Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen veljeni juoksuttaa vanhaa sairasta äitiämme miten häntä sattuu huvittamaan, veli ei itse kokkaa, siivoa, tee mitään kotitöitä
20.08.2020 |
Tätä on jatkunut siitä saakka kun veli viimein 32-vuotiaana muutti omilleen kaksi vuotta sitten.
On työttömänä muttei silti tee päivisin mitään muuta kun pelaa playstationia ja virtuaalipelejä (virtuaalilasien kanssa)
Syö joko vaan valmisruokia tai jos äiti tekee isomman satsin ja pakkaa annosrasioihin. Tai sitten käyttää rasvakeitintä. Ei tiskaa ja kaikki tiskit ja keittiöpinnat ovat yltäpäältä rasvatöhkässä. Nyt lähes 80v äitimme käy siellä viikottain tiskaamassa, siivoamassa, roskat viemässä, pyykit pesemässä. Veli ei ole tästä hyvästä edes kahvikupillista äidille tarjonnut.
Kaiken huippu oli se, kun äidin vanha nojatuoli piti saada vietyä kierrätyskeskukseen niin veli ei sen vertaa vaivautunut auttamaan että olisi kantanut sen peräkärryyn. (Äidillä reuma ja huono selkä) Olisin mennyt itse mutta kuulin tästä vasta kun äiti oli jo saanut apua naapureilta.
Miten takoa veljen kalloon että äiti ei enää jaksa olla hänen piikansa? Olen siitä sata kertaa sanonut ja veli vaan sanoo että äiti tykkää hääräillä hänen luonaan. No ei tykkää ja minulle on useamman kerran itkenyt ettei jaksaisi passata aikuista miestä muttei voi kieltäytyä tai hylätä lastaan.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
paks.romanako kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi sai siis veljesi 48 vuotiaana. Aikamoinen saavutus.
Anoppi oli tuota ikäluokkaa kun sai yhdeksäntensä. Oli ennen ihan tavallista että tehtiin lapsia niinkauan kuin niitä tuli.
Ilmaista työvoimaa raskaisiin maa ja metsätöihin.
Ei ennenkään ole ollut millään lailla tavanomaista, että saadaan lapsia vielä 46-48-vuotiaana. Tilastot osoittavat ihan kiistattomasti, että vasta viimeisten vuosikymmenten aikana yli 45-vuotiaiden synnyttäjien määrä on noussut. Erilaiset hedelmöityshoidot ovat mahdollistaneet. Ei heitä kuitenkaan ole kovin monta vuositasolla Suomessa, jotka yli 45-vuotiaana tulevat äidiksi.
Oli heitä silti. Mummoni äiti oli 51.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytääkö veli todella viikoittain siivoamaan (siisteydenrakkaus) vai käykö äiti omaehtoisesti tarkistuskäynnillä, ehkä omalla avaimellaan? Vaikuttaa, ettei mies ole koskaan lapsuuskotoa muuttanutkaan. Kumpi teki siinä aloitteen ja millä perusteilla?
Äiti oli muutossa apuna kevyempiä tavaroita kantamassa ja pari kertaa sen jälkeen auttamassa tavaran purkamisessa ja siinä sivussa myös siivoili. Veli käsitti että siitä tulee tapa niinkuin sitten tulikin.
Ensin äiti ei halunnut mennä, mutta veli on hyvä manipuloimaan. Jo lapsena saattoi sanoa "etkö sä rakasta mua enää kun et anna rahaa/osta sitä/tätä" ja herkkä äiti pahoitti mielensä niistä puheista. Nyt tekee tätä samaa kun kiristää siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Rahan pyytämiseen ei onneksi enää veljen kasvettua aikuiseksi lähtenyt mukaan, muuten äiti olisi varmasti tänä päivänä pennitön.
Ap
Äidin pitää vain vastata, että juu en rakasta, ja siskoasi rakastan vielä vähemmän, kun en ole käynyt kertaakaan moppaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun nelikymppinen veli asuu edelleen kotona. Mielenterveysongelmia ja vanhemmat passanneet niin ettei tee kotona mitään. Juoksuttaa äitiäni tyyliin "laitatko nyt mulle leivät paahtimeen". Ja äitihän tekee. Ärsyttää katsoa vierestä. Mielestäni vanhempani ovat myös tehneet väärin siinä mielessä, että eivät ole kannustaneet ja pakottaneet veljeäni itsenäistymään. Hänen tilansa on vain pahentunut, on monessa mielessä todella lapsenomainen eikä osaa pitää itsestään huolta.
Jotkut vanhemmat roikkuvat lapsissaan niin kauan kuin lapset vain antavat.
