Minkä takia olet irtisanoutunut työstäsi?

Olen irtisanoutunut kolme kertaa vaihtaessani työpaikkaa. Aika luonnollinen syy.

Joka kerta olen irtisanoutunut, koska olen saanut paremman tarjouksen toisaalta.

1. Irtisanouduin pitkäaikaisesta opiskeluiden aikaisesta työstä koska valmistuttuani en saanut opiskelua vastaavaa työtä ko. yrityksestä muuta kuin määräaikaisina pätkinä ja sain vakituisen työn muualta. Vieläkin mietin oliko oikea ratkaisu. Periaatteessa joo: olin 26v ja olin ollut jo lukiolaisesta samassa yrityksessä kaikki kesät ja opintojen aikana tuntityöläisenä eli melkein 10v tuli jo täyteen ja ikäni oli nuori. Mutta noh, oli ja on yhä hyvin arvostettu yritys. Ehkä olisi kannattanut jaksaa odottaa omaa vuoroaan. Kuka tietää missä tehtävässä olisin siellä nyt.

2. Irtisanouduin 3v työskentelyn jälkeen koska paikka oli helvetistä. Hirveä määrä työpaikkakiusaamista ja sain muualta työn. Oli ehdottomasti oikea ratkaisu.

3. Irtisanouduin 8v työssäolon jälkeen kun headhuntteri soitti ja tarjosi muualta töitä. Kannatti ja ei kannattanut. Palkka ja rooli nousivat huomattavasti tuossa seuraavassa paikassa mutta ilmapiiri oli siellä taas paha (kts alta).

4. Irtisanouduin 2v työssäolon jälkeen koska olin jo täysin kypsä. Paikka oli ilmapiiriltään kamala vaikka työtehtävät tosi kivoja ja palkka ihan uskomattoman hyvä. Olin jo etsimässä uutta kun headhunter soitti ja tarjosi uutta tehtävää. Yllätyksekseni palkkakin vielä nousi. Oli ehdottoman kannattava siirto! Nautin joka päivä tästä nykytyöpaikasta.

Esimies (joka oli samaan aikaan myös luottamusmies ja kaikkien ongelmien lähde) oli niin paska ihminen. Kutsui minua viiden vuoden ajan tytöksi, järkyttyi kun näki minut kiristämässä ruuvia ja käski odottaa että miespuolinen työntekijä palaa ruokatunnilta, jos ei tykännyt asiasta mitä olit hänelle ilmoittamassa saattoi kääntyä yhtäkkiä selin ja kävellä pois, antoi koko porukalle joukkorangaistuksia mielivaltaisesti jne...

Lehdenjakajien jatkuvat, toistuvat palkanalennukset saivat minut (ja monet muut) irtisanoutumaan.

Kaksi karenssia seurasi peräkkäin, ei yllätys mitenkään.

Siinä mielessä monelle vaikea pala eli pitää olla varasuunnitelma tähän. Muuten jäät ikään kuin vangiksi työhön. (= orjuus)

Uusilla, reippaasti alennetuilla palkoilla.

Palkat eivät huimanneet päätä ennen alennuksiakaan. Paljon saatiin asiaa salattua, yritimme toki julkisuuteen jo v 2009.

Raskas yötyö kyseessä.

Älä siis lankea ansaan jäämällä loukkuun yhtäkkiä kymmeniä prosentteja alennetulla palkalla vaan tee aina määräaikainen sopimus: -> ei karenssia.

Olen irtisanoutunut monta kertaa. Aina on ollut uusi työsopimus muualle.

Syynä on ollut opiskelemaan lähtö, oman alan työpaikan saaminen, etenemisen mahdottomuus, arvostuksen puute, ristiriidat esimiehen tai työkavereiden kanssa. Parempaan suuntaan aina mennyt.

Työt olisi siirtyneet 400 km:n päähän. Onni oli.

Päätin lähteä opiskelemaan toista tutkintoa. Ja kyllä se sinänsä kannatti sillä se aukaisi oven unelma-alalleni.

Olen irtisanoutunut monta kertaa tyhjän päälle. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Ihan hölmö ajatus että jokainen terve päivä pitäisi käyttää jonkun tehtaanpatruunan pelinappulana.

Miksei voi olla niin että ne joita työt ei enää kiinnosta irtisanoutuvat ja työnantaja palkkaa tilalle uusia? Koska se söisi työttömyyden pelotevaikutusta eikä työnantaja voisi pelata omia valtapelejään?

Sairastettuani puoli vuotta vakavaa masennusta päätin irtisanoutua tyhjän päälle ettei kukaan saisi tietää pikku ongelmastani. Olin vaan hetken. Hain töitä ja pääsin. Sairaus jatkui, joten irtisanouduin koeajalla.

Minulla on kaikki työtodistukset hyviä. En ole saukuttanut 15 vuoden aikana kuin pari flunssapäivää. Olen arvosteluiden perusteella kiitettävä työntekijä. Mutta niin taitaa olla muutkin.

Muutamat muut kerrat olen vaihtanut työpaikkaa lennosta.

Sanoin itseni irti alkuvuodesta, kun edellisessä työpaikassa ei ollut toivoakaan päästä eteenpäin, varsinkaan palkka-asioissa. Töitä kyllä olisi riittänyt, mutta kun erehtyi rupeamaan siihen "moniosaamiseen", tuli vain hyppyytetyksi sinne tänne, eikä siitä itselle ollut mitään hyötyä palkassa. Rupesi olemaan enemmän syitä lähteä kuin jäädä, joten lähdin tyhjän päälle ja sitten tulikin tämä koronakriisi. Päätin jäädä omalle sapattivapaalle, en ilmoittautunut työttömäksi vaan elelen omillani, nauttien elämästä vapaana :)

Eihän sitä tiedä vaikka koronavirus iskisi ja tappaisi. Olisi surkeaa kuolla jonkin tehtaan lattialle :/

Jossain vaiheessa on tietysti palailtava työelämään, jos ei sitten lottovoitto pelasta...

Irtisanouduin elokuussa kun sain toisen työpaikan, olin tässä vanhassa työpaikassani 4v kunnes korona vei työt.. Vähän ristiriitaiset fiilikset koska tykkäsin työstäni ja palkka oli ok (ennen koronaa) ja mukavat työkaverit, mutta firma ja pomot oli p*rseestä.. Uudessa työpaikassa tykkään työstäni, firma on hyvä.. mutta ihmiset ei olekaan sitten niin kivoja.. Huoh. En tiedä kauan sitten jaksan olla tässä uudessa työssä, kiitos ihmisten (liikaa naisia = draamaa) ja että selvästi on joku hierarkia tiimissä..

Ihan varmasti työhaastatteluissa tulee vastaan se vanhan koulukunnan natssi joka lukee CV:täsi kuin piru raamattua. ”Olet ollut tässä kohtaa päivän työttömänä? Miksi”. Eri asia sitten haluaako kukaan enää työskennellä näille.

Huonon ja kiusaavan esimiehen takia. Tottakai kannatti :)

Työssäkäynnissä on kyse kaupankäynnistä. Minä myyn aikaani ja osaamistani rahaa vastaan joka päivä. Jos vaihtokauppa ei enää vaikuta hyvältä diililtä se on syytä purkaa.

Yleensä olen irtisanoutunut vain vaihtelun vuoksi, mutta kerran olen irtisanoutut psykoottisen pomon ja surkean ilmapiirin takia. 

Minusta tuntuu että jos en olisi ikinä uskaltanut irtisanoutua tekisin edelleen sitä samaa toimistotyötä mistä työurani aloitin.