Uimakoulustaongelmia, apua!!!!

Hei!



Muistan omasta lapsuudestani, että uimakoulussa oli inhottavaa ja vesi oli kylmää. Itkun kanssa siellä sitten värjöttelin.



Eli älä nyt missään nimessä pakota lasta järveen ja uimakouluun, jos se on hänelle noinkin vastenmielistä.



Anna lapsen omassa tahdissa asiaa ihmetellä ja korkeintaan kannusta yrittämään.



Pakottamisella tulee vain elinikäinen kammo asiaa kohtaan ja uiminen jää kokonaan.

Hei!



Koeta rauhassa jutella lapsen kanssa mikä häntä siinä pelottaa.



Ja ota mukaan jos kerta toinen muksuista kuitenkin menee, mutta sano ettei ole pakko osallistua. Anna siis hänelle aikaa ihmetellä asiaa ja kertoa miten hän itse asian kokee. Ja ennen kaikkea anna lapselle mahdollisuus vaikuttaa asiaan.



Olisihan se hyvä, että toinen oppisi uimaan mutta ei sitä väkisin saa aikaiseksi. Voisithan koettaa kertoa miksi toivoisit hänen osallistuvan ja miksi se on sinulle tärkeää.

voi hyvät hyssykät sentään, että pitää lasta niin painostaa ja vaatia uimataitoon, että alkaa fyysiset oireilut! kaikki me olemme yksilöitä ja uimataidon oppiminen on varmasti hyvä asia, mutta ei siitä pidä lapselle tehdä entistä vaikeampaa asiaa! Pahaa tekee lukeakin tälläisiä...

Poika oli silloin 5,5v ja ongelmana ei ollut veden epäpuhtaus (tosin järvi oli pohjansa ja ettei vedestä näkynyt läpi on varmasti hieman pelottavampi elementti), vaan eniten se kylmyys ja sukeltamisen vaikeus. Viikon yrityksen jälkeen totesin että pojan on parempi jättää uimakoulu kesken kuin jatkaa epätoivoista yritystä. Eniten ongelmia tuotti ettei poika uskaltanut/osannut sukeltaa ja sen jälkeinen uinnin opettelu pää vedessäkin oli mahdotonta. Otin sitten lusikan kauniiseen käteeni ja totesin että parempi että poika jättää uimakoulun kesken, kuin että äiti saa paineita ja siirtää ne poikaan. No sitten aloitimme järvessä itseksemme sukeltelun harjoittelun ja suoraan sanottuna pienellä painostuksella sain pojan sukeltamaan. Sitä sitten opeteltiin äidin komennuksessa muutama viikko, kunnes homma alkoi sujumaan. Sitten syksyllä ilmoitin pojan uimahalliin uimakouluun (kaverin kanssa tällä kertaa) ja yllätyin iloisesti kun meni siellä kuten muutkin ja oppi uinnin alkeita. Ja nyt kun olemme taas käyneet järvessä uimassa poika on aika hyvä vesipeto ja sukeltelee mielellään ja ui lyhyitä matkoja. Mitään ongelmia veden kanssa ei enää ole.



No meillä tästä kokemuksesta summa summarum että äidin painostuksesta (joka ei varmasti ollut ihan aina mukavaa pojalle) saatiin tai siitä huolimatta pojasta saatiin leivottua vuodessa lähes vesipeto. Tosin tässäkin piti välillä jo äidin ottaa lusikka kauniiseen käteensä ja hieman höllentää yrityksestä. Pelkällä uimakoululla poika ei olisi kuitenkaan oppinut mitään muuta kuin epäonnistumisen tunnetta ja siksi oli hyvä viheltää se peli poikki ja ottaa hitaammin pojan tahtiin sopivammin ja tosiaan laittaa uimahallin uimakouluun. Tiedän ettei pienellä paikkakunnalla ole uimahalleja ja sitä uimakoulumahdollisuutta, mutta onko teillä mahdollisuutta kuljettaa lasta autolla uimakouluun? Pienillä paikkakunnilla kun muutenkin tulee tuota ajoa jos kaipaa jotain mitä sieltä ei löydy.



Teillä isompi poika kuin meillä, mutta juuri siksi kannattaisin juttelua pojan kanssa. Osanee jo itse kertoa tilanteesta ja hänen kanssaan voi tehdä sopimuksia että yrittää jossei ole ihan ylivoimaista (osata ei tarvitse ja epäonnistua saa, mutta luovuttaa ei). Lisäksi jos on todella vaikeata pojalle, niin kannattaisi varmaan yhdessä harjoitella pikkuetapeissa. Se mitä tulee vaatimiseen ja painostamiseen, niin tiettyyn rajaan asti riippuu kuinka tärkeänä asian näkee ja lapsen luonteesta onko siitä enemmän hyötyä kuin haittaa. Itse näen uimataidon niin tärkeänä että haluan ehdottomasti lastemme oppivan sen taidon hyvin, sillä olen perustellut sitä sillä että joskus sillä voi pelastaa oman henkensä tai jonkun toisen hengen. En koe että uimataito olisi hyvä oppia, vaan pikemminkin että on ehdoton oppia ja siten suhtaudun sen opetteluun hieman erilailla kuin edellinen vastaaja.

tämä uiminenkin on sellainen juttu, että parempi edetä lapsentahtisesti. Jos hän ei halua - miksi pakottaa? Elämästä selviää ihan hyvin, vaikkei rakastaisikaan uimista. Ei 7v. tarvitse vielä osata uida ja etenkään pakottamalla se ei ala sujumaan!



Syitä miksi hän ei halua uida voi olla monia, mutta sitten kun aika on hänelle kypsä hän kyllä menee veteen.



Itse olen vesikammoinen aikuinen - minut pakotettiin uimaan juuri joskus eka-toka luokkalaisena - veljeni heitti (vanhempieni suosituksella) minut laiturilta matalaan veteen (n. 50cm) mutta kammohan siitä tuli, etenkin luonnonvesiä kohtaan. En vain voi ymmärtää miksi lapsi pitää pakottaa uimiseen (vaikka olisikin siitä tykännyt aikaisemmin). Kyllä hän menee sitten kun siltä tuntuu ja jos ei painosta, ehkä uskaltaisi kertoa mikä siinä pelottaa. Ole lapsesi puolella, älä häntä vastaan. Lasta ei parane kehua vain hänen saavutuksillaa tai haukkua sellaisilla mitä ei uskalla. Hän on sellaisena hyvä ja tekee asiat sitten kun hän on siihen valmis.



(tämä ei ole mikään " hyökkäys" sinua vastaan, mutta minua harmittaa niin uimiseen liittyvät jutut. Yleensä kuitenkin vanhemmat, kaverit, sisarukset tai muut ihmiset on aiheuttaneet sen, että joku pelkää vettä. Teidän tapauksessa ei sano, että vanhemmat, mutta ehkä siellä uimakoulussa tapahtui joku pieni hetki jolloin poikasi pelästyi.)