Kyllä kai äidinkin kanssa voi joskus jutella rauhallisesti noita psykologisia, että onko kyseessä syyllisyydentunne vai vaikeus päästää irti vai pelätäänkö mitä naapurit ajattelee vai... Ja että karhunpalvelusta ei kannata tehdä, vaan edesauttaa luonteen kehitystä vaikka vähän oppirahoja maksamalla. Siitä se itsearvostuskin lisääntyy. Ehkä on jäänyt taidot opettamatta, niitä voi kädestä pitäen opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on itse poikansa tollaiseksi kasvattanut ja saa nyt sitä mitä on tilannut. Anna niitten hoitaa asiat keskenänsä.
Olet väärässä. Autistiset lapset tulisi saada avun piiriin ja diagnosoitua jo viimeistään teini-ikäisenä, mutta valitettavasti apua on vaikea saada yhteiskunnalta. Tuettu asuminen voisi olla mahdollista jos olisi diagnoosi, eihän äitisi ikuisesti elä.
Ehkä tosiaan ne kauhukämppäkuvat vuokralaisten jäljiltä on joko huumeveikkoja tai sitten näitä tukiverkoston ulkopuolelle jätettyjä ressukoita.
Äitisi säälittää kyllä, hän on oikeassa siinä että äiti ei lastaan voi hylätä, mutta sinä voisit selvitellä näitä diagnoosiasioita äitisi tukena. Veljesi ei ole normaali, mutta tuskin tekee tahallaan tuota. Autismi/add/adhd jne neuropsykiatriset ongelmat tulevat ensimmäisenä mieleen.
Minulla tulee ensimmäisenä mieleen laiskuus ja asennevamma. Epäilen että niin muillakin, jotka ovat asuneet maaseudun peräkylällä. Eivät muut tiedä eivätkä ehkä edes usko, millainen meno siellä on vielä nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on valitettavasti aika yleinen ongelma, esimerkiksi haulla "äiti veli" löytyy tältäkin palstalta useita samankaltaisia keskusteluja. Mm. tämä: https://www.vauva.fi/keskustelu/1012036/ketju/tunnetko_jonkun_perakamar…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyytääkö veli todella viikoittain siivoamaan (siisteydenrakkaus) vai käykö äiti omaehtoisesti tarkistuskäynnillä, ehkä omalla avaimellaan? Vaikuttaa, ettei mies ole koskaan lapsuuskotoa muuttanutkaan. Kumpi teki siinä aloitteen ja millä perusteilla?
Äiti oli muutossa apuna kevyempiä tavaroita kantamassa ja pari kertaa sen jälkeen auttamassa tavaran purkamisessa ja siinä sivussa myös siivoili. Veli käsitti että siitä tulee tapa niinkuin sitten tulikin.
Ensin äiti ei halunnut mennä, mutta veli on hyvä manipuloimaan. Jo lapsena saattoi sanoa "etkö sä rakasta mua enää kun et anna rahaa/osta sitä/tätä" ja herkkä äiti pahoitti mielensä niistä puheista. Nyt tekee tätä samaa kun kiristää siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Rahan pyytämiseen ei onneksi enää veljen kasvettua aikuiseksi lähtenyt mukaan, muuten äiti olisi varmasti tänä päivänä pennitön.
Ap
Veli ei ollut lapsena manipuloiva, vaan hän oli lapsi. Äitisi ei ollut aikuinen, hän ei kyennyt ottamaan vastaan lapsensa pettymystä ja kiukkua, vaan pahoitti mielensä. Hän otti lapsen normaaliin kehitykseen kuuluvan uhman henkilökohtaisena, todennäköisesti narsistisena loukkauksena. Äiti alkoi rakentaa itsensä ja veljen välille läheisriippuvaista suhdetta, kuten yllä hienosti kuvailtiin, veli kapaloitiin avuttomaksi ja se on väkivaltaa yhtälailla kuin lyöminenkin. Naisten väkivalta on usein tätä henkistä laatua. Normaalissa tilanteessa aikuinen kestää lapsen "vihaan sua, muutan pois jos en saa karkkia" jorinat suhteellisen tyynesti. Lapsen kiukku ei herätä terveessä aikuisessa sairaalloista miellyttämisentarvetta, tai tarvetta (henkiseen) väkivaltaan, kuten äitisi kohdalla on käynyt.
