Mikä on elämäsi suurin murhe just nyt?

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kuolen siihen, jos saan tartunnan. Olen ylipainoinen, sairastan astmaa, verenpainetautia ja refluksitautia. Pelkästään Nexium-lääkitys on tappava, jos korona iskee. Miten lapsilleni käy?

Mikset laihduta? Kaikki mainitsemasi sairaudet johtuvat ylipainosta. Jos haluat olla lastesi elämässä vielä pitkään niin ota itseäsi niskasta kiinni! Ylipaino ja heikko yleiskunto sinut tappaa ei korona.

Itsekin mietin aina sitä, että jollakin toisella on isommat murheet. Omat murheet ovat kuitenkin sellaisia pitkäaikaisia ja niistä ei oikein kunnolla pääse eroon. Tällä hetkellä varmasti pahin asia on se jos ahdistus tulee takaisin ja muutenkin sellainen hallinnan menettämisen ja "hulluuden" pelko ollut lähes koko kesän. Tämä kesä onkin ollut raskain pitkään aikaan. Yksinäisyys tuntuu aina olevan osa elämääni ja minulla ei ole ollut ystävää yli 10-vuoteen. Viimeksi jotain tuttuja lukiossa, mutta sen jälkeen ei enää ketään. Olen siis ollut yksinäinen jo melkein puolet elämästäni tähän mennessä. Menneisyyden kokemukset, kuten pitkäikainen kiusaaminen vaikutti paljon kaikkeen ja en toisaalta ihmettele yksinäisyyttäni, koska on niin vaikeaa enää tutustua ja luottaa toisiin sekä jännitän niin paljon niitä tilanteita. Silti sitä aina kaipaa seuraa ja on surullinen hetki, kun ei voi jakaa ajatuksiaan ja mitään hetkiä toisen kanssa. Välillä sitä miettii juuri sitä, että vanhempien lisäksi ei jäisi kukaan kaipaamaan ja vanhemmatkaan eivät kovin hyvin "tunne" minua kuitenkaan ja en voi heille puhua enkä koskaan ole saanut tukea heiltä kunnolla.

Tällä hetkellä olenkin aika syrjäytynyt nuori aikuinen. Työkokemusta todella vähän ja pelkään etten koskaan pääse töihin ja samalla ajattelen etten edes pärjää enää "normaalissa" elämässä kunnolla. Kaikki uusi jännittää todella paljon ja samalla menneisyyden kokemukset aina mielessä. Sitä ei tunne olevansa kunnolla elossa, kun on niin irrallinen kaikesta ja kukaan ei kaipaa, eikä tavallaan ole ketään keneen ottaisi edes yhteyttä. Samalla tämä aiheuttaa epätodellista oloa myös ja sekin on pelottavaa, vaikka minulle ikävän tuttu tunne ollut jo yläkoulusta lähtien. Ehkä olen myös vähän "persoonaton" ihminenkin, koska en osaa paljon kuvailla itseäni ja epätodellinen olo vielä pahentaa kaikkea. On varmaan tullut oltua liikaa yksin ja tavallaan tarvisi muita, että saisi identiteettinsä kuntoon. Opiskelemaan en meinaa päästä ja toisaalta mietin, että onko minusta edes siihen. Lähestyvä talvi pelottaa ja mietin miten jaksan enää eteenpäin. Viime talvi oli jo sellainen, että olin aina väsynyt. Nyt mieluummin ahdistunut ja koiraakaan ei ole enää ja tuleva talvi onkin se, että olen sitten ihan yksin. Muuten pidän talvestakin, mutta en vaan enää meinaa jaksaa pimeää aikaa. Pahoittelut valituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat (19vuotta sos.tilanteiden pelkoa, ahdistusta, masennusta, yleinen ahdistuneisuushäiriö) ja joo, on käyty psykoterapiat ja vaikka mitä. Ei tää tästä kummene.

