaikassa reilusti yli 10 vuotta, eikä ole ikävä entiseen (siivoojanhommaan).

Irtisanouduin, kun en saanut lomaa ja halusin lähteä maailmalle. Silloin ei ollut vielä tiedossa miksi, mutta löysin opiskelupaikan unelma-alalleni. Kannatti ehdottomasti!

Olen irtisanoutunut n. 25 vuotiaana, lähinnä siksi, että saisin työkokemusta erilaisesta yrityksestä. Periaatteessa olen edelleenkin tyytyväinen, että en jämähtänyt yhteen paikkaan. Samassa paikassa työskennellyt, minua vähän vanhempi työntekijä jäi eläkkeelle tehtyään melkein 40 vuoden uran. Kumpi sitten on parempi?

Irtosanouduin n 4kk jälkeen työstä, joka oli pas-kaa.!

Tein noin 20-vuotta töitä ja saavutin sen ja jo lapsena aloitetun säästö- ja sijoitustavan avulla sellaisen taloudellisen tilanteen ihan normaalien duunaritöiden avulla, että nyt on mahdollista valita työstä vapaa elämäntapa. Ei ole mitään tarvetta tehdä töitä tai hakea tukiakaan. Voi vain nauttia elämästä.  Olisin voinut jäädä pois töistä ja viisi vuotta aiemmin, mutta mukavien työkavereiden ja kivan työn takia olin vähän pitempään töissä mitä oli alunperin tarkoitus. Mukavaa se elämä on ilman töitäkin.

1. Pääsin opiskelemaan - kannatti

2. Vaihdoin firmaa - kannatti

3. Vaihdoin firmaa - kannatti

Irtisanouduin, koska työnantaja tarjosi rahaa vastineeksi irtisanoutumisestani.

Vaihtanut työpaikkaa. Olen myös hypännyt tyhjän päälle pitämään omaa lomaa.

Niin kammottava työilmapiiri, että kun sain työtä muualta, irtisanouduin saman tien!

Ekalla kertaa semi-irtisanouduin, eli ilmoitin YT-neuvotteluissa esimiehelle, että haluan saada potkut ja näin myös kävi. Työtehtäväni olivat sellaiset, että niiden perusteella olisin muuten luultavasti saanut jatkaa. Olin täysin kyllästynyt firman johdon epäreiluuteen ja töissä pahoinvointiin. En ollut suunnitellut irtisanoutumista, mutta kun YT-neuvotteluista ilmoitettiin (taas), oli itsestäänselvää mitä halusin tapahtuvaksi. Kävin heti esimiehen puheilla. Uudesta työpaikasta ei tuolloin ollut hajuakaan.

Toisella kertaa irtisanouduin ihan oikeasti, mutta vasta kun olin löytänyt uuden työpaikan. Firmassa koko tiimini osaamista vastaavien töiden myynti olivat hiipunut, ja johto ei esimieheni yrityksistä huolimatta halunnut tehdä asialle mitään.

Kiinnostaa myös se, että onko täällä irtisanoutuneita, jotka on ns lähteneet tyhjän päälle tietoa tulevasta? Kun on kohdeltu vaikka huonosti töissä? Saitteko uuden työn kuitenkin?

Firman talousvaikeuksien takia vaihdoin työpaikkaa.

Olen irtisanoutunut sen jälkeen, kun olen allekirjoittanut työsopimuksen uudesta työstä (en siis vain kerran, mutta jokaisen irtisanoutumisen kohdalla aina näin).

Ensimmäinen oikea työpaikkani oli periferiassa, keräsin työkokemusta ja lähdin kaupunkiin kun sain sieltä töitä.

Työpaikka muutti, työmatka kasvoi 45 minuuttiin/suunta, etsin uuden työpaikan lähempää kotia.

Viimeisin irtisanoutuminen tuli kun mulle soitettiin ja tarjottiin työtä, jollaisesta olin haaveillut.

Tyhjän päälle en ole lähtenyt, aina on ollut seuraava sopimus taskussa.

Irtisanouduin ensimmäisen kerran kun löysin kiinnostavamman ja parempipalkkaisen työpaikan. Toisen kerran irtisanouduin, kun koronakevään innoittamana halusin täyden etätyön ja silloisessa työpaikassa se ei olisi onnistunut.

Molemmilla kerroilla kannatti.

Kyllä, kolmesti. Vituyuksen takia kahdesti, kolmas oli tavallaan sovittu juttu kun firma meni konkkaan mutta sitten ei mennytkään jne veivasi siinä ees taas..

Kannatti. Hyppäsin molemmissa oikeissa irtisanoutumisissa tyhjän päälle. Ekalla kertaa jatkoin muka opiskeluja vajaan vuoden kunnes päädyin jälleen töihin viideksi vuodeksi. Toisella kertaa hyppäsin vain yhdellä päätöksellä vapaaherraksi ja nautin sapattielämästä vuoden. En hakenut mitään tukia kummallakaan kertaa, en tarvinnut. Mahtava päätös tuo edellinen: en kadu yhtään!

Nyt jälleen töissä.

T. N36

Olen irtisanoutunut useamman kerran, kun työn sisältö tai työolosuhteet ovat tökkineet. Joka kerta on ollut sopimus valmiina. Ymmärrän, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia vaihtaa työpaikkaa kymmentä kertaa elämässään, mutta yllättävän monelle kitkuttelevalle se olisi mahdollista. Riskejäkin voi ottaa, kun analysoi tilanteensa ja mahdollisuutensa vähän pidemmällä aikavälillä.

Miten minä uskaltaisin ottaa loparit tästä paskasta ja raskaasta siivoustyötä jota ryynään!?

Miten saisin taloudellisesti itseni jotenkin selviämään?? En jaksa enää, ri kestä kroppa , pomo on klusipää, ja mun pää hajoaa!

Koska työperäinen sairaus joka ei parane. Krooniset kivut.