Sinulla on siinä kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei ole aikuinen. Aikuisella on rajat, hän tunnistaa ja pitää kiinni siitä, miten häntä voi kohdella ja miten hän voi kohdella muita. Ehto ei täyty kummankaan kohdalla. Kuvio ei ole Suomen maassa harvinainen. Sinuna pysyisin kaukana, ja pohtisin, oletko itse kasvanut riittävän tasapainoiseksi noissa olosuhteissa. Voitko nyt hyvin, vai onko elämässäsi vielä alueita, joita haluaisit kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin äiti on jotain 85-v ja kaveri yli 50.
Äiti käy kaveriani auttamassa, kun kaverilla mt-ongelmaa eikä tee mitään. Ei uskalla kaupassa edes käydä.
Kaunisnainen-- kirjoitti:
Vanhuksen hyväksikäyttöä. Muiden pitää puuttua ja estää ettei tuommoista käy.
Jos äiti ei ole holhouksen alla niin kuin ilmeisesti ei ole, hän tekee niin kuin haluaa, ja jos ei halua, ei tee.
Se on täysin hänen oma asiansa eikä mitään hyväksikäyttöä. Ikä ei automaattisesti tee ihmisestä avutonta holhottavaa joka ei ole vastuussa omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi oma vika. Nyt hänen pitää opetella sanomaan ei ja hoida ite.
Meillä mennään nyt tuota vaihetta. Eli opetan miestäni näkemään sen että aikuistuvaa poikaa EI tarvitse passata. Hän on koko ajan esim. mökille lähtiessämme että "laitat sitten pojalle kunnon ruuat kaappiin viikonlopuksi" ja minä sanon että "osaahan tuo aikuinen 20 v. poika nyt ihan itse kokata", kuten osaakin. Poikamme osaa myös pestä pyykkiä ja siivota huoneensa ihan itse, eikä kumpikaan meistä ole kahteen vuoteen siivonnut sitä kuin nyt armeijassa ollessaan pölystä. Enkä myöskään maksa enää puhelinlaskuaan. Ja kun armeijasta palaa siviiliin, saa myös osallistua ruokakustannuksiin tuomalla kerran viikossa kotiin kauppakassin. Kun kerran saa joko palkkaa tai työttömyyspäivärahaa. Niin minä itsekin toin, kun palasin valmistuttuani opiskelukaupungista takaisin kotiin yhdeksi talveksi.
Mieheni tulee kodista, jossa äiti teki kaiken (mistä seurasi myös avioero, appiukko on pihi ja patalaiska) ja hän on jotenkin juuttunut tuohon kana-emorooliin. Olen jo ihan avioliiton alku-aikana vaatinut ja saanut mieheni tekemään kotitöitä ihan itse ja omasta aloitteestaan (kokkipuuhiin hän ei rupea), meitä oli molemmat vuorollaan mm. hoitovapailla aikoinaan, mutta hänellä on vaikeuksia päästää kasvavista lapsista irti ja antaa näiden itsenäistyä. Olen itse muuttanut kotoa 19-veenä ja opetellut hoitamaan hommat, ei äiti 500 km päästä joutanut persettäni pyyhkimään..........
eli käske äitisi lopettaa se aikuisen miehen peffan pyyhkiminen ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Ohis, mutta meidän poika ei jää kotiin asumaan armeijan jälkeen.
Haemme hänelle kunnan kämppää jo nyt.Öh, eli panet hänet muiden ristiksi.
Miksi sinä haet aikuisen ihmisen asuntoa?
Miten niin ristiksi? Kunnan asunnosta on hyvä aloittaa itsenäistyminen. Olen asunut sellaisessa sekä nuorena että perhellisenä. Kuten yksityisellä ja nykyään omassa, mutta niiden aika ei ole hänelle ajankohtainen.
Itse hän sitä hakee, mutta aloite tuli minulta. Olisi hyvää harjoitusta elää hetki yksin, niin pärjää armeijassa paremmin. Hiljainen ja raitis, mutta vähän saamaton poika, jota täytyy aika ajoin muistuttaa asioista.
Otan osaa. Nimittäin kun äitinne kuolee, veli kääntyy puoleesi ja odottaa sinun jatkavan passaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi oma vika. Nyt hänen pitää opetella sanomaan ei ja hoida ite.
Meillä mennään nyt tuota vaihetta. Eli opetan miestäni näkemään sen että aikuistuvaa poikaa EI tarvitse passata. Hän on koko ajan esim. mökille lähtiessämme että "laitat sitten pojalle kunnon ruuat kaappiin viikonlopuksi" ja minä sanon että "osaahan tuo aikuinen 20 v. poika nyt ihan itse kokata", kuten osaakin. Poikamme osaa myös pestä pyykkiä ja siivota huoneensa ihan itse, eikä kumpikaan meistä ole kahteen vuoteen siivonnut sitä kuin nyt armeijassa ollessaan pölystä. Enkä myöskään maksa enää puhelinlaskuaan. Ja kun armeijasta palaa siviiliin, saa myös osallistua ruokakustannuksiin tuomalla kerran viikossa kotiin kauppakassin. Kun kerran saa joko palkkaa tai työttömyyspäivärahaa. Niin minä itsekin toin, kun palasin valmistuttuani opiskelukaupungista takaisin kotiin yhdeksi talveksi.