Raha ongelmat (olen kuntoutustuella ja mieheni vakitöissä mutta velkajärjestelyssä, joka vie suuren osan tuloista, 2vuotta olisi enään jäljellä kunnes velat maksettu), raha asiat ahdistaa joka päivä. Haluaisimme ostaa omakotitalon, mutta eihän se ole mahdollista tässä tilanteessa. Toivottavasti sitten kun velat on maksettu.

Mullla on pari kaveria, joilla on omat talot, on eläimiä (lammasta, kanaa, ankkaa, kania jne) ja elävät juuri sellaista elämää, jota itse olen ainakin teini ikäisestä halunnut elää ja sitä kohti elämässäni yritin mennäkin, kunnes mielenterveysongelmia alkoi tulla ja jouduin lopettamaat ammattikouluja yms.

Tuntuu vaan niin pahalta, kun toiset selittää kuinka istuivat lampaiden kanssa laitumella ja tekivät sitä ja tätä eläintensä kanssa ja mää en pysty tuota samaa unelmaa saamaan, josta oon ikäni haaveillu.

Ahdistaa myös jatkuvasti että vanhempani kuolevat. Ovat jo aika iäkkäitä (70v paikkeilla). Terveitä kylläkin, mutta joskushan se aika jättää. 

Ei tää elämä muuta oo kun itkua ja ahdistusta.

Tässä kysyttiin suurinta murhetta, mutta eihän sitä osaa mitenkään vain yhtä ainoaa murhetta sanoa.

 

Tiedän tän fiiliksen, kun muut ympärillä toteuttaa niitä omia haaveita. Monesti tuntuu, että melkein tuosta vaan. Ystävä osti juuri miehensä kanssa talon ja tekee väitöskirjaa. Haaveillaan miehen kanssa ja ollaan haaveiltu talosta ja minä väitöskirjan teosta, mutta molemmilla meillä loppumassa työt ja ei todellakaan mahdollista säästää taloon. Surettaa kun ollaan yritetty niin kovasti, mutta ei saada töitä edes samalta paikkakunnalta. Miten toiset vaan onnistuu vaikka samalla tutkinnolla kaverin kanssakin ollaan mutta ei. Toisilla vaan käy tuuri.

Vaikea-asteinen paniikkihäiriö ja agorafobia, jatkuneet vuosia. Kunpa vielä joskus elämä palaisi sellaiseksi kuin se ennen sairastumistani oli, vaikka tuntuu ihan toivottomalta 😢. Lääkitys on ja terapiassa käyn, mutta silti oireet ovat edelleen voimakkaita ja elämää rajoittavia.

hiukseni lähtee, en tiedä syytä

Vauvamme kehitysvamma diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kuolen siihen, jos saan tartunnan. Olen ylipainoinen, sairastan astmaa, verenpainetautia ja refluksitautia. Pelkästään Nexium-lääkitys on tappava, jos korona iskee. Miten lapsilleni käy?

Mikset laihduta? Kaikki mainitsemasi sairaudet johtuvat ylipainosta. Jos haluat olla lastesi elämässä vielä pitkään niin ota itseäsi niskasta kiinni! Ylipaino ja heikko yleiskunto sinut tappaa ei korona.

Tämä! Ihan sama kun itkisit, että ”kuolen keuhkosyöpään jos sen saan koska vedän askin röökiä joka päivä”. Ylipaino on pahin kansanterveydellinen riskitekijä. Miksi siitä ei saa puhua?

Täällä hetkellä harmittaa eniten se että paikallinen jätehuoltoyhtiö on kuhnastellut pahvin ja muovin keräysastioiden tyhjentämisen kanssa vaikka kahdessa eri roskakatoksessa olevat yhteensä 8 laatikkoa ovat liiankin täynnä asianmukaisesti lajiteltua pahvia ja muovia. Ilmoitin heille asiasta jo maanantaina taloyhtiön huoltomiehen välityksellä mutta roska-autoja ei ole näkynyt torstai-iltaan mennessä.

