Lue keskustelun säännöt.
En kestä lastani! :'(
27.08.2013 |
Minulla on kohta 10-v poika ja minun on vaikea sietää sitä, että poika on juuri se luokaltaan, joka jää ilman kaveria, pyörii kotona pikkuveljen kanssa iltapäivät jne. Luokkakavereilla on omat menonsa koulun jälkeen ja poikaa ei oteta niihin mukaan eikä poika enää edes kauheasti kenellekään soittele ja kysele kaveria, kun ei kenellekään kuitenkaan sovi. Välitunneilla kai pääsee mukaan leikkeihin, kun opettaja pitää niin kovaa jöötä, että kaikki on otettava leikkeihin. Koulun jälkeen ketään ei kiinnosta. Ja jos joskus kiinnostaakin niin vain silloin, kun meillä saa pelata pleikalla tms. Poikani on tosi ujo, arka ja nössö, kuka sellaisen kanssa haluaa olla? Ei kukaan, se on totuus tänä päivänä ja minun äitinä vaikea niellä. Surettaa, että hänen elämä tulee olemaan tällaista paskaa; olla aina se jonka seura ei kelpaa jne. Harrastuksissa ihan sama juttu, ei ketään kiinnosta. Mitä toivoa on lapsella, joka jää laumasta, ei mitään. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka tarvitsee toisia selviytyäkseen. Uskon, että tästä tulee seuraamaan mt-ongelmia, masennusta, ehkä päihteitä, angstinen elämä vailla iloa. Harmittaa lapsen puolesta, ei hän ole pyytänyt päästä syntymään tähän maailmaan ja kärsii nyt sitten. Minä olen äitinä menettänyt toivoni enkä jaksaisi enää millään tehdä töitä tämän asian eteen.
Kommentit (44)
Kannattaa arvostaa myös sisarussuhdetta. Se on paljon enemmän kuin kaveruus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 02:59"]
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:55"]
Ei mikään uusi harrastus tms. auta. Vika on lapsessa kuten ap toteaakin. Jos koulussa ei ole kavereita eikä harrastuksissa niin sitten lapsessa on jotain vikaa, ei ympäristössä tai muissa lapsissa/aikuisissa.
[/quote]
Niin vikahan ei koskaan ole kiusaajissa vaan kiusatussa. Vika ei koskaan ole erilaisuutta sietämättömissä vaan erilaisessa... Kyllä se suuri vika on yleensä juurikin niissä ihmisissä jotka pyörittävät sosiaalista rinkiään siihen muita hyväksymättä. Usein nämä yksinjätetyt eivät ehkä ole sosiaalisilta taidoiltaan yhtä hyviä, mutta heillä voi olla hyvin paljon arvokkaita ominaisuuksia. Ei kaikkien tarvitse olla mitään yltiösosiaalisia, me saamme olla erilaisia. Muiden pitäisi vain ymmärtää se asia että olemme erilaisia ja olla iloisia siitä eikä nähdä sitä heikkoutena/vajavaisuutena jos joku ei ole kaikessa samanlainen kuin muut.
[/quote]
Niinhän ne aikuisetkin perustelevat vihansa muita kohtaan kun eivät siedä esimerkiksi homoseksuaaleja, transseksuaaleja, ulkomaalaisia ym. Vika on aina heissä koska ovat erilaisia, ei koskaan niissä jotka heidät tuomitsevat ja jättävät porukasta ulos....
Poikien välisissä suhteissa yhdessä pelaaminen on tärkeä asia nykyaikana. Anna siis lasten pelata teillä. Tietenkin pidät huolen, etteivät pelit ole karmeita. Esim. urheilu- ja autopeleissä on paljon hyviä. Jos kiellät pelaamisen teillä useimmiten, vahingoitat kaverisuhteita. En tietenkään tarkoita, että koko ajan saisi pelata, mutta kavereiden kanssa pelaaminen voi olla todella mukava tapa viettää aikaa yhdessä. Myös lapsen liikunnallisuutta kannattaa tukea. Poikien ystävyys on erilaista kuin tyttöjen, usein toiminnallisempaa, hierarkkisempaa ja kilpailullisempaa.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 15:55"]
Ei mikään uusi harrastus tms. auta. Vika on lapsessa kuten ap toteaakin. Jos koulussa ei ole kavereita eikä harrastuksissa niin sitten lapsessa on jotain vikaa, ei ympäristössä tai muissa lapsissa/aikuisissa.
[/quote]
Niin vikahan ei koskaan ole kiusaajissa vaan kiusatussa. Vika ei koskaan ole erilaisuutta sietämättömissä vaan erilaisessa... Kyllä se suuri vika on yleensä juurikin niissä ihmisissä jotka pyörittävät sosiaalista rinkiään siihen muita hyväksymättä. Usein nämä yksinjätetyt eivät ehkä ole sosiaalisilta taidoiltaan yhtä hyviä, mutta heillä voi olla hyvin paljon arvokkaita ominaisuuksia. Ei kaikkien tarvitse olla mitään yltiösosiaalisia, me saamme olla erilaisia. Muiden pitäisi vain ymmärtää se asia että olemme erilaisia ja olla iloisia siitä eikä nähdä sitä heikkoutena/vajavaisuutena jos joku ei ole kaikessa samanlainen kuin muut.