Mieheni tulee kodista, jossa äiti teki kaiken (mistä seurasi myös avioero, appiukko on pihi ja patalaiska) ja hän on jotenkin juuttunut tuohon kana-emorooliin. Olen jo ihan avioliiton alku-aikana vaatinut ja saanut mieheni tekemään kotitöitä ihan itse ja omasta aloitteestaan (kokkipuuhiin hän ei rupea), meitä oli molemmat vuorollaan mm. hoitovapailla aikoinaan, mutta hänellä on vaikeuksia päästää kasvavista lapsista irti ja antaa näiden itsenäistyä. Olen itse muuttanut kotoa 19-veenä ja opetellut hoitamaan hommat, ei äiti 500 km päästä joutanut persettäni pyyhkimään..........
eli käske äitisi lopettaa se aikuisen miehen peffan pyyhkiminen ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Ohis, mutta meidän poika ei jää kotiin asumaan armeijan jälkeen.
Haemme hänelle kunnan kämppää jo nyt.
Miksi tämä on näin epäsuosittu kommentti? Eivätkö aikuiset lapset muutakaan enää nykyään omilleen ennen kuin 3-kymppisenä? Itse muutin opiskelija-asuntolaan 19-vuotiaana ja olin mielestäni jo aika vanha.
Kannattaa ottaa yhteyttä viranomaisiin. Veljesi ei ole kykenevä huolehtimaan itsestään.
Tuttua huttua sosiaalivirastoissa, eikä riitä, että vanha äiti on jaksamisen äärirajoilla, aikamiespoika kuppaa myös vanhuksen rahat, jopa käyttää väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa. Nimittäin kun äitinne kuolee, veli kääntyy puoleesi ja odottaa sinun jatkavan passaamista.
Tai etsii nöyrän ja saamattoman tyttöystävän, jonka mielestä ihaninta maailmassa on olla kotona ja passata miestä. Tällainen Perinteinen Nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi oma vika. Nyt hänen pitää opetella sanomaan ei ja hoida ite.
Meillä mennään nyt tuota vaihetta. Eli opetan miestäni näkemään sen että aikuistuvaa poikaa EI tarvitse passata. Hän on koko ajan esim. mökille lähtiessämme että "laitat sitten pojalle kunnon ruuat kaappiin viikonlopuksi" ja minä sanon että "osaahan tuo aikuinen 20 v. poika nyt ihan itse kokata", kuten osaakin. Poikamme osaa myös pestä pyykkiä ja siivota huoneensa ihan itse, eikä kumpikaan meistä ole kahteen vuoteen siivonnut sitä kuin nyt armeijassa ollessaan pölystä. Enkä myöskään maksa enää puhelinlaskuaan. Ja kun armeijasta palaa siviiliin, saa myös osallistua ruokakustannuksiin tuomalla kerran viikossa kotiin kauppakassin. Kun kerran saa joko palkkaa tai työttömyyspäivärahaa. Niin minä itsekin toin, kun palasin valmistuttuani opiskelukaupungista takaisin kotiin yhdeksi talveksi.
Mieheni tulee kodista, jossa äiti teki kaiken (mistä seurasi myös avioero, appiukko on pihi ja patalaiska) ja hän on jotenkin juuttunut tuohon kana-emorooliin. Olen jo ihan avioliiton alku-aikana vaatinut ja saanut mieheni tekemään kotitöitä ihan itse ja omasta aloitteestaan (kokkipuuhiin hän ei rupea), meitä oli molemmat vuorollaan mm. hoitovapailla aikoinaan, mutta hänellä on vaikeuksia päästää kasvavista lapsista irti ja antaa näiden itsenäistyä. Olen itse muuttanut kotoa 19-veenä ja opetellut hoitamaan hommat, ei äiti 500 km päästä joutanut persettäni pyyhkimään..........
eli käske äitisi lopettaa se aikuisen miehen peffan pyyhkiminen ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Ohis, mutta meidän poika ei jää kotiin asumaan armeijan jälkeen.
Haemme hänelle kunnan kämppää jo nyt.Miksi tämä on näin epäsuosittu kommentti? Eivätkö aikuiset lapset muutakaan enää nykyään omilleen ennen kuin 3-kymppisenä? Itse muutin opiskelija-asuntolaan 19-vuotiaana ja olin mielestäni jo aika vanha.
Se sun ns aikuinen poikasi ei osaa hakea kämppää itse?
paks.romanako. kirjoitti:
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/herasiko-huoli-vanhuksesta-meista-…
Tuo löytyy oman kuntasi sivuilta. Menet mukaan silloin kun he tulevat käymään. Vanhuksilla on tapana kieltää asiat, "kaikki on hyvin" vaikkei ole.
Tuo tuommoinen jota veljesi tekee,on henkistä väkivaltaa eli kaltoinkohtelua!
MIKSI ALAPEUKKU! Asia on TÄRKEÄ ja on oikeasti hyväksikäyttöä ja henkistä väkivaltaa!
Pitää tehdä ilmoitus!
Vierailija kirjoitti:
Kaunisnainen-- kirjoitti:
Vanhuksen hyväksikäyttöä. Muiden pitää puuttua ja estää ettei tuommoista käy.
Jos äiti ei ole holhouksen alla niin kuin ilmeisesti ei ole, hän tekee niin kuin haluaa, ja jos ei halua, ei tee.
Se on täysin hänen oma asiansa eikä mitään hyväksikäyttöä. Ikä ei automaattisesti tee ihmisestä avutonta holhottavaa joka ei ole vastuussa omasta elämästään.
https://yle.fi/uutiset/3-10421446
Näinhän se on, mutta äiti voisi muuttaa siitä asunnosta sellaiseen, missä pärjää loppuiän. Tehkää ihmeessä jotakin asialle! Vai saako se lapsonen siitä palkkaakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi oma vika. Nyt hänen pitää opetella sanomaan ei ja hoida ite.
Meillä mennään nyt tuota vaihetta. Eli opetan miestäni näkemään sen että aikuistuvaa poikaa EI tarvitse passata. Hän on koko ajan esim. mökille lähtiessämme että "laitat sitten pojalle kunnon ruuat kaappiin viikonlopuksi" ja minä sanon että "osaahan tuo aikuinen 20 v. poika nyt ihan itse kokata", kuten osaakin. Poikamme osaa myös pestä pyykkiä ja siivota huoneensa ihan itse, eikä kumpikaan meistä ole kahteen vuoteen siivonnut sitä kuin nyt armeijassa ollessaan pölystä. Enkä myöskään maksa enää puhelinlaskuaan. Ja kun armeijasta palaa siviiliin, saa myös osallistua ruokakustannuksiin tuomalla kerran viikossa kotiin kauppakassin. Kun kerran saa joko palkkaa tai työttömyyspäivärahaa. Niin minä itsekin toin, kun palasin valmistuttuani opiskelukaupungista takaisin kotiin yhdeksi talveksi.
Mieheni tulee kodista, jossa äiti teki kaiken (mistä seurasi myös avioero, appiukko on pihi ja patalaiska) ja hän on jotenkin juuttunut tuohon kana-emorooliin. Olen jo ihan avioliiton alku-aikana vaatinut ja saanut mieheni tekemään kotitöitä ihan itse ja omasta aloitteestaan (kokkipuuhiin hän ei rupea), meitä oli molemmat vuorollaan mm. hoitovapailla aikoinaan, mutta hänellä on vaikeuksia päästää kasvavista lapsista irti ja antaa näiden itsenäistyä. Olen itse muuttanut kotoa 19-veenä ja opetellut hoitamaan hommat, ei äiti 500 km päästä joutanut persettäni pyyhkimään..........
eli käske äitisi lopettaa se aikuisen miehen peffan pyyhkiminen ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Ohis, mutta meidän poika ei jää kotiin asumaan armeijan jälkeen.
Haemme hänelle kunnan kämppää jo nyt.Miksi tämä on näin epäsuosittu kommentti? Eivätkö aikuiset lapset muutakaan enää nykyään omilleen ennen kuin 3-kymppisenä? Itse muutin opiskelija-asuntolaan 19-vuotiaana ja olin mielestäni jo aika vanha.
Se sun ns aikuinen poikasi ei osaa hakea kämppää itse?
Sekoitat nyt kommentit. Minulla ei ole poikaa.
Omakin äiti on 40-luvulla syntynyt, huonosti koulutettu maalainen. Poika oli suurin saavutus ja kallein aarre, joka hemmoteltiin pilalle. Tyttö ei ollut mitään. Siinäs palvelee laiskuria vaikka loppuikänsä, ei sureta.
Äiti siinä on pahoinpitelijä.