Muuten olen varsin tyytyväinen elämääni ja nykyiseen asuntooni paitsi että tämä koronatilanne rajoittaa sosiaalista elämää eikä ihmisiä ole samalla tavalla helppo tavata spontaanisti kuten aiemmin. En halua hankkia kyseistä tautia ehdoin tahdoin. Onneksi olen niitä ihmisiä, jotka viihtyvät pitkiäkin aikoja omissa oloissa ja talouteni on hyvässä kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole varaa moottoripyörään... Oikeasti ajattelin että tuo olisi hieno tapa viettää koronakesän, ajoin kortin mutta pettymys on suuri kun ei yksinkertaisesti ole varaa mihkään pyörään joka kelpaisi. Nyt on sitten vain kotona yksin istuskelua ja tyhjää elämässä.

Se on aina hyvä, kun on yksi meteliä tuottava rotisko liikenteessä vähemmän. Ihan kelpo vehje varmaan määränpäästä toiseen ajamiseen, mutta 90% moottoripyöräilijöistä ovat kaupunkialueiden talojen läheisyydessä (huomattavaa ylinopeutta) päristeleviä huviajelijoita, joilla pukkaa neljänkympin kriisiä.

Pimperon puute

Se etten pääse yli vuosien takaisesta erosta ja eksästä. En voi puhia asiasta kenenkään kanssa, suren vain asiaa yksin. :(

Murheita on paljon, mutta just nyt on somalllijalauset möykkääjä naapurit.

Lapsen sairaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korona. Kuolen siihen, jos saan tartunnan. Olen ylipainoinen, sairastan astmaa, verenpainetautia ja refluksitautia. Pelkästään Nexium-lääkitys on tappava, jos korona iskee. Miten lapsilleni käy?

Mikset laihduta? Kaikki mainitsemasi sairaudet johtuvat ylipainosta. Jos haluat olla lastesi elämässä vielä pitkään niin ota itseäsi niskasta kiinni! Ylipaino ja heikko yleiskunto sinut tappaa ei korona.

Tämä! Ihan sama kun itkisit, että ”kuolen keuhkosyöpään jos sen saan koska vedän askin röökiä joka päivä”. Ylipaino on pahin kansanterveydellinen riskitekijä. Miksi siitä ei saa puhua?

Sen kun puhut. Ei ole pakko kenenkään kuunnella kuitenkaan.

Itselläni parantumaton syöpä ja läheiselläni kohta alkava työttömyys. Lisäksi olen ruma, köyhä, huonohampainen ja äärimmäisen tyhmä, kokoomuksen äänestäjä.

Yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne ja kavereiden puute. Toisen vanhemman terveys ja elämäntavat, ei tule elämään kovin pitkään. Asiakaspalvelukeskeinen työ, joka rasittaa henkisesti ja fyysisesti. Itsetunnon puute ja ahdistuneisuus. Parantumaton neurologinen tauti, joka haittaa lopun elämää. Seuraan vierestä, kun muut elävät sosiaalisesti rikasta elämäänsä.

Joka aamu negatiiviset ajatukset tulvivat sisään, ja tungen ne takaisin käsittelemättä niitä. Kärvistelen töissä ja kun pääsen takaisin kotiin, elän harmaata arkea, jossa en oikeastaan tee muuta kuin nuku ja pelaa videopelejä. Haluaisin aloittaa uusia harrastuksia, tavata uusia ihmisiä ja löytää vaikka sen elämänkumppanin, mutta ei se onnistu, kun ei itseä saa asunnosta ulos kuin töihin ja kauppaan.

Mutta voisihan asiat olla huonomminkin. Pitäisi varata terapiaan aikaa, mutta itsetunto kolkuttaa, että et sinä apua tarvitse. M25

Toimeentulo- ja mielenterveysongelmat. 

Työttömyys, ikäkriisi, läheisten sairaudet (alzheimer yms), masennus, yksinäisyys, omaishoitajuus

Yksinäisyys

Omien unelmien hahmottamisen/luomisen vaikeus