Helppo ja mukava elämä on aliarvostettua

On hyvä, että ap on löytänyt olman elämäntapansa ja on siihen tyytyväinen. Minä en olisi hänen tapaansa tyytyväinen, siksi minulla onkin toisenlainen Elämä. Tässä on välillä hankaliakin hetkiä, joista joskus selitän, miksi tekemäni valinnat sitovat muita valintojani - Ap:n tapaiset ihmit varmaan pitävät sitä valituksesna, vaikka se on lähinnä toteamus - mutta kokonaisuudessaan olen tyytyvisempi tähän kuin olisin ap:n tapaiseen tavoitteettomuuteen.

Mielestäni elämä aika pitkälle on työtä ja raskasta uurtamista oman onnen ja leipänsä eteen. Näin ainakin suurimmalla osalla maailman ihmisistä. Myöskin lasten takia saa ja joutuu uurastamaan, mutta he tuovat elämään syvyyttä ja tarkoitusta, jota moni kaipaa ja haluaa elämältä. Kyllä vastoinkäymiset tuovat viisautta, ja ainakin itse haluan ennen kaikkea olla viisas, ymmärtävä, empaattinen ja hyvä ihminen. 

Heh, lapsi maksaa mummon miljoonan, joten ei lapsella kyllä tienaa.

Itse jäin juuri kotirouvaksi. Kyllästyin suorittamaan elämän valuessa ohitse.

Minusta ajatus helposta elämästä tarkoittaa myös tylsää elämää. Hyvä elämä pitää sisällään haasteita, joista toisista selvitään ja toisista taas otetaan opiksi, eikä sen kuulukaan olla helppoa, vaan välillä helpompaa ja välillä taas haastavampaa.

Hienoa ap, olet mielestäni oikealla tiellä! Jokaisen pitäisi tehdä itsenäiset valinnat elämänsä suhteen, eikä toimia niinkuin kuvittelee että häneltä odotetaan. Minuakin ärsyttää tuo kärsimyksen ja elämän vaivalloisuuden ihannointi. Itse en ollenkaan yhdistä lapsia vaivalloisuuteen, saan heiltä niin paljon enemmän kuin ikinä kykenen antamaan. Minua vaivaa enemmänkin se, lapsista on tehty projekteja ja kaikkialla "asiantuntijat" antavat neuvoja miten lapsia pitää hoitaa ja kasvattaa, juuri nämä seikat saavat vanhemmuuden tuntumaan rankalta suorittamiselta. Oma mottoni on: asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin ellun kanat. Mielestäni kotityöt ja perhe-elämä on enimmäkseen erittäin nautinnollista. Mutta se on ihan jokaisen oma asia, haluaako perhettä vai ei.

Itse olen jo vuosia toteuttanut ns. vetovoiman lakia ja sehän toimii täydellisesti, ei pienintäkään epäilystä. Sen seurauksena voin tehdä työtä jota rakastan, se ei tunnu edes työltä. Töitä teen silloin ja sen verran kuin huvittaa, mutta tienaan riittävästi. Jos joskus näyttää että rahat käyvät vähiin, universumi toimittaa pyynnöstäni jostain ylimääräisen rahasumman. Samoin järjestyvät kaikki muutkin asiat elämässäni, ilman ponnisteluja. Ponnistelu itseasiassa ei ole hyväksi, päinvaston!

Miehenikin on vähitellen oppinut käyttämään vetovoiman lakia hyväkseen ja opetan sitä tietysti lapsillekin. Sen seurauksena hekin menestyvät kaikessa mitä päättävätkään tehdä, koulu on heille todella helppoa.

Jos tästä ihmisille puhun, he pitävät pahana että saan kaiken haluamani ilman ponnisteluja! Minusta se on perinjuurin kummallista. No, sitten ajattelen, että ponnistelkoot ne jotka haluavat.

Kun seurailee perheellisten kavereiden Facebook-päivityksiä kesän lomamatkoilta, ei voi välttyä ajatukselta, että asiat voisi tehdä helpomminkin